Hyvien odotusten ylläpitäminen Allahista

OIkeamielisten edeltäjien sanoja ja erään sheikhin mietteitä.

Allahin Lähettiläs saws kertoi Herraltaan, että Hän sanoi: ”Minä olen niin kuin orjani ajattelee Minun olevan.” (Bukhaari, 7405; Muslim, 2675)

Ibn Hajar, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Tarkoittaen ’Minä pystyn tekemään mitä ikinä hän odottaa Minun tekevän'” (Fath Al-Baarii 17/397)

An-Nawawi, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Oppineet sanovat, että parhaan ajatteleminen Allahista tarkoittaa sen odottamista, että Hän tulee olemaan armelias häntä kohtaan ja pelastamaan hänet vaikeuksista.” (Sharh Sahiih Muslim 14/210)

An-Nawawi sanoi myös: ”Al-Qaadi Iyaad sanoi tämän tarkoittavan, että Hän antaa hänelle anteeksi jos hän tavoittelee sitä, hyväksyy hänen katumuksensa jos hän katuu, vastaa hänelle jos hän kutsuu, ja on hänelle tarpeeksi jos hän pyytää jotain. On myös sanottu, että se viittaa toivon ylläpitämiseen ja helpotuksen kaipaamiseen, ja tämä on oikeampi.” (Sharh Sahiih Muslim 14/2)

Ahmad ibn ’Umar Al-Qurtubi, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”On sanottu, että Hänen sanansa ’Minä olen niin kuin orjani ajattelee minun olevan’ tarkoittaa sitä, jos joku odottaa (Allahilta) vastausta kun hän kutsuu, katumuksensa hyväksymistä, ikävien asioiden poissa pitämistä, ja hänen sellaisten tekojensa hyväksymistä, jotka on suoritettu niille kuuluvien ehtojen mukaisesti… Ja tätä tukevat hänen sanansa ’Kutsu Allahia kun olet varma että sinulle vastataan.’ Samaten on pakollista sellaiselle henkilölle, joka katuu, etsii anteeksiantoa ja tekee hyviä tekoja, että hän ponnistelee täyttääkseen velvollisuutensa ollen samalla varma siitä, että Allaah tulee hyväksymään hänen tekonsa ja antamaan anteeksi hänen syntinsä, kuten Allaah on luvannut että Hän tulee hyväksymään kaikki todelliset katumukset sekä oikeamieliset teot. Joten joka tekee sellaisen teon uskoen ja odottaen että Allaah ei hyväksy sitä tai se ei tule hyödyttämään häntä, tämä on epätoivoa Allahin armosta, ja se on suurimpia isoista synneistä. Joka kuolee tällä ajatuksella, tullaan toimittamaan siihen, mitä hän odotti.” (Al-Mufhim li maa Ushkila min Talkhiis Kitaab Muslim 5/267)

Ibn Al-Qayyim, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Suurin osa ihmisistä -itse asiassa kaikki heistä, paitsi ne, joita Allaah on suojellut- olettavat muuta kuin sitä, mikä on totta, ja olettavat kaikkein pahinta. Suurin osa ihmisistä uskoo että heiltä on riistetty heidän oikeutensa, heillä on huono onni, he ansaitsevat enemmän kuin mitä Allaah on antanut heille, ja aivan kuin he sanoisivat ’Herrani on tehnyt vääryyttä minua kohtaan ja riistänyt minulta sen, mitä ansaitsen’, ja hänen sielunsa todistaa tämän puolesta, mutta hänen kielensä kieltää sen eikä suostu sanomaan sitä julkisesti. Ja joka tutkii hänen sieluaan syvemmin ja tulee tutuiksi sen sisäisten ja ulkoisten puolien kanssa, tulee näkemään siinä tämän asian kuin räjähdysmäisesti alkunsa saanut tuli… Ja jos tutkit kenen tahansa sielua, tulet näkemään että hän syyttää kohtaloa ja haluaisi että hänelle tapahtuisi mielummin jotain muuta kuin mitä tapahtui, ja että asioiden pitäisi olla sillä ja tällä tavalla… Joten, tutki omaa sieluasi: oletko sinä turvassa tältä? Jos olet turvassa tältä, sinua on suojeltu valtavalta asialta. Muutoin, en näe että sinä olet pelastettu.” (Zaad Al-Ma’aad 3/235)

