Al-Ghurabaa’ – Oudot, Muukalaiset

Abuz-Zubair

Kaikki ylistys olkoon Allahille, ja Allahin siunaukset ja rauha Hänen jalon Lähettiläänsä Muhammedin päälle.

Ghurban -outouden käsite:

Arabiankielinen sana ’ghurabaa’ on sanan ’ghariib’ monikko, ja se on johdettu sanasta ’gharaba’ -joka tarkoittaa ’mennä pois, lähteä, poissaoleva, vetäytyä jostain, lähteä’. Sana ’ghariib’ tarkoittaa ’outo, vieras, tuntematon, ulkopuolinen’. (ks. Hans Wehr Dicitionary)

On kerrottu Allahin Lähettilään saws sanoneen -ja al-’Allaamah al-Muhaddith al-Albaani on vahvistanut tämän aitouden kirjassaan Sahih al-Jami’ as-Sagheer:

Totisesti islaam alkoi jonain outona, ja se tulee palaamaan takaisin outoon asemaansa. Joten anna iloisia uutisia oudoille.”


Totisesti tämä on lupaus Allahin Lähettiläältä, joka

”…ei puhu omasta halustaan. Se on vain ilmestys, joka paljastetaan…” (Q. 53:3-4).

Tämä hadiith Muhammedin saws siunatulta kieleltä osoittaa meille islamilaisen henkiin herättämisen todellisen luonteen. Sillä islamilaisella herättämisellä, joka tapahtui Arabian niemimaalla yli 1400 vuotta sitten, oli tämä ’outouden’ ominaisuus; ja totisesti, silläkin herätyksellä, jota nyt todistamme omana aikanamme, on se aivan sama ominaisuus. Tämä siksi, että historia toimii todisteena siitä, että ne, jotka hylkäsivät uskon Allahiin ja olivat tottelemattomia Häntä kohtaan, ylittivät usein niiden lukumäärän, jotka olivat uskollisia Allahille ja Hänen Lähettiläälleen saws. Ne, jotka tunnustivat Allahin ykseyden, olivat aina vähemmistö, ja täten heistä tuli ’muukalaisia’ yhteiskunnassa, koska he menivät vastoin yhteiskuntansa käytäntöjä.

Sheikh Jamaalud-Deen Zarabozo kuvailee tätä kirjassaan ”The Friday Prayer, osa III” s.62:

”Allaah sanoo Koraanissa,

Ja suurin osa ihmisistä eivät usko, vaikka sinä haluaisit sitä” (Yusuf 103).

Allaah sanoo myös,

Mutta suurin osa ihmisistä kieltäytyy muusta kuin epäuskosta” (al-Isra 89)

Vielä toisessa jakeessa Allaah sanoo,

Totisesti olemme tuoneet teille totuuden, mutta suurin osa teistä vihaa totuutta” (al-Zukhruf 78).

Näissä jakeissa, ja useissa muissa Koraanin kohdissa, Allaah on sanonut meille, että suurin osa ihmisistä kieltäytyy seuraamasta totuutta. Todellakin eräs hadiith Sahiih Muslimissa kuvailee, että kaikki ihmiskunnasta, yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä yhdeksän jokaisesta tuhannesta, tulee olemaan Helvetissä.

Tämä tarkoittaa sitä, että todelliset uskovaiset tulevat aina olemaan vähemmistönä. Kun he katsovat ympärilleen, he näkevät ihmisten enemmistön kääntävän selkänsä Allahin opetuksille ja johdatukselle. He pitävät epäuskoa ja tottelemattomuutta parempana kuin uskoa ja tottelevaisuutta Allahille.

Uskovainen tulee näyttämään muukalaiselta heidän joukossaan. Hänen uskonsa, tekonsa ja elämäntapansa ovat täysin poikkeavia heidän käytännöistään. Epäuskovaiset saattavat jopa tehdä parhaansa saadakseen hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi; sellaiseksi, joka ei kuulu joukkoon; sellaiseksi, jolla on omituisia ajatuksia ja käytäntöjä. Heitä saatetaan pilkata. Heidän päälleen saatetaan laittaa psykologisia paineita. Media saattaa hyökätä heidän kimppuunsa, ja niin edelleen.”


”Totisesti islaam alkoi jonain outona…”

Tämä outous ei ole mitään uutta juuri tämän umman joukossa, vaan se oli olemassa kaikkien ennen Muhammedia saws olleiden Profeettojen ja Lähettiläiden joukossa. Heidän joukostaan oli suuri Lähettiläs Nuuh (Nooa), joka teki da’waa kansalleen 950 vuoden ajan, ja he torjuivat hänet ja pilkkasivat häntä. Luut teki kansalleen da’waa, mutta epäuskovaiset halvensivat häntä vastineeksi, yrittivät karkottaa hänet ja hyäkkäsivät hänen kunniaansa vastaan. Ibraahiim kutsui kansaansa Allahin puoleen, millä hän meni yhteisönsä normeja vastaan, ja niin ollen astui kansansa varpaille; mistä johtuen häntä vainottiin ja hänet heitettiin tuleen. Myös Muusa (Mooses) kutsui Faaraota ja hänen kansaansa palvomaan yksinomaan Allahia; ensimmäinen torjui hänen kutsunsa ensimmäisestä päivästä lähtien ja hän tuhoutui, ja jälkimmäiset alkoivat Mooseksen poissa ollessa palvoa vasikkaa Allahin asemesta. ’Iisa ibn Maryam (Jeesus) kutsui ihmisiä palvomaan vain Allahia, ja hänkin joutui maksamaan hinnan -aivan kuten edeltäjänsä: häntä vainottiin ja hänen oma kansansa pilkkasi häntä, joten Allah nosti hänet ylös ja hän on elossa tänä päivänäkin, ja tulee palaamaan ennen Tuomiopäivää.

Ja kuinka kukaan voisi unohtaan kaikkein jaloimman Aatamin pojista -Muhammad ibn ’Abdillaahin- olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen yllään. Hänen koko elämänkertansa alusta loppuun asti näyttää meille, kuinka hän nousi ylös Tawhiidin kutsulla, häntä ennen olleiden Profeettojen jalanjäljissä. Ja kuinka hänen oma kansansa kääntyi häntä vastaan ja he pilkkasivat häntä -kuinka tästä ’totuudenmukaisesta’ ja ’luotettavasta’ on yhdessä yössä tullut taikuri, runoilija ja hullu, ’vaikutusvallan tavoittelija’ jne. Joten muslimit olivat jo ensimmäisinä aikoina ’ghurban’-outouden tilassa, kuten Allahin Lähettiläs saws sanoi,

”Totisesti islaam alkoi jonain outona…”.
”…ja se tulee palaamaan takaisin outoon asemaansa…”

Tämä ilmentää sitä, että islamin paluu on tosiasia, ja että sen täytyy otta sama polku ja käytännöt, ja sen on mentävä niiden samojen vaikeuksien ja koettelemusten aikojen läpi, joita ensimmäisetkin muslimit kokivat. Tästä johtuen Imaam Maalik -olkoon Allaah hänelle armollinen- että tämän umman jälkimmäistä osaa ei korjaa muu kuin se, joka korjasi sen ensimmäisen osan. Siksi on välttämätöntä, että tämä islamilaisen herätyksen tie koostuu vakaasta uskosta kaikkeen siihen, mitä Allaah on lähettänyt alas. Samaten on väistämätöntä, että muslimien on käytävä läpi vaikeuksia, loputonta ponnistelua, vainoja, maastakarkotusta ja kaikkea sitä, mitä tämän umman ensimmäiset joutuivat kokemaan oikean uskonsa takia.

