Ibn Taimiyyah sanoi: ”Epäilemättäkin, se, joka ei usko että on pakollista hallita sen mukaan, mitä Allaah on paljastanut Lähettiläälleen, on kaafir; ja joka uskoo että on luvallista hallita ihmisten joukossa omien mielipiteidensä mukaan, kääntyen pois siitä ja ollen seuraamatta sitä, minkä Allaah on paljastanut, on myös kaafir.” (Minhaaj as-Sunnah 5/130)

Muhammad ibn ’Abdil-Wahhaab sanoi kirjassaan Nawaadiq al-Islaam: ”Neljäs asia, joka tekee tyhjäksi henkilön islamin: Joka uskoo, että kenen tahansa muun kuin Profeetan saws johdatus on parempi kuin hänen johdatuksensa, tai että kenen tahansa muun määräykset ovat parempia kuin hänen saws määräyksensä, kuten ne, jotka pitävät taaghuutien määräyksiä parempina kuin hänen saws määräyksensä, on kaafir.” Ja ’Abdul-’Aziiz ibn Baaz sanoi tätä selittäessään: ”Neljännessä kategoriassa ovat sisällä kaikki ne, jotka uskovat, että ihmisten julistamat lakijärjestelmät ovat parempia kuin islamin sharii’ah, tai että ne ovat samantasoisia sen kanssa, tai että on luvallista kääntyä niiden puoleen tuomioita varten -vaikka hän uskoisi että sharii’an määräys on ylempiarvoisempi-, tai että islamilainen järjestelmä ei ole sopiva 1900-luvulle sovellettavaksi, … Neljännessä kategoriassa ovat myös ne, jotka ajattelevat että Allahin rangaistuksen täytäntöönpaneminen esimerkiksi leikkaamalla varkaan käsi tai kivittämällä naimisissa oleva aviorikkoja, eivät ole soveliaita nykyaikaan. Ja se pitää myös sisällään jokaisen, joka uskoo että on luvallista tuomita muulla kuin Allahin sharii’alla kaupankäyntiin ja rangaistuksiin jne. liittyvissä asioissa -vaikka hän ei uskoisi että se on parempi kuin sharii’an määräys- sillä näin uskomalla hän on sallinut jotain sellaista, minkä Allaah on kieltänyt, oppineiden yhtämielisyyden mukaan, ja jokainen, joka pitää luvallisena jotain sellaista jonka Allaah on kieltänyt -asioista, jotka ovat hyvin tunnettuja ja selvästi kiellettyjä islamissa, eikä kenelläkään ole mitään tekosyytä olla tietämättä niitä, kuten zina, alkoholin juominen, riba, sekä muulla kuin Allahin paljastamalla hallitseminen- on kaafir muslimien yhtämielisyyden mukaan.” (Majmuu’ al-Fataawa Ibn Baaz 1/137)

Ibn al-Qayyim sanoi: ”Koraani ja todistettu ijmaa’ sanovat, että islamin uskonto kumosi kaikki sitä ennen tulleet uskonnot, ja että kuka tahansa, joka pitää kiinni siitä, mitä Raamattu ja Toora toivat, eikä seuraa Koraania, on kaafir. Allaah kumosi kaikki Raamatun, Tooran sekä muiden kansojen lait ja teki pakolliseksi ihmisille ja jinneille islamien lakien noudattamisen. Joten ei ole mitään kiellettyä kuin se, minkä islaam kieltää, eikä ole mitään sallittua paitsi se, jonka islaam sallii.” (Ahkaam ahl adh-Dhimmah 1/259)

Ibn Kathiir puhui muulla kuin Allahin lailla hallitsemisesta, mainitsi esimerkkinä tataarit, ja sanoi sitten: ”Jokainen, joka tekee niin, on kaafir, ja häntä vastaan on taisteltava kunnes hän palaa Allahin ja Hänen Lähettiläänsä määräyksiin, eikä hallitse/tuomitse minkään muun mukaan pienissä tai suurissa tapauksissa.” (Tafsiir ibn Kathiir 3/122-123)

