Kuudes väittämä:

Ja nyt jos hän ottaa uuden lähestymistavan ja yrittää oikeuttaa tekonsa sanomalla ”Profeetalle saws on annettu oikeus shafaa’aan Tuomiopäivänä, joten minä pyydän häneltä jotain sellaista, jonka Allaah on antanut hänelle.”, niin vastaus tähän on sanoa: ”Todellakin Allaah on antanut Profeetalle saws oikeuden välittäjänä toimimiseen, mutta samalla Allaah on kieltänyt sinua pyytämästä sitä Profeetalta saws itseltään. Allaah sanoo: ”Joten älkää kutsuko Allahin rinnalla ketään” [suurah al-Jinn; 18]. Joten se teko, että joku pyytää Allahia siunaamaan itseään Profeetan saws shafaa’alla, on itsessään palvontaa. Ja Allaah on kieltänyt sinua tekemästä shirkiä osoittamalla tätä palvonnantekoa jollekin muulle kuin Hänelle. Joten jos haluat rukoilla Allahilta että Hän myöntää hänen saws shafaa’ansa sinulle, tottele Häntä kun Hän sanoo: ”Joten älkää kutsuko Allahin rinnalla ketään” [suurah al-Jinn; 18].”


Tässä kirjoittaja todistaa että se tosiasia, että Profeetalle saws on annettu oikeus toimia välittäjänä Allahin edessä, ei oikeuta tämän oikeuden pyytämistä häneltä saws. Juuri Hän, joka on antanut Profeetalle saws tämän oikeuden, on myös kertonut meille, että on kiellettyä kutsua muita kuin Häntä. Shafaa’an tavoitteleminen henkilön ylimaallisia tavoitteita varten on palvonnanteko, ja Allaah on selvästi sanonut, että kun tällaista shafaa’aa tavoitellaan muilta kuin Häneltä, se on shirkiä. Allaah sanoo:

”Ja he palvovat Allahin sijasta sellaista, joka ei voi aiheuttaa heille haittaa eikä hyötyä, ja he sanovat ’Nämä ovat välittäjiämme Allahin edessä’. Sano: ’Kerrotteko te Allahille jotain sellaista, jota Hän ei tiedä taivaissa tai maassa? Ylistetty olkoon Hän, ja korkealla sen yläpuolella, mitä he liittävät Hänen rinnalleen” [suurah Yuunus; 18].

Tässä jakeessa Allaah selventää, että välittäjien ottaminen Hänen ja Hänen luomuksensa välille on palvonnanteko, sillä jae alkaa toteamuksella ”…ja he palvovat Allahin sijasta”. Tämän ’palvonnan’ selitetään sitten samassa jakeessa tarkoittavan välittäjänä toimimisen tavoittelua luoduilta. Jae loppuu toteamukseen, että Allaah on korkealla heidän tekemänsä shirkin yläpuolella, näin rinnastaen tämän shafaa’an shirkiin.

Voidaan myös sanoa tämän väittämän kumoamiseksi, että ei ole olemassa pienintäkään aitoa todistetta, joka viittaisi siihen, että shafaa’aa tulisi pyytää Profeetalta saws hänen kuolemansa jälkeen. Kumppanien ja heidän jälkeensä tulleiden teot itse asiassa osoittavat täysin päinvastaista. Edes vaikeiden koettelemusten aikana Kumppanit eivät ikinä menneet Profeetan saws haudalle tai pyytäneet hänen saws apuaan hänen kuolemansa jälkeen.

Kerran, ’Umar ibn al-Khattaabin aikana, oli vaikea kuivuus, joka koetteli Medinan asukkaita. Monia ihmisiä kuoli, ja kaikki kärsivät pahoin. Muslimit, ’Umarin johdolla, menivät kaupungin ulkopuolelle suorittaakseen saderukouksen (salaat al-istisqaa’). Rukouksen lopetettuaa ’Umar sanoi ”Oi Allaah, meillä oli tapana tehdä tawassul (jonkin keinon etsiminen tavoitellen lähentymistä Allahiin, tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan yritystä lisätä sitä todennäköisyyttä, että henkilön du’aahan vastataan) Profeetan kautta (hänen ollessaan elossa), ja nyt me teemme tawassul Profeetan saws sedän, ’Abaas ibn ’Abd al-Muttalibin, kautta.” Näin sanottuaan hän määräsi ’Abbaasia tekemään Allahille du’a pyytäen sadetta, ja Allaah todellakin vastasi hänen du’aahansa, ja Medinassa satoi. (mm. al-Bukhaari, 4/209). Tästä tapauksesta käy selvästi ilmi, että Kumppanit ymmärsivät, että Profeetan saws kuolema esti heitä pyytämästä Profeetalta saws mitään asiaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa, kun muslimit olivat äärimmäisessä tarpeessa vastaukselle, yksikään Kumppaneista ei ajatellut Profeetan saws haudalle menemistä, tai edes Allahilta pyytämistä Profeetan saws ’oikeuksien’ kautta. Päin vastoin he ymmärsivät, että Profeetta saws ei voinut vastata heille, ja että ei ollut sallittua pyytää häneltä yhtään mitään. Siitä syystä he pyysivät elävää, läsnä olevaa henkilöä rukoilemaan heidän puolestaan.