Hän sanoi myös: ”Mitä enemmän sinulla on hyviä odotuksia Herrastasi, ja toivoa Häneen, sitä enemmän sinä tulet turvaamaan ja luottamaan Häneen. Tästä johtuen jotkut selittivät todellisen turvaamisen ja luottamisen tarkoittavan sitä, että pitää hyvää olettamusta Allahista. Todellisuudessa hyvien odotusten ylläpitäminen Hänestä johtaa Häneen turvaamiseen ja luottamiseen, ja on käsittämätöntä että joku voisi luottaa johonkin sellaiseen, josta hänellä on huonoja odotuksia tai josta hänellä ei ole toivoa, ja Allaah tietää parhaiten.” (Tahdhiib Madaarij As-Saalikiin, s. 240)

Hän myös sanoi: ”Sen, joka toivoo Allahilta, tulisi aina olla optimistinen, varovainen sekä toiveikas Allahin armoa kohtaan, odottaen Häneltä parasta.” (Tahdhiib Madaarij As-Saalikiin, s. 300)

Sayyid Qutb, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Mitä tulee uskovaisiin, joiden sydämet ovat kiinni Allahissa, joiden sielut ovat lähellä Häntä, ja jotka tuntevat Hänen jatkuvan anteliaisuutensa -he eivät menetä toivoaan Allahin armoon vaikka he olisivat joka puolelta katastrofien ja ankarien vaikeuksien ympäröiminä. Uskovainen on armossa hänen uskonsa varjosta, ilostaan hänen yhteydestä Herraansa, sekä rauhallisuudesta, joka johtuu hänen luottamuksestaan hänen Suojelijaansa, vaikka hän olisi vaikeuksien ja katastrofien syövereissä.”

Hän sanoi myös: ”Uskova sydän olettaa parasta Herrastaan, ja aina odottaa Häneltä parasta. Se odottaa Häneltä hyvää niin helpotuksen kuin vaikeuksienkin aikana, ja se uskoo että Allaah haluaa hänelle hyvää kummassa tahansa tilanteessa. Tämän salaisuus on se, että sydän on yhteydessä Allahiin, ja Allahilta tulevan hyvän virta ei ikinä katkea. Joten aina kun tämä sydän on yhteydessä Häneen, se koskettaa tätä perusteellista todellisuutta ja kokee sen suoralla ja suloisella tavalla.” (Fii Thilal Al-Qur’aan 6/3219)

Jotkut salafeista (oikeamielisistä edeltäjistä) sanoivat:

”Aina kun kriisi on tulossa suuntaasi, käytä hyviä odotuksiasi Allahista karkoittaaksesi sen pois. Tämä tuo sinut lähemmäksi helpotusta.” (Al-Faraj ba’d Ash-Shiddah 1/154)

Sa’iid Ibn Jubair, olkoon Allaah hänelle armollinen, teki du’aa: ”Oi Allaah, pyydän Sinua antamaan minulle todellisen luottamuksen Sinuun ja hyviä odotuksia Sinusta.” (Siyar A’laam An-Nubalaa 4/325)

’Abdullaah Ibn Mas’uud, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, sanoi: ”Kautta Hänen, jonka lisäkseen ei ole mitään palvomisen arvoista, uskovaiselle ei anneta mitään hyvää, joka olisi parempi kuin hänen hyvät odotuksensa Allahista, ja kautta Hänen, jonka lisäkseen ei ole mitään palvomisen arvoista, yksikään Allahin palvelija ei odota hyvää Häneltä, paitsi että Hän antaa hänelle mitä hän odottaa, sillä kaikki hyvä on Allahin käsissä.” (Husn Adh-Dhann bi Allaah, s. 96)

