Islamilainen määräys shii’oja koskien

Aikaisempien oppineiden sanoja

  1. Imaam ash-Shaafi’ii

Eräässä tilanteessa ash-Shaafi’ii sanoi shii’oja koskien ”En ole nähnyt harhaoppisten joukossa ihmisiä, jotka ovat kuuluisampia valheellisuudesta, kuin raafidi1-shii’at.”2 Toisessa tilanteessa hän sanoi ”Kerro tietoa kaikilta, jotka tapaat, paitsi raafidi-shii’oilta, koska he keksivät hadiitheja ja ottavat ne osaksi uskontoa.”3

  1. Jotkut shii’at ’Alid Imaamin, Zaid ibn ’Alin (k. 740) aikana vaativat häntä julistamaan itsensä vapaaksi kaikista, jotka kielsivät ’Alin oikeuden imaamiuteen. Kun Zaid kieltäytyi, he torjuivat hänet ja tulivat tunnetuiksi nimellä raafidah (torjujat, hylkääjät). Ne, jotka seurasivat Imaam Zaidia, tulivat tunnetuiksi nimellä zaidi-shii’at, ja heillä on ainoastaan pieniä eroja valtavirran islamiin. Raafidit kehittyivät moniksi sekteiksi, joista suurin on ithnaa-’ashariyyah (twelvers).
  2. Ibn Taimiyyah, Minhaaj as-Sunnah an-Nabawiyyah, osa 1, s.39
  3. Ibid, s. 38
  1. Imaam Abu Haniifah

On kerrottu, että Abu Haniifalla oli tapanaan toistaa usein seuraavaa lausuntoa shii’oista: ”Se, joka epäilee, ovatko he epäuskovaisia vai eivät, on itse tehnyt epäuskoa.”


  1. Imaam Maalik

Kerran Maalikilta kysyttiin heistä ja hän vastasi: ”Älkää puhuko heille älkääkä kertoko heiltä (tietoa), sillä totisesti he ovat valehtelijoita.”1 Erään Imaam Maalikin tunnin aikana mainittiin, että raafidi-shii’at kiroavat sahaaboja. Vastaukseksi hän lausui jakeen ”Muhammad on Allahin Lähettiläs, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat ankaria epäuskovaisia kohtaan ja armollisia keskenään. Näet heidän kumartavan ja polvistuvan tavoitellen Allahin suosiota ja tyytyväisyyttä. Heidän merkkinsä heidän kasvoissaan ovat sujuudin jälkiä. Tämä on heidän esimerkkinsä Toorassa. Ja heidän esimerkkinsä Raamatussa on kuin siemen, joka työntää esiin versonsa ja voimistaa sitä, joten siitä tuli vahva ja se nousee korkealle ilahduttaen viljelijöitä; jotta epäuskovaiset raivostuisivat heille.” [al-Fath 48:29] Sitten hän sanoi ”Joka tulee raivostuneeksi, kun sahaabat mainitaan, on sellainen, joista tämä jae puhuu.”2

  1. Minhaaj as-Sunnah, osa 1, s. 37
  2. Tafsiir al-Qurtubii, suurah al-Fath

Editoijan huomautus: Ts. kuka tahansa, joka raivostuu sahaabojen maininnasta, on epäuskovainen, sillä jakeessa sanotaan ”…jotta epäuskovaiset raivostuisivat heille (sahaaboille)”.

  1. Ibn al-Mubaarak

Ibn al-Mubaarakin kerrottiin sanoneen: ”Uskontoa saavutetaan ahl al-hadiithilta1, skolastisesta teologiasta, laskelmoiduista vapautuksista ahl ar-ra’jin1 uskonnollisista säädöksistä, sekä raafidi-shii’ojen valheista.”

