Kaafir-sukulaisen hautaaminen ja hautajaiset

Onko muslimin sallittua ottaa osaa kaafirin hautausjärjestelyihin?

Perusperiaate koskien kaafiria, kun hän kuolee, on se, että hänen sukulaistensa tulisi haudata hänet hautaan jotta hän (hänen ruumiinsa) ei vahingoita tai häiritse muita ihmisiä. Häntä ei tule pestä eikä kääriä liinoihin, eikä mitään rukousta tule suorittaa hänen päälleen. Joka tekee mitään muuta tai ottaa kuffaarien kanssa osaa heidän tapoihinsa, hänen on kaduttava ja pyydettävä Allahin anteeksiantoa, sekä toivottava että Allaah hyväksyy hänen katumuksensa. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/14; http://islamqa.com/en/ref/10042/ )

Mikäli kuffaarien joukossa on ihmisiä, jotka voivat haudata omat kuolleensa, niin silloin muslimien ei tulisi haudata heitä, eikä ottaa osaa kuffaarien kanssa ja auttaa heitä hautaamaan heidät, eikä yrittää miellyttää epäuskovaisia osallistumalla hautajaismenoihin, vaikka se olisi poliittinen käytäntö. … Mikäli heidän joukossaan ei ole ketään, joka voisi haudata heidän kuolleensa, niin silloin muslimien tulee haudata heidät, kuten Profeetta saws teki niiden kanssa, jotka kuolivat Badrissa, ja kuten hän saws teki setänsä Abu Taalibin kanssa kun hän kuoli, ja hän saws sanoi ’Alille: ”Mene ja hautaa hänet.” (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/10; http://islamqa.com/en/ref/7869/ )

Mitä muslimin tulee tehdä kaafir-vanhemmilleen kun he kuolevat?

Kysymys: Minun isäni on kuollut ja hän on kaafir. Mitkä ovat minun velvollisuuteni häntä kohtaan? Tuleeko minun haudata hänet ja järjestää hänen hautajaisensa? Tuleeko minun pestä ja kääriä hänet liinoihin vai ei? Onko olemassa mitään oikeuksia, joita isälläni on minun päälleni tässä suhteessa?

 

Mitä tarkoittaa naisten vajavaisuus järjessä ja uskonnossa?

Naisten järjen ja uskonnollisen sitoumuksen vajavaisuuden merkitys

Kuulemme aina hadiithin ”Naiset ovat vajavaisia järjessä ja uskonnollisessa sitoumuksessa”, ja jotkut miehet lainaavat sitä ärsyttääkseen naisia. Toivomme, että voisitte selittää tämän hadiithin merkityksen.

Ylistys olkoon Allahille.

Allahin Lähettiläs saws sanoi: ”En ole nähnyt keidenkään olevan vajavaisia järjessä ja uskonnollisessa sitoumuksessa, ja (samaan aikaan) kykenevämpiä ryöstämään viisaiden viisauden, paitsi yksi teistä (naisista).” He sanoivat: ”Millä tavalla me olemme vajavaisia uskonnollisessa sitoumuksessa ja järjessä, oi Allahin Lähettiläs?” Hän sanoi: ”Eikö yhden naisen todistus olekin kuin puolet miehen todistuksesta?” He sanoivat: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Sillä tavalla hän on vajavainen järjessä. Ja kun hänellä on kuukautiset, eikö hän pidättäydykin rukoilemisesta ja paastoamisesta?” He sanoivat: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Sillä tavalla hän on vajavainen uskonnollisessa sitoumuksessa.”

Joten Profeetta saws selitti, että hänen vajavaisuutensa järjessä viittaa hänen heikkoon muistiinsa sekä siihen, että hänen todistustaan täytyy tukea toisen naisen todistus vahvistaakseen todistuksen, sillä hän saattaa unohtaa ja lisätä tai ottaa jotain pois todistuksestaan, kuten Allaah sanoo:

”…Ja ottakaa kaksi todistajaa miehistänne, ja jos ei löydy kahta miestä, niin mies ja kaksi naista joihin olette tyytyväisiä todistajiksi, jotta jos toinen heistä (naisista) erehtyy, toinen voi muistuttaa toista…” [Al-Baqarah 2:282]