Kirjoittaja kirjoitti toisessa teoksessa, ”Henkilön, joka väittää, että shafaa’aa tulisi tavoitella häneltä saws hänen kuolemansa jälkeen, tulisi näyttää toteen hänen todisteensa tällaiselle väitökselle, Allahin Kirjasta ja Profeetan saws Sunnasta, tai kiistattomasta yhtämielisyydestä. Ja totuus on ansaitumpi tulla seuratuksi.” (Mu’alafaat al-Shaykh, 5/48)

Tämän lisäksi, shafaa’an todellinen merkitys on selitetty edellisessä osiossa. Kun henkilö ymmärtää, että jokainen shafaa’ah on itse asiassa siunaus Allahilta, tulee järkeenkäyväksi pyytää suoraan Allahilta tällaista shafaa’aa, ja tämä on se, mitä Profeetta saws määräsi Kumppaninsa ja heidän jälkeensä tulevat muslimit tekemään.

Lisäksi, toinen tapa kumota tällainen päättelyketju on ymmärtää, että oikeus toimia välittäjänä on annettu muillekin kuin Profeetalle saws. On aidoksi todistetusti kerrottu, että enkelit tekevät shafaa’ah, ja että ennen murrosikää kuolleet lapset tekevät shafaa’ah vanhempiensa puolesta, ja että hurskaat ihmiset tulevat tekemään shafaa’ah. Aiotko sinä sanoa, että Allaah on antanut heille kaikille oikeuden toimia välittäjinä Hänen edessään, joten näin ollen minä aion pyytää heiltä kaikilta? Koska jos sinä sanot näin, niin silloin sinä olet selvästi palannut siihen pyhimysten palvontaan, josta Allaah puhui Kirjassaan, ja jota pakana-arabit harjoittivat. Ja jos sinä sanot ”Ei, minä en aio pyytää heiltä kaikilta shafaa’aa”, niin silloin sinun oma toteamuksesi, ”Allaah on antanut hänelle saws oikeuden shafaa’aan, siksi pyydän sitä häneltä”, tulee kumotuksi.

Tässä erittäin älykkäässä vastauksessa Muhammad ibn ’Abd al-Wahhaab muistuttaa vastapuolta, sekä lukijaa, siitä, että oikeus shafaa’aan ei ole vain Profeetan saws erityinen oikeus. Sen sijaan on totuudenmukaisesti kerrottu, että myös enkelit, lapset ja oikeamieliset ihmiset tulevat toimimaan välittäjinä Tuomiopäivänä.

Pitkässä, tuomiopäivää kuvailevassa hadithissa Profeetta saws kertoi, että Allaah tulee sanomaan: ”Enkelit ovat tehneet shafaa’ah, ja profeetat ovat tehneet shafaa’ah, ja uskovaiset ovat tehneet shafaa’ah, ja ketään ei ole jäljellä paitsi Armeliain kaikista niistä, joilla on armoa (ts. Allaah). Näin sanottuaan Allaah tulee ottamaan Helvetin tulesta joukon ihmisiä, jotka eivät ikinä ole tehneet mitään hyvää. (al-Bulhaari, 8/182; Muslim, 1/170). Tässä hadithissa näkyy selvästi se tosiasia, että enkelit, profeetat ja uskovaiset tulevat toimimaan välittäjinä.

Allaah myös vahivstaa enkelien välittäjinä toimimisen monissa Koraanin jakeissa, kuten:

”Ja kuinka monta enkeliä onkaan taivaissa, joiden shafaa’asta ei ole yhtään mitään hyötyä, paitsi sen jälkeen kun Allaah antaa luvan sille, kenelle haluaa ja johon Hän on tyytyväinen” [suurah an-Najm; 26].

Ja uskovaisten oikeus tehdä shafaa’ah on myös todistettu monessa hadithissa. Yhdessä niistä, Profeetta saws sanoi:

”Suurempi, kuin Banu Tamiimin (eräs heimo) kokoinen joukko ihmisiä tulee pääsemään Paratiisiin yhden kansastani olevan ihmisen shafaa’an ansiosta” (al-Tirmithi 4/626; al-Albanin sahiihiksi luokittelema).