Sufiyaan Ath-Thawrilla, olkoon Allaah hänelle armollinen, oli tapanaan sanoa: ”En halua että isäni tuomitsee minua, sillä Herrani on parempi minulle kuin isäni.” (Husn Adh-Dhann bi Allaah, s. 45)

’Ammaar Ibn Yusuf, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Näin Hasan Ibn Saalihin unessa ja sanoin ’Toivoinkin tapaavani sinut! Mitä voit kertoa meille?’ Hän vastasi: ’Annan sinulle ilouutisia siitä, että en näe mitään parempaa kuin hyvien odotusten ylläpitäminen Allahista.'” (Husn Adh-Dhann bi Allaah, s. 45)

Mietteitä hyvästä ajatuksesta Allahia kohtaan

Eräs jae Allahin kirjassa sai minut pysähtymään ja pohdiskelemaan melko pitkäksi aikaa, ja se ansaitseekin minun pysähtyvän kohdallaan:

Ja Hän on se, joka lähettää alas sateen heidän vaivuttuaan epätoivoon, ja levittää armonsa. Ja Hän on Suojelija, Ylistetty.” [ash-Shuuraa, 28]

Joten kuvittelin mielessäni, kuinka ihmiset panikoivat perheidensä, karjan ja maan takia johtuen painostavan, polttavan kuumuuden keskellä tulevasta ankarasta kuumuudesta. Heillä oli toivoa Allahia kohtaan ja he turvautuivat du’aan tekemiseen kunnes heillä ei ollut enää yhtään toivoa jäljellä ja he olivat varmoja tuhostaan.

Sitten yhtäkkiä sade yllättää heidät alkaessaan pudota vapaana ja runsaana taivaasta maan laaksoihin, merkkinä Allahin armosta, jotta se maa tulisi takaisin eloon näiden elämien ja sielujen kanssa, sen jälkeen kun he olivat menettäneet kaiken toivon!

Ja kuinka kaunista onkaan se, että tämä jae on kruunattu Allahin nimillä, al-Wali (Suojelija) al-Hamiid (Ylisttetty), sillä Hän on orjiensa ainoa Varjelija ja Suojelija, Joka riittää heille, ja on Itse pitänyt huolta heidän asioistaan kaikkina aikoina! Tämän takia vain Hän yksin ansaitsee tulla ylistetyksi kaikkina aikoina…

Jokainen varjelija Häntä lukuun ottamatta unohtaa, tekee virheitä, on riittämätön, tai on huolimaton…

Mutta al-Wali al-Hamiid, minun Herrani ei unohda eikä tee virheitä. Ylistys olkoon Hänelle, Hän ei väsy eikä nuku. Hän on Elävä, Ikuinen. Siksi jokainen, joka ottaa Hänet suojelijakseen, tulee näkemään -ilman epäilystäkään- että Hän on paras Suojelija ja Auttaja. Hän levittää armonsa kaikille liittolaisilleen koko ajan ja joka paikassa, jopa kaikkein epämukavimmissa paikoissa ja kaikkein vaikeimpina aikoina…

Ja mielikuvitukseni jatkaa menneisyyden oikeamielisten ihmisten karavaanin mukana, kulkien aikojen läpi…

Joten muistan Ibraahiimin, Allahin läheisen ystävän, kun hänen kansansa saartoi hänet joka puolelta, syyttäen häntä heidän jumaliensa tuhoamisesta ja yrittäen siten pelotella häntä. Joten hän vastaa heille, sellaisen ihmisen järkähtämättömyydellä, joka odottaa parasta Herraltaan ja Suojelijaltaan, jykevämpänä kuin vuori:

Kiistelettekö kanssani Allahista, ja Hän on johdattanut minut? En pelkää niitä joita liitätte Hänen rinnalleen, (mitään ei tapahdu) ellei Herrani halua jotain asiaa. Herrani tieto ulottuu kaikkiin asioihin. Ettekö siis muista? Kuinka pelkäisin sitä mitä olette liittäneet Allahin rinnalle, ja te ette pelkää sitä, että olette liittäneet Allahin rinnalle sellaisia, mihin Hän ei ole antanut teille oikeutta? Joten kumpi joukkio on oikeutetumpi turvaan, jos tietäisitte?” [al-An’aam, 80-81]

