Ovatko Ash’arit Ahl as-Sunnah wal-Jamaa’asta?

Kirjasta: ”Ash’arien menetelmäopit ’aqiidassa”, s. 15-21; Safar bin Abdur-Rahmaan al-Hawaalii

Termiä Ahl us-Sunnah wal-Jamaa`ah käytetään kahdessa eri merkityksessä:

A. Yleinen tarkoitus: Jota käytetään niistä, jotka ovat shii’oja vastaan, joten sanotaan: Ne, jotka väittävät seuraavansa islamia, ovat kaksi luokkaa: Ahl As-Sunnah sekä Shii’at. Joten Sheikh al-Islaam (Ibn Taimiyyah) nimesi Raafideille (suurin osa shii’oista) vastaavan kirjansa nimellä ”Minhaaj as-Sunnah”, ja teki siinä selväksi nämä kaksi eri merkitystä sekä sanoi selvästi, että uudestikeksityt sektit ovat Ahl As-Sunnasta ainoastaan tällä merkityksellä. [ts. tällä Ahl As-Sunnah -termin selityksellä].

Tämä tarkoitus pitää sisällään kaikki Shii’oja lukuun ottamatta; kuten Ash’arit, erityisesti siksi että sahaaboja ja khalifeja koskevan menetelmäopin suhteen Ash’arit ovat yhtä mieltä heidän (sunnien) kanssaan, kuten jäljempänä seuraa.

B. Spesifinen tarkoitus: Jota käytetään niistä, jotka ovat vastaan bid’an tekijöitä sekä uudestikeksittyjen sektien seuraajia, ja tämä on (kyseisen termin) yleisempi käyttötarkoitus. Joten kun (hadiith)kertojia tarkastelevissa kirjoissa sanotaan jostakusta, että hän oli Ahl As-Sunnasta tms., niin sillä tarkoitetaan että hän ei ollut mistään uudesikeksityistä sekteistä, kuten Khawaarijeista, Mu’tazileista sekä Shii’oista, eikä hän ollut teologisen retoriikan (Kalaam) tai uudestikeksittyjen ideoiden ja ajatusten seuraaja.

Joten mitä tulee tähän tarkoitukseen, niin Ash’arit eivät ole sen sisällä laisinkaan. Päin vastoin, he ovat sen ulkopuolella; ja Imaam Ahmad sekä Ibn Al-Madiinii ovat kirjallisesti sanoneet että ketään, joka sekaantuu minkäänlaiseen teologiseen retoriikkaan, ei lasketa Ahl As-Sunnan joukkoon – vaikka hän saapuisi sillä Sunnan luokse – kunnes hän hylkää väittelemisen ja antautuu teksteille. Joten he eivät aseta ehdoksi että henkilön on ainoastaan oltava samaa mieltä Sunnan kanssa, vaan että hänen on otettava se ja seurattava (yksinomaan) sitä. Joten sellainen, joka ottaa Sunnasta, on siitä vaikka hän tekisi virheen; ja sellainen, joka ottaa jostain muualta, on harhassa vaikka hänen lopullinen päätelmänsä olisi sen (sunnan) mukainen. Mutta Ash’arit, kuten tulet näkemään, ottavat (tietoa) ja seuraavat muita kuin Sunnaa, eivätkä he ole johtopäätöksissään samaa mieltä sen kanssa, joten kuinka he voisivat olla sen (Sunnan) ihmisistä?

Tulemme nyt esittämään heitä koskevan määräyksen neljän eri fiqh-koulukunnan oppineilta, joten millaisen uskot hadiith-oppineiden ja hadiith-tutkimuksen oppineiden asenteen olleen?

