Virheiden metsästäminen ja korppikotka-kulttuuri

Useampi kirjoittaja

SHAIKH MUHAMMAD NAASIRUD-DIIN AL-ALBAANIN SANOJA

”Kuuntele, veljeni. Neuvon vilpittömästi sinua ja sinun kaltaisiasi nuoria, jotka ovat eksyneet eräänlaiselle harhatielle -jollaiselta se meistä vaikutaa, ja Allaah tietää parhaiten- että älkää tuhlatko aikaanne väitellen toistenne kanssa yrittäen osoittaa muiden olevan väärässä, sanoen, että sillä-ja-sillä on tällaisia vaikutteita, ja sillä-ja-sillä on tuollaisia vaikutteita. Tämä siksi, että ensinnäkin: tällaisessa ei ole mitään tietoa, ja toiseksi: tällaiset tavat synnyttävät ainoastaan vihollisuutta ja vihaa sydämissä, ja aiheuttavat halveksuntaa ja kaunaa sydämiin. Joten sinun velvollisuutesi on etsiä tietoa. Tieto on se, joka tekee sinulle selväksi todellisuuden sellaisesta puheesta, jossa julistetaan jollakulla tietyllä henkilöllä olevan monia virheitä, ja antaitseeko hän tulla julistetuksi uudistajaksi vai ei. Mutta kuitenkin, miksi haluaisimme kaivella tällaisia asioita? Todellakin neuvon teitä olemaan kaivelematta tällaisia asioita. Todellisuus on se, että me valitamme siitä hajanaisuudesta, jota on ilmennyt niiden välille, jotka liittävät itsensä Kirjan ja Sunnan da’waan. Suurin syy tähän hajanaisuuteen, ja Allaah tietää parhaiten, on mielijohteiden ja halujen seuraaminen sekä sielun pahat määräykset. Se ei johdu olemassa olevista eroavaisuuksista ajatuksissa ja käsityksissä. Joten tämä on minun vilpitön neuvoni”

[Silsilatul Hudaa wan-Noor (784/1), 1. Rabi’ al Awwal 1414H (9-12-1993)]

SHAIKH ’ABDUL-’AZIIZ BIN BAAZIN SANOJA

”Näinä aikoina on yleistynyt se, että monet sellaisista, jotka liittävät itsensä tietoon ja hyvään kutsumiseen, putoavat halveksimaan ja vähättelemään monia sellaisia veljiään, jotka ovat tunnettuja daa’eja (uskontoon kutsujia); ja puhumaan tiedon oppilaiden ja daa’ien kunniaa vastaan. Tätä tehdään joskus salaisesti heidän istunnoissaan, joskus kaseteilla, joita sitten kierrätetään ihmisten joukossa, ja joskus julkisesti mainiten heidän kokoontumisissaan moskeijoilla. Ja tämä asia on useasta näkökulmasta vastoin Allahin ja Hänen Lähettiläänsä määräyksiä. …Joten neuvon vilpittömästi sellaisia veljiä, jotka ovat pudonneet daa’ien haukkumiseen ja panetteluun, että heidän pitäisi katua Allahille, Kaikkein Korkeimmalle, siitä, mitä he ovat kirjoittaneet omilla käsillään ja mitä he ovat sanoneen omilla kielillään; mikä on saattanut olla syy joidenkin nuorten sydänten turmeltumiseen, täyttäen heidän sydämensä vihalla ja ilkeämielisyydellä, vallaten heidän ajatuksensa kokonaan pois hyödyllisen tiedon hankkimiselta ja Allahin kutsumiselta, koska he ovat keskittyneitä qiila wa qaal:iin (’sanottiin ja hän sanoi’, ts. juoruamiseen ja huhujen levittämiseen); ja puheeseen tästä henkilöstä ja tuosta henkilöstä, ja muiden ihmisten virheiden metsästämiseen, rasittaen heitä tällä. Samaten neuvon, että heidän tulisi korjata tekemänsä ja julistaa itsensä vapaiksi tämänkaltaisista teoista; kirjoittamalla ja muilla tämän tapaisilla teoilla. Heidän tulisi poistaa ne, mitä he ovat saanett heitä kuunnelleiden mieliin ja ajatuksiin; ja heidän tulisi ryhtyä tekemään sellaisia hedelmällisiä tekoja, jotka lähentävät heitä Allahiin, ja jotka hyödyttävät palvojia. Heidän tulisi varoa lausumasta hätiköiden ihmisten päälle takfiir (julistaa joku epäuskovaiseksi), tafsiiq (julistaa jonkun olevan faasiq – pahantekijä) tai tabdii’ (julistaa joku bid’an tekijäksi), ilman että totuutta selitetään ja todisteita vahvistetaan. Profeetta saws sanoi: ”Joka sanoo veljelleen ’oi epäuskovainen’, se tulee palaamaan toisen heistä päälle.” Tämän hadiithin aitous on vahvistettu.

[Majmuu’ Fatawa wa Maqalat Mutanawwi’ah (7/311-314).]

