Kysymys:

Olen aina kuullut, että musiikki, laulaminen ja tanssiminen ovat haraam islamissa. Menin eräälle toiselle sivustolle ensimmäistä kertaa, kirjoitin hakusanaksi musiikki, ja ilmestyi kaikennäköisiä artikkeleita, joissa sanottiin, että musiikki, tanssiminen ja laulaminen ovat halaal islamissa??? He sanoivat ”niin kauan kuin kaksi sukupuolta eivät ole yhdessä toistensa läheisyydessä, eikä ole alkoholin juontia” jne. Ja heillä jopa on haditheja, jotka yrittävät todistaa, että Profeettamme Muhammad saws salli tämän??? Nyt olen hyvin hämmentynyt. Voisitko ystävällisesti antaa täyden, yksityiskohtaisen selityksen islamilaisesta määräyksestä koskien musiikkiä, laulamista ja tanssimista sekä sitä, milloin se on sallittua, mikäli edes on ollenkaan sallittua.

Vastaus:

Ylistys olkoon Allahille.

Ma’aazif on sanan mi’zafah monikko, ja viittaa musiikkisoittimiin (Fath al-Baari, 10/55), instrumennteihin, joita soitetaan (al-Majmoo’, 11/577). Al-Qurtubi (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi al-Jawharilta (olkoon Allah hänelle armollinen), että ma’aazif tarkoittaa laulamista. Hänen Sihaahissaan sanotaan, että se tarkoittaa musiikkisoittimia. Al-Dimyaatin (okoon Allah hänelle armollinen) al-Hawaashissa sanotaan: ma’aazif tarkoittaa rumpuja (dufoof, laulaa. daff) sekä muita soittimia, joita lyödään tai hakataan (Fath al-Baari, 10/55).

Koraanissa ja Sunnassa olevia todisteita kiellosta:

Allah sanoo suurah Luqmaanissa (tulkintaa tarkoituksesta):

”And of mankind is he who purchases idle talks (i.e. music, singing) to mislead (men) from the path of Allaah…” [Luqmaan 31:6]

Umman oppinut, Ibn ’Abbaas (olkoon Allah hänelle armollinen), sanoi: tämä tarkoittaa laulamista. Mujaahid (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: tämä tarkoittaa rummun (tabl) soittamista. (Tafseer al-Tabari, 21/40).

Al-Hasan al-Basri (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: tämä aayah paljastettiin koskien laulamista ja musiikkisoittimia (kirjaimellisesti puusoittimia). (Tafseer Ibn Katheer, 3/451).

Al-Sa’di (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: tämä pitää sisällään kaikenlaisen haraam puheen, kaiken joutavan puheen ja vääryyden, sekä kaiken kufriin ja epätottelevaisuuteen rohkaisevan hölynpölyn; niiden sanat, jotka sanovat asioita kumotakseen totuuden ja väittelevät tukien vääryyttä voittaakseen totuuden; sekä pahanpuhumisen, herjaamisen, valheet, loukkaukset ja kirjoukset; laulamisen ja Shaitaanin musiikkisoittimet; sekä musiikkisoittimet, joista ei ole mitään hengellistä tai maallista hyötyä. (Tafseer al-Sa’di, 6/150)

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Sahaabojen ja Taabi’inien tulkinta, että ’joutava puhe’ viittaa laulamiseen, on riittävästi. Tämä kerrottiin sahih kertojaketjuin Ibn ’Abbaasilta ja Ibn Mas’uudilta: Abu’l-Sahbaa’ sanoi: Kysyin Ibn Mas’uudilta jakeesta (tarkoituksen tulkintaa) ’”And of mankind is he who purchases idle talks’ [Luqmaan 31:6]. Hän sanoi: Kautta Allahin, jonka lisäksi ei ole ketään muuta jumalaa, tämä tarkoittaa laulamista – ja hän toisti sen kolme kertaa. On myös kerrottu sahih kertojaketjulla Ibn ’Umarilta (olkoon Allah heihin kumpaankin tyytyväinen), että tämä tarkoittaa laulamista.

Sanojen ’joutava puhe’ tulkintojen välillä siitä, että se tarkoittaa laulamista, tai tulkinnan, että se tarkoittaa persialaisten ja heidän sekä roomalaisten kuninkaiden tarinoita ja niin edelleen, jollaisia Al-Nadr ibn al-Haarithilla oli tapanaan kertoa Mekan ihmisille viedäkseen heidän huomionsa pois Koraanista, ei ole mitään ristiriitaa. Kumpikin näistä on joutavaa puhetta. Siten Ibn ’Abbas sanoi: ”Joutava puhe” on vääryyttä ja laulamista. Jotkut sahaaboista sanoivat yhden ja jotkut sanoivat toisen, ja jotkut sanoivat molemmat. Laulaminen on pahempaa ja vahingollisempaa kuin tarinat kuninkaista, sillä se johtaa zinaan ja saa tekopyhyyden kasvamaan (sydämessä), se on Shaitaanin ansa, ja se valloittaa mielen. Tapa, jolla se vie ihmisiä pois Koraanista, on pahempi kuin tapa, jolla muun lainen paha puhe vie huomiota pois, sillä ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia sitä kohtaan ja tapaavat haluta kuunnella sitä. Jakeet tuomitsevat Koraanin korvaamisen joutavalla puheella johtaakseen (ihmisiä) harhaan Allahin tieltä ja sen ottamisen vitsinä, sillä kun Koraanin jakeita luetaan sellaiselle henkilölle, hän kääntää selkänsä kuin ei olisi kuullut niitä, aivan kuin hänen korvassaan olisi kuuroutta. Jos hän kuulee jotain siitä, hän pilkkaa sitä. Kaikki tämä tapahtuu vain sellaisten ihmisten tapauksessa, jotka ovat mitä itsepäisimpiä epauskovaisia, ja jos jotain siitä tapahtuu laulajille ja heitä kuunteleville ihmisillä, heillä molemmilla on osuus tähän syyllisyyteen. (Ighaathat al-Lahfaan, 1/258-259).