1. Maalikit

Lännen haafidh ja sen kuuluisa oppinut, Ibn ’Abdil-Barr, kertoi omalla kertojaketjullaan idän Maaliki-oppineilta että Ibn Khuzaymah sanoi kirjassaan Kitaab Ash-Shuhudaat, selittäen Imaam Maalikin sanoja siitä että ei ole sallittua hyväksyä bid’an sekä uudestikeksittyjen sektien seuraajien todistusta:

”Uudestikeksittyjen sektien seuraajat ovat Maalikin sekä muiden seuralaistemme näkemyksen mukaan teologisen retoriikan (Kalaamin) seuraajat. Joten jokainen teologisen retoriikan seuraaja on uudestikeksittyjen sektien ja bid’an ihmisistä: olipa hän sitten Ash’ari tai muu kuin Ash’ari, ja hänen todistustaan ei hyväksytä islamissa ikinä. Totisesti hänen seuransa tulee hylätä ja häntä tulee rangaista bid’astaan mikäli hän pitää siitä kiinni, ja hänet tulee määrätä katumaan.” [Jaami Bayaan il-Ilmi wa Fadlihi (2/117)]

Myös Ibn ’Abdil-Barr itse raportoi Al-Ithiqaa’ssa kolmelta oppineelta – Maalikilta, Abu Haniifalta sekä Ash-Shaafi’ilta – että he kielsivät teologisen retoriikan ja puhuivat jyrkästi sen seuraajia vastaan, ja (sanoivat) että he ovat uudistusten tekijöitä, joita tulee rangaista. Saman kaltaista on kerrottu myös Ibn Al-Qayyimin kautta [Ijtimaa’ al-Juyuush al-Islaamiyyah], ja mitä muuta Ash’arit ovat, kuin teologisen retoriikan seuraajia?

Imaam Abul-Abbaas ibn Suraij, joka tunnetaan ”toisena Ash-Shaafi’ina”, ja joka oli Al-Ash’arin aikalainen, sanoi:

”Me emme puhu Mu’tazilien, Ash’arien, Jahamiyyojen, uskonluopioiden, antropomorfistien (Mujassimah ja Mutashabbihah), emmekä Karraamiyyojen tai niiden, jotka julistavat Allahin olevan samankaltainen kuin Hänen luotunsa (Mukayyifah – ne, jotka kysyvät Hänen ominaisuuksiensa luonteesta), ta’wiililla [jonkin asian tulkitseminen vastoin sen selvää merkitystä]. Vaan sen sijaan me hyväksymme ne (Allahin ominaisuuksia koskevat tekstit) ilman ta’wiilia, ja uskomme niihin julistamatta minkäänlaista samankaltaisuutta luotujen kanssa (tamthiil).”

2. Shaafi’it

Imaam Abul-Hasan al-Kurjii, yksi 400-luvun Shaafi’i-oppineista, sanoi:

Shaafi’i-imaamit eivät ole lakanneet vieroksumasta ja vihaamasta sitä, että heidät liitettäisiin Al-Ash’ariin, ja he sanovat itsensä irti siitä, mille Al-Ash’ari koulukuntansa rakensi, sekä kieltävät seuralaisiaan ja rakkaitaan lähestymästä sitä, kuten olen kuullut usealta henkilöltä sheikhien ja imaamien joukosta.” Sitten hän antoi esimerkin oman aikansa Shaafi’ien sheikhiltä, Imaam Abu Haamid al-Isfaariiniltä, joka tunnettiin ”kolmantena Ash-Shaafi’ina”, sanoen:

”Sheikhin ankaruus teoreettisen tiedon ihmisiä vastaan on hyvin tunnettu, siihen pisteeseen asti että hän jopa teki erotuksen Ash-Shaafi’in fiqh-periaatteiden sekä Al-Ash’arin fiqh-periaatteiden välillä.

Abu Bakr ar-Raadhiqaanii lisäsi tästä muistiinpanoja, ja ne ovat minun hallussani. Häntä seurasi tässä asiassa Shaikh Abu Ishaaq ash-Shiraazii kahdessa kirjassaan – Al-Lum’assa sekä At-Tabsirassa – siihen pisteeseen asti, että jos Al-Ash’ari oli samaa mieltä jonkin seuralaisemme sanojen kanssa, hän teki erotuksen ja sanoi ’Se on Ash’arien sanonta’, eikä hän sisällyttänyt heitä Ash-Shaafi’in seuraajien joukkoon. He vieroksuivat ja välttelivät heitä heidän fiqh-periaatteidensa koulukunnassa, puhumattakaan uskonnon periaatteista.” [at-Tis’iiniyyah s. 238-239; ja katso Sharhul-Asfahaaniyyah (5:31) kirjasta Fataawaa al- Kubraa]

