Kahdeksas väittämä:

Nyt on mahdollista, että hän ottaa käyttöönsä täysin uuden taktiikan yrittääkseen todistaa uskomuksiaan, ja sanoo: ”He, siis pakana-arabit, eivät epäuskoneet enkeleille tai profeetoille tehdyn du’aansa takia, tai koska he osoittivat palvonnantekojaan muille kuin Allahille! Sen sijaan he tekivät epäuskoa väittämällä, että enkelit ovat Allahin tyttäriä. Ja me emme sano, että ’Abd al-Qaadir tai nämä muut pyhimykset ovat Allahin poikia!”

Kirjoittaja esittää nyt uuden väitteen, jota tawhiidin vastustajat käyttävät. He väittävät että syy, miksi jaahiliyyah-arabeja pidettiin epäuskovaisina oli se, että he liittivät Allahiin tyttäriä, eikä se, että he tekivät palvonnantekoja enkeleille. Allaah mainitsee, että jaahiliyyah-arabit uskoivat enkelien olevan Hänen tyttäriään:
”Totisesti heidän valheistaan on sanoa, että Allahilla on lapsia, ja totisesti he ovat valehtelijoita!” [suurah Saaffaat; 151-152].

Ja Hän sanoo:
”He asettivat jinnit Allahin vertaisiksi, vaikka Hän on luonut ne. Ja he keksivät Hänelle ilman tietoa poikia ja tyttäriä. Ylistetty olkoon Hän, ja korkealla sen yläpuolella, mitä he kuvailevat. Taivaiden ja maan Luoja, kuinka Hänellä voisi olla lapsi vaikka Hänellä ei ole puolisoa, ja Hän on luonut kaiken?” [suurah al-An’aam; 100-101].

Ja Hän sanoo:
”Kuuluvatko teille miespuoliset (lapset) ja Hänelle naispuoliset? Olisipa tämä epäoikeudenmukainen jako” [suurah al-Najm; 21-22].

Toisin sanoen, suositteko itse poikalapsia, ja väitätte, että Allahilla on tyttäriä?

Eli jaahiliyyah-arabit todellakin väittivät, että enkelit ovat Allahin tyttäriä. Tämä, vastustajamme mukaan, on se syy, miksi Profeetta saws taisteli heitä vastaan, ja julisti heidän olevan epäuskovaisia.
Kirjoittaja esittää neljä eri vastausta tämän väitteen kumoamiseksi, jokainen niistä todistaa selkeästi tämän väitöksen epäjohdonmukaisuuden.

Ensimmäinen vastaus:

Vastaus tähän harhakäsitykseen on sanoa: ”Sen väittäminen, että Allahilla on lapsi, on erilaista epäuskoa, koska Allaah sanoo: ”Sano: ’Hän, Allaah on Yksi (Ahad). Allaah on as-Samad (Hän, jota kaikki rukoilevat ikuisesti)'” [suurah al-Ikhlaas; 1-2].  Sanan al-Ahad tarkoitus on, että ei ole olemassa mitään, joka on Hänen laisensa tai vertaisensa. Ja as-Samadin tarkoitus on, että kaikki luodut kääntyvät Hänen puoleensa jokaista tarvettaan varten. Joten kuka tahansa, joka kieltää tämän, on tehnyt epäuskoa (kufr), vaikka hän ei kieltäisi suuran viimeistä jaetta. Allaah sanoo sitten: ”Hän ei ole synnyttänyt, eikä Häntä ole synnytetty” [suurah al-Ikhlaas; 3], ja kuka tahansa, joka kieltää tämän, on tehnyt epäuskoa, vaikka hän ei kieltäisi suuran ensimmäistä osaa.

Kufria on monia eri tyyppejä. On tarpeeksi, jotta henkilöstä tulisi kaafir, vaikka hän uskoisi ainoastaan yhteen kufr-asiaan tai tekisi ainoastaan yhden kufr-asian, niin kauan kuin muutkin ehdot jonkun epäuskovaiseksi julistamiseksi täyttyvät. Suurimpien maailmanuskotojen edustajat, sekä entisaikojen jaahiliyyah-arabit, tekevät/tekivät kufria usein eri tavoin. Kristityt uskovat, että Allahilla on poika, ja tämä on kufr. He uskovat, että on olemassa pyhä kolminaisuus, ja tämä on toisenlaista kufria. He uskovat, että Jeesus ansaitsee heidän rukouksensa ja du’aansa, ja tämä on vielä yhdenlaista kufria… ja niin edelleen. Vaikka joku uskoisi ainoastaan yhteen näistä asioista, olisi se tarpeeksi, jotta häntä pidettäisiin kaafirina.

Myös jaahiliyyah-arabit tekivät kufria usein eri tavoin. He uskoivat enkelien olevan Allahin tyttäriä, ja tämä on kufr. He myös osoittivat palvonnantekoja näille enkeleille, ja tämä on toisenlaista kufria.

Kirjoittaja käyttää suurah al-Ikhlaasia, osoittaen, että Allaah on as-Samad, eli ’Hän, jonka puoleen kaikki kääntyvät tarpeineen’. Eli muslimin on käännyttävä Allahin puoleen kaikissa tarpeissaan. Jos joku hylkää nimen as-Samad kääntymällä muiden kuin Allahin puoleen, on hän pudonnut yhteen kufrin tyyppiin.

Suuran viimeisessä jakeessa sanotaan ”Hän ei ole synnyttänyt, eikä Häntä ole synnytetty”. Jos joku kieltää tämän ja väittää, että Allahilla on lapsi, hänkin on tehnyt kufria, vaikka hän vahvistaisi sen, että Allaah on as-Samad.
Pointti tässä on se, että usko siihen, että Allahilla on lapsi, on yhdenlaista kufria, ja muilta kuin Allahilta pytäminen on toisenlaista kufria.

Toinen vastaus:

Allaah sanoi myös: ”Allaah ei ole ottanut mitään poikaa, eikä Hänen rinnallaan ole toista jumalaa…” [suurah al-Mu’minuun; 91].

Allaah teki eron näiden kahden kufr-tyypin välillä, ja teki jokaisesta tyypistä erillisen epäuskon kategorian.

Ja Allaah sanoi:
”He asettivat jinnit Allahin vertaisiksi, vaikka Hän on luonut ne. Ja he keksivät Hänelle ilman tietoa poikia ja tyttäriä. Ylistetty olkoon Hän, ja korkealla sen yläpuolella, mitä he kuvailevat. Taivaiden ja maan Luoja, kuinka Hänellä voisi olla lapsi vaikka Hänellä ei ole puolisoa, ja Hän on luonut kaiken?” [suurah al-An’aam; 100-101], tehden näin eron näiden kahden eri kufr-tyypin välille.

Toinen vastaus heidän väitökseensä on, että Allaah on tehnyt monessa Koraanin jakeessa selkeän eron näiden kahden eri kufr-tyypin välille. Kirjoittaja mainitsee kaksi eri jaetta, joissa kumpikin asia (lasten liittäminen Allahiin ja vertaisten asettaminen Allahin rinnalle) on julistettu epäuskoksi. Eli Allaah itse tekee näissä jakeissa eron näiden kahden eri kufr-tyypin välille, näin osoittaen, että ne eivät ole sama asia.
Ensimmäisessä kirjoittajan mainitsemassa jakeessa Allaah sanoo:
”Allaah ei ole ottanut mitään poikaa, eikä Hänen rinnallaan ole toista jumalaa…” [suurah al-Mu’minuun; 91].

Tässä Allaah tekee eron näiden asioiden välille, ja julistaa niiden kummankin olevan kufr.

Toisessa hänen käyttämässään jakeessa Allaah kuvailee mushrikuuneja sanomalla:
”He asettivat jinnit Allahin vertaisiksi, vaikka Hän on luonut ne. Ja he keksivät Hänelle ilman tietoa poikia ja tyttäriä. Ylistetty olkoon Hän, ja korkealla sen yläpuolella, mitä he kuvailevat. Taivaiden ja maan Luoja, kuinka Hänellä voisi olla lapsi vaikka Hänellä ei ole puolisoa, ja Hän on luonut kaiken?” [suurah al-An’aam; 100-101].

Jälleen kerran Allaah sanoo selvästi, että mushrikuun olivat syyllisiä kahteen eri asiaan: he palvoivat muuta kuin Häntä ja liittivät Häneen lapsia. Eli kumpi tahansa näistä asioista on yksinään tarpeeksi, jotta jotakuta voidaan pitää epäuskovaisena.

Kolmas vastaus:

Ja vielä toinen todiste tälle on se, että ne, jotka tekivät epäuskoa rukoilemalla al-Laatia, eivät pitäneet häntä Allahin poikana, vaikka hän oli hurskas mies. Samoin ne, jotka tulivat epäuskovaisiksi palvomalla jinnejä, eivät pitäneet niitä Allahin lapsina.

Jaahiliyyah-arabit, kuten suurin osa epäjumalallisten uskontojen seuraajista, eivät olleet yksi yhtenäinen joukko. Päin vastoin heidän joukossaan oli lukuisia erilaisia ja toistensa kanssa ristiriidassa olevia uskomuksia, kuten yleensä on täysin epäjumalallisten uskontojen kohdalla. Yksi näistä uskomuksista oli al-Laatin palvominen. Ne, jotka palvoivat tätä epäjumalaa eivät uskoneet, että hän al-Laat oli Allahin lapsi, mutta se ei silti estänyt Profeettaa saws pitämästä heitä epäuskovaisina. Samoin useimpia muita palvonnankohteita, joita arabeilla oli, kuten jinnejä, ei pidetty Allahin lapsina.
Eli on riittävää, että joku osoittaa palvonnanteon luodulle kohteelle, jotta häntä voitaisiin pitää epäuskovaisena, vaikka  hän ei ptäisi tätä palvonnankohdetta Allahin lapsena.

Neljäs vastaus:

Vielä yksi todiste on se, että kaikki oppineet, sekä neljä madhabia (koulukuntaa) mainitsevat murtaddia (henkilöä, joka on hylännyt uskonsa islamin hyväksymisensä jälkeen) koskevia määräyksiä käsittelevissä kappaleissa, että jos muslimi uskoo, että Allaah on ottanut lapsen, hän on murtad; ja jos hän tekee shirk, hän on myös murtad. Eli he tekevät eron näiden kahden välille, ja tämä asia on erittäin selvä eikä tarvitse enempää käsittelyä.

Toisin sanoen kaikki islamin oppineet ovat samaa mieltä siitä, että muslimista tulee uskonluopio, eli murtad, jos hän väittää Allahilla olevan lapsi. He ovat myös yhtä mieltä siitä, että jos muslimi tekee shirkiä, tulee hänestä silloinkin uskonluopio. Eli kaikki islamin oppineet ymmärtävät, että näiden kahden asian välillä on ero, ja usko toiseen niistä on tarpeeksi, jotta joku menisi islamin ulkopuolelle.
Ja tämän väitteen -että entisaikojen arabeja pidettiin epäuskovaisina vain siksi, koska he uskoivat enkelien olevan Allahin tyttäriä – vääräksi osoittaminen on erittäin helppoa ja selvää kenelle tahansa älylliselle henkilölle.

Mainokset