Allah sanoo (tarkoituksen tulkintaa):

”[Allaah said to Iblees:] And befool them gradually those whom you can among them with your voice (i.e. songs, music, and any other call for Allaah’s disobedience)…” [al-Israa’ 17:64]

Mujaahidilta (olkoon Allah hänelle armollinen) kerrottiin, että hän sanoi: ”And befool them gradually those whom you can among them with your voice” – hänen äänensä [Ibliisin/Shaitaanin ääni] on laulamista ja vääryyttä. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Tämä idaafah [omistusmuoto tai genetiivi, ts., sinun äänesi] palvelee tarkoitusta tehdä merkityksestä määrätty, kuten sanoilla [jotka on käännetty] ”sinun ratsuväkesi” ja ”sinun jalkaväkesi” [myöhemmin samassa jakeessa]. Jokainen, joka puhuu millä tahansa tavalla, mikä ei ole tottelevainen Allahia kohtaan, jokainen, joka puhaltaa huiluun tai muuhun puusoittimeen, tai joka soittaa haraam rumpua, tämä on Shaitaanin ääni. Jokainen, joka kävelee tekemään jotain epätottelevaisuuden tekoa Allahia kohtaan on osa hänen [Shaitaanin] jalkaväkeään, ja jokainen, joka ratsastaa tekemään syntiä, on osa hänen ratsuväkeään. Tämä on Salafien näkemys, kuten Ibn Abi Haatim kertoi Ibn ’Abbaasilta: hänen jalkaväkensä on jokainen, joka kävelee ollakseen tottelematon Allahia kohtaan. (Ighaathat al-Lahfaan).

Allah sanoo (taroituksen tulkintaa):

”Do you then wonder at this recitation (the Qur’aan)? And you laugh at it and weep not, wasting your (precious) lifetime in pastime and amusements (singing)”
[al-Najm 53:59-61]

’Ikrimah (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Ibn ’Abbaasilta kerrottiin, että al-sumood [verbimuotoinen substanttiivi sanasta saamiduun, käännetty tässä tarkoittamaan ”Wasting your (precious) lifetime in pastime and amusements (singing)”] tarkoittaa ”laulamista”, Himyarin murteella; voidaan sanoa ”Ismidi lanaa” [’laula meille’ – samasta juuresta kuin saamiduun/sumuud], tarkoittaen ”ghaniy” [laula]. Ja hän sanoi (olkoon Allah hänelle armollinen): Kun he [kuffaar] kuulivat Koraania, he lauloivat, sitten tämä ayah paljastettiin.

Ibn Kathiir (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Allah sanoo (tarkoituksen tulkintaa): ”Wasting your (precious) lifetime in pastime and amusements (singing)” – Sufyaan al-Thawri sanoi, kertoen isänsä kautta Ibn ’Abbaasilta: (tämä tarkoittaa) laulamista. Tämä on jemeniläistä (murretta): ismad lana tarkoittaa ghan lana [laula meille]. Tämä oli myös ’Ikrimahn näkökanta. (Tafsiir Ibn Kathiir).
Abu Umaamahlta (olkoon Allah hänelle armollinen) kerrottiin, että Allahin Lähettiläs saws sanoi: ”Älkää myykö laulavia orjattaria, älkää ostako heitä älkääkä opettako heitä. Tässä kaupassa ei ole mtiän hyvää, ja sen hinta on haraam. Tämänkaltaisia asioita koskien paljastettiin tämä jae (tarkoituksen tulkintaa): ’And of mankind is he who purchases idle talks (i.e. music, singing) to mislead (men) from the path of Allaah…’ [Luqmaan 31:6].” (Hasan hadiith)

Allahin Lähettiläs saws sanoi:
”Ummani joukossa tulee totisesti olemaan ihmisiä, jotka sallivat zinan, silkin, alkoholin ja musiikkisoittimet…” (Kertonut al-Bukhaari ta’liiqan, no. 5590; kertoneet mawsuulina At-Tabaraani ja al-Bayhaqi. Katso al-Silsilah al-Sahiihah, al-Albaani, 91).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Tämä on al-Bukhaarin Sahiihissaan kertoma sahiih hadith, ja hän käytti sitä todisteena ja sanoi, että se on mu’allaq ja majzuum. Hän sanoi sen kohdassa ”Luku siitä, mitä on kerrottu koskien niitä, jotka sallivat alkoholin ja kutsuvat sitä toisella nimellä.”

Tämä hadith ilmaisee kahdella tavalla, että musiikkisoittimet ja musiikin kuuntelemisesta nauttiminen ovat haraam. Ensimäinen on se fakta, että Profeetta saws sanoi: ”[he] sallivat”, mikä selvästi ilmaisee, että mainitut asiat, mukaan lukien musiikkisoittimet, ovat haraam sharii’ahn mukaan, mutta ihmiset tulevat sallimaan ne. Toinen on se fakta, että musiikkisoittimet mainitaan sellaisten asioiden ohella, joiden varmasti tiedetään olevan haraam, ts. zina ja alkoholi: jos ne (musiikkisoittimet) eivät olisi haraam, miksi ne mainittaisiin näiden asoiden joukossa? (mukaeltu al-Albanin al-Silsilah al-Saheehahsta, 1/140-141)

