Toinen väittämä:

Ja nyt, jos hän vastaa ”Mutta nämä jakeet paljastettiin koskien sellaisia ihmisiä, jotka palvoivat epäjumalia! Kuinka voit verrata niitä hurskaita ihmisiä, joiden puoleen me käännymme, epäjumaliin? Ja kuinka sinä voit tehdä profeetoista epäjumalia?”

Välittömästi, kun ensimmäinen pointti on todistettu -että nämä ihmiset ovat syyllisiä siihen, mihin jaahiliyyah-arabit syyllistyivät – kuuluu välitön vastaus: ”Ihmiset, joista sinä puhut, palvoivat epäjumalia; puusta ja kivestä tehtyjä rakennelmia. Kuinka sinä kehtaat verrata Profeettaa saws tai ’Abd al-Qaadiria (tai ketä tahansa palvotaankaan) sellaisiin saastaisiin epäjumaliin?”

Tässä vastauksessa vastustaja olettaa, että shirkiä esiintyy ainoastaan epäjumalanpalvonnan kautta.

Niin jälleen vastaa hänelle niillä tiedoilla, joita on jo esitetty tässä kirjoituksessa. Ja tämä siksi, että jos hän myöntää, että jaahiliyyah-arabit uskoivat Allahin täydelliseen herruuteen, ja että epäjumaliensa puoleen kääntymällä he halusivat ainoastaan puolestapuhujia itselleen, ja että hän haluaa tehdä eron sen välillä, mitä he tekivät, ja mitä hän tekee; niin näytä hänelle, että epäuskoa tekevien pakanoiden joukossa oli niitä, jotka palvoivat epäjumalia ja kiviä, mutta myös sellaisia, jotka palvoivat hurskaita ihmisiä. Se koskee juuri näitä Allahin rinnalla palvottuja ihmisiä, kun Allaah sanoo: ”Nämä ihmiset ovat niitä, jotka kutsuvat Luojaansa, tavoitellen Herransa läheisyyttä, kuka heistä on lähimpänä (Häntä)…” [suurah al-Israa’; 57]. Ja jotkut näistä pakanoista palvoivat Jeesusta, Marian poikaa, vaikka Allah sanoo: ”Messias, Marian poika, on vain lähettiläs, monta lähettilästä on ollut ennen häntä, ja hänen äitinsä oli hurskas nainen, he molemmat söivät ruokaa. Katso, kuinka esitämme heille merkkejä ja sitten katso, kuinka he harhautuvat. Sano ’Palvotteko te Allahin sijasta jotain, jolla ei ole valtaa vahingoittaa eikä hyödyttää teitä?’, ja Allaah on Se, joka on Kaiken Kuuleva, Kaiken Tietävä.” [suurah al-Maa’idah; 75-76]. Ja muistuta tätä henkilöä Allahin sanoista: ”Ja sinä päivänä Hän kerää heidät kaikki yhteen, sitten Hän sanoo enkeleille ’Nämäkö palvoivat teitä?’. He sanovat ’Kunnia Sinulle, Sinä olet suojelijamme eivätkä he. He palvoivat jinnejä, useimmat heistä niihin uskoen.” [suurah Saba’; 40-41]. Ja muistuta heitä myös Allahin sanoista: ”Ja kun Allaah kysyy ’Oi Jeesus, Marian poika, sanoitko sinä ihmisille ’Ottakaa minut ja äitini kahdeksi jumalaksi Allahin sijaan’?’. Hän tulee sanomaan ’Kunnia Sinulle, en voi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta; jos olisin sanonut niin, sinä totisesti tietäisit sen. Sinä tiedät, mitä on minun sisälläni ja minä en tiedä mitä on Sinun sisälläsi, totisesti Sinä olet kaiken piilotetun tietäjä.” [suurah al-Maa’idah; 116].