  1. Termiä ahl al-hadiith (hadiith-ihmiset) käytettiin kuvaamaan sellaisia oppineita, jotka suosivat hadiithien käyttöä asioiden ratkaisemiseen, -mielipiteiden (ra’j), pitkälti mielipiteisiin perustuvien periaatteiden sekä johtopäätösten sijaan. Irakin alueella, jossa hadiith-kerrontoja oli vähän ja hadiithien keksiminen oli laajalle levinnyttä, oppineet luottivat enemmän päättelykykyynsä, ja siitä syystä heitä kutsuttiin nimellä ahl ar-ra’j (mielipide-ihmiset).
  1. Abu Zur’ah ar-Raazii

Tämän suuren oppineen on kerrottu sanoneen: ”Jos näet jonkun halventavan Profeetan saws seuralaisia, tiedä, että hän on epäuskovainen. Sillä Profeetta saws oli todellinen, mitä hän toi, on totuus, ja kaikki siitä on välittynyt meille sahaabojen kautta. Se, mitä nämä epäuskovaiset haluavat tehdä, on valaa epäilyksiä kertojiemme luotettavuudesta, kumotakseen Koraanin ja Sunnan. Täten epäuskovaiset ovat ne, jotka ansaitsevat tulla häpäistyksi.”

  1. Al-Qaadii Abu Ya’laa

On kerrottu Abu Ya’lan sanoneen: ”Oikeusoppineiden asema koskien sellaista, joka kiroaa sahaaboja uskoen sen olevan sallittua, on, että hän on tehnyt epäuskoa. Jos hän kiroaa heitä muttei usko heidän kiroamisensa olevan sallittua, hän on syyllistynyt moraalittomuuteen, mutta ei epäuskoon.”1

  1. Ibn Taimiyyah, As-Sawaarim al-Masluul, s. 569
  1. Ahmad ibn Muhammad at-Tahawii

Islamilaista uskonoppia käsittelevässä kirjassaan Al-’aqiidah at-Tahawiyyah hän sanoo: ”Me rakastamme Allahin Lähettilään saws seuralaisia, menemättä äärimmäisyyksiin rakkaudessamme jotakuta heistä kohtaan tai sanoutumatta irti kenestäkään heistä. Me vihaamme niitä, jotka vihaavat heitä tai puhuvat heistä pahaa; ja me puhumme heistä ainoastaan hyvää. Heidän rakastamisensa on uskonnollinen teko, ja uskon ja oikeamielisyyden ilmaiseminen samalla heitä vihaten on epäuskon, tekopyhyyden ja rikkomuksen teko.”1

  1. Sharh al-’Aqiidah at-Tahawiyyah, s. 528
  1. Ibn Hazm al-Andaluusii

Eräänä päivänä Espanjan ollessa muslimivallan alla, Imaam Abu Muhammad ibn Hazm oli väittelemässä joidenkin espanjalaisten, katolisten pappien kanssa heidän uskonnollisista teksteistään. Hän esitti heille todisteet Raamatussa olevista tekstuaalisista vääristelmistä sekä alkuperäisten käsikirjoitusten katoamisesta. Kun he vastasivat hänelle huomauttaen shii’ojen väitteistä siitä, että myös Koraania on vääristelty, Ibn Hazm selvitti heille, että shii’ah-väitteitä ei voida käyttää Koraania tai muslimeita vastaan, sillä he itse eivät ole muslimeita.1

  1. Al-Fisal fii al-Milal wa an-Nihal, osa 2, s. 78 sekä osa 4, s. 182
  1. Heidän väitteidensä vääryyttä ovat osoittaneet lukuisat muutkin aikaisemmat oppineet, kuten Ibn Taimiyyah kirjassaan Minhaaj as-Sunnah, Adh-Dhahabii kirjassaan Muntaqaa min Minhaaj al-I’tidaal, Ibn Kathiir historian kirjassaan, Ibn al-Jawzii kirjassaan Talbiis Ibliis, sekä al-Qaadii ibn al-’Arabii kirjassaan Al-’Awaasim min al-Qawaasim.