Shaykh al-Islam (Ibn Taymiyah) (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Tämä hadith ilmaisee, että ma’aazif ovat haraam, ja ma’aazif tarkoittaa musiikkisoittimia (arabian) kielen oppineiden mukaan. Tämä sana pitää sisällään kaikki sellaiset soittimet. (al-Majmoo’, 11/535).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Ja koskien samaa aihetta, samankaltaisia kommentteja kerrottiin Sahl ibn Sa’d al-Saa’idilta, ’Imraan ibn Husaynilta, ’Abd-Allaah ibn ’Amrilta, ’Abd-Allaah ibn ’Abbaasilta, Abu Hurayrahlta, Abu Umaamah al-Baahililta, ’Aa’ishah Umm al-Mu’miniinilta, ’Ali ibn Abi Taalibilta, Anas ibn Maalikilta, ’Abd al-Rahmaan ibn Saabitilta ja al-Ghaazi ibn Rabee’ahlta. Sitten hän mainitsi sen Ighaathat al-Lahfaanissa, ja se ilmaisee, että ne (musiikkisoittimet) ovat haraam.

Kerrottiin, että Naafi’ (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Ibn ’Umar kuuli puisen soittimen äänen, ja hän laittoi sormensa korviinsa ja pysytteli poissa siltä tieltä. Hän sanoi minulle, Oi Naafi’, kuuletko mitään? Sanoin, En. Joten hän otti sormensa pois korvistaan ja sanoi: Olin Profeetan saws kanssa ja hän kuuli jotain tällaista, ja teki samoin. (Sahiih Abi Dawood).
Joku mitäänsanomaton hekilö sanoi, että tämä ei todista musiikkisoittimien olevan haraam, koska jos niin olisi, Allahin Lähettiläs saws olisi kehoittanut Ibn ’Umariakin (olkoon Allah heihin kumpaankin tyytyväinen) laittamaan sormet korviinsa, ja Ibn ’Umar olisi kehoittanut Naafi’a tekemään samoin! Vastaus tähän on: Hän ei kuunnellut sitä, mutta hän kuuli sen. Kuuntelemisen ja kuulemisen välillä on ero. Shaykh al-Islam (Ibn Taymiyah) (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Koskien (musiikkia), jota henkilö ei aio kuunnella, ei ole mitään kieltoa tai syytöstä, oppineiden yhtämielisyyden mukaan. Täten syytös tai ylistys kytkeytyy kuuntelemiseen, ei kuulemiseen. Se, joka kuuntelee Koraania, tullaan palkitsemaan siitä, kun taas se, joka kuulee sitä aikomattaan tai haluamattaan, ei tule saamaan siitä palkkiota, koska teot tuomitaan aikomusten mukaan. Sama koskee kiellettyjä musiikkisoittimia: jos henkilö kuulee niitä aikomattaan, se ei haittaa.
(al-Majmoo’, 10/78).

Ibn Qudaamah al-Maqdisi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Kuuntelija on se, joka aikoo kuulla, mikä ei ollut tapaus Ibn ’Umarin (olkoon Allah heihin kumpaankin tyytyväinen) kohdalla; mitä tapahtui tässä tapauksessa, oli kuuleminen. Profeetan saws täytyi tietää, milloin ääni lakkasi, sillä hän oli siirtynyt pois siltä tieltä ja tukkinut korvansa. Joten hän ei halunnut mennä takaisin sille tielle tai avata korviaan kunnes ääni oli loppunut, joten kun hän salli Ibn ’Umarin jatkaa sen kuulemista, tämä oli tarpeellisuuden takia. (al-Mughni, 10/173)

(Vaikka kahden imaamin kommenteissa keskusteltu kuuleminen on makruuh, se sallittiin tarpeellisuuden takia, kuten tulemme näkemään alla Imaam Maalikin (olkoon Allah hänelle armollinen) kommenteista. Ja Allah tietää parhaiten).

Islamin oppineiden (imaamien) näkökannat

Al-Qaasim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Laulaminen on osa vääryyttä. Al-Hasan (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: jos ruokakutsu (waleemah) pitää sisällään musiikkia, älä hyväksy kutsua (al-Jaami by al-Qayrawaani, p. 262-263).

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Neljän imaamin näkökanta on, että kaikenlaiset musiikkisoittimet ovat haraam. Sahiih al-Bukhaarissa ja muualla kerrotaan, että Profeetta saws sanoi, että hänen ummansa joukossa tulee olemaan niitä, jotka sallivat zinan, silkin, alkoholin ja musiikkisoittimet, ja hän sanoi, että heidät tullaan muttamaan apinoiksi ja sioiksi… Yksikään imaamien seuraajista ei maininnut mistään erimielisyydestä koskien musiikkiin liittyviä asioita. (al-Majmoo’, 11/576).

Al-Albaani (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Neljä koulukuntaa ovat yhtä mieltä, että kaikki musiikkisoittimet ovat haraam. (al-Saheehah, 1/145).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Abu Haneefahn koulukunta on tässä suhteessa tiukin, ja hänen kommenttinsa ovat ankarimpien joukossa. Hänen kumppaninsa sanoivat selvästi, että on haraam kuunnella kaikkia musiikkisoittimia, kuten huilua ja rumpua, jopa kepillä naputtamista. He sanoivat, että se on synti, joka ilmaisee henkilön olevan faasiq (kapinallinen pahantekijä), jonka todistus tulisi hylätä. He menivät vielä pidemmälle ja sanoivat, että musiikin kuunteleminen on fisq (kapinaa, väärin tekemistä), ja siitä nauttiminen on kufr (epäuskoa). Nämä ovat heidän sanojaan. He kertoivat sen tueksi hadithin, jota ei voitu liittää Profeettaan saws. He sanoivat: hänen tulisi yrittää olla kuulematta sitä jos hän kulkee sen ohi tai on sen läheisyydessä. Abu Yuusuf sanoi, koskien taloa, josta kuului musiikkisoittimien ääniä: Menkää sisään ilman heidän lupaansa, sillä pahojen tekojen kieltäminen on pakollista, ja jos emme saisi mennä sisään ilman lupaa, ihmiset eivät olisi voineet täyttää pakollista velvollisuuttaan (määrätä hyvään ja kieltää pahalta). (Ighaathat al-Lahfaan, 1/425).