Kumpi näistä kahdesta ryhmästä ansaitsee enemmän saada turvallisuutta ja olettaa parasta suojelijastaan -hän, jonka suojelija on Taivaiden ja Maan Hallitsija, jolla on Kädessään koko maailmankaikkeus? Vai hän, jonka suojelijat kiistelevät keskenään ja ovat hajaantuneita partnereita, jotka eivät voi vahingoittaa tai hyödyttää itseään eikä muita? Vastaus kuuluu kovaa ja selkeästi:

(Se on) Ne, jotka uskovat, eivätkä sotke uskoaan väärintekemiseen. He ovat ne, joille kuuluu turva, ja he ovat oikein johdatettuja.” [al-An’aam, 82]

Joten turvallisuus ja rauhallisuus, jotka ovat tuloksia parhaan odottamisesta Allahilta, ovat kaikki tawhiidin hedelmistä.

Sitten kuvittelen hänen kansansa kun he ovat kantamassa häntä käsissään ja heittämässä häntä tulen keskelle, ja hän ei tee mitään vankkumattomalla sydämellään ja luottamuksellaan Suojelijaansa, muuta kuin sanoo ”Allaah on minulle tarpeeksi, ja Hän on paras asioista huolehtija.”

Sitten ajattelen hänen siunattua vaimoaan, jonka hän jätti heidän lapsensa kanssa hedelmättömään laaksoon kääntymättä edes katsomaan taakseen hänen kutsuessaan häntä: ”Oi Ibraahiim, oi Ibraahiim! Kenen kanssa sinä jätät meidät tähän paikkaan?” Tyrmistymisensä jälkeen siitä, että hän vain jatkaa pois kävelemistä kääntymättä takaisin katsoakseen häntä, hän tajuaa ja sanoo: ”Määräsikö Allaah sinua tekemään näin?” Hän vastasi ”Kyllä.” Joten hän (Hajar) vastasi, odottaen parasta Suojelijaltaan: ”Sitten Hän ei tule hylkäämään meitä.”

Joten Allaah siunatkoon sellaista miestä ja vaimoa!

Ja muistan tässä jalossa karavaanissa Nuuhin ajan syvyyksissä, kun hän seisoo yksin kohdaten kansansa, haastaen heidät vaikka hän on yksinäinen ja vieras. Mutta se, joka pohtii hänen sanojaan, tulee tuntemaan hänen luottamuksensa lujuuden Suojelijaansa, ja hänen hyvän odotuksensa Hänen apuaan kohtaan:

Ja kerro heille Nuuhin (Nooan) tarina, kun hän sanoi kansalleen ’Oi kansani, jos pysymiseni (teidän kanssanne) ja (teidän) muistuttamisenne Allahin jakeista on teille raskasta, niin Allahiin olen laittanut luottamukseni, joten kootkaa päätöksenne ja kumppaninne, älkääkä epäröikö päätöksessänne; sitten lagettakaa tuomionne päälleni älkääkä lykätkö sitä.'” [Yuunus, 71]

Hänen jälkeensä Huud kohtasi mahtavimman maan päällä olevan tyrannin, jota Allaah kuvaili voimakkaana. Hän seisoi heidän naamojensa edessä ja sanoi itsevarmana:

Totisesti kutsun Allahin todistamaan, ja todistakaa te, että minä olen vapaa siitä, mitä te asetatte Hänen rinnalleen palvonnassa. Joten juonikaa minua vastaan te kaikki, älkääkä antako minulle lykkäystä. Totisesti olen laittanut luottamukseni Allahiin, Herraani ja teidän Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, paitsi että Hän pitää kiinni sen otsakiehkurasta. Totisesti Herrani on Suoralla Tiellä.” [Huud, 54-56]