Joten esitettyäsi kaikki nämä todisteet, sano hänelle: ”Sinä näet nyt, että Allaah julisti epäuskovaisiksi ne ihmiset, jotka kääntyivät epäjumalien puoleen, ja Hän julisti epäuskovaisiksi myös ne, jotka kääntyivät hurskaiden ihmisten puoleen. Ja Profeetta saws taisteli kaikkia näitä ihmisiä vastaan, eikä tehnyt heidän välillään mitään eroa.

Vastaus tähän väitökseen on sen tärkeän käsitteen kertaamisessa, että shirk ei ole riippuvainen siitä, ketä palvotaan Allahin rinnalla, vaan se on riippuvainen siitä tosiasiasta, että jotakin muuta kuin Allahia palvotaan. Joten sillä ei ole merkitystä, palvooko joku kallioita tai kiviä, tai Jeesusta tai Muhammedia saws. Todisteet tälle on annettu jo edellä, ja toistetaan tässäkin.

Kirjoittaja kirjoittaa toisessa teoksessaan al-Qawaa’id al-Arba’ah:

Kolmas periaate: Että Profeetta saws tuli sellaisen kansan luokse, jolla oli erilaisia palvonnankohteita: heidän joukossaan oli enkeleiden palvojia. Ja heidän joukossaan oli puiden ja kivien palvojia. Ja heidän joukossaan oli auringon ja kuun palvojia. Mutta Allahin Lähettiläs saws taisteli heitä kaikkia vastaan, eikä katsonut heidän välillään olevan mitään eroa.” (ks. Abu Ammaar Yaasir Qadhin ’An explanation of the four principles of shirk’, s. 25)

Joten pelkkä se teko, että joku kääntyy muun kuin Allahin puoleen, on shirkiä, riippumatta siitä, mikä teon kohde on. Ja tämä ei tarkoita sitä, että Profeetta saws, tai kukaan hurskas henkilö, olisi samalla tasolla kallion tai kiven kanssa, sillä epäilemättä Profeetta saws on kaikkein jaloin Allahin luoduista. Pointti on, että sellainen vertaus on asiaankuulumatonta shirkistä puhuttaessa, sillä vaikka Profeetta saws onkin paras luoduista, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hänen palvomisensa on selvä ja suora shirk-teko. Joten suhteellisia vertailuja ei tehdä niille, joita palvotaan Allahin asemesta, vaan sille tosiasialle, että jotain muuta kuin Allahia palvotaan.

Imaam al-San’aani (k. 1182 hijri) kirjoitti: ”Jos he kysyvät: ’Aiotko sinä asettaa samalle tasolle ne, jotka uskovat hurskaisiin ihmisiin ja hautoihin… ne, jotka uskoivat epäjumaliin?’. Niin silloin minä sanon: Kyllä! Sillä aivan samoja tekoja, joihin he (epäjumalan palvojat) syyllistyivät, tehdään myös näiden ihmisten toimesta, ja he ovat yhdenvertaisia niissä. Paitsi itse asiassa he ovat jopa ylittäneet heidät uskossaan näihin ihmisiin (tai heidän voimiinsa), sekä heille kohdistetun palvonnan määrässä. Joten tosiasiassa heidän välillään ei ole mitään eroa.” (Taathir al-’Itiqaad, s.23). Ja al-Shawkaani (k. 1255 hijri) kirjoitti: ”Shirk on sellaisen teon suorittamista muulle kuin Allahille, mikä tulisi suorittaa ainoastaan Hänelle, riippumatta siitä, kutsutaanko tätä kohdetta jaahiliyyah-arabien käyttämillä nimillä – kuten epäjumala tai patsas -, tai muulla nimellä -kuten wali, pyhimys tai mausoleumi.” (al-Durr al-Nadiid, s.18)