Imaam Maalikilta (olkoon Allah hänelle armollinen) kysyttiin rummun tai huilun soittamisesta, mikäli henkilö sattuu kuulemaan sen äänen ja nauttii siitä kävellessään tai istuessaan. Hän sanoi: Hänen pitäisi nousta ylös, jos hän huomaa nauttivansa siitä, paitsi jos hän istuu tarpeen takia tai on kykenemätön nousemaan ylös. Jos hän on tiellä, hänen tulisi joko palata takaisin tai jatkaa eteenpäin. (al-Jaami’, al-Qayrawaani, 262). Hän (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: ”Ainoat ihmiset, jotka tekevät sellaisia asioita, meidän mielestämme, ovat faasiqeja. (Tafseer al-Qurtubi, 14/55).

Ibn ’Abd al-Barr (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Sellaisten ansioiden joukossa, jotka ovat oppineiden yhtämielisyydellä haraam, ovat riba, prostituoidun taksa, kaikki kielletty, lahjukset, maksaminen kuolleiden takia itkemisestä ja laulamisesta, maksut ennustajille ja niille, jotka väittävät tietävänsä näkemättömän sekä astrologeille, maksut huilujen soittamisesta, ja kaikenlaiset uhkapelit. (al-Kaafi).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi, selittäen Imaam as-Shaafa’in näkökantaa: Hänen kumppaninsa, jotka tuntevat hänen koulukuntansa (näkemykset) sanoivat, että se on haraam ja tuomitsivat ne, jotka väittivät hänen sallineen sen. (Ighaathat al-Lahfaan, 1/425).

Kifaayat al-Akhbaarin kirjoittaja, joka oli shaafa’i, katsoi musiikkisoittimien, kuten huilujen ja muiden, olevan munkar (pahoja), ja sen, jonka on läsnä (siellä, missä niitä soitetaan) tulisi tuomita ne. (Hän ei saa anteeksi sen tosiasian takia, että on olemassa pahoja oppineita, koska he korruptoivat Sharii’aa, tai että on pahoja faqiireja – tarkoittaen suufeja, koska he kutsuvat iseään nimillä fuqaraa’ tai faqiirit – sillä he ovat tietämättömiä ja seuraavat ketä tahansa, joka pitää meteliä; he eivät ole totuuden valon johdattamia; pikemminkin he ovat jokaisen tuulenpuuskan ympäriinsä puhaltelemia.) (Kifaayat al-Akhbaar, 2/128).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Koskien Imaam Ahmadin näkökantaa, hänen poikansa ’Abdullah sanoi: Kysyin isältäni laulamisesta. Hän sanoi: Laulaminen saa tekopyhyyden kasvamaan sydämessä; en pidä siitä. Sitten hän mainitsi Maalikin sanat: pahantekijät (faasiqit) joukossamme tekevät sitä. (Ighaathat al-Lahfaan).

Ibn Qudaamah, Hanbali-koulukunnan tutkija – (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Musiikkisoittimia on kolmea tyyppiä, jotka ovat haraam. Nämä ovat jousisoittimet ja huilut, sekä luuttu, rumpu ja rabaab (jousitettu soitin) ja niin edelleen. Joka pysyy näiden kuuntelemisess, hänen todistuksensa tulisi hylätä. (al-Mughni, 10/173). Ja hän sanoi (olkoon Allah hänelle armollinen); Jos henkilö kutsutaan kokoontumiseen, jossa on jotain paheksuttavaa, kuten viiniä ja musiikkisoittimia, ja hän pystyy tuomitsemaan ne, tulisi hänen osallistua ja puhua sitä vastaan, koska sitten hän yhdistää kaksi pakollista velvollisuutta. Jos hän ei pysty tekemään sitä, sitten hänen ei tule osallistua. (al-Kaafi, 3/118)

Al-Tabari (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Kaikkien alueiden oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että laulaminen on makruuh (tarkoittaa tässä haraam), ja se pitäisi estää. Vaikka Ibraahiim ibn Sa’d ja ’Ubayd-Allaah al-’Anbari olivat eri mieltä enemmistön kanssa, tulisi huomioida, että Allahil Lähettiläs saws sanoi: ”Pitäydy enemmistössä.” Ja joka kuolee ollen eri mieltä enemmistön kanssa, kuolee jaahilina. (Tafseer al-Qurtubi, 14/56). Aikaisemmissa sukupolvissa sanaa ”makruuh” käytettiin tarkoittamaan haraam, sittemmin se sai merkityksen ”ei pidetty”. Mutta tämä tulee ymmärtää niin, että se tarkoittaa kiellttyä, sillä hän [al-Tabari] sanoi ”se pitäisi estää”, ja mitään ei tule estää paitsi se, mikä on haraam; ja koska kahdessa esitetyssä hadithissa musiikki tuomitaan vahvoin sanoin. Al-Qurtubi (olkoon Allah hänelle armollinen) on se, joka kertoi tämän raportin, sitten hän sanoi: Laulajan ja tanssijan todistusta ei tule hyväksyä. Minä sanon: Jos on todistettu, että tämä asia ei ole luvallinen, silloin maksun hyväksyminen siitä ei myöskään ole luvallista.