Täten huomasimme islamin heikkenemisen ajan saatossa, kunnes muslimit jäivät ilman Khilaafaa (kalifaattia). Kufr ja shirk alkoivat soluttautua muslimien riveihin useissa eri muodoissa, haudanpalvomisesta sekularismiin, ja Islamilainen laki korvattiin lähes kaikissa muslimimaissa siirtomaaherorjen jättämillä, ihmisten säätämillä laeilla. Uudistusten, halujen, ja jopa uskosta luopumisen ihmiset pääsivät vihdoin valloilleen leivittämään myrkyllisiä ideoitaan ympäri muslimimaita. Puhumattakaan aggressivisista epäuskovaisista, jotka valloittivat muslimimaita ja pakottivat muslimimassat hyväksymään omat ideologiansa; mikä johti siihen, että monissa muslimimaissa viljeltiin noin 40 vuoden ajan ateismi-ajatuksia. Kaikki tämä sai aikaan sen, että islaam lähestulkoon haalistui pois muslimien elämästä ympäri maailmaa.

Näiden koettelemusten keskellä Allaah nosti tämän umman joukosta monia henkilöhahmoja oppineiden, du’aatien (islamiin kutsujien), älykköjen, ajattelijoiden, kirjailijoiden ja mujaahidiinien joukosta, auttaakseen ja tukeakseen uskontoaan. Tämä ei ole mitään uutta vain tälle vuosisadalle, vaan se on ollut Allahin tapa kautta ihmiskunnan historian. Se on Allahin lupaus, Hänen Lähettiläänsä kielen kautta, että tämän umman keskuudessa tulee aina olemaan joukko, joka tulee pitämään Tawhiidin lippua korkealla, kuten Profeetta saws sanoi:

Ummani keskuudessa ei koskaan lakkaa olemasta joukkoa, joka seuraa totuutta; ne, jotka hylkäävät heidät, eivät pysty vahingoittamaan heitä” (Muslim).

He tulevat parantamaan tämän umman sairauksista ja korruptiosta, ja he tulevat toimiman kilpenä sellaisia vieraita uskomuksia, ideologioita ja keksintöjä vastaan, jotka varastavat islamin kauneuden ja turmelevat sen perusteet. Nämä ihmiset ovat totisesti harvalukuisia, ja siksi heistä näin ollen tulee outouden uhreja. Kuten Profeetta saws sanoi heistä, että he ovat…

Niitä, jotka ovat oikeamielisiä kun ihmisistä on tullut turmeltuneita.”
(Ahmad, Ibn Hibbaan ja muita. Sahiih tukevin todistein, ks. ”The Friday Prayer”, Jamalud-Deen Zarabozo)

Tai, kuten toisessa kerronnassa sanottiin:

Pieni joukko ihmisiä suuressa joukossa pahoja ihmisiä. Niitä, jotka ovat heitä kohtaan tottelemattomia on enemmän kuin niitä, jotka tottelevat heitä.”
(Ahmad, Ibn Hibbaan ja muita. Hasan, ks. ”The Friday Prayer”, Jamalud-Deen Zarabozo)

Tänään, Allahin armosta, voimme nähdä islamin paluun omien silmiemme edessä, nuorten paluussa islamiin ja jihaadiin. Moni meistä, joka alkoi harjoittaa tätä uskoa, luultavasti kävi läpi outouden aikaisia vaiheita. Kun joku ainoastaan alkaa kiinnostua islamista, hänen ympärillään oleva yhteiskunta alkaa pitää tätä henkilöä omituisena. Kun tämä kiinnostus johtaa hänen lisääntymiseensä islamilaisessa tiedossa, hänestä tulee vielä oudompi yhteiskunnan silmissä. He ihmettelevät, miksi hyvännäköinen terve nuori kuluttaa aikaansa lukien niin sanottuja ’uskonnollisia’ kirjoja, vaikka hän voisi käyttää aikansa fiktiivisen novellin lukemiseen, elokuvien katseluun tai musiikin kuunteluun. Sitten tämä yksillö laittaa tietonsa käytäntöön tekemällä wuduu’ ja suorittamalla rukouksia viisi kertaa päivässä, antamalla zakaah, paastoamalla Ramadanina ja tekemällä Hajjin. Jos tämä henkilö on veli, hän kasvattaa parran, ja jos hän on sisko, hän käyttää islamilaista hijaabia. Tämä todellakin tekee hänestä vielä omituisemman omassa kodissaan, jolloin (monessa tapauksessa) vanhemmat alkavat huolehtia harjoittavista lapsistaan -tavalla, jolla heidän olisi pitänyt olla heistä huolissaan heidän käyttäessään huumeita?!