Ja ajattelen sitä jaloa nuorukaisten ryhmää, jotka odottivat parasta Suojelijaltaan ja vastustivat niitä joita he olivat lähellä sekä niitä jotka olivat kaukana, miellyttääkseen Häntä. Joten he jättivät lähimmät ihmisensä paetakseen Suojelijansa luokse ja pois heidän monijumalaisuudestaan ja synneistään, ja Häntä miellyttääkseen he vaihtoivat mukavat elämänsä pieneen luolaan. Joten Allaah laajensi sen heille siitä armosta, jota Hän ammensi heidän päälleen:

Joten etsikää suojaa luolasta, Herranne tulee avaamaan teille tien Hänen armostaan, ja järjestää tilanteestanne helpotuksen.” [al-Kahf, 16]

Ja pohdiskelen Hänen sanojaan: ”…tulee avaamaan teille tien Hänen armostaan…”, ja tulen tietoiseksi siitä, että Allahin armo on niin laaja, että vain osa siitä -Allahin tietämä määrä- on tarpeeksi tekemään siitä luolasta, tästä vankilasta, tai tästä sellistä (kirjan kirjoittaja kirjoitti tämän kirjan ollessaan vangittuna Jordaniassa) puutarhan Paratiisin puutarhoista.

Ja palaan muistissani takaisin ensimmäiseen jakeeseen ja muistan, kuinka Allaah oli levittänyt armonsa orjilleen, jotka elivät äärettömässä maassa, lähettämällä alas sadetta heidän menetettyään kaiken toivonsa, ja kuinka Hän lähetti armonsa alas niiden nuorukaisten päälle siinä kolkossa, pikkuruisessa ja pimeässä luolassa, tehden siitä laajan tilan. Joten ylistän ja kunnioitan Suojelijaani.

Totisesti tämä se, miten al-Wali al-Hamiid kohtelee niitä liittolaisiaan, joilla on korkein luottamus ja parhaat odotukset Häntä kohtaan, jotka eivät elättele mitään kielteisiä ajatuksia Hänestä, ja jotka uskovat Hänen lupauksiinsa ja takuisiinsa, ja rauhoittavat sydämensä panikoimiselta, niin että he ovat rauhallisia ja luottavaisia Häntä kohtaan.

Sen tähden Allaah sanoo, kuten Buhaarin ja Muslimin kertomassa hadiith qudsissa: ”Minä olen niin kuin orjani ajattelee Minun olevan, ja olen hänen kanssaan Hänen muistaessaan Minua. Jos hän muistelee Minua itsekseen, mainitsen hänet Itselleni. Ja jos hän muistelee Minua ryhmässä, mainitsen hänet sitä paremmassa ryhmässä. Ja jos hän lähestyy minua käden mitan, lähestyn häntä kyynärän mitan. Ja jos hän lähestyy Minua kyynärän mitan, lähestyn häntä käsivarren mitan. Jos hän tulee luokseni kävellen, tulen hänen luokseen juosten.” (Bukhaari, 7405; Muslim, 2675). Joten ajattele, kuinka Armollinen ja Oikeamielinen meidän Suojelijamme on: ”Minä olen niin kuin orjani ajattelee Minun olevan.”

Joten joka odottaa jotain pahaa Suojelijaltaan, tai että Hän tulee hylkäämään Hänet, häneen tulee osumaan ahdistuneisuus ja hylkääminen rangaistuksena Allahilta, Hänen oikeudellaan. Ja joka odottaa parasta Suojelijaltaan ja tietää että Hän on paras suojelija ja auttaja, ja joka ylistää Häntä sen yläpuolelle että Hän olisi samankaltainen kuin yksikään niistä monista suojelijoista, jotka hylkäävät seuraajansa ja ovat heistä välinpitämättömiä tai johtavat heidät harhaan -ja jokainen niistä on kamala suojelija ja auttaja-; joka laittaa Suojelijansa kaikkien näiden vajaavaisuuksien yläpuolelle ja ylistää Häntä ja odottaa Häneltä parasta sekä turvautuu Häneen niin kuin Häneen tulisi turvautua, Hän tulee siinä tapauksessa olemaan riittävä sille henkilölle:

Ja joka laittaa luottamuksensa Allahiin, niin Hän on riittävä hänelle.” [at-Talaaq, 3]

Sen mukaisesti, kuinka hyviä odotuksesi ja toivosi Allahia kohtaan ovat, Hän ei ei tule pettämään toiveitasi vähimmässäkään määrin, kuten hän ei petä niiden toivoja, jotka toivovat, eikä anna minkään yrityksen mennä hukkaan.