Ibn Taymiyah (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: ei ole luvallista tehdä musiikkisoittimia. (al-Majmoo’, 22/140). Ja hän sanoi: Fuqahaa’n enemmistön mukaan on luvallista tuhota musiikkisoittimia, kuten tanbuur [mandolinin tapainen jousisoitin]. Tämä on Maalikin mielipide, ja on kuuluisampi kahdesta Ahmadilta kerrotusta mielipiteestä. (al-Majmoo’, 28/113). Ja hän sanoi: …Ibn al-Mundhir mainitsi, että oppineet olivat yhtä mieltä siitä, että ei ole luvallista maksaa ihmisille siitä, että he laulavat ja itkevät… kaikkien niiden oppineiden, joiden mielipiteistä olemme kuulleet, yhtämielisyys on, että itkeminen ja laulaminen ei ole sallittua. Al-Shu’bi, al-Nakha’i ja Maalik pitivät sitä makruuhina [ts., haraamina]. Abu Thawr, al-Nu’maan – Abu Haniifah (olkoon Allah hänelle armollinen) – sekä Ya’qoob ja Muhammad, kaksi Abu Haniifahn ensimmäistä oppilasta, sanoivat: ei ole luvallista maksaa mitään laulamisesta ja itkemisestä. Tämä on meidän näkemyksemme. Ja hän sanoi: musiikkisoittimet ovat sielun viini, ja se, mitä se tekee sielulle, on pahempaa, kuin mitä päihdyttävät juomat tekevät. (Majmoo’ al-Fataawa, 10/417).

Ibn Abi Shaybah (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi, että eräs mies rikkoi toiselle miehelle kuuluneen mandolinin, ja hän vei tämän asian jälkeen päin Shurayhille. Mutta Shurayh ei tarjonnut hänelle minkäänlaista korvausta – ts. hän ei käskenyt ensimmäisen maksaa mandolinin hintaa, koska se oli haraam ja arvoton. (al-Musannaf, 5/395).

Al-Baghawi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi eräässä fatwassa, että on haraam myydä kaikenlaisia musiikkisoittimia, kuten mandolineja, huiluja jne. Sitten hän sanoi: Jos kuvat poistetaan ja musiikkisoittimet muutetaan, sitten on luvallista myydä niiden osia, ovatpa ne hopeaa, rautaa, puuta, tai mitä tahansa. (Sharh al-Sunnah, 8/28)

Sovelias poikkeus

Poikkeus ylläolevaan on daff – ilman mitään renkaita (ts. käsirumpu, joka näyttää tamburiinilta, mutta ilman minkäänlaisia helistimiä) – naisten käyttämänä eideinä ja häissä. Tätä ilmentävät sahih kerronnat. Shaykh al-Islam (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Mutta Profeetta saws salli tietyn tyyppiset musiikkisoittimet häissä ja sen sellasisissa, ja hän salli naisten soittaa daffia häissä ja muissa iloisissa tilaisuuksissa. Mutta miehet hänen aikanaan eivät soittaneet daffia tai taputtaneet käsiään. Al-Sahiihissa kerrottiin hänen sanoneen: ”Taputtaminen on naisille ja tasbiih (sanoa subhaan Allah) on miehille.” Ja hän kirosi naiset, jotka matkivat miehiä sekä miehet, jotka matkivat naisia. Koska laulaminen ja daffin soittaminen ovat asioita, joita naiset tekevät, Salafeilla oli tapana kutsua jokaista sitä tekevää miestä nimellä mukhannath (naisellinen mies), ja he tapsivat kutsua mieslaulajia naisellisiksi – ja kuinka monia heitä onkaan nykypäivänä! On hyvin tunnettua, että Salafit sanoivat tämän.

Samantapaisella polulla on hadith ’Aa’ishasta (olkoon Allah häneen tyytyväinen), kun hänen isänsä (olkoon Allah häneen tyytyväinen) tuli hänen luookseen eid-päivänä, ja hänen kanssaan oli kaksi tyttöä, jotka lauloivat niitä säkeitä, joita Ansaarit olivat sanoneet Bu’aathin päivänä – ja kuka tahansa järkevä ihminen tietää, mitä ihmiset sanovat sodasta. Abu Bakr (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: ”Shaitaanin musiikkisoittimia Allahin Lähettilään talossa!” Allahin Lähettiläs saws oli kääntyneenä poispäin heistä ja kasvot seinää päin – siten jotkut oppineet sanovat, että Abu Bakr (olkoon Allah häneen tyytyväinen) ei toruisi ketään Allahin Lähettilään saws edessä, mutta hän luuli, että Allahin Lähettiläs saws ei kiinnittänyt huomiota siihen, mitä tapahtui. Ja Allah tietää parhaiten. Hän (Profeetta saws) sanoi: ”Jätä heidät rauhaan oi Abu Bakr, sillä jokaisella kansalla on oma eidinsä, ja tämä on meidän eidimme, islamin kansan.”

Tämä hadith osoittaa, että ei ollut Profeetan saws tai hänen kumppaneidensa tapa kerääntyä kuuntelemaan laulamista, siksi Abu Bakr al-Siddiiq kutsui sitä ”Shaitaanin musiikkisoittimiksi”. Ja Profeetta saws hyväksyi tämän nimityksen, eikä kieltänyt sitä sanoessaan ”Jätä heidät rauhaan, sillä jokaisella kansalla on oma eidinsä, ja tämä on meidän eidimme.” Tämä ilmaisee, että syy, miksi se oli luvallista, oli se, että oli eidin aika, ja kielto pysyi voimassa muina aikoina kuin eidinä, lukuun ottamatta muissa haditheissa olevaa häiden kohdalla tehtyä poikkeusta, Shaykh al-Albaani selitti arvokkaassa kirjassaan Tahriim Aalaat al-Tarab (Musiikkisoittimien kielto). Profeetta saws hyväksyi nuorten tyttöjen laulamisen eidinä, kuten sanotaan hadithissa: ”Jotta mushrikuun tietäisivät, että uskonnossamme on tilaa rentoutumiselle.” Hadithissa ei ole mitään viittausta kahdesta tytöstä ja siitä, että Profeetta olisi kuunnelut heitä. Kiellot ja määräykset liittyvät kuuntelemiseen, eivät pelkkään kuulemiseen, aivan kuten on näkemisen kohdalla, säännöt koskevat tarkoituksella katsomista, eivät sitä, mikä tapahtu vahingossa. Joten on selvää, että tämä on ainoastaan naisille. Imaam Abu ’Ubayd (olkoon Allah häneen tyytyväinen) määritteli daffin ”se, mitä naiset soittavat.” (Ghariib al-Hadeeth, 3/64).

Sopimaton poikkeus

Jotkut heistä tekevät poikkeuksen rumpujen kohdalla sotien aikana, ja vastaavasti jotkut modernit oppineet ovat sanoneet, että sotamusiikki on sallittua. Mutta tälle ei ole minkäänlaisia perusteita, monestakin syystä, joista ensimmäinen on, että tämä on poikkeuksen tekemistä ilman selviä todisteita, lukuun ottamatta pelkkää mielipidettä ja sen hyvänä pitämistä, ja tämä on väärin. Toinen syy on se, että mitä muslimien tulisi tehdä sotien aikana, on kääntää sydämensä kohti Luojaansa. Allah sanoo (tarkoituksen tulkintaa):

”They ask you (O Muhammad) about the spoils of war. Say: ’The spoils are for Allaah and the Messenger.’ So fear Allaah and adjust all matters of difference among you…” [al-Anfaal 8:1].

Mutta musiikin käyttäminen on tämän taqwa-ajatuksen vastakohta, ja se veisi heidän huomionsa pois Luojansa muistamisesta. Kolmanneksi, musiikin käyttäminen on yksi kuffaarien tavoista, eikä ole luvallista matkia heitä, etenkään jossain sellaisessa, minkä Allah on meille yleisesti kieltänyt, kuten musiikki. (al-Sahiihah, 1/145)

”Yksikään kansa ei mene harhaan johdatuksensa jälkeen, paitsi ne, jotka kehittivät keskeään väittelyitä.” (Sahiih)

Jotkut heistä käyttivät hadithia Profeetan saws moskeijassa leikkimässä olleista abyssinialaisista todisteena sille, että laulaminen on sallittua! Al-Bukhaari sisällytti tämän hadithin Sahiihissaan otsikon Baab al-Hiraab wa’l-Daraq Yawm al-’Eid (Luku keihäistä ja kilvistä eid-päivänä) alle. Al-Nawawi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Tämä ilmaisee, että on luvallista leikiä aseilla ja sen kaltaisilla moskeijassa, ja että hän sovelsi sitä muihin jihaadiin liittyviin toimiin. (Sharh Muslim). Mutta kuten al-Haafiz ibn Hajar (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: kuka tahansa, joka puhuu jostain sellaisesta, mikä ei ole hänen ammattinsa, tulee kehittämään omituisia ajtuksia, kuten nämä.

Jotkut heistä käyttävät todisteena kahden tytön laulamista koskevaan hadithia, josta keskustelimme yllä, mutta me kerromme, mitä Ibn Al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi, koska se on arvokasta:

Minua ällistyttää, että te kerrotte todisteena sivistyneiden laulujen kuuntelemisen sallimiselle kerrontaa, jossa mainitsimme, miten kaksi nuorta tyttöä, jotka olivat alle murrosiän, lauloivat nuorelle naiselle eid-päivänä joitain arabirunouden säkeitä rohkeudesta sodassa, sekä muista jaloista luonteenpiirteistä. Kuinka voitte verrata tätä siihen? Mikä on outoa, on se, että tämä hadith on yksi vahvimmista todisteista heitä vastaan. Suurin totuuden puhuja [Abu Bakr al-Siddiiq] kutsui niitä Shaitaanin musiikkisoittimiksi, ja Allahin Lähettiläs saws hyväksyi sen nimityksen, mutta hän teki poikkeuksen näiden kahden nuoren tytön tapauksessa, jotka eivät vielä olleet päässeet vastuullisuden ikään, ja niiden laulujen sanat eivät voisi korruptoida ketään, joka kuuntelee niitä. Voidaanko tätä käyttää todisteena sallimaan sen, mitä te teette, ja mitä te tiedätte (musiikin) kuuntelemisesta, mikä sisältää (pahoja) asoita, jotka eivät ole piilotettuja?! Subhaan Allaah! Kuinka ihmisiä voidaankaan johtaa harhaan! (Madaarij al-Saalikeen, 1/493).

Ibn al-Jawzi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: ’Aa’ishah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) oli nuori siihen aikaan; mitään ei ole kerrottu häneltä sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut murrosiän, paitsi laulamisen tuomitsemista. Hänen veljensä poika, al-Qaasim ibn Muhammad, tuomitsi laulamisen ja sanoi, että ei ollut sallittua kuunnella sitä, ja hän otti tämän tiedon häneltä (’Aa’ishalta). (Talbees Iblees, 229).

Al-Haafiz ibn Hajar (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: Ryhmä suufeja käytti tätä hadithia – hadithia kahdesta nuoresta tytöstä – todisteena sille, että laulaminen on sallittua ja että on sallittua kuunnella sitä, onlipa sen mukana soittimia tai ei. Tämän väittämän kumoaa riittävänä ’Aa’ishan selvä lausunto seuraavassa hadithissa, missä hän sanoo: ”He eivät olleet laulajia.” Hän teki selväksi, että he eivät sellaisenaan olleet laulajia, vaikka näin saattaisi ymmärtää kettonnan sanoista. Joten meidän tulisi vetää raja siihen, mitä tekstissä kerrottiin tilanteesta ja tavasta, vähentääksemme riskiä mennä periaatetta, ts. tätä hadithia, vastaan. Ja Allah tietää parhaiten. (Fath al-Baari, 2/442-443).