On olemassa toinen asia, joka pitää laskea osaksi heidän väitettääm, ja se on heidän sanontansa, että jakeet paljastettiin entisaikojen pakanoita koskien. Tällä sanonnalla he pyrkivät vihjaamaan, että on väärin käyttää näitä jakeita nykypäivän muslimeihin. Mutta, jos heidän logiikkansa vietäisiin äärimmilleen, olisi siinä tapauksessa koko Koraani mitätön ja pätemätön miedän aikoihimme. Tämä siksi, että Koraani paljastettiin tietyille ihmisille, tiettyjä tarkoituksi palvelemaan. Joten väittämä, että näitä jakeita tulisi käyttää vain niihin ihmisiin ja tilanteisiin, kumoaa koko Koraanin soveltuvuuden nykyaikaan! Näin ollen joku voisi sanoa ’Rukoilemiseen ja paastoamiseen liittyvät jakeet paljastettiin Kumppaneihin liittyen, ja minun ei tarvitse toimia niiden mukaan’. Täten tällaisen ajattelutavan vaara on selvästi näkyvissä.

Pointti tässä on muistaa, että vaikka Koraani todella paljastettiin palvelemaan tiettyjä tilanteita ja ihmisiä, ei se poista sen soveltuvuutta muihin tilanteisiin ja aikoihin. Yleinen tafsiiriin liittyvä sääntö, josta oppineet ovat yhtä mieltä, on ”Tietyn jakeen määräys otetaan sen sanojen yleisestä tarkoituksesta, ei sen paljastamisen syystä.” Täten, vaikka nämä jakeet paljastettiinkin jaahiliyyah-arabien tapoihin liittyen, on täysin hyväksyttävää soveltaa niitä muihinkin, jotka saattavat syyllistyä samaan rikkomukseen.

Eräs kirjoittajan jälkikasvusta kirjoitti tämän käsitteen kumoamiseksi: ”Ja niistä tekijöistä, jotka estävät jotakuta ymmärtämästä Koraania, on se oletus, että jakeet, joissa Allaah mainitsee mushrikuunit ja kuvailee heitä ja tuomitsee heidät, ovat nimenomaan heille. (Joten uskotaan, että nämä jakeet) ovat ainoastaan kansalle, joka on mennyt ennen heitä, aikoja sitten, ja kadonneet jättämättä perijöitä. Ja kenties jotkut heistä ovat lukeneet tafsiir-kirjoja, joissa lukee, että tietty jae paljastettiin epäjumalan palvojia koskien, ja toinen kristittyjä koskien, joten tämä tollo olettaa, että tämä jae koskee ainoastaan heitä, ja että sen määräys ei koske mitään muita kansoja. Ja epäilemättä tämä on yksi suurimmista tekijöistä, joka tulee henkilön ja hänen Koraanin ja Sunnan ymmärtämisensä väliin.” (Dalaa’il al-Rusuukh, s.44)

Kirjoittajan mainitsemat jakeet pyörivät sen tosiasian ympärillä, että Profeetan saws ajan ihmisillä oli eri palvonnankohteita, ja että Profeetta saws ei tehnyt eroa näiden eri kohteiden välillä. Samalla lailla kuin on selkeästi vahvistettu, että nämä ihmiset palvoivat epäjumalia ja patsaita, on myös tiedettyä, että jotkut heistä palvoivat hurskaita ihmisiä, kuten al-Laatia, ja toiset heistä palvoivat profeettoja, kuten Jeesusta. Ja vielä toiset palvoivat enkeleitä. Joten vaikka kaikkia näitä jaloja kohteita palvottiin Profeetan saws aikana, Profeetta saws ei jättänyt heitä mushrikuunien joukon ulkopuolelle. Kaikki sellaiset ihmiset ovat syyllisiä shirkiin, aivan kuten ne, jotka palvovat epäjumalia ja patsaita.

