kesäkuu 2009


Muslimin kansallisuus ja hänen uskonsa

Sinä päivänä, jona islaam antoi ihmiskunnalle uudet arvokäsitteet ja normit, ja näytti tavan oppia nämä arvot ja normit, se myös antoi sille uuden ihmissuhteiden käsitteen. Islaam tuli palauttamaan ihmiset heidän Elattajansa luokse ja tekemään Hänen johdatuksestaan ainoan lähteen, josta arvoja ja normeja tulee hankkia, sillä Hän on Elannon antaja ja Alullepanija. Kaikkien suhteiden tulisi olla perustettu Hänen kauttaan, sillä me tulimme olemaan Hänen tahtonsa kautta, ja tulemme palaamaan Hänen luokseen.

Islaam tuli muodostamaan vain yhden suhteen joka sitoo ihmisiä yhteen Jumalan silmissä, ja jos tämä suhde on vakaasti perustettu, niin kaikista muista vereen ja muihin tekijöihin perustuvista suhteista tulee poissuljettuja.

Et tule näkemään Allahiin ja Viimeiseen päivään uskovien ihmisten ottavan liittolaisikseen niitä jotka vastustavat Allahia ja Hänen Lähettilästään, vaikka he olisivat heidän isiään, poikiaan, veljiään tai omaa kansaansa.” (58:22)

Tässä maailmassa on ainostaan yksi Jumalan puolue; kaikki muut ovat Saatanan ja kapinoitsemisen puolueita.

Ne, jotka uskovat, