Milloin on parempi eristäytyä muista ihmisistä kokonaan?

Bukhaari kertoi Abu Sa’iid al-Khudrilta että Allahin Lähettiläs saws sanoi:

”Pian tulee olemaan aika, jolloin paras omaisuus mikä muslimilla on, ovat hänen lampaansa, jotka hän vie vuorten huipuille ja paikkoihin jonne sade putoaa, paeten uskonnollisen sitoumuksensa tähden koettelemuksilta.” (Bukhaari, 7088)

Muslim kertoi samantapaisen hadiithin, myös Abu Sa’iid Al-Khudrilta:

”Eräs mies tuli Profeetan saws luokse ja sanoi: ’Kuka ihmisistä on paras?’ Hän sanoi ’Mies, joka ponnistelee jihaadissa Allahin takia omaisuudellaan ja itsellään (ts. vartalollaan).’ Hän kysyi ’Kuka sitten?’ Hän saws sanoi ’Vuoristosolassa oleva uskovainen joka palvoo Allahia ja jättää ihmiset keskenään.'” (Muslim, 1888)

An-Nawawi sanoi Sharh Sahiih Muslimissa (13/34) että ”Tämä ei tarkoita vuoristosolaa itsessään, vaan sillä viitataan yksin olemiseen ja itsensä eristämiseen (muista). Vuoristosola mainitaan kielikuvana, sillä se on yleensä tyhjä ihmisistä.”

Tämä hadiith ilmentää, että on suotavaa eristää itsensä ihmisistä eikä olla heidän kanssaan tekemisissä sellaisissa tapauksissa, jolloin muslimi pelkää uskonnollisen sitoutumuksensa takia, johtuen laajalle levinneestä fitnasta, jolloin, mikäli hän on tekemisissä ihmisten kanssa, hän ei voi olla varma että hänen uskonnollinen sitoumuksensa olisi turvassa ja että hän ei kääntyisi pois tai harhautuisi pois totuudesta, tai putoaisi shirkiin tai hylikäisi islamin perusperiaatteita tai pilareita jne.

Al-Haafiz ibn Hajar sanoi al-Fathissa (13/42): ”Tämä kerronta ilmentää sitä, että eristäytyminen on suotavaa sellaisen tapauksessa, joka pelkää uskonnollisen sitoumuksensa puolesta.”

Al-Sindi sanoi alaviitteissään an-Nasaa’ille (8/124): ”Tämä osoittaa että on sallittua eristää itsensä, ja todellakin se on suotavaa koettelemuksien (fitnan) aikana.”

Toisessa yllä mainitussa hadiithissa Profeetta saws mainitsi että uskovainen, joka eristää itsensä, jää hyveissä toiseksi ainoastaan mujaahidille joka taistelee Allahin takia. Al-Haafiz (Ibn Hajar) sanoi al-Fathissa (6/6): ”Uskovainen, joka eristää itsensä, on kakkosena hyveissä ainoastaan mujaahidille, sille se, joka sekoittuu ihmisten kanssa, ei voi taata että hän ei tee syntiä, ja näiden syntien lukumäärä saattaa olla suurempi kuin niiden hasanoiden (hyvien tekojen palkkioiden), jotka hän saa ihmisten kanssa olemisesta. Mutta eristäytymistä pidetään parempana ainoastaan sellaisissa tapauksissa, jolloin on olemassa fitnaa.”

Mutta mitä tulee muihin aikoihin, niin enemmistö oppineista on sitä mieltä, että on suositeltavempaa olla tekemisissä ihmisten kanssa kuin vetäytyä heistä. He käyttävät todisteina mm. seuraavia:

1 – Että se oli Profeetan saws ja häntä ennen olleiden profeettojen tapa, sekä suurimman osan sahaaboista. (Sharh Sahiih Muslim, An-Nawawi, 13/34).

2 – At-Tirmidhin (5207) sekä Ibn Maajahn (4032) kertoma hadiith, jonka mukaan Profeetta saws sanoi: ”Uskovainen, joka on ihmisten kanssa ja kestää kärsivällisenä heidän haittansa, tulee saamaan suuremman palkkion kuin uskovainen, joka ei ole ihmisten kanssa eikä kestä heidän haittaansa kärsivällisesti.” (Al-Albaani luokitteli sen olevan sahiih kirjassa Sahiih At-Tirmidhi, 2035).

Al-Sindi sanoi alaviitteissään Ibn Maajahlle (2/493): ”Tämä hadiith ilmentää että se, joka on kärsivällinen ja sekoittuu ihmisten kanssa, on parempi kuin se, joka eristää itsensä.”

Al-San’aani sanoi Subul al-Salaamissa (4/416): ”Tämä ilmentää, että ihmisten kanssa oleminen, jolloin (kyseinen henkilö) määrää hyvään ja kieltää pahasta, sekä asioi heidän kanssaan hyvällä tavalla, on parempi kuin pysyä poissa heidän luotaan ja olla kestämättä heidän seurassaan olemista.”

3 – At-Tirmidhin (1574) Abu Hurairalta kertoma hadiith, jonka mukaan ”Eräs Allahin Lähettilään saws seuralaisista tuli vuoristosolaan, jossa oli pieni lähde raikasta vettä, ja se ilahdutti häntä koska se (vesi) oli niin hyvää. Hän sanoi ’Mitä jos vetäytyisin pois ihmisten luota ja asettuisin tähän vuoristosolaan? Mutta en tee niin ennen kuin tavoittelen Allahin Lähettilään lupaa.’ Joten hän mainitsi sen Allahin Lähettiläälle, joka sanoi: ’Älä tee sitä, sillä jos joku teistä pysyy ponnistelemassa Allahin tiellä, niin se on parempi kuin rukoilla kotonaan seitsemänkymmentä vuotta. Etkö haluaisi että Allaah antaa sinulle anteeksi ja päästää sinut Paratiisiin? Sille, joka taistelee Allahin tiellä niin kauan kuin naaraskamelin kahden lypsyn välinen aika, tullaan takaamaan Paratiisin.'” (Al-Albaani luokitteli sen olevan hasan kirjassa Sahiih At-Tirmidhi, 1348).

Niistä hyödyistä, joita muslimi saavuttaa ollessaan ihmisten kanssa tekemisissä sallituista shar’i-syistä (shar’iian mukaisista syistä), ovat mm. islamin rituaalien suorittaminen, muslimien lukumäärän lisääminen, kaikenlaisen hyvyyden levittäminen heidän joukkoonsa auttamalla heitä jne., Perjantai-rukousten suorittaminen seurakunnassa, hautajaisissa käyminen, sairaiden luona vierailemin, jne. (Fath al-Baari, 13/43; Sharh Sahiih Muslim, An-Nawawi, 13/34).

Mainokset