Toisessa paikassa hän sanoi: ”Joten kuka tahansa, joka hylkää sen sharii’an, joka paljastettiin Muhammad ibn ’Abdillaahille, Profeettojen Sinetille, ja kääntyy minkä tahansa muun, kumotun lain puoleen tuomiolle, on kaafir…” (Al-Bidaayah wa an-Nihaayah 13/119)

’Abdul-Latiif ’Abdur-Rahmaan sanoi: ”Kuka tahansa, joka turvautuu tuomiossa mihin tahansa muuhun kuin Allahin Kirjaan ja Hänen Lähettiläänsä sunnaan, sen jälkeen kun hänelle on kerrottu siitä, on kaafir.” (Ad-Durar as-Sanniyyah 8/421)

Hamad ibn ’Atiiq mainitsi asioita, jotka tekevät ihmisestä uskonluopion, ja sanoi: ”…vastahakoisuuden tai vihan ilmaiseminen kun häntä kutsutaan Allahin luokse, tai kun Hänen jakeitaan resitoidaan, tai kun määrätään hyvään ja kielletään pahasta; vastenmielisyys sitä kohtaan, mitä Allaah on paljastanut Lähettiläälleen, Kirjasta ja Viisaudesta (sunnasta); eri mieltä oleminen asioista, joita Koraani ja hadiithit ilmentävät; kiisteleminen sitä koskien; minkä tahansa asian hylkääminen Koraanista, vaikka se olisi vain yksi jae tai osa jaetta; pois kääntyminen Allahin uskonnon oppimisesta ja piittaamattomuus sitä kohtaan…” (yksityiskohtainen lista todisteiden kanssa, ks. Sabiil an-Najaat wal-Fakaak, s. 74-83)

Sitten hän sanoi: ”Neljästoista asia on: Tuomion tavoitteleminen mistä tahansa muualta kuin Allahin kirjasta tai Hänen Lähettiläänsä sunnasta…” Hän mainitsee edellä esitetyn Ibn Kathiirin tekstin ja jatkaa sitten: ”Ja minä sanon, että tämä on aivan sama asia kuin mitä tavalliset ihmiset beduiinien ja heidän kaltaistensa joukossa tekevät, kun he kääntyvät tuomioissa esi-isiensä tapojen ja johtajiensa keksimien, kirottujen sääntöjen puoleen… ja antavat niille etusijan Allahin Kirjaan ja Hänen Lähettiläänsä sunnaan nähden. Kuka tahansa, joka tekee niin, on kaafir ja häntä vastaan tulee taistella kunnes hän palaa takaisin Allahin ja Hänen Lähettiläänsä määräyksiin. (Sabiil an-Najaat wal-Fakaak, s. 83-84)

Muhammad al-Amiin Ash-Shanqiiti sanoi kommentoidessaan Koraanin jaetta 18:26 : ”Tästä jakeesta voidaan ymmärtää että ne, jotka seuraavat sellaisten lainsäätäjien määräyksiä, jotka tekevät määräyksiä ja lakeja jotka eivät perustu Allahin määräyksiin, ovat mushrikuun, jotka liittävät muita Allahin rinnalle. Tämä käsite on sanottu selvästi muissa jakeissa, kuten jakeessa koskien sellaista, joka seuraa Shaitaanin lakia sallien sellaisten eläinten lihan, joita ei ole teurastettu oikein sillä perusteella, että Allaah teurasti ne (Koraani 6:21). Näin ollen tässä jakeessa sanotaan selvästi, että he olisivat mushrikejä jos he tottelisivat Shayaatiineja, ja että tämä on tottelevaisuutta muita kuin Allahia kohtaan; ja sellaisten lakien seuraaminen, jotka ovat vastoin Allahin lakeja, on sitä Shaitaanin palvomista, joka on mainittu jakeessa (36:60-61). Näistä pyhistä teksteistä, joita olemme tässä siteeranneet, on ylitsevuotavan selvää, eikä ole epäilystäkään koskien sellaisten (ihmisten) kufria ja shirkiä, jotka seuraavat ihmisten tekemiä lakeja, jotka ovat Shaitaanin toimeenpanemia hänen ystäviensä kautta; ja jotka menevät vastoin niitä lakeja, jotka ovat Allahin toimeenpanemia Hänen Lähettiläänsä kautta. Kukaan ei voi epäillä sitä että he ovat epäuskovaisia ja mushrikuuneja, paitsi se, jolle Allaah ei ole antanut mitään ymmärrystä ja jonka silmät Hän on sokaissut -kuten heidänkin- ilmestykselle.” (Adwaa’ al-Bayaan 4/91-92)

