Palkkioista

Abu Hurairah kertoi Profeetan saws sanoneen: “Joka tekee ghuslin ja tulee jumu’alle (perjantai-rukoukseen), ja rukoilee mitä on säädetty hänen päälleen, sitten kuuntelee tarkkaavaisesti kunnes khutbah (’saarna’, imaamin pitämä puhe) on ohi, ja sitten rukoilee hänen (imaamin) kanssaan, hänelle annetaan anteeksi (kaikki hänen syntinsä) sen ja seuraavan perjantain välillä, ja kolme päivää lisää.” (Muslim, 857; Bukhaari kertoi samantapaisen version Salmaan al-Faarisilta, 883)

Aws ibn Aws kertoi Allahin Lähettilään saws sanoneen: “Joka pesee päänsä ja vartalonsa (ghusl) perjantaina, sitten lähtee ulos aikaisin, on läsnä khutban alkaessa ja on lähellä (imaamia), ja sitten kuuntelee tarkkaavaisesti – hän tulee saamaan jokaisesta ottamastaan askeleesta palkkion vuoden paastoamisesta ja qiyaamin (yörukouksen) rukoilemisesta.” (al-Tirmidhi, 496. Hän sanoin sen olevan hasan; al-Bayhaqi luokitteli sen olevan sahiih kirjassaan al-Sunan al-Kubra 3/227, sekä al-Albaani kirjassaan Saheeh al-Tirmidhi.)

Khutban aikana puhuminen ja liikehtiminen

Abu ad-Dardaa’ sanoi: “Profeetta saws istui minbarissa (’saarnatuolissa’) puhutellen ihmisiä, ja hän resitoi erän jakeen. Ubayy ibn Ka’b oli vieressäni, joten sanoin hänelle ‘Oi Ubayy, milloin tämä jae paljastettiin?’ Mutta hän kieltäytyi puhumasta minulle, joten kysyin häneltä uudelleen ja hän kieltäytyi puhumasta minulle, kunnes Profeetta saws tuli alas (minbarista). Sitten Ubayy sano minulle: ‘Sinä et ole saavuttanut jumu’astasi mitään muuta kuin hyödytöntä puhetta.’ Kun Allahin Lähettiläs saws oli lopettanut (rukouksen), menin hänen luokseen ja kerroin (mitä oli tapahtunut). Hän sanoi: ‘Ubayy oli oikeassa. Kun kuulet imaamisi puhuvan, pysy hiljaa ja kuuntele tarkkaavaisesti kunnes hän on lopettanut.’” (Ahmad, 20780; Ibn Maajah, 1111; al-Busayri ja al-Albaani luokittelivat sen olevan sahiih kirjassa Tamaam al-Mannah, s. 338.)

Abu Hurairah kertoi Allahin Lähettilään saws sanoneen: “Jos sanot seuralaisellesi ‘Ole hiljaa ja kuuntele’ (toisen version mukaan ‘Kuuntele tarkasti’) perjantaina, imaamin tehdessä khutbaa, niin olet osallistunut hyödyttömään puheeseen.” (Bukhaari, 934; Muslim, 851)

Profeetta saws sanoi: “Joka leikkii (maassa olevilla) pikkukivillä, on osallistunut hyödyttömään puheeseen.” (Muslim, 1419)

Ibn Baaz sanoi tähän hadiithiin viitaten: “Tämä hadiith koskee ketä tahansa, joka räpeltelee jotain sellaista, joka vie hänen huomionsa pois khutban kuuntelemisesta, kuten kännykkää, mattoa jne.”

‘Abullaah ibn ‘Amr ibn al-’Aas kertoi Profeetan saws sanoneen: “…Mutta joka syventyy hyödyttömiin tekoihin ja astuu ihmisten kaulojen yli, se on kuin Dhuhr hänelle.” (Abu Dawood, 347) (eli hän menettää kaikki perjantai-rukousen rukoilemiseen liittyvät palkkiot ja siunaukset)

Ibn ‘Abd al-Barr sanoi: “Kaikkien alueiden oppineiden keskuudessa ei ole mitään erimielisyyttä siitä, että on pakollista pysyä hiljaa ja kuunnella tarkkaavaisesti khutbaa, niille jotka kuulevat sen.” (Al-Istidhkaar, 5/43)

Muiden tervehtiminen khutban aikana

Jotkut oppineet ovat tehneet poikkeuksen muiden tervehtimisessä sekä ‘Yarhamuk Allaah’:n sanomisessa sille, joka aivasti. Tämä on mm. Imaam Ahmedin sekä Ishaaqin mielipide, mutta jotkut oppineet Taabi’iinien joukosta, sekä muita oppineita, katsoivat sen olevan makruuh. Tämä on mm. Imaam ash-Shaafi’in mielipide.

Fataawa al-Lajnah al-Daa’imah (8/242):

“Ei ole luvallista sanoa ‘Yarhamuk Allaah’ aivastajalle tai vastata tervehdykseen silloin, kun imaami on pitämässä khutbaa, oikeamman mielipiteen mukaan, sillä molemmat pitävät sisällään puhumista, mikä on kiellettyä imaamin tehdesssä khutbaa, johtuen hadiithin yleisestä merkityksestä.”

Fataawa al-Lajnah al-Daa’imah (8/243):

“Joka tulee sisään (moskeijalle) perjantaina, imaamin pitäessä khutbaa ja jos hän pystyy kuulemaan khutban, hänen ei ole luvallista tervehtiä moskeijalla olevia ihmisiä, eikä moskeijalla olevien ihmisten tulisi vastata hänen tervehdykseensä silloin kun imaami on tekemässä khutbaa.”

