Shirk

Sharii’an tai islamilaisen terminologian mukaan shirk tarkoittaa vertaisen tai kilpailijan liittämistä Allahin rinnalle jumaluudessa, palvonnassa tai Hänen nimissään ja ominaisuuksissaan. Du’a on osa sellaista palvontaa, joka tulee omistaa ainoastaan Allahille, eikä kenellekään muulle, koska Profeetta saws sanoi: ”Du’a on palvontaa.” (al-Tirmidhi, 2969; al-Albani luokitteli tämän olevan sahiih Saheeh al-Tirmidhi:ssä)

  • Shirk akbar (suurempi shirk):

Tämä tarkoittaa jonkin sellaisen, joka kuuluu vain Allahille (kuten jumaluus, oikeus tulla palvotuksi sekä jumalalliset nimet ja ominaisuudet), yhdistämistä johonkin muuhun kuin Allahiin.

Tämä shirk voi joskus olla ulkoista, kuten niiden shirk, jotka palvovat epäjumalia ja hautoja, tai kuolleita ja poissa olevia.

Tai se voi joskus olla piilotettua, kuten ne, jotka laittavat luottamuksensa muuhun kuin Allahiin sekä munaafiquunien (tekopyhien) shirk ja kufr.

Shirk voi joskus ottaa uskomusten muodon:

Kuten usko, että on olemassa joku muu, joka luo, antaa elämän ja kuoleman, hallitsee ja säätelee maailmankaikkeuden asioita Allahin ohella.

Tai usko, että on olemassa joku mum, jota on toteltava ehdottomasti Allahin ohella, joten he seuraavat häntä pitäen luvallisena ja sallittuna mitä hän haluaa, vaikka se menisi Lähettiläiden uskontoa vastaan.

Tai he voivat liittää muita Allahin rinnalle rakkaudessa ja kunnioituksessa/ihailussa, rakastaen luotua olentoa niin kuin he rakastavat Allahia.

Tai usko, että on olemassa sellaisia, jotka tietävät näkymättömästä Allahin lisäksi.

Shirk voi joskus ottaa sanojen muodon:

Kuten ne, jotka tekevät du’a muille kuin Allahille tai tavoittelevat hänen apuaan tai etsivät hänestä suojaa sellasissa asioissa, joihin kenelläkään muulla kuin Allahilla ei ole mitään valtaa, olkoon tämä henkilö sitten profeetta, wali (’pyhimys’), enkeli, jinni tai joku muu luotu olento.

Tai ne, jotka tekevät pilkkaa uskonnosta tai vertaavat Allahia Hänen luomiinsa olentoihin, tai sanovat että on olemassa toinen luoja ja asioista huolehtiva ja niitä hallitseva Allahin lisäksi.

Shirk voi joskus ottaa tekojen muodon:

Kuten se, joka uhraa, rukoilee tai polvistuu jollekin muulle kuin Allahille, tai joka säätää lakeja korvatakseen Allahin määräykset ja tekee siitä lain, johon ihmisten on pakko nojautua tuomioissa; tai joka tukee epäuskovaisia ja auttaa heitä muslimeita vastaan, sekä muut teot, jotka menevät uskon perustarkoitusta vastaan.

Tottelevaisuudesta luotua kohtaan tulee shirk sellaisissa tilanteissa, kuten hänen tottelemisensa asioissa, joissa kielletystä tehdään sallittua ja sallitusta kiellettyä, tai kun tämä henkilö säätää määräyksiä ja lakeja, jotka menevät Allahin lakeja vastaan, ja hänen seuraajansa uskoo näiden lakien olevan täydellisempiä tai parempia kuin Allahin lait, tai parempia tai yhtä hyviä kuin ne, tai että Allahin lait ovat parempia, mutta on silti luvallista seurata näitä ihmisten tekemiä lakeja.

  • Shirk asghar (pienempi shirk)

Tämä pitää sisällään kaiken, joka voi johtaa suurempaan shirkiin, tai jonka on kuvailtu teksteissä olevan shikriä, mutta ei ulotu sellaisiin mittoihin, että se olisi suurempaa shirkiä.

Tätä on usein kahta eri tyyppiä:

a) Emotionaalinen kiintymys asioihin, joilla ei ole mitään perustaa ja joille Allah ei ole antanut lupaa, kuten käsien (esim. ’Fatiman käsi’), turkoosien helmien jne ripustaminen sillä uskomuksella, että ne tarjoavat suojelusta tai pitävät pahan silmän loitolla.

b) Joidenkin ihmisten tai asioiden liiallinen ihannoiminen/kunnioittaminen tavalla, joka ei mene niin pitkälle, että niihin liitetään jumaluutta; kuten vannominen muun kuin Allahin kautta, tai sanonta ”Jos ei olisi Allahia ja sitä-ja-sitä, …” jne.

Pienempi shirk voi joskus ottaa ulkoisten tekojen muodon, kuten talismaanien, riipusten, amulettien ja sensellaisten pitäminen, sekä muut sanat ja teot. Ja se voi joskus olla piilotettua, kuten riyaa’ (esittäminen muille ihmisille, asioiden tekeminen muiden ihmisten takia tai palvonnanteot, joita ei tehtä täysin Allahin takia).

Se voi myös ottaa uskomusten muodon:

Kuten uskomus, että jokin asia voi olla syy hyödyn saamiseen tai pahan poissa pitämiseen, vaikka Allaah ei ole tehnyt siitä sellaista; tai uskomus, että jossain asiassa on barakaa (siunausta), vaikka Allaah ei ole tehnyt siitä sellaista.

Se voi joskus ottaa sanojen muodon:

Kuten kun jaahilit sanoivat ”Se ja se tähti antoi meille sadetta.”, uskomatta että tähdet itsessään voisivat saada sateen laskeutumaan; tai vannominen jonkun muun kuin Allahin kautta, uskomatta vannottuun asiaan tai ihannoimatta sitä ja pitämättä sitä Allahin vertaisena; tai sanonta ”Mitä ikinä Allaah haluaa ja sinä haluat.” ja niin edelleen.

Se voi joskus ottaa tekojen muodon:

Kuten amulettien, talismaanien ja riipusten käyttäminen tai ripustaminen karkoittamaan onnettomuuksia, koska jokainen, joka liittää voimia tai valtaa johonkin asiaan vaikka Allah ei ole tehnyt siitä sellaista sharii’an tai maailmankaikkeuden lakien kautta, on liittänyt jotain Allahin rinnalle. Tämä koskee myös sellaista henkilöä, joka koskettaa jotakin asiaa tavoitelleen siitä siunausta, vaikka Allaah ei ole luonut siihen mitään siunausta, kuten moskeijoiden ovien suuteleminen ja niiden kynnysten kosketteleminen, parannuksen tavoitteleminen tomusta/hiekasta ja muut sentapaiset teot.

Mainokset