Mitä tulee hänen vajavaisuuteensa uskonnollisessa sitoumuksessa, niin se johtuu siitä, että kun hänellä on kuukautiset tai hän vuotaa synnytyksen jälkeen, hän ei rukoile eikä paastoa, eikä hän korvaa menetettyjä rukouksia, joten tämä on vajavaisuutta uskonnollisessa sitoumuksessa. Mutta tämä vajavaisuus ei ole jotain sellaista, josta hänet kutsutaan tilille tai josta häntä syytetään, vaan se on jotain sellaista, joka tapahtuu Allahin tahdosta, sillä Hän on se, Joka on määrännyt sen lempeydestä häntä kohtaan sekä helpottaakseen asioita hänelle, sillä jos hän paastoaisi kuukautisten ja nifaasin aikana, se vahingoittaisi häntä. Allaah on Armostaan säätänyt, että hänen ei tule paastota kuukautisten ja nifaasin aikana, ja että hänen tulee korvata ne sen jälkeen.

 

Miksi kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta?

Miksi yhden miehen todistusta pidetään kahden naisen todistusta vastaavana?
Miksi kahden naisen todistusta pidetään yhden miehen todistusta vastaavana?

Ylistys olkoon Allahille.

Mitä todistuksella tai todistamisella tarkoitetaan, on jotain sellaista, jonka avulla jokin todistettava asia voidaan todistaa ja tehdä tiettäväksi, että se on todellinen ja oikea, eli se on tietoa siitä (asiasta). Mitä tulee siihen, että kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta, niin Allaah on maininnut että viisaus lukumäärän kaksi määrittelemisessä on se, että naiset saattavat unohtua tai sekoittaa asioita, joten toinen nainen voi muistuttaa häntä, kuten Hän sanoi:

”…Ja ottakaa kaksi todistajaa miehistänne, ja jos ei löydy kahta miestä, niin mies ja kaksi naista joihin olette tyytyväisiä todistajiksi, jotta jos toinen heistä (naisista) erehtyy, toinen voi muistuttaa toista…” [Al-Baqarah 2:282]

Koskien sanoja ”jotta jos toinen heistä erehtyy”, Ibn Kathiir sanoi: ”Tämä tarkoittaa niitä kahta naista, jos toinen heistä unohtaa todistuksen, niin ’toinen voi muistuttaa toista’, eli hän voi muistuttaa häntä asiasta, jota koskien todistusta annetaan.” (Tafsiir Ibn Kathiir, osa 1, s. 724)

Allaah on määrännyt kahden naisen todistuksen jotta olisi varmaa että he muistavat, sillä kahden naisen mieli ja muisti ottaa yhden miehen mielen ja muistin paikan. (Ks. I’laam Al-Muwaqqi’iin, osa 1, s. 75)

Tämä ei tarkoita sitä, että nainen ei ymmärrä, tai että hän ei kykene muistamaan asioita, mutta hän on miestä heikompi näissä asioissa – yleisesti ottaen. Tieteelliset ja erikoistuneet tutkimukset ovat osoittaneet että miesten mielet ovat täydellisempiä kuin naisten, ja todellisuus ja kokemus todistavat sitä. Tiedon kirjat ovat paras todiste siitä: Miesten välittämä tieto ja heidän ulkoa opettelemansa hadiithit ovat monin verroin lukuisampia kuin ne, jotka ovat tulleet naisten kautta.

 

Väistämätön este

“Madaarij As-Saalikiin:issä (1/218-222) Ibn Al-Qayyimilla on osio niistä esteistä, joita Saatana laittaa sellaisen tielle, joka valitsee elää elämänsä Allahin takia. Hän mainitsee kuusi yleisesti tunnettua estettä siinä järjestyksessä, jossa ne tullaan heittämään uskovaisen polulle, niin, että joka pääsee yhden esteen ohi, kohtaa sitten seuraavan (epäusko, jota seuraa uudistukset uskonnossa, jota seuraavat suuret synnit, joita seuraavat pienet synnit, joita seuraavat sallitut teot jotka vievät huomion pois tottelevaisuuden teoista, joita seuraavat tottelevaisuuden teot jotka ovat alhaisempia palkkiossa kuin muut).

Mutta hän mainitsee seitsemännen ja viimeisen esteen sille, joka pääsee näiden kuuden yllä olevan ohi menestyksekkäästi:

“…Joten mikäli hän pääsee menestyksekkäästi näiden (Shaitaanin esteiden, ansojen ja juonien) läpi, niin on jäljellä enää yksi este, josta vihollinen (Saatana) häntä kutsuu, ja tämä on este, joka hänen on pakko kohdata. Jos jotkut olisivat säästyneet tältä esteeltä, niin he olisivat olleet Allahin Lähettiläät ja Profeetat, sekä kaikkein jaloimmat Hänen luomuksestaan.