Tämän takia Khadiijah sanoi Allahin Lähettiläälle saws, kun hän palasi Hiraa-luolasta pelästyneenä tavattuaan enkelin ensimmäistä kertaa: ”Kautta Allahin, Allaah ei ikinä tule hylkäämään sinua. Sinä pidät huolta sukulaissuhteista, kannat köyhien vastuuta, kunnioitat vierasta, ja autat niitä jotka ovat tarpeessa.” Joten hän vannoi että Allaah ei ikinä tule hylkäämään häntä saws, (johtuen) hänen hyvästä odotuksestaan Allahia kohtaan, ja kohti Hänen oikeuttaan Hänen oikeamelisten palvelijoidensa kanssa.

Ja Allaah on vahvistanut tämän asian kirjassaan:

Totisesti kukaan ei vaivu epätoivoon Allahin armosta, paitsi epäuskovaisten kansa.” [Yuusuf, 87]

Joten uskovaisen on vapautettava itsensä epäuskovaisten tavasta ja odotettava parasta Allahilta niin tämän kuin seuraavankin elämän asioissa, vaikka tämä jae selkeästi viittaakin tämän elämän asioihin, sillä Allaah sanoi tuonpuoleisen asioihin liittyen:

Sano: Oi orjani, jotka ovat tehneet vääryyttä itseään vastaan, älkää vaipuko epätoivoon Allahin armosta; totisesti Allaah antaa anteeksi kaikki synnit, totisesti Hän on Anteeksiantaja, Armelias.” [az-Zumar, 53]

Joten tämä on, kuten oppineet sanovat, kaikkein eniten toivoa herättävä jae Allahin kirjassa, johtuen siitä että se sisältää kaikkein suurimman ilouutisen, sillä Hän kuvaili palvelijoitaan Itselleen kunnioituksesta heitä kohtaan ja lisätäkseen heidän iloisia uutisiaan. Joten Hän on se Ylistetty Suojelija, joka ei tule hylkäämään heitä jos he odottavat parasta Häneltä, turvautuvat Häneen ja laittavat kaiken toivonsa Hänen ovelleen, ja sitten seuraavat tätä olematta epätoivoisia Hänen armostaan. Sitten Hän näytti heille selvin sanoin, että Hän antaa anteeksi sellaisten kaikki synnit, jotka kääntyvät Hänen puoleensa.

Joten mikä suuri ilouutinen viilentämään yksijumalaisten silmiä ja huojentamaan sellaisten uskovaisten sydämiä, jotka odottavat parhainta Herraltaan ja Suojelijaltaan, jotka ovat totuudenmukaisia toivossaan Häntä kohtaan, ja jotka ovat poistaneet epätoivon viitan ja huonot odotukset Häntä kohtaan, Jolle yksikään synti ei ole liian suuri, ja Joka ei ole kitsas anteeksiannossaan ja armossaan niitä palvelijoitaan kohtaan, jotka kääntyvät Hänen puoleensa ja turvaavat Häneen!