Nykyajan oppineiden sanoja

  1. Imaam Al-Aluusii

Hän julisti raafidi-shiiojen olevan epäuskovaisia johuten siitä, että he halventavat sahaaboja. Hän perusti asemansa Imaam Maalikin sekä muiden hänen kanssaan samaa mieltä olevien oppineiden määräyksiin.1 Vastauksena heidän väitteeseensä olla Ahl al-Baitin seuraajia, al-Aluusii sanoi ”Ei, he ovat todellisuudessa Paholaisten seuraajia, ja Ahl al-Bait on vapaa heistä.”2

  1. Ruuh al-Ma’aanii, osa 26, s. 116
  2. Ghayaahib al-Jahaalaat
  1. Muhibbuddiin al-Khattaabii

Tämä oppinut kirjoitti heistä kirjan ”Al-Khutuut al-’Ariidah lil Usus allatii Qaama ’alaihaa Diin ash-Shii’ah al-Ithnay ’Ashariyyah” (”Laaja yleiskatsaus Twelver-shii’ah-uskomusten perusteista”). Hän myös kirjoitti alaviitteitä aikaisempiin shii’oja käsitteleviin teoksiin, kuten Al-Muntaqaa sekä Al-’Awaasim min al-Qawaasim. Kaikissa teoksissaan hän katsoi shii’ojen olevan epäuskovaisia.

  1. Bahjat al-Baitaar

Kun tältä suurelta syyrialais-oppineelta kysyttiin, onko shii’ojen kanssa asioiminen sallittua, hän vastasi kirjassa nimeltä Al-Islaam wa as-Sahaabah al-Kiraam bain as-Sunnah wa ash-Shii’ah (Islaam ja jalot sahaabat sunnien ja shii’ojen välillä), jossa hän sanoi: ”Poliittiset ja taloudelliset suhteet heidän kanssaan ovat sallittuja samalla tavalla kuin ne ovat sallittuja sellaisten valtioiden ja ihmisten kanssa, joiden kanssa on sopimuksia huolimatta eroista heidän maansa ja uskontonsa sekä meidän välillämme. Ja apua voi tavoitella vain Allahilta.”

  1. Muhammad Rashiid Ridaa

Tämä oppinut oli niiden joukossa, jotka tekivät vilpittömästi töitä sunnien ja shii’ojen välisen lähentymisen eteen, ja he puolestaan teeskentelivät maltillisia hänen hyödykseen. Hänen ponnistelujensa keskellä he kuitenkin yllättivät hänet esittämällä hänelle joitain kirjojaan, jotka panettelevat islamia. Hän vastasi heille sitten kirjoitelmassa nimeltä As-Sunnah wa ash-Shii’ah, jossa hän paljasti heidän opinkappaleensa ja epäjumalallistet käytäntönsä.

  1. Tri. Muhammad Taqiyyuddiin Al-Hilaalii

Elettyään lähellä shii’oja joidenkin vuosien ajan, kuuluisa marokkolainen oppinut tri. Hilaalii teki heistä kirjoitelman, jossa hän julisti heidän olevan epäuskovaisia.

  1. Muhammad al-Bashiir al-Ibraahiimii

Käydessään Irakissa, tämä professori, joka on Algerian johtava uskonnollinen oppinut, näki omin silmin shii’ah-kirjan nimeltä Az-Zahraa, jossa ’Umsr ibn al-Khattaabia, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, syytetään homoseksuaalisuudesta. Palattuaan kotiinsa Algeriaan hän paljasti shii’at ja esitti selvästi heidän pääasialliset uskomuksensa ja käytäntönsä.

  1. Mustafaa as-Sibaa’ii

Tämä kunnianarvoisa palestiinalainen oppinut oli myös niiden joukossa, jotka elivät shii’ojen kanssa jonkin aikaa tehden töitä heitä lähentymiseksi; mutta hän havaitsi pian heidän todelliset aikeensa ja kirjoitti ne ylös esipuheessa klassikkoonsa As-Sunnah wa Makaanatuhaa1. Hän kirjoitti: ”Ne ihmiset pitävät herkeämättä kiinni kirjoistaan, joissa tehdään solvaavia hyökkäyksiä ja annetaan valheellisia kuvauksia sahaabojen välillä tapahtuneista erimielisyyksistä. Täten heidän aikomuksensa lähentymiseen tähtäävässä kutsussa vaikuttaisi olevan sunnien tuominen lähemmäs shii’ah-uskomuksia; eikä kumpienkin tuominen lähemmäksi toisiaan.” Toisessa kohdassa hän kirjoitti: ”Muslimi voisi olla melkein täydellisessä tyrmistyksen ja sekavuuden tilassa koskien näiden ihmisten julkeutta Allahin Lähettilästä saws kohtaan, jos hän ei tietäisi sitä, että suurin osa raafideista on persialaisia. Jotkut persialaiset teeskentelivät ulkoisesti islamia, ja käyttivät shii’alaisuutta naamiona tuhotakseen islamin. Persialaisten joukossa oli myös niitä, jotka eivät kyenneet vapauttamaan itseään entisten uskontojensa vaikutuksista, joten he tulivat sisään islamiin pakana-mentaliteetillä, joka ei pannut pahakseen valheiden kertomista Profeetasta saws.”1

  1. As-Sunnah wa Makaanatuhaa fii at-Tashrii’ al-Islaamii, s. 18
  1. Abdul-A’laa al-Mawduudii

Tämä suuri pakistanilainen oppinut ja johtaja kirjoitti esittelyn Muhammad Kaadhim Habiibin vuonna 1977 julkaistuun kirjaan Ar-Riddah bain al-Ams wa al-Yawm (Uskosta luopuminen ennen ja nykypäivänä). Kirjoittaja (Habiibi) kirjoitti siinä imaami-ja’fari-shii’oista: ”Heidän maltillisista näkemyksistään huolimatta, he uivat epäuskossa kuin valkosolut veressä, tai kuin kalat vedessä”. Mawduudii tuki näitä näkemyksiä ylistämällä kirjoittajaa ja suosittelemalla kirjan painamista kovakantisena.

  1. Muiden samankaltaisia lausuntoja tehneiden, nykyaikaisten oppineiden joukossa ovat mm. Sheikh Ibn Baaz, Muhammad al-Amiin ash-Shanqiitii, al-Albaanii, Ahmad Amiin, Muhammad Is’aaf an-Nashaashiibii, sekä Tri. Rashaad Saalim.1
  1. Editoijan huomautus: Kuuluisa intialainen oppinut Abul-Hasan ’Ali Nadwi on koonnut 300-sivuisen urdunkielisen kirjan, jossa todistetaan shii’ojen olevan epäuskovaisia. ’Allamah Nadwi on toiminut tehtävässään epätavallisella tavalla. Hän on saanut käsiinsä klassisen shii’ojen fiqh-kirjan, johon sunnit eivät normaalisti pääse käsiksi, nimeltään Usulil Kafi, ja hän on kääntänyt sen yksityiskohtaisesti urdunkielelle kommentoimatta sitä. Hän pyytää lukijoita läpikäymään kirjan ja päättämään itse, pitääkö kirja sisällään islamia vai kufria. Hän huomauttaa, että kirjassa yksilöidyt uskomukset ovat samat uskomukset, jotka Khomeini allekirjoittaa. Lukijoita kutsutaan päättelemään, voivatko he -uskovaisina- tukea Khomeinia. Hän kirjoitti myös ajatuksia herättävän esittelyn pakistanilaisen oppineen Manzuur Numanin Iranian Revolution-nimiseen kirjaan.

Etelä-Afrikassa Jaami’atul-’Ulamaa on julkaissut kirjasen nimeltä Shii’ism: The Sect of Baatil (Shii’alaisuus: Valheellisuuden/Vääryyden sekti). Kirjaseen liitettynä on Intian kuuluisan Deoband Academyn oppineiden fatwa, jossa he yksimielisesti julistavat shii’ojen kufrin ja irtidaadin (uskosta luopumisen). (New Trend, numero 6, Shawwaal 1405/Kesäkuu 1985, s.8)

Advertisements