Koraani osoittaa selvästi, että nämä palvonnankohteet eivät koskaan kutsuneet kansojansa palvomaan heitä. Kirjoittajan mainitsemat suurah al-Israa’n jakeet kuvailevat näiden ihmisten tilannetta: ”Nämä ihmiset ovat niitä, jotka kutsuvat Luojaansa, tavoitellen Herransa läheisyyttä, kuka heistä on lähimpänä (Häntä). He tavoittelevat Hänen armoaan, peläten Hänen rangaistustaan”. Joten nämä Allahin palvelijat ovat itse jatkuvasti kiireisiä palvoen Häntä. He eivät ikinä pyytäneet kansojaan nostamaan heitä jumalien asemaan, ja Tuomiopäivänä he tulevat irtisanoutumaan niistä samoista ihmisistä, jotka palvoivat heitä. Tämä jae näyttää myös sen, että koska he itse tavoittelevat kiihkeästi Allahin armoa ja pelkäävät Hänen rangaistustaan, he eivät ole palvonnan arvoisia. He eivät voi taata edes omaa kohtaloaan, joten kuinka he voisivat auttaa muita?

Allaah mainitsee vielä yksityiskohtaisemmin, että enkelit, hurskaat ihmiset sekä Jeesus tulevat kaikki irtisanoutumaan tästä palvonnasta, jota muut tekivät heidän nimiinsä.

”Ja sinä päivänä Hän kerää heidät kaikki yhteen, sitten Hän sanoo enkeleille ’Nämäkö palvoivat teitä?’. He sanovat ’Kunnia Sinulle, Sinä olet suojelijamme eivätkä he. He palvoivat jinnejä, useimmat heistä niihin uskoen.” [suurah Saba’; 40-41].

Tässä jakeessa Allaah sanoo, että Hän tulee kysymään enkeleiltä Tuomiopäivänä niistä ihmisistä, jotka palvoivat heitä. Enkelit tulevat vastaamaan, että he eivät käskeneet näitä ihmisiä palvomaan heitä, ja että Allaah on heidän oikea suojelijansa. Tämä jae osoittaa myös sen, että suurin osa Allahin asemesta palvotuista kohteista on pahojen jinnien hallussa, ja ne huijaavat palvojiaan.

Muissa kirjoittajan käyttämissä jakeissa Allaah mainitsee, että Jeesus tulee irtisanoutumaan niistä, jotka palvoivat häntä, sillä hän tulee vastaamaan Allahin kysyttyä häneltä,

”Kunnia Sinulle, en voi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta; jos olisin sanonut niin, sinä totisesti tietäisit sen. Sinä tiedät, mitä on minun sisälläni ja minä en tiedä mitä on Sinun sisälläsi, totisesti Sinä olet kaiken piilotetun tietäjä. En sanonut heille muuta kuin sen, minkä määräsit minut sanomaan: ’Palvokaa Allahia, Herraani ja teidän Herraanne’, ja olin todistajana heille ollessani heidän joukossaan.” [suurah al-Maa’idah; 116-117].

Joten jopa nämä palvonnankohteet tulevat Tuomiopäivänä olemaan vihollisia niille samoille ihmisille, jotka palvoivat heitä!

”Ja kuka on enemmän harhassa kuin se, joka kutsuu Allahin sijasta niitä, jotka eivät Tuomiopäivään asti tule vastaamaan heille, eivätkä ole tietoisia heidän kutsuistaan? Ja kun ihmiset kerätään (sinä päivänä), he tulevat olemaan heille vihollisia ja kieltämään heidän palvontansa.” [suurah al-Ahqaaf; 5-6]

Allaah sanoo, että nämä palvonnankohteet eivät edes kuule heitä kutsuvia; ja vaikka he kuulisivatkin, heillä ei olisi valtaa auttaa heitä; ja lopulta, Tuomiopäivänä, he tulevat kääntymään palvojiaan vastaan sekä kieltämään heille ohjatun palvonnan.

Yhdessä selvimmistä näitä Allahin sijasta palvottuja olentoja kuvailevista Koraanin jakeista Allaah sanoo:

”Ja ne, joita te kutsutte Allahin sijasta eivät omista edes qitmiiriä (taatelinsiemenen pinnalla oleva kalvo). Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne; ja jos he kuulisivat, he eivät vastaisi teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat kieltämään shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle totuutta niin kuin Kaikkitietävä.” [suurah Faatir; 13-14].

Advertisements