SHAIKH MUHAMMAD IBN SAALIH AL-’UTHAIMIININ SANOJA

Tiedon oppilaan on elintärkeätä suojella aikaansa sen tuhlaantumiselta. Ja ajan tuhlautumista tapahtuu monin eri tavoin: Ensinnä, että henkilö hylkää lukemansa ulkoa opettelemisen ja kertaamisen. Toiseksi, että hän istuu ystäviensä kanssa ja antautuu turhalle ja joutavalle puheelle, josta ei ole mitään hyötyä. Kolmanneksi, ja tämä on kaikkein vahingollisinta tiedon oppilaalle: että hänellä ei ole muuta huolenaihetta kuin seurata muiden sanomisia ”mitä sanottiin ja mitä hän sanoi” (maa qiila wa maa qaala) ja sitä, mitä ilmeni ja mitä tapahtuu koskien jotakin asiaa, mikä ei liity häneen millään lailla. Eikä ole epäilystäkään, että tämä on hänen islaminsa heikkoudesta johtuvaa, sillä Profeetta saws sanoi ”Henkilön hyvästä islamista on jättää rauhaan se, mikä ei koske häntä”. Ja itsensä työllistäminen qiila wa qaala:lla (kuulopuheilla ja juoruilla) ja liiallisella kyselemisellä on ajan tuhlaamista. Ja se on tosiasiassa sairaus, josta -kun se tulee sisään ihmiseen- (pyydämme Allahilta suojelusta), tulee hänen suurin huolenaiheensa. Siitä johtuen hän saattaa jopa joskus osoittaa vihollisuutta (’adaa) sellaista kohtaan, joka ei ansaitse vihollisuutta; tai liittolaisuutta (walaa’) sellaiselle, joka ei ansaitse liittolaisuutta, johtuen itsensä työllistämisestä näillä asioilla, jotka vievät hänen ajatuksensa pois palvonnasta, käyttäen tekosyynään ”totuuden puolustamista”, vaikka asia ei ole niin! Päin vastoin, tämä on osa sellaisiin asioihin keskittymistä, jotka eivät kuulu hänelle. Jos, kaikesta huolimatta, sinulle kerrotaan jotain ilman että tavoittelit tai ajoit sitä takaa, -niin kaikki ihmiset kuulevat uutisia, mutta he eivät työllistä itseään sillä, eikä siitä tule heidän suurinta huolenaihettaan. Näin siksi, että tällainen valtaa tiedon oppilaan ajatukset, turmelee hänen asiansa, sekä avaa ummalle oven kiihkomieliseen puolueellisuuteen (hizbiyyah), joka sitten hajottaa umman.

[Kitaabul ’Ilm (204-205)]

SHAIKH ’ABDULLAAH AL-GHUNAIMAANIN SANOJA

Näiden yksilöiden tekojen seuraksista on se, että he ovat sekoittaneet monien nuorien ajatukset. Täten, tämän seurauksena, jotkut nuoret ovat harhautuneet johdatuksen tieltä ja alkaneet seurata sitä, -mitä ne, jotka kritisoivat muita ja seisovat da’wan tiellä ja sulkevat Allahin tien- ovat luonnostelleet heille. Jotkut nuoret -johtuen niistä yksilöistä, jotka kritisoivat muita- tuntevat nyt suuren kuilun itsensä ja oppineiden välillä ja pitävät sisällään suuria epäilyksiä, mikä saa heidät pysymään poissa oppineiden luota. Jotkut ovat alkaneet luokitella ihmisiä kategorioihin sen perusteella, mitä hän kuulee näistä ihmisistä, sanoen: se-ja-se on ’ikhwaani’, koska hän puhuu, vierailee tai istuu ikhwaanien joukosta olevan henkilön kanssa; tai se-ja-se on ’suruuri’; tai se-ja-se on keinottelija (sellainen, joka haluaa meillyttää kaikkia jopa totuuden kustannuksella), jne. Ällistyttävää tässä on se, että näin tekemällä nämä ihmiset kuvittelevat soveltavansa al-jarh wat-ta’diilin tapaa (tätä termiä käytettiin hadiithin kerojaketjuissa olevien henkilöiden luotettaviksi tai epäluotettaviksi luokittelemisesta). Todellisuudessa he ovat omaksuneet tämän tekonsa tietämättömiltä johtajilta, jotka ovat harhaanjohdettuja ja johtavat muita harhaan. Näin ollen muslimin on pelättävä Allahia koskien häntä itseään ja niitä sieluparkoja, jotka eivät vastaa edes neljäsosaa, tai kymmenystä, oppineista ihmisistä.
Tämä tulee esille eräässä aidossa hadiithissa: ”Se, että Allaah johdattaa kauttasi edes yhden ihmisen, on parempi kuin parhainkin kameli” [Related by al-Bukhaaree (2942), from Sahl Ibn Sa’d radi Allahu anhu]

Tarkoittaen, että se on parempi sinulle tässä maailmassa. Samoin se, joka johtaa harhaan yhdenkin ihmisen, tulee kantamaan suuren taakan, kuten Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi mainittuaan kertomuksen, jossa toinen Aatamin pojista tappaa veljensä: ”Sen takia kirjoitimme Israelin kansan päälle, että joka tappaa ihmisen muuta kuin tappamisen tai pahuuden levittämisen takia, on kuin hän olisi tappanut kaikki ihmiset.” [5:32].

Näin ollen jonkun ohjaaminen harhaan hänen uskonnossaan on paljon vakavempaa kuin hänen tappamisensa. Joten julistukset uskonnollisia asioita koskien on tehtävä todisteiden ohella -joko Allahin Kirjasta tai Hänen Lähettiläänsä saws sunnasta-, ja sellaisia lausuntoja tulee tavoitella ainoastaan Allahin Kasvoja. Hänen tulisi myös varmistua siitä, ettei sellaisesta puheesta koituva vahinko ole suurempi kuin hyöty; ja että hänen aikomuksensa ei johdu vihamielisyydestä tiettyä henkilöä kohtaan, tai omien halujensa seuraamisesta.

[Al Hawaa wa Atharuhu fil Khilaaf (33-34)]

Advertisements