Fataawa al-Lajnah al-Daa’imah (8/244):

“Ei ole luvallista puhua silloin kun khatiib (kutban pitäjä) on toimittamassa perjantai-saarnaa, paitsi sille joka puhuu imaamille jonkin tärkeän syyn takia.”

Shaykh Ibn ‘Uthaimiin sanoi:

“On haraam antaa tervehdyksiä perjantai-khutban aikana, joten sen, joka tulee sisään moskeijalle imaamin ollessa khutbaa toimittamassa, ei ole luvallista tervehtiä muita, ja on myös haraam vastata tervehdykseen.” (Fataawa Ibn ‘Uthaymeen, 16/100)

Huomautus:

“On luvallista puhua sillä välin, kun imaami hiljenee kahden khutban välillä, jos sille on tarvetta. On ok näyttää eleellä jollekulle, joka puhuu silloin kun imaami saarnaa, että hänen tulisi olla hiljaa, kuten on myös luvallista näytää jotain eleellä rukouksen aikana, jos sille on tarvetta.” (Majmuu’ Fataawa wa Maqaalaat Mutanawwi’ah, ‘Abd al-’Aziiz ibn ‘Abd-Allaah ibn Baaz, osa 12, s. 337)

Al-Nawawi sanoi Sharh Sahiih Muslimissa: “Hadiith osoittaa, että kaikenlainen puhuminen on haraam khutban aikana… Sen sijaan oikea tapa, jos haluaa pyytää jotakuta olemaan puhumatta, on näyttämällä hänelle elein että hänen pitäisi olla hiljaa, jos hän ymmärtää sen.”

Siunausten lähettäminen Profeetan saws päälle:

Fataawa al-Lajnah al-Daa’imah, 8/217: “Jos khatiib lähettää siunauksia Profeetan saws päälle, kuuntelijan tulisi tehdä samoin, korottamatta ääntään.”

Shaykh Ibn ‘Uthaimiin sanoi: “Jos khatiib mainitsee Profeetan saws, kuuntelijan tulisi lähettää hänen päälleen siunauksia hiljaa, niin että hän ei häiritse ympärillään olevia ihmisiä.” (Majmoo’ Fataawa Ibn ‘Uthaymeen, 16/166)

On olemassa myös sellainen mielipide, että siunaukset pitää lähettää hiljaa mielessään.

Tahiyyatul-masjid

Profeetta saws sanoi: “Kun joku teistä tulee perjantaina ja imaami on saaranamassa, rukoilkoon kaksi rakaa (moskeijan tervehdykseksi) tehden niistä lyhyet.” (Bukhaari, al-Jumu’ah, 1100; Muslim, al-Jumu’ah, 1449. Tämä versio on Muslimin kertoma)

Mutta jos iqaamah tulee eikä henkilö ehdi rukoilla loppuun asti ennen perjantai-rukouksen alkua, hänen on keskeytettävä rukouksensa ja liityttävä muiden rukoilijoiden joukkoon rukoillakseen jumu’an, sillä pakollinen rukous menee aina vapaaehtoisen edelle tärkeydessä.

Sunnah-rukoukset ennen perjantai-rukousta:

Ei ole olemassa mitään hadiitheja siitä, että Profeetta saws olisi rukoillut mitään tiettyä rukousta tai tiettyä määrää ennen perjantai-rukoista, ts. sitä ennen ei ole mitään sunnah-rukousta. Al-’Iraaqi sanoi: “En ole nähnyt mitään, mikä viittaisi siihen että kolme imaamia (Maalik, Shaafi’i, Ahmad) olisivat suositelleet sunnan rukoilemista ennen sitä (jumu’ah-rukousta).”

Sunnah-rukoukset perjantai-rukouksen jälkeen:

Kun Profeetta saws oli rukoillut jumu’an, hän meni kotiinsa ja rukoili kaksi rak’aa sunnaa, ja sitten hän käski muiden rukoilijoiden rukoilla kaksi rak’aa jälkeen päin. Ibn Taimiyyah sanoi: “Jos hän rukoili moskeijalla, hän rukoili neljä (rak’aa), ja jos hän rukoili kotonaan, hän rukoili kaksi.” Tätä ilmentävät monet hadiithit. Abu Dawuud kertoi Sunanissa (1130) Ibn ‘Umarilta, että kun hän (Profeetta saws) rukoili moskeijalla, hän rukoili neljä, ja kun hän saws rukoili kotonaan, hän rukoili kaksi.

Käsien nostaminen kun imaami tekee du’a khutban jälkeen:

Tässä tilanteessa käsiä ei tule nostaa ylös (Tuhfat al-Awaadhissa sanotaan sen jopa olevan makruuh, vihattua), sillä Profeetalla saws oli perjantaisin tapanaan ainoastaan osoittaa sormellaan kun hän teki du’a, joten muiden rukoilijoiden tulisi tehdä kuten hän saws.

Muslim (874) sekä Abu Dawuud (1104) kertoivat ‘Umaarah ibn Ru’ayban nähneen Bishr ibn Marwaanin minbarissa (’saarantuolissa’) nostaen kätensä ylös (Abu Dawuud lisäsi: kun hän oli tekemässä du’a perjantaina), joten hän (‘Umar) sanoi: “Tehköön Allaah näistä kahdesta kädestä rumat. En nähnyt Allahin Lähettilään saws tekevän mitään muuta kuin tämän kädellään”, ja hän näytti etusormellaan.

Profeetalla saws oli tapanaan resitoida ensimmäisessä rak’assa suurah al-A’laa (87), ja toisessa rak’assa al-Ghaashiyah (88), tai silloin tällöin suurah al-Jumu’ah (62) ja al-Munaafiquun (63).

Mainokset