Jotkut jopa kehtaavat vihjata, että Sahabat ja Taabi’iin kuuntelivat laulamista, ja että he eivät nähneet siinä mitään väärää!

Jotkut heistä sanoivat, että musiikin kieltävät hadithit ovat täynnä virheitä. Yksikään hadith ei ollut vapaa siitä, että joku oppinut on kritisoinut sitä. Ibn Baaz (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Musiikin kiellettävyyttä koskien kerrotut hadithit eivät ole täynnä virheitä, kuten on väitetty. Jotkut niistä ovat Sahiiih Al-Bukharissa, joka on luotettavimmista kirjoista Alalhin kirjan jälkeen, ja jotkut niistä ovat hasan ja jotkut da’iif. Mutta koska niitä on niin monia, eri kertojaketjuilla, ne muodostavat varman todisteen siitä, että laulaminen ja musiikkisoittimet ovat haraam.


Kaikki imaamit olivat yhtä mieltä laulamisen ja musiikkisoittimien kieltävien hadithien luotettavuudesta, lukuun ottamatta Abu Haamid al-Ghazzaali, mutta al-Ghazzaalilla ei ollut tuntemusta haditheista; sekä Ibn Hazm, mutta al-Albaani (olkoon Allah hänelle armollinen) selitti, missä Ibn Hazm meni harhaan, ja Ibn Hazam itse sanoi, että jos yksikään näistä hadihteista olisi sahiih, hän seuraisi sitä.
Mutta nyt on todisteita sille, että nämä kerronnat ovat sahiih, koska on olemassa niin monia oppineiden kirjoja, joissa sanotaan näiden hadithien olevan sahiih, mutta he kääntävät selkänsä sille. He ovat paljon äärimmäisempiä, kuin Ibn Hazm, ja he eivät ole ollenkaan hänen kaltaisiaan, koska he eivät ole kelpuutettavia, eikä heihin voida tukeutua.

Jotkut heistä sanoivat, että oppineet kielsivät laulamisen, koska se on mainittu sellaisten tapaamisten ohella, joissa alkohoilia juodaan, ja joissa ihmiset valvovat myöhään yöhön pahoja tarkoituksia varten.

Al-Shawkaani (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Vastaus tähän on se, että näiden asioiden mainitseminen toistensa yhteydessä ei tarkoita ainoastaan sitä, että kiellettyä on se, mikä on liitetty yhteen tällä tavalla. Muuten tämä tarkoittaisi sitä, että zina, mikä on mainittu näissä haditheissa, ei ole haraam, ellei siihen liity alkoholia ja musiikkisoittimien käyttöä. Samalla kaavalla seuravankaltainen aayah (tarkoituksen tulkintaa):

”Verily, he used not to believe in Allaah, the Most Great, And urged not on the feeding of Al-Miskeen (the poor).” [al-Haaqqah 69:33-34]

viittaisi siihen, että ei ole haraam olla uskomatta Allahiin, ellei siihen liity kehoittamattomuutta köyhien ruokkimiseen. Jos sanotaan, että sellaisten asioiden kielto yksittäin on todistettavissa muista kerronnoista, vastaus siihen on, että musiikkisoittimienkin kielto on tunnettu myös muista todisteista, kuten yllä on mainittu. (Nayl al-Awtaar, 8/107).

Jotkut heistä sanoivat, että ”joutava puhe” ei viittaa laulamiseen; sen kumoaminen on tehty ylempänä. Al-Qurtubi (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Tämä – näkemys, että se tarkoittaa laulamista – on paras, mitä on sanottu tätä jaetta koskien, ja Ibn Mas’uud vannoi kolme kertaa kautta Allahin, jonka lisäksi ei ole ketään muuta jumalaa, että se viittaa laulamiseen. Sitten hän mainitsi muita näkemyksiä asiaa koskien. Sitten hän sanoi: Ensimmäinen näkemys on paras kaikista tästä asiasta sanotuista, johtuen marfuu’ hadiithista, ja koska tämä on Sahabojen ja Taabiäiinien näkemys. (Tafseer al-Qurtubi).

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen), kerrottuaan tämän Tafsiirissaan, sanoi: Al-Haakim Abu ’Abd-Allaah sanoi Tafsiir Kitaab al-Mustadrakissa: Tietäköön se, joka etsii tätä tietoa, että ilmestystä todistaneen Sahabin Tafsiir on hadith, jolla on kertojaketju, kahden Shaykhin (al-Bukhaari ja Muslim) mukaan. Muualla kirjassaa hän sanoi: Meidän mielestämme tällä hadithilla on sama vahvuus, kuin marfuu’ kerronnalla. Vaikka heidän tafsiirissaan on vielä aihetta tarkemmalle tutkinnalle, on se silti hyväksyttävämpi, kuin heidän jälkeensä tulleiden tafsiir, koska he ovat tästä ummasta kaikkein tietäväisimpiä siitä, mitä Allah tarkoitti Kirjassaan. Se paljastettiin heidän joukossaan, ja he olivat ensimmäiset, joille se osoitettiin. He kuulivat Allahin Lähettilään saws tafsiirin sanoissa ja teoissa. Ja he olivat arabeja, jotka ymmärsivät (arabiankielisten) sanojen todelliset tarkoitukset, joten muslimien tulisi niin paljon kuin mahdollista vältää mihinkään muuhun tulkintaan tukeutumista.

Jotkut heistä sanoivat, että laulaminen on eräänlainen palvonnanmuoto, jos aikomuksena sille on auttaa jotakuta tottelemaan Allahia!