Toisaalla hän sanoi: ”Kuka tahansa, joka seuraa muita lakeja kuin Aatamin poikien johtajan, Muhammad ibn ’Abdillaahin lakeja, niin hänen seuraamisensa niitä lakeja kohtaan, jotka ovat sharii’an vastaisia, on räikeää kufria.” (Adwaa’ al-Bayaan, 3/439)

Ja vielä toisaalla samassa kirjassa, kommentoiden jaetta 42:10 : ”Tämä on jumalallinen määräys Luojalta, missä Hän selvästi sanoo että se, joka seuraa Shaitaanin lakia, joka menee Armollisimman lakia vastaan, on mushrik joka liittää muita Allahin rinnalle.” (Adwaa’ wal-Bayaan 7/170)

Ja muutama sivu myöhemmin: ”Oli tapaus mikä tahnsa, niin siitä ei ole epäilystäkään, että jokainen, joka tottelee jotakuta muuta kuin Allahia laeissa, jotka menevät Allahin säätämiä (lakeja) vastaan, on liittänyt hänet Allahin rinnalle (shirk).” (Adwaa’ wal-Bayaan 7/173)

Ahmad Shaakir sanoi kommentoidessaan Ibn Kathiirin tafsiiria jakeelle 5:50 : ”Minä sanon, kuinka se voisi olla oikein, Allahin lakien mukaan, että muslimit hallitsevat maassaan Euroopan harhaoppisilla pakana-laeilla? Laeilla, jotka ovat mielijohteiden, halujen ja valheellisten mielipiteiden tuloksia, ja joita he muuttavat ja muuntelevat niin kuin haluavat, ja niitä säätävät eivät välitä siitä, ovatko ne islamilaisen sharii’an mukaisia ja sen vastaisia.

Muslimit eivät ole kohdanneet sellaista (vakavaa) ongelmaa lainkaan -niin pitkälle kuin me heidän historiastaan tiedämme- muuta kuin sinä aikana, tataarien aikana. Etkö näe, kuin al-haafidh Ibn Kathiir, kahdeksannella vuosisadalla, kuvaili ja tuomitsi niin vahvoin sanoin islamin vihollisen Ghingis Khanin keksimän, ihmisen tekemän lain? Etkö usko, että se koskee myös tämän ajan muslimeita, 1300-luvulla (hijran jälkeen)? Mutta muslimit nykypäivänä ovat vielä pahemmassa tilanteessa ja harhautuneet vielä kauemmas kuin he, sillä suurin osa muslimikansoista ovat nyt käytännössä katsoen täysin hyväksyneet ja omaksuneet sellaiset lait, jotka menevät sharii’aa vastaan, ja muistuttavat Yaasiqia (Ghingis Khanin tekemää lakikirjaa), joka oli sellaisen kaafirin tekemä, jonka kufr oli ilmiselvää. Nämä lait ovat sellaisten ihmisten säätämiä, jotka väittävät seuraavansa islamia. He opettavat niitä muslimien lapsille, ja isät ja pojat tuntevat ylpeyttä siitä. He jättävät asiansa näiden modernin Yaasiqin seuraajien käsiin ja väheksyvät niitä, jotka vastustavat heitä, kuvaillen niitä, jotka kutsuvat heitä uskontonsa ja shaarii’an noudattamiseen, takapajuisiksi ja tiukkapiposiksi sekä käyttävät muita loukkaavia ilmaisuja. Näiden ihmisten tekemien lakien asianlaita on selvä kuin päivänvalo: ne ovat räikeää kufria…” (’Umdah at-tafsiir 4/173-174)

Mainokset