Tämä on se este, että Saatana päästää joukkonsa valloilleen uskovaista vastaan useanlaisilla vahingontekotavoilla: Käden kautta, kielen kautta, sekä sydämen kautta. Tätä ilmenee yhdenmukaisesti sen hyvyyden asteen kanssa, joka uskovaisessa on. Joten mitä korkeampi hän on arvossa, sitä enemmän vihollinen laskee valloilleen joukkojaan ja auttaa heitä häntä vastaan, ja hukuttaa hänet alleen seuraajillaan ja liittolaisillaan usein eri tavoin.

Ei ole olemassa mitään keinoa, jolla hän voisi voittaa tämän esteen, sillä mitä vankkumattomampi hän on Allahin luokse kutsumisessa sekä Hänen määräystensä täyttämisessä, sitä enemmän vihollinen tulee päättäväisemmäksi asettaa hänet kiusaukseen typerien ihmisten kautta. Joten hän on pohjimmiltaan pukenut päälleen haarniskansa kohdatessaan tätä estettä, ja on ottanut asiakseen kohdata vihollisen (Saatanan) Allahin takia ja Hänen Nimeensä, ja hänen palvontansa niin tehdessään on parhaiden palvontaa niiden joukosta, jotka tuntevat Allahin … Ja ketkään eivät ole tästä tietoisia, paitsi ne, joilla on eheä ja täydellinen näkemys.”

 

Rukouksen hylkääminen

‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista.

 

Eristäytymisen hyötyjä

Abu Sa’iid Al-Khudrii sanoi: “Sanottiin: ‘Oi Allahin Lähettiläs, mikä on kaikkein hyveellisin teko?’ Hän sanoi: ’Jihaad Allahin tiellä.’ Hän (kysyjä) sanoi: ’Mikä sitten?’ Hän saws sanoi: ’Että mies eristää itsensä vuorille peläten Allahia ja vapauttaen ihmiset pahuudestaan.’” [Bukhaari ja Muslim]

Abu Haatim sanoi: ”Viisaan henkilön tulisi harjoittaa itsensä eristämistä ihmisistä yleisesti, sekä olla varovainen heidän kanssaan sekoittumisesta…”

’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Ota annoksesi eristäytymisestä…”

Sufiyaan ibn ’Uyaynah sanoi: ”Näin (Sufiyaan) Ath-Thawrin unessani ja sanoin hänelle: ’Neuvo minua.’ Hän sanoi: ’Vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa, vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa, vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa.’”

Ahmad ibn Hanbal sanoi: ”Näin Ibn As-Sammaakin¹ kirjoittavan eräälle ystävälleen: ’Jos kykenet löytämään tien tehdä niin, tule Allahin palvojaksi yksin.’”

 

‘Arafah-päivän hyveet ja siunaukset

Dhul-Hijjan, eli islamilaisen vuoden 12. kuukauden ensimmäiset 10 päivää ovat erityisen hyveellisiä. Niiden aikana on monta siunattua päivää, ja palvonnanteot ovat niiden aikana erityisen hyveellisiä. Profeetalla saws oli tapanaan paastota tämän kuun 9. päivä, sekä tehdä paljon palvonnantekoja ja dhikriä.

Ibn ’Abbaas kertoi että Profeetta saws sanoi näistä päivistä: ”Ei ole mitään päiviä, joina oikeamieliset teot ovat rakastetumpia Allahille, kuin nämä kymmenen päivää.” Ihmiset kysyivät: ”Ei edes jihaad Allahin takia?” Hän sanoi: ”Ei edes jihaad Allahin takia, paitsi sellaisen miehen tapauksessa, joka lähtee taistelemaan luovuttaen itsensä ja omaisuutensa sen takia, ja palaa takaisin ilman mitään.” [Bukhaari]

Ad-Darimin hasan-kertojaketjulla kertoman version mukaan ”Ei ole mitään tekoa, joka on Allahin silmissä arvokkaampi, tai suurempi palkkiossa, kuin kymmenen uhrauksen päivän aikana tehty hyvä teko…”

Hunaydah ibn Khaalid kertoi vaimoltaan, että jotkut Profeetan saws vaimoista sanoivat: “Profeetalla oli tapanaan paastota 9. Dhul-Hijjaa, Ashura-päivänä, kolmena päivänä jokaisessa kuussa, sekä jokaisen kuun kahtena ensimmäisenä maanantaina ja torstaina.” [An-Nasaa’ii, Abu Dawuud]

Näihin päiviin liittyvät tekstit ilmentävät, että ne ovat paremmat kuin mitkään vuoden muut päivät, lukuun ottamatta Ramadanin kymmentä viimeistä päivää, sillä niiden joukossa on Laylatul-Qadr.

