Viides väittämä:

Nyt, jos hän riitelee kanssasi ja sanoo ”Kiellätkö sinä Profeetan saws shafaa’an (jonkun puolesta puhumisen Allahille), ja irtisanoudut siitä?”, niin vastaa hänelle: ”Minä en kiellä sitä, enkä irtisanoudu siitä, vaan hän saws on Välittäjä, ja se, jonka shafaa’ah tullaan hyväksymään. Ja rukoilen että minäkin olen osana hänen shafaa’astaan. Mutta shafaa’an oikeus kuuluu ainoastaan Allahille, kuten Hän sanoo: ”Sano: ’Allahille yksin kuuluu kaikki shafaa’ah'” [suurah al-Zumar; 44]. Ja näin ollen sitä ei tule tapahtumaan muuta kuin sen jälkeen, kun Allaah antaa siihen luvan, kuten Hän sanoo: ”Kuka on se, joka toimisi välittäjänä Hänen edessään, paitsi Hänen tahdostaan?” [suurah al-Baqarah; 255]. Ja Profeetta saws ei tule toimimaan välittäjänä kenenkään puolesta, ellei Allaah salli sitä hänen puolestaan, kuten Hän sanoo: ”Ja he eivät tule toimimaan välittäjinä paitsi niille, joihin Hän on tyytyväinen”. Ja Allaah ei ikinä tule olemaan tyytyväinen muuta kuin henkilöön, joka seuraa tawhiidia, kuten Hän sanoo: ”Joten joka haluaa muuta kuin islamin uskonnokseen, sitä ei tulla ikinä hyväksymään häneltä” [suurah aal-’Imraan; 85]. Eli jos shafaa’an oikeus kuuluu ainoastaan Allahille, ja se tulee ainoastaan tapahtumaan sen jälkeen, kun Hän on sen sallinut, eikä Profeetta saws tai kukaan muukaan tule sitä tekemään ellei Allaah salli heidän tehdä sitä jonkun puolesta, ja Allaah ei tule sallimaan tätä shafaa’aa kenellekään paitsi tawhiidin seuraajille, joten näin ollen on selvää, että koko shafaa’an käsite kuuluu Allahille. Näin ollen minä pyydän sitä Häneltä, joten minä sanon ’Oi Allaah, anna hänen saws tehdä shafaa’ah puolestani’, ja teen muuta tämän kaltaista du’aa.”


Tässä vastapuoli tuo uuden vastaväitteen, ja se on käsite jonkun puolesta välittäjänä toimimisesta Allahin edessä, eli shafaa’ah. Tämä on yksi shirkin harjoittajien useimmin käyttämistä väitteistä, sillä sitä käyttivät entisaikojen pakana-arabit, ja sitä käyttävät nykyaikojen pakanat.

Tämän takia tiedon oppilaan on oleellista ymmärtää shafaa’an käsite islamissa, jotta hän olisi selvillä tämän tärkeän kappaleen oikeasta ymmärryksestä.

Shafaa’ahh tarkoittaa tekoa, jossa henkilö pyytää välittäjää esittämään toiveensa toisen henkilön tai jumalan edessä. Mitä tulee maalliseen shafaa’aan, sen luvallisuus riippuu siitä, minkä laiselle asialle shafaa’aa halutaan tehtävän. Täten henkilö voi mennä jonkun vaikutusvaltaisen henkilön luokse ja pyrkiä oikaisemaan jonkin häntä kohtaan tehdyn vääryyden pyytämällä häntä viemään toiveensa hallitsijalle. Samoin joku saattaa haluta tiettyä työpaikkaa johon hän on pätevä, ja pyytää vaikutusvaltaista henkilöä puhumaan hänen puolestaan työnantajalle. Jos tämä asia on hyvä ja jalo, ja henkilö on sopiva sellaiselle välittämiselle, Allaah tulee palkitsemaan tämän välityksen. Kun taas jos se koskee jotain sellaista asiaa, joka on kielletty, tai tapahtuu jonkun sellaisen puolesta, joka ei ole sellaisen välityksen arvoinen, niin silloin tämä välitys on syntiä. Shafaa’ah tämän maailman asioissa pitää sisällään välittäjän pyytämisen esittämään pyynnön kolmannen osapuolen edessä.

Uskonnollinen shafaa’ah sen sijaan on eri asia. Uskonnollisessa shafaa’assa on kyse sellaisen asian pyytämisestä muilta, jossa vain Allahilla on oikeus tulla pyydetyksi. Näin ollen teko, että henkilö pyytää kuollutta pyhimystä tai henkilöä, joka ei kuule häneh pyyntöään, pyytämään Allahia siunaamaan häntä lapsella, on esimerkki uskonnollisesta shafaa’asta.