3. Hanafit

Kuten tiedetään, At-Tahawiyyan kirjoittaja sekä sen selittäjät olivat kaikki hanafeja, ja At-Tahawi oli al-Ash’arin aikalainen, sekä hän kirjoitti ’Aqiidansa (Al-’Aqiidah At-Tahawiyyah) selittämään Imaam Abu Haniifan sekä hänen seuralaistensa ’aqiidaa, ja sen on hyvin samankaltainen kuin mitä Fiqh al-Akbarissa (Abu Haniifan kirja) löytyy. He (ts. At-Tahawi ja hänen kirjansa selittäjät) kertovat Imaamilta (Abu Haniifalta) että hän julistaa selkeästi sellaisen ihmisen kufrin, joka sanoo että Allaah ei ole ’Arshin (valtaistuimen) yläpuolella, tai pysyy hiljaa asiasta.

Myös hänen oppilaansa Abu Yuusuf julistaa Bishr al-Maariisin olevan epäuskovainen, ja kuten hyvin tiedetään, Ash’arit kieltävät Allahin istiwaa’n (nouseminen ylös valtaistuimen päälle) ja he kieltävät että Hän, Korkein, olisi valtaistuimen päällä, sekä on myös hyvin tiedettyä, että heidän periaatteensa on otettu Bishr al-Maarisilta! [Katso, mitä mainitaan Siyar A’laam an-Nubulaa’ssa Bishrin elämänkerran kohdalla (910/200-201), sekä al-Hamawiyyah s.14-15]

4. Hanbalit

Hanbalien suhtautuminen Ash’areihin on niin kuuluisa ettei sitä tarvitse edes mainita. Joten siitä lähtien, kun Imaam Ahmad julisti Ibn Kullaabin olevan mubtadi’ (bid’antekijä) ja määräsi hänen seuransa hylättävän – ja hän (Ibn Kullaab) oli Ash’ari-madhabin todellinen perustaja –, hanbalit eivät ole lakanneet käymästä pitkää taistoa heidän kanssaan. Jopa Nizaam al-Mulkin valtion aikoihin asti, jolloin he (Ash’arit) käyttäytyivät ylimielisesti, minkä jälkeen hanbalit torjuivat jokaisen puhujan, joka sekoitti puheeseensa jotain Ash’arien koulukunnasta. Ibn al-Qushairi oli yksi niistä, jotka saivat kokea tämän, ja koska heidän madhabistaan oli tullut niin laajalle levinnyt, sekä valtion oppineiden yhtämielisyydestä johtuen – erityisesti hanbalien, joita vastaan hän oli – khalifi al-Qaadir julkisti al-I`tiqaad al-Qaadirii’n, joka selvensi sen ’aqiidan, joka oli Ummaa sitova vuonna 433H. [Ks. Ibn Al-Jawzin Al-Muntazam, vuosien 433, 469 sekä 475 tapahtumat – osat 8 ja 9]

Ja Shaikh Al-Islaam kertoo Al-Istiqaamassa (s.85-86), että kun ’Abdul-Qaadir Al-Jilanilta kysyttiin:

”Onko ikinä ollut olemassa sellaista henkilöä, joka oli Allahin wali (liittolainen), ja seurasi muuta kuin Ahmad ibn Hanbalin ’aqiidaa?”

Hän vastasi: ”Sitä ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan.”

Joten oikea määräys Ash’areista on se, että he ovat Ahl Al-Qiblasta (ts. he ovat muslimeita), ja tästä ei ole epäilystäkään, mutta mitä tulee heidän Ahl As-Sunnasta olemiseen, niin EI!

Jokaisen, joka seuraa Ash’ari-sektiä, tulisi pelätä Allahia ja luoopua harhaoppisesta ’aqiidastaan sekä ottaa (seurattavakseen) Lähettilään saws ja hänen seuralaistensa ’aqiidah.

Mainokset