Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että pakollisen rukouksen keskeyttäminen ilman mitään syytä on haraam.Vapaaehtoisten rukousten kohdalla on enemmän joustovaraa.

Oppineiden luettelemat, hyväksyttävät syyt pakollisen rukouksen keskeyttämiseen perustuvat sekä hadiitheihin, että näiden pohjalta tehtyyn päättelyyn. Tällaisia syitä ovat muun muassa:

– käärmeen, skorpionin tai muun vaarallisen eläimen tappaminen
– pelko omaisuutensa menettämisestä (esim. että se varastetaan tai ratsu karkaa tms.)
– ahdingossa tai vaarassa olevan auttaminen, hukkuvan pelastaminen
– tulipalon sammuttaminen
– tietämättömän varoittaminen häntä uhkaavasta vaarasta

Lasten takia oppineet ovat sallineet rukouksen keskeyttämisen mm. seuraavista syistä:

– jos lapsi itkee yhteisrukouksessa niin äänekkäästi, että hän häiritsee kaikkia muita, eikä häntä saa muutoin hiljennettyä
– jos lapsi on vaarassa harhautua liian kauas ja eksyä
– jos lapselle on vaarassa tapahtua jotain tai hän itkee ja on pelko siitä, että hänelle on sattunut jotain

(ks. mm. Radd al-Muhtaar, 1/654; al-Mabsuut, 3/2; Kashshaaf al-Qinaa’, 1/380; Fataawa al-Lajnah al-Daa’imah li’l-Buhuuth al-’Ilmiyyah wa’l-Ifta’, 8/36, 37)

Rukouksen aikana sallittu ylimääräinen liikkuminen, joka ei pilaa rukousta:

– oven avaaminen jollekulle, mikäli ovi on lähellä rukouspaikkaa eikä sen avaamiseksi tarvitse kääntyä pois qiblasta (Abu Dawuud, 922, sahiih)
– lapsen pelastaminen tai nostaminen pienellä liikkeellä eteen- tai taakse päin tai sivulle
– (miehellä) jos ridaa’ (vartalon yläosan peittävä vaate) putoaa pois, sen nostaminen, tai jos ’izaar (alavartalon peittävä vaate) löystyy, sen tiukentaminen
– ’awran peittäminen jos se paljastuu
– skorpionin tai käärmeen tappaminen (Anu Dawuud, 921, sahiih)
– ihmisen tai eläimen kulun estäminen rukoilijan ja hänen sutransa välistä (Bukhaari, Fath 1/582)
– kenkien tai muun vaatetuksen pois ottaminen (kunhan ’awrah ei paljastu) (Abu Dawuud, 650, sahiih)
– nenän pyyhkiminen tai sylkeminen vasemmalle puolelleen tai kenkänsä alle, tai nykypäivänä nenäliinaan (Muslim, 850)
– muu pieni liike, jolle on tarvetta, kuten häiritsevän kutinan rapsuttaminen jne.

Liian suuri liikkuminen rukouksen aikana on määritelty mm. siten, että jos joku katsoisi rukoilevaa henkilöä, hän ei tietäisi tämän rukoilevan. (lukuun ottamatta skorpionin, käärmeen tms. tappamsta)

Advertisements