Kaikki tällainen uskonnollinen shafaa’ah on yksinomaan Allahin oikeus, kuten todistetaan kirjailijan käyttämässä jakeessa:

”Sano: ’Allahille yksin kuuluu kaikki shafaa’ah'” [suurah al-Zumar; 44].

Kukaan ei voi toimia välittäjänä Allahin edessä paitsi ja kunnes jos Allaah antaa hänelle luvan tehdä niin. Lisäksi, vaikka Allaah sallisi tietyn henkilön tai enkelin toimia välittäjänä jonkun muun henkilön puolesta, Allahin ei ole pakollista hyväksyä tätä shafaa’aa. Sen sijaan Allaah tulee ainoastaan hyväksymään shafaa’an jonkun puolesta, jos Hän on tyytyväinen tähän henkilöön. Nämä ovat ne kaksi selvin sanoin Koraanissa mainittua ehtoa, joiden on täytyttävä, jotta Allah hyväksyisi minkään shafaa’an.

Nämä kaksi ehtoa on mainittu useassa Koraanin jakeessa. Aayatul-kursissa Allaah kysyy:

”Kuka on se, joka toimisi välittäjänä Hänen edessään, paitsi Hänen tahdostaan?” [suurah al-Baqarah; 255].

Ja Allaah sanoo myös:

”Sinä päivänä yhdestäkään shafaa’asta ei tule olemaan mitään hyötyä, paitsi niille, joille Armelias on antanut luvan ja on heihin tyytyväinen.” [suurah Ta Ha; 109].

Täten Allahin on annettava lupa jokaiselle, joka toimii välittäjänä, jotta sillä shafaa’alla olisi mitään arvoa. Lisäksi, vaikka Allaah antaisi siihen luvan, Allahin ei ole pakko hyväksyä sellaisen henkilön shafaa’aa. Päin vastoin, Allaah tulee ainoastaan hyväksymään shafaa’an sellaisen puolesta, johon Hän on alunperinkin tyytyväinen:

”Ja he eivät voi tehdä shafaa’ah muiden kuin niiden puolesta, joihin Hän on tyytyväinen” [suurah al-Anbiyaa’; 28].

Yksi jakeista, jotka yhdistävät nämä molemmat ehdot, on:

”Ja kuinka monta enkeliä onkaan taivaissa, joiden shafaa’asta ei ole yhtään mitään hyötyä, paitsi sen jälkeen kun Allaah antaa luvan sille, kenelle haluaa ja johon Hän on tyytyväinen” [suurah an-Najm; 26].

Eli edes tottelevaiset, synnittömät enkelit taivaissa eivät voi toimia välittäjinä ellei Allaah anna heille lupaa tehdä niin, ja vielä sen jälkeenkin, heidän shafaa’aansa ei tulla hyväksymään, ellei Allaah ole tyytyväinen siihen henkilöön, jonka puolesta shafaa’ah tehdään.

Joku voisi kysyä: ’Mitä hyötyä shafaa’asta on, jos Allaah päättää, kuka saa tehdä sitä, ja Hänen täytyy olla tyytyväinen siihen, kenen puolesta sitä tehdään?’. Vastaus tähän on, että tämä tosiasia osoittaa Allahin ylivoimaisen vallan Hänen luotuihinsa. Ei ole sopivaa, että luodulla olennolla olisi oikeus tehdä shafaa’ah Allahille, tai tehdä sitä jonkun puolesta. Sellainen oikeus -jos sellainen olisi olemassa – olisi vastoin Allahin määräysvaltaa ja koko Herruuden (rububiyyah) käsitettä. Sen sijaan shafaa’ah on tapa kunnioittaa joitain ihmisiä, sallimalla heidän toimia välittäjinä muiden puolesta, ja se on tapa osoittaa armoa muita kohtaan, sallimalla jonkun tehdä shafaa’ah hänen puolestaan.

Täten, kun henkilö ymmärtää, että shafaa’ah on täydellisesti riippuvainen Allahista, hän näkee sen teon turhuuden, että joku pyytää jotakuta muuta toimimaan hänen puolestaan välittäjänä Allahin edessä.

