Milloin on sallittua tehdä ghiibaa?

(Katso myös aihe Ahl Al-Bid’asta ei ole ghiibaa)

Al-Nawawi sanoi kirjassaan Sharh Sahiih Muslim:

”Mutta ghiibah (henkilöstä puhuminen hänen poissa ollessaan) on sallittua, jos se tapahtuu jostain laillisesta (shar’i-) tarkoituksesta, jotka pitävät sisällään kuusi syytä:

    1. Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta valittaminen.

    Henkilön, jolle on tehty vääryyttä, on sallittua valittaa hallitsijalle tai tuomarille, tai muille ihmisille joilla on arvovaltaa tai voimaa asioida häntä väärin kohdelleen henkilön kanssa.

    2. Tavoite auttaa tai muuttaa jokin paha teko ja tuoda syntinen takaisin oikealle tielle.

    Joten hän voi sanoa henkilölle, jonka toivoo voivan auttaa: ”Se ja se tekee sitä ja tätä, joten yritä pysäyttää hänet”, jne.

    3. Uskonnollisen määräyksen tai fatwan tavoitteleminen.

    Jolloin henkilö sanoo muftille: ”Se ja se on kohdellut minua huonosti tekemällä niin ja näin; onko hänellä oikeutta tehdä niin? Kuinka voin hoitaa tämän asian ja suojata itseni hänen väärinkäytökseltään?’ jne. Tämä on sallittua jos sille on tarve. On parempi olla mainitsematta henkilön nimeä tai suhdetta tähän henkilöön, ja sanoa ”Eräs teki niin ja niin”, mutta nimen sanominen on sallittua johtuen hadiithista, jossa Hind sanoi ”Abu Sufiyaan on pihi mies.”

    4. Muslimien varoittaminen jostain pahasta.

    Tämä voi ottaa useita muotoja, kuten kertojien, todistajien tai kirjoittajien virheiden mainitseminen. Tämä on luvallista oppineiden yhtämielisyydellä. Ja totisesti se on pakollista suojellakseen sharii’aa. Se pitää sisällään myös vikojen kuvailemisen silloin kun häntä konsultoidaan (jostain ihmisestä, vakavan syyn takia, kuten kaupankäynti, avioliitto jne.), sekä ääneen puhumisen jos näkee jonkun ostavan viallisia tuotteita, tai orjan, joka varastaa, juo alkoholia, tekee zinaa jne. Hänen tulisi sanoa ostajalle jos hän ei ole huomannut näitä asioita. Tämä tehdään vilpittömänä neuvonantona, ei loukkausta ja turmellusta aiheuttaakseen. Myöskin jos näet tiedon etsijän käyvän useasti sellaisen henkilön luona, joka on moraaliton ja seuraa uudistuksia, ja hän ottaa häneltä tietoa, ja pelkäät että se saattaa vahingoittaa häntä, sinun on neuvottava häntä selittämällä hänelle tilanne, tavoitteenasi tarjota vilpittömiä neuvoja. Jos näet valta-asemassa olevan henkilön, joka ei pysty suoriutumaan siitä kunnolla koska hän ei ole pätevä siihen tai koska hän on korruptoitunut, sinun tulee kertoa sille, jolla on valtaa häneen, ja selittää, millainen hän oikeasti on, jotta hän ojentaa häntä. Tämä ei ole ghiibaa, ja on pakollista oikaista asioita.

    5. Jos joku henkilö avoimesti tekee moraalittomia tekoja tai seuraa bid’aa.

    Kuten alkoholin juominen, ihmisten omaisuuden väärinkäyttö, kohtuuttomien verojen/maksujen kerääminen, kielletyistä teoista vastaaminen jne. On luvallista puhua siitä, mitä hän tekee julkisesti, mutta ei ole luvallista puhua muista asioista, ellei sille ole toista syytä.

    6. Tunnistamis-tarkoituksessa.

    Jos joku on tunnettu tietyllä kutsumanimella, kuten al-a’mash (reuma-silmäinen), al-a’raaj (rampa), al-azraq (sininen), al-qasiir (lyhyt), al-a’maa (sokea), al-aqta’ (jolta puuttuu jokin ruumiinjäsen), jne. Tämä on luvallista tunnistamis-tarkoituksessa, mutta on haraam käyttää sellaisia nimiä tarkoituksena vähätellä sellaista henkilöä, ja jos heidän tunnistamisensa on mahdollista muita sanoja käyttäen, niin se on parempi. Ja Allaah tietää parhaiten.”

Mutta jos jostain henkilöstä puhuminen ei palvele mitään hyödyllistä tarkoitusta, tai tavoitteena on vitsailla hänen kustannuksellaan tai paljastaa hänet, niin tämä on ghiibaa, eikä ole sallittua.

Mainokset