Siksi Allaah sanoi välittömästi tämän jälkeen:

Ja kääntykää (katuvaisina) Herranne puoleen ja nöyrtykää Hänen edessään, ennen kuin teidän päällenne tulee rangaistus, (ja) sitten teitä ei (enää) auteta. Ja seuratkaa parasta siitä, mitä on lähtetetty teille alas Herraltanne.” [az-Zumar, 54-55]

Joten parhaan odottaminen Allahilta olessaan kuolinvuoteellaan tarkoittaa että on varma Hänen lupauksestaan uskovaisille, sekä luottaa Suojelijaansa, että Hän ei tule hylkäämään häntä eikä antamaan hänen menneiden ponnistelujensa valua hukkaan, kuten Profeetta saws sanoi: ”Kenenkään teistä ei pitäisi kuolla muutoin kuin odottaen parasta Allahilta.” (Muslim, 2877). Parhaan odottaminen Allahilta elämäsi aikana on aivan kuten jakeet kuvailevat: kääntymistä Hänen puoleensa ja luottamista Häneen, sekä Hänen tyytyväisyyteensä pakenemista hyvien tekojesi avulla, ja itsesi erkaannuttamista niiden tieltä, joilla on alhaisia odotuksia Herrastaan, ja jotka sen seurauksena ovat tehneet epätottelevaisuutta Häntä kohtaan.

Tämä on ero sen välillä, että nojautuu toiveisiinsa Allahista (kuten ne, jotka ovat tottelemattomia Häntä kohtaan), ja että odottaa parasta Allahilta (uskovaisten tapa). Toivoon turvautumista tapahtuu silloin kun ihminen on laiska ja seuraa omia halujaan, sekä välttää totuuden tietä, ponnisteluja, katumusta, Allahin puoleen kääntymistä ja hyvien tekojen tekemistä -kaiken aikaa elätellen toiveita Allahista.

Ja mitä tulee ylistettyyn tapaan odottaa parasta, sekä määrättyyn tapaan pitää yllä toivoa, niin tämä on silloin, kun henkilö todella ponnistelee ja näkee vaivaa, ja samanaikaisesti pitää yllä hyvää luottamusta Allahiin.

Ensimmäinen tapaus on kuin henkilö, joka toivoo että hänellä olisi maapala, jonne hän voisi istuttaa siemeniä ja korjata niistä satoa liikauttamatta sormeansakaan tai tekemättä yhtään mitään omasta puolestaan; tai kuin sellainen joka haluaa saada lapsia ilman naimisiin menoa tai suhteita. Toinen tapaus on kuin sellainen, joka kyntää maata ja istuttaa siemeniä ja korjaa satoa, toivoen hyvää ja hyödyllistä satoa. Siksi tiedon ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että toivo ja hyvät odotukset eivät ole päteviä ilman tekoja, ja olemme jo näyttäneet Uskovaisten äidin (Khadijan) sanat, jotka osoittavat hänen älykkyytensä ja kokemuksensa, niin että hän painotti sitä, että Allaah ei ikinä anna kenenkään (uskovaisen) hyvien tekojen valua hukkaan.

Joten jotta sinun hyvät odotuksesi Allahista olisivat kulukuneuvo työntääkseen sinua lähemmäs Rakkaintasi, ja helpottaakseen matkaajan matkaa kohti Tuonpuoleista, sinun on täydennettävä sitä teoilla; ja oikeamieliset ihmiset ovat maininneet lukemattomia kertoja tarpeen pitää yllä hyviä ajatuksia Allahista, ja kaikki heidän sanansa osoittavat tähän ehtoon. Joten Ibn Abi ad-Dunyaa kertoi kirjassaan ’Husn adh-Dhann bi Allaah’ , että ’Ali ibn Bakkaarilta kysyttiin hyvien odotusten pitämisestä Allahia kohtaan, ja hän sanoi: ”Se on sitä, että sinua ei kerätä samaan paikkaan syntisten kanssa.”, ja hän tarkoitti että et mene Helvettiin, perikadon tyyssijaan. Tämä edellyttää väistämättä sitä, että sinä et ole kerääntynyt heidän kanssaan tässä maailmassa, tehden samoja pahoja tekoja tai seuraten samaa harhautunutta menetelmää kuin he, tai että te molemmat olette synnin ja moraalittomuuden paikassa. Joten joka erottaa itsensä Allahin vihollisista tässä maailmassa ja irtisanoutuu heistä julistaen heidät vihollisikseen, ja pelastaa itsensä heidän tavoiltaan, niin sitten hän voi odottaa parasta Suojelijaltaan -että hänet tullaan pelastamaan heidän kohtaloltaan ja rangaistukseltaan; erottamaan heistä Tonpuoleisessa aivan kuten hän oli erossa heistä tässä maailmassa.