Ilman epäilyksen häivääkään, Profeetalla saws on Tuomiopäivänä suurin kunnia shafaa’an suhteen. Hän tulee Tuomiopäivänä toimimaan välittäjänä koko kansansa puolesta. Mutta jopa tätä sahfaa’aa pyydetään Allahilta,ei Profeetalta saws itseltään! Ja tästä johtuen rukouskutsun (athanin) jälkeen muslimi tekee Allahille du’a ”Oi Allaah, tämän täydellisen kutsun ja tämän rukouksen Herra! Anna Muhammedille wasiilah (eräs asema/taso Paratiisissa) ja korkein arvo Paratiisissa, ja nosta hänet ylistettyyn asemaan (al-maqaam al-mahmuud, ts. lupa tehdä shafaa’ah Tuomiopäivänä), jonka olet luvannut hänelle, totisesti Sinä et petä lupaustasi”. Profeetta saws sanoi:

”Kuka tahansa, joka sanoo athanin jälkeen (ylllämainitun du’an), niin minun shafaa’astani tulee pakollinen hänen päälleen Tuomiopäivänä” (al-Bukhaari, 1/152)

Joten Profeetta saws pyysi ummaansa rukoilemaan Allahia myöntämään hänelle saws tämän aseman, ja kuka tahansa, joka tekee niin vilpittömästi, tulee olemaan siunattu saadessaan osansa hänen saws shafaa’astaan.

Pointti, jonka kirjoittaja todistaa, on että tätä du’a pyydetään Allahilta, eikä Profeetalta saws! Samoin Kumppanit, jotka olivat kaikkein tietävimmät tästä kansasta, eivät koskaan pyytäneet Profeettaa saws hänen kuolemansa jälkeen toimimaan välittäjänä heidän puolestaan, koska he tiesivät, että Profeetan saws kuoleman jälkeen ei ole mahdollista pyytää häntä tekemään mitään. Jos näin on Profeetan saws kohdalla, niin kuinka sitten on jonkun hurskaan pyhimyksen asema tähän verrattuna?

Profeetta saws itse näytti parhaan tavan, jolla joku voi pyrkiä varmistamaan saadakseen hänen saws shafaa’ansa Tuomiopäivänä. Abu Hurayrah kysyi häneltä: ”Oi Allahin Lähettiläs, kenellä on suurin mahdollisuus saada osakseen sinun shafaa’asi Tuomiopäivänä?” Profeetta saws vastasi:

”Se, jolla on suurin mahdollisuus saada shafaa’ani, on hän, joka sanoo ’Laa ilaaha illallaa’ vilpittömästi sydämestään” (Ibid, 1/33)

Tässä hadithissa Profeetta saws kuvasi selvin ja ilmeisin sanoin, että paras tapa saavuttaa hänen saws sahfaa’ansa, on harjoittaa tawhiidia, mikä edellyttää shirkin hylkäämistä kaikissa sen muodoissa. Sen, joka sanoo nämä sanat vilpittömästi sydämestään, on oltava tawhiidia harjoittava ja shirkistä pidättäytyvä. Ironista kaikessa tässä on se, että ne, jotka tekevät näitä shirk-tekoja hurskaiden pyhimysten ja Profeetan saws kanssa (pyytämällä heitä toimimaan välittäjinä), tekevät sen sillä puolustuksella, että he haluavat saavuttaa Profeetan saws shafaa’an, ja kuitenkin heidän tekonsa automaattisesti sulkee heidät pois hänen saws shafaa’astaan heidän shirkinsä takia. Joten paras tapa päästä osalliseksi tästä shafaa’asta on välttää juuri tällaisia tekoja, joita ihmiset tekevät shafaa’an nimissä!

Tiivistettynä, shafaa’ah-käsite on olennainen osa islamin uskomuksia. Kuitenkin kaikki sellainen shafaa’ah on Allahin yksinoikeus, ja sitä tulee pyytää vain Häneltä. Yhdelläkään luodulla ei ole oikeutta toimia välittäjänä Allahin edessä, tai saada shafaa’aansa hyväksytyksi. Allaah sanoo Koraanissa:

”Niillä, joita He kutsuvat Hänen sijastaan, ei ole oikeutta shafaa’aan” [suurah al-Zukhruf; 86].

Tässä jakeessa Allaah ei tee mitään poikkeuksia; millään luodulla, jota kutsutaan Allahin asemesta, ei ole pienintäkään oikeutta shafaa’aan, sillä kaikki se kuuluu yksinomaan Allahille.

Näin ollen kun henkilö tajuaa tämän, muiden pyytämisestä shafaa’an tekemiseen tulee perusteetonta ja turhaa. Päin vastoin, tällaiset pyynnöt johtavat shirkiin, koska siinä liitetään vain Allahille kuuluvia oikeuksia muille olennoille. Lisäksi tämä oli aivan sama tekosyy, jota entisaikojen pakanat käyttivät oikeuttaakseen shirkinsä.

Advertisements