Mutta myös näiden Dhul-Hijjan 10 päivän joukossa on erityisen siunattu päivä: 9. Dhul-Hijjaa, eli ’Arafah-päivä.

Paras du’aa on ‘Arafah-päivänä tehty du’aa

On kerrottu ‘Abdullaah ibn ‘Amr ibn Al-‘Aas:ilta, että Profeetta saws sanoi: “Paras du’aa on du’aa ‘Arafah-päivänä, ja paras, jota minä ja minua ennen olleet Profeetat sanoivat, on Laa ilaaha ill Allaah wahdahu laa shariika lah, lahul-mulk wa lahul-hamd, wa huwa ’alaa kulli shai’in qadiir.” [At-Tirmidhi] (Ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allaah, Yksin ilman vertaista, Hänelle kuuluu valta ja Hänelle kuuluu ylistys, ja Hän on kaikkeen kykenevä.)

Talhah ibn ’Ubaid ibn Kurayzilta on kerrottu mursal-kerronnassa (josta puuttuu yksi kertoja välistä): ”Paras du’aa on du’aa ’Arafah-päivänä.” [Maalik, Al-Albaani luokitteli sen olevan hasan Sahiih Al-Jaami’ssa, 1102]

Oppineet olivat eri mieltä koskien tätä du’aan hyvettä ’Arafah-päivänä, että koskeeko se ainoastaan niitä, jotka ovat ’Arafah:ssa, vai pitääkö se sisällään myös muut paikat. Oikeampi näkemys on se, että se on yleinen, ja että hyve on yhteydessä tähän päivään (eikä paikkaan), mutta epäilemättäkin ne, jotka ovat ’Arafah:ssa, ovat yhdistäneet paikan hyveen ajan hyveeseen.

 

Talvi: Uskovaisen paras vuodenaika

Sanotaan, että talvi on aika, jona ihmiset kärsivät vuodenajan aiheuttamasta häiriötilasta (SAD, Seasonal Affective Disorder), joka tunnetaan myös kaamosmasennuksena (depressio hiemalis) tai syysmasennuksena. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka aikaisemmat muslimit toivottivat talven ilolla tervetulleeksi, sillä on selvää, että he näkivät sen täysin eri valossa.

Tässä on neljä tapaa, joilla he hyötyivät talvesta:

1 & 2 – Paastoaminen ja rukoileminen

Al-Haithami on kertonut Majma’ Az-Zawaa’idissa (3/203) hasan kertojaketjulla, että Profeetta saws sanoi: ”Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle. Sen yöt ovat pitkiä hänen rukoilla niinä, ja sen päivät ovat lyhyitä hänen paastota niinä.”

Ja Ahmad kertoi Az-Zuhdissa (s. 118) autenttisella kertojaketjulla, että ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Talvi on palvojien palkinto.”

Ibn Rajab Al-Hanbali sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 276):

“Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle, koska … Allaah vahvistaa hänen harjoittamistaan siinä tekemällä palvonnasta helppoa hänelle. Tämä johtuu siitä, että talvella uskovainen voi paastota päivän aikana helposti kärsimättä nälästä tai janosta. Päivät ovat lyhyitä ja kylmiä, joten näin ollen hän ei tulle paastoamisen vaikeutta…

Mitä tulee yöllä rukoilemiseen talvella, niin sen pitkien öiden takia henkilö voi nukkua osansa unesta, ja sitten jälkeenpäin nousta rukoilemaan ja resitoida kaiken mitä hän tavallisestikin resitoi Koraanista, saaden samalla nukuttua tarpeeksi. Joten hän voi yhdistää tarvitsemansa unen sekä normaalin päivän aikana tekemänsä Koraanin resitoinnin välillä. Näin hän täyttää sekä uskontonsa, että vartalonsa hyvinvoinnin edut…

 

Selvennys Profeetallinen lääketiede-käännöksiin

As salaamu aleikum wa rahmatullaahi wa barakaatuh,

Kaikki ylistys ja kunnia kuuluu Allahille, Luomakunnan Herralle, ja olkoon rauha ja siunaukset Profeettamme Muhammadin ja hänen perheensä ja seuralaistensa päällä.