Muutoin, Allaah on luvannut sellaisille, jotka vastustavat tätä periaatetta ja pitävät seuraa sellaisten ihmisten kanssa heidän vääryyksissään:

Totisesti Allaah tulee keräämään munaafiquun (tekopyhät) ja kaafiruun (epäuskovaiset) Helvettiin, kaikki yhdessä.” [an-Nisaa’, 140]

Ja Sulaymaan ibn al-Hakam bin ’Awaanah sanoi, että eräs mies teki du’a ’Arafat-vuorella sanoen ”Älä rankaise meitä tulessa sen jälkeen kun olet antanut tawhiidin asua sydämissämme”, ja sitten hän itki. Hän sanoi myös ”Sinä voit tehdä armollasi mitä haluat”, ja sitten hän itki ja sanoi ”Jos Sinä et ole meille armollinen, se on meidän syntiemme takia. Älä kerää meitä yhteen väärintekijöiden kanssa, sillä me olemme julistaneet vihollisuutta heitä kohtaan Sinun takiasi.” (at-Takhwiif min an-Naar, Ibn Rajab, s. 264)

Joten jokainen, joka vastustaa vääryydentekijöitä ja on vihollinen heille ja heidän tavoilleen tässä maailmassa, voi tavata Allahin odottaen parasta Häneltä.

Samassa kirjassa (s.264) Haakim ibn Jaabir sanoi Ibraahiimin sanoneen: ”Oi Allaah, älä liitä yhteen niitä, jotka liittivät partnereita Sinun palvontaasi, sekä niitä, jotka eivät tehneet niin.”, tarkoittaen sitä että heillä olisi sama määränpää ja rangaistus.

Myöskin samassa kirjassa, Abu Nu’aym kertoo ’Awf ibn ’Abdullaahin sanoneen: ”Allaah ei tule pelastamaan meitä pahalta vain palauttaakseen meidät takaisin siihen”, ja hän resitoi:

””…ja te olitte Tulikuopan reunalla, mutta Hän pelasti teidät siltä” [aal-’Imraan, 103]

…ja Allaah ei tule liittämään kummankin joukkion jäseniä yhteen Helvetissä,

”Ja he vannoivat Allahin kautta vahvimmat valansa, että Allaah ei nosta ylös niitä, jotka kuolevat” [an-Nahl, 38],

…ja me vannomme vahvimmat valamme, että Allaah tulee nostamaan ylös ne, jotka kuolevat.”

Joten kiirehdi vannomaan liittolaisuutta Suojelijallesi, joka takaa että et tule pelkäämään mitään huijausta, pihiyttä tai petosta niin kauan kun sinä pysyt uskollisena ja vilpittömänä, käännyt Allahin puoleen sekä seuraat uskovaisten tietä ja vältät väärintekijöiden tietä.

Totisesti Allaah on ostanut uskovaisilta heidän henkensä ja omaisuutensa, sillä heidän tulee olemaan Paratiisi. He taistelevat Allahin tiellä, joten he tappavat ja heidät tapetaan. Se on Häntä sitova todellinen lupaus Toorassa, Raamatussa ja Koraanissa, ja kuka on uskollisempi lupauksilleen kuin Allaah? Joten iloitkaa tekemästänne sopimuksesta, ja se on (se) todellinen voitto.” [at-Tawbah, 111]

Kirjoitettu yönä, jona Allaah pelasti Mooseksen hänen viholliseltaan (10. Muharram), 1419 vuotta Allahin Lähettilään hijran jälkeen, sallallaahu ’alaihi wa sallam.

Oi Allaah, me odotamme parasta sinulta, sillä Sinä tulet pelastamaan meidät aivan kuten pelastit Profeettasi!

Oi Allaah, joten pelasta meidät Armollasi tämän maailman vaikeuksista, ja seuraavan… aamiin!

Mainokset