Jos henkilö ei rukoile jotain rukousta ajallaan, jomman kumman seuraavista tapauksista on pädettävä:

1) Hän menetti rukouksen syystä, kuten nukahtamisen tai unohtamisen takia. Tässä tapauksessa hänen päälleen ei ole mitään syntiä, mutta hänen on korvattava rukous heti herättyään tai muistettuaan.

Anas ibn Maalik kertoi Profeetan saws sanoneen: ”Joka unohtaa jonkin rukouksen, suorittakoon sen heti kun hän muistaa, koska sille ei ole muuta hyvitystä kuin tämä.” (al-Bukhaari, 572; Muslim, 684; Muslimin versiossa on lisäys: ”tai nukkuu ja menettää sen”. )

Muslim kertoi myös (684): ”Jos joku teistä nukkuu ja menettää rukouksensa, tai unohtaa sen, suorittakoon rukouksen kun hän muistaa, koska Allaah sanoo ’Ja suorittakaa rukous Minun muistelemiseksi’ [Ta-Ha 20:14].”

2) Hän menetti rukouksen ilman syytä; eli hän jätti sen huomioitta kunnes sille tarkoitettu aika loppui, jotuen laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Tämä henkilö on syntinen muslimien yhtämielisyyden mukaan, ja on tehnyt suuren synnin.

Oikeamman mielipiteen mukaan häneltä ei hyväksytä sen korvaamista, vaan hänen on kaduttava ja pyydettävä anteeksiantoa, sekä päättää olla tekemättä niin enää ikinä ja tehtävä paljon hyviä tekoja ja tarjottava vapaaehtoisia rukouksia.

Ibn Hazm sanoi:

”Mitä tulee sellaiseen henkilöön, joka tarkoituksella jättää rukoilematta kunnes sen rukouksen aika loppuu, hän ei voi ikinä korvata sitä, joten hänen tulisi tehdä paljon hyviä tekoja ja suorittaa paljon vapaaehtoisia rukouksia, jotta hänen (hyvien tekojen) vaakansa olisi painava Tuomiopäivänä, ja hänen tulisi katua ja pyytää Allahilta anteeksiantoa.” (Al-Muhalla 2/235)

Tämä on myös seuraavien henkilöiden mielipide: ’Umar ibn al-Khattaab ja hänen poikansa ’Abd-Allaah, Sa’d ibn Abi Waqqaas, Salmaan, Ibn Mas’ood, al-Qaasim ibn Muhammad ibn Abi Bakr, Badeel al-’Aqeeli, Muhammad ibn Sireen, Mutarrif ibn ’Abd-Allaah ja ’Umar ibn ’Abd al-’Azeez. Se oli myös Dawood al-Zaahirin ja Ibn Hazmin näkemys, ja oli Shaykh al-Islam Ibn Taymiyahn ja al-Shawkaanin puoltama mielipide. Nykyaikaisten oppineiden joukosta sitä pitivät oikeampana al-Albaani, Ibn Baaz, Ibn ’Uthaymeen sekä muita oppineita.

Tämä on suuri synti, ja se on niin vakava, että jotkut oppieet jopa sanoivat, että se, joka tekee näin, on kaafir. (kuten Ibn Baaz kirjassa Majmoo’ Fataawa wa Maqaalaat Samaahat al-Shaykh Ibn Baaz, 10/374).

He käyttivät todisteina mm. seuraavia:

1. Allahin sanat:

”Totisesti rukous on määrätty uskovaisille tiettyinä aikoina” [al-Nisa’ 4:103]

He sanoivat: Rukouksille on tietyt ajat, eikä niitä ole luvallista suorittaa muina aikoina, paitsi todisteiden kanssa.

2. Profeetan saws sanat: ”Joka unohtaa rukouksen, suorittakoon sen heti kun muistaa, koska sille ei ole mitään muuta hyvitystä.”

Sanat ’suorittakoon sen heti kun muistaa, koska sille ei ole mitään muuta hyvitystä’ tarkoittavat: Jos hän hidastelee rukouksen suorittamisessa sen muistettuaan, se ei ole korvaus, joten miten sitten se, joka hylkää sen tarkoituksella unohtamatta tai nukkumatta? On vielä todennäköisempää, että se ei ole korvaus tässä tapauksessa, ja sen korvaamisesta ei ole mitään hyötyä.

3. Koska Allaah on säätänyt tietyn ajan jokaiselle rukoukselle, määritellen sen alkamisen ja lopun, joten samalla tavalla kuin sitä ei ole hyväksyttyä suorittaa ennen aikaansa, ei ole myöskään hyväksyttyä suorittaa sitä aikansa jälkeen. (Al-Muhalla 2/235)

Ibn Qudaamah sanoi: ”Tiivistelmänä, on välttämätöntä suorittaa menetetyt rukoukset järjestyksessä. Ahmad sanoi tämän useassa kohdassa… ja samanlainen mielipide on kerrottu myös al-Nakha’ilta, al-Zuhrilta, Rabee’ahlta, Yahya al-Ansaarilta, Maalikilta, al-Laythilta, Abu Haneefalta sekä Ishaaqilta.

…Maalik ja Abu Haniifah sanoivat, että niitä ei ole pakko suorittaa järjestyksessä jos on enemmän kuin yhden päivän ja yön rukoukset, koska sen tekeminen pidemmältä ajata olisi vaikeaa. Joten velvollisuus poistetaan, aivan kuten Ramadaan-paastojen korvaaminen järjestyksessä.” (Al-Mughni, 1/352.)

Mainokset