Sitten tämä henkilö ottaa harteilleen vastuun Lähettiläiden kutsun levittämisestä, joko puhumalla umman eksyneille lampaille henkilökohtaisesti, kirjoittamalla artikkeleita, tai antamalla luentoja. Nyt tästä henkilöstä on tullut muukalainen, jopa sellaisten harjoittavien muslimeiden joukossa, jotka harjoittavat islamin perusteita, mutta eivät ota vastuuta sen levittämisestä muille. Tämä jatkuvasti lisääntyvä muukalaisuus ei kuitenkaan pidättele häntä polultaan, joten hän omistaa elämänsä joko islamilaisen tiedon etsimiselle hyödyttääkseen yhteisöä sillä, tai eläen koko elämänsä vuorella jossain juoksuhaudassa kirjoittaen islamin historiaa omalla verellään. Jos luulet tämän olevan outouden raja, niin ajattele tätä henkillöä, kun hän ylittää itsensä tiedon etsimisessä ja piristää uraansa jihaadilla. Tämä henkilö tuntee itsensä oudoksi oppineiden joukossa, koska he pitävät häntä mujaahidina, ja hän tuntee itsensä oudoksi mujaahidien joukossa, koska he pitävät häntä oppineena. Mutta tämän kaiken suloisuus on siinä tosiasiassa, että mitä enemmän hänestä tulee muukalainen ihmisille, sitä enemmän hänestä tulee Allahin tuntema ja tunnustama.

Nämä ovat ne (monen eri outouden tason) muukalaiset, jotka ovat tawhiidin soihdunkantajia; ne, jotka palauttavat tämän umman kunnian ja tuovat sille takaisin sen rauhan ja turvallisuuden, josta se kerran nautti.

Nämä ovat ne oudot/muukalaiset, joille on annettu ilouutinen Paratiisista, kuten Profeetta saws sanoi hadiithin viimeisessä osassa:

”Joten tuubah ghurabaalle”.

…Joten tuubah ghurabaalle”

Sana ’tuubah’ on Paratiisissa olevan puun nimi, joka on luvattu tämän maailman muukalaisille. Koskien sanaa ’tuubah’, Sheikh Jamaalud-Deen Zarabozo sanoi seuraavaa kirjassaan, ”The Friday Prayer, osa III” s. 66:

”Profeetta saws on antanut ilouutisia puusta Paratiisissa niille, joiden on elettävä muukalaisina koska ihmiset poikkeavat harhaan Koraanin ja sunnan opetuksista. Minkälainen on tämän Paratiisissa olevan puun kuvaus? Profeetta saws selitti senkin, kun hän sanoi:

Tuubah on puu Paratiisissa. Sen ali kulkemiseen kuluu sata vuotta. Paratiisin asukkaiden vaatetukset otetaan sen kuoresta.”


(
Sh. Al-Albaani sanoi tämän olevan hasan kirjassaan Silsila al-Ahadeeth as-Sahihah, osa. 4 s. 639)

Tämän ilouutisen muukalaisille olevasta tuubah-puusta tulisi saada meidät kaikki toivomaan, ponnistelemaan ja tavoittelemaan sitä, että olisimme muukalaisten joukosta tänä aikana, jona islamista on todellakin tullut jälleen outo.”

Tehköön Allaah meistä outoja tässä maailmassa ja tuubahn perijöistä tuonpuoleisessa. Aamiin.

Advertisements