Sen jälkeen,

Kuten jo lisäsin käännösten alkuun huomattuani niiden aiheuttaneen väärinkäsitystä joissain lukijoissa, niin

a) Niiden esille tuomisen tarkoitus ei ole millään muotoa esittää, että nykylääketieteen havaintojen ja apukeinojen käyttäminen olisi jotenkin väärin tai paheksuttavaa – päin vastoin, ovathan nekin Allahilta ja Hänen Armostaan meille suomia.

b) Niiden tarkoitus ei ole missään tapauksessa esittää, että sairauksien lääkitseminen, ehkäiseminen ja parannuksen tavoitteleminen olisivat jollain lailla vastoin islamia tai Allahiin luottamista. Päin vastoin, kuten Ibn Al-Qayyim sanoi, itse asiassa juuri parannuskeinojen käyttämättä jättäminen olisi islamia ja oikeaa Allaahiin luottamista vastoin. Tämän pitäisi myös käydä erittäin selvästi ilmi hänen tuomistaan hadiitheista sekä hänen omista sanoistaan: Allaah on lähettänyt alas sairauden ja Hän on myös lähettänyt sille parannuksen, joten meidän tehtävämme on etsiä tätä parannuskeinoa ja käyttää sitä – eikä tämä ole millään lailla ristiriidassa Allahiin luottamisen kanssa. Eikä se myöskään ole yritystä paeta Allahin ennalta määräämää kohtaloa, vaan kuten Profeetta saws sanoi, se on osa Allahin ennalta määräämää kohtaloa. Ja kuten Ibn Al-Qayyim sanoi, jotta jokin Allahin ennalta määräämä asia – esimerkiksi sairaudesta parantuminen – tapahtisi, niin sitä ennen on tapahduttava se syy, joka aiheuttaa tämän määrätyn asian tapahtumisen – esimerkiksi lääkkeen ottaminen (olipa se sitten moderni lääke tai Profeetan saws kertoma lääke) tai leikkauksen tai muun lääketieteellisen toimenpiteen tekeminen.

Eli viesti EI siis ole “Jos sinulla todetaan syöpä, älä mene leikkaukseen vaan syö hunajaa ja toivo parantuvasi.”

Ja Allaah tietää parhaiten.

Subhaanak Allaahumma wa bi hamdik, ash-hadu an laa ilaaha illaa Ant, ashtaghfiruka wa atuubu Ilaik.

 

Profeetan käyttämiä lääkkeitä ja parannuskeinoja

Profeetan saws käyttämiä lääkkeitä ja parannuskeinoja

Huomatkaa, että Profeetan saws sanat ja teot näissäkään asioissa eivät olleet hänen omia päättelyitään, mielijohteitaan ja luulojaan, vaan Allahilta, Kaikkein Viisaimmalta, Kaikkitietävältä Maailmojen Herralta tullutta ilmestystä, kuten Hän swt sanoi:

”Kautta tähden, kun se laskee. Seuralaisenne ei ole mennyt harhaan eikä ole erehtynyt. Eikä hän puhu omasta halustaan. Totisesti se on vain ilmestys, joka paljastetaan.” [An-Najm 53:1-4]

Toisaalta näiden asioiden esille tuomisen tarkoitus ei myöskään millään muotoa ole esittää sitä, että nykylääketieteen havaintojen ja apukeinojen hyödyntäminen olisi jotenkin paheksuttavaa tai väärää – ovathan nekin Allahilta ja Hänen Armostaan.

Seuraavat tekstit on koottu eri paikoista Ibn Qayyim Al-Jawziyyan kirjaa At-Tibb An-Nabawi (Profeetallinen lääketiede)

Hunaja

Profeetta saws sanoi: ”Parannus on kolmessa (asiassa): Hunajajuomassa, kuppausveitsen viillossa ja tulella polttamisessa. Ja minä kiellän ummaani (tulella) polttamisesta.” [Bukhaari]

Ja hän saws sanoi: ”Hyödyntäkää kahta parantajaa: Hunajaa ja Koraania.” [Ibn Maajah ja muita]

Ja Allaah sanoi suurah An-Nahlissa mehiläisistä ja hunajasta: ”Niiden vatsoista tulee juomaa, jonka värit vaihtelevat, ja jossa on parannus ihmisille…” [An-Nahl 16:69]

Habbah Sawdaa (musta siemen, habbah al-barakah, shuneiz)

Abu Hurairah kertoi Profeetan saws sanoneen: ”Käyttäkää mustaa siementä, siinä on parannus jokaiseen sairauteen, paitsi kuolemaan.” [Bukhaari, Muslim]