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: Kuinka omituista! Minkälaista uskoa, valoa, näkemystä, johdatusta ja tietoa voidaan saavuttaa kuuntelemalla sävelellisiä säkeitä ja musiikkia, joissa suurin osa sanotuista asioista ovat haraam ja ansaitsevat Allahin ja Hänen Lähettiläänsä vihan ja rangaistuksen? … Miten kukaan, jolla on vähääkään näkemystä ja uskoa sydämessään, voi lähentyä Allahia ja kasvattaa uskoaan nauttimalla jostain sellaisesta, mitä Hän vihaa, ja Hän inhoaa sitä, joka sanoo sitä, ja joka hyväksyy sen? (Madaarij al-Saalikeen, 1/485)

Shaykh al-Islam sanoi, keskustellessaan musiikin kuuntelemiseen tottuneen henkilön tilasta: Siten huomaat, että ne, jotka ovat tottuneet siihen, ja joille se on kuin ruoka ja juoma, eivät ikinä tule tuntemaan halua kuunnella Koraania, tai tuntemaan iloa kuullessaan sitä, ja he eivät koskaan löydä sen jakeiden kuuntelemisesta samaa tunnetta, minkä he löytävät runoutta kuunnellessaan. Todellakin, jos he kuulevat Koraania, he kuulevat sitä epätarkkaavaisella sydämellä ja puhuvat sen resitoimisen aikana, mutta jos he kuulevat viheltämistä ja käsien taputusta, madaltavat he äänensä ja pysyvät hiljaa, sekä kiinnittävät siihen huomiota. (Majmoo’ al-Fataawa, 11/557 ff)

Jotkut sanovat, että musiikilla ja musiikkisoittimilla on ihmisten sydänten pehmentämisen ja herkkien tunteiden luomisen vaikutus. Tämä ei ole totta, koska se aikaansaa fyysisiä haluja ja mielitekoja. Jos se todella tekisi sen, mitä he sanovat, olisi se pehmentänyt muusikkojen sydämet ja tehnyt heidän asenteestaan ja käytöksestään paremman, mutta suurin osa heistä, kuten tiedämme, ovat harhassa ja käyttäytyvät huonosti.

Yhteenveto

Ehkäpä – oikeamielisille ja objektiivisille lukijoille – tämä tiivistelmä tekee selväksi sen, että se näkökanta, että musiikki on luvallista, on vailla minkäänlaista perustaa. Tästä asiasta ei ole olemassa mitään kahta mielipidettä. Joten meidän on neuvottava parhaalla tavalla, ja sitten otettava asiat sekel askeleelta ja tuomittava musiikki, mikäli pystymme tekemään niin. Meidän ei tulisi hämääntyä jonkun ihmisen kuuluisuudesta aikanamme, jona islamiin todella sitoutuneista ihmisistä on tullut kummajaisia. Se, joka sanoo, että laulaminen ja musiikkisoittimet ovat sallittuja, ykseinkertaisesti tukee nykyihmisten mielitekoja, ikään kuin ihmisjoukot antaisivat fatwoja, ja hän yksinkertaisesti allekirjoittaa ne! Jos jokin asia nousee esille, he katsovat fuqahaa’n mielipiteitä asiasta, sitten he valitsevat helpoimman näkemyksen, kuten he väittävät. Sitten he etsivät todisteita, tai vain näennäisiä perusteluita, jotka eivät ole sen arvokkaampia, kuin kimpale kuollutta lihaa. Kuinka usein ovatkaan nämä ihmiset hyväksyneet asioita Shari’ahn nimissä, vaikkei niillä todellisuudessa ole mitään tekemistä islamin kanssa!

Ponnistele oppiaksesi islamisi Luojasi Kirjasta ja Profeetan Sunnasta. Älä sano ”se ja se sanoi”, koska et voi oppia totuutta vain ihmisiltä. Opi totuus, ja sitten vertaa ihmisiä sitä vasten. Tämän pitäisi olla tarpeeksi sille, joka hallitsee mielitekonsa ja alistuu Luojalleen. Parantakoon yllä kirjoittamamme uskovaisten sydämet, ja karkoittakoon kuiskaukset niiden sydämistä, joita petolliset kuiskaukset kiusaavat. Paljastakoon se jokaisen, joka on harhassa Ilmestyksen tieltä ja seuraa helpoimpia mielipiteitä luullen, että hän on tavoittanut jotain sellaista, mitä aikaisemmat sukupolvet eivät koskaan saavuttaneet, ja puhuen Allahista ilman tietoa. He yrittivät välttää fisqia (pahantekemistä), ja päätyivät tekemään bid’aa – älköön Allah siunatko heitä siinä. Heille olisi ollut parempi seurata uskovaisten tietä.

Ja Allah tietää parhaiten. Allah siunatkoon Lähettilästään, ja antakoon rauhan Lähettiläälleen, joka teki tien selväksi uskovaisille ja kumppaneilleen sekä niille, jotka seuraavat heitä Tuomiopäivään asti.

Tiivistelmä artikkelista nimeltä al-Darb bi’l-Nawa li man abaaha al-Ma’aazif li’l-Hawa, kirjoittanut Shaykh Sa’d al-Deen ibn Muhammad al-Kibbi.

Lisätietoa varten katso:

Al-I’laam bi Naqd Kitaab al-Halaal wa’l-Haraam, kirjoittanut Shaykh al-’Allaamah Saalih ibn Fawzaan al-Fawzaan

Al-Samaa’, kirjoittanut Shaykh al-Islam Ibn al-Qayyim

Tahreem Aalaat al-Tarab, kirjoittanut Shaykh Muhammad Naasir al-Deen al-Albaani (olkoon Allah hänelle armollinen)

Islam Q&A

Mainokset