Kumppanit olivat yllättyneitä ja kysyivät, ”Jonkun muun kuin sinun, oi Allahin Lähettiläs?”, hän saws sanoi ”Jonkun muun, kuin minun.” Toisessa hadithissa Profeetta saws vahvisti sen, että muslimilapsi, joka kuolee ennen murrosikään tulemistaan, tulee toimimaan välittäjänä vanhempiensa puolesta. Hän kuvaili heitä sanomalla:

”He tulevat kohtaamaan vanhempansa ja pitämään kiinni heidän vaatteistaan tai käsistään, aivan kuten minä pitdän kiinni sinun vaatteesi reunasta, eivätkä he tule lopettamaan, tai he eivät tule pysähtymään heidän kanssaan, kunnes Allaah päästää hänet ja hänen vanhempansa Pratiisiin” (mm. Muslim, 3/2029).

Yllä olevasta on selvää, että oikeus shafaa’aan tullaan antamaan mm. enkeleille, uskovaisille, sekä ennen murrosikää kuolleille lapsille.

Henkilöllä, joka joka pyytää Profeetalta saws hänen shafaa’aansa, on kaksi vaihtoehtoa. Hänen on joko pyydettävä kaikilta yllämainituilta ryhmiltä heidän shafaa’aansa, missä tapauksessa on selvää jopa kaikkein tietämättömillekinmuslimeille, että hän on pudonnut selvään pyhimysten palvontaan. Tai, hänen on tehtävä ero Profeetan saws ja muiden välillä ja sanottava, että hän pyytää ainoastaan Profeetalta saws. Mutta, vaikka Profeetan saws shafaa’ah on suurempi, kuin kenenkään muun luodun, asian oikea laita on, että näille muille ryhmille on annettu oikeus välittäjinä toimimiseen aivan kuten hänellekin saws. Joten, millä perusteella tällainen henkilö sitten ei pyydä muilta olennoilta, vaikka Allaah on selvästi sanonnut, että heillekin on annettu oikeus shafaa’aan? Tällainen henkilö on selvästi ristiriidassa itseään vastaan, sanomalla, että Profeetalle saws on annettu oikeus shafaa’aan, ja siksi hän pyytää häneltä saws, ja silti samalla hän ei pyydä muilta, joille on myös annettu tämä oikeus.

On olemassa vielä toinenkin tapa vastata tähän väitökseen, ja se on jo annettu aiemmin. Olemme jo maininneet, että Profeetta saws tulee toimiman välittäjänä vasta sitten, kun Allaah on sallinut sen hänelle, ja silloinkin hän saws tulee tekemään shafaa’ah vain sellaisten ihmisten puolesta, joihin Allaah on tyytyväinen. Kun ihminen ymmärtää, että shafaa’ah on yksinomaan Allahilta, ja että Profeetalla saws ei ole minkäänlaista oikeutta Allahin päälle, että Hän antaa jollekin anteeksi, niin tällöin koko Profeetalta saws pyytämisen käsitteestä tulee merkityksetöntä.

Viimeisenä, vielä yksi tapa vastata tähän väittämään on sanoa, että Profeetalle saws on annettu monia asioita, eikä siltikään ole luvallista pyytää häneltä näitä asioita. On hyvin tiedettyä, että Profeetalle saws on esimerkiksi annettu monia siunauksia Paratiisissa. Onko siis luvallista pyytää Profeetalta näitä siunauksia, vain siksi, että nekin on annettu hänelle? Päin vastoin, se on Allaah, jolta tulee pyytää, ja Hän on Se, joka antaa palvojilleen heidän haluamansa.

Tiivistääkseen tämän väitteen vastauksen, voidaan sanoa:

  1. Vaikka Allaah todella on antanut Profeetalle saws oikeuden shafaa’aan, on Hän samalla kieltänyt sinua pyytämästä tätä suoraan häneltä saws. Tällaisen pyytäminen luetellaan du’aaksi, ja du’aan tekeminen muille kuin Allahille on shirk.
  2. Allaah on antanut oikeuden shafaa’an tekemiseen muillekin kuin Profeetalle saws, joten oikeuttaako se heiltä pyytämisen? Eikö kukaan näistä ihmisistä väitä, että on luvallista mennä kuolleen lapsen haudalle ja pyytää häntä tekemään shafaa’ah Allahille?
  3. Kaikki shafaa’ah kuuluu Allahille, jopa Profeetan saws shafaa’ah. Näin olle sitä tulee pyytää ainoastaan Häneltä, joka hallitsee sitä.
  4. Profeetalle saws on annettu monia hengellisiä siunauksia, joista osa tullaan myös antamaan, tosin vähemmässä määrin, hänen seuraajilleen. Oikeuttaako tämä näiden siunausten pyytämisen myös heiltä?
  5. Ei ole olemassa pienintäkään aitoa todistetta, joka tekisi luvalliseksi pyytää suoraan Profeetalta saws hänen shafaa’aansa. Yksikään Kumppaneista tai heidän jälkeensä tulleista sukupolvista ei tehnyt niin, eikä sitä edes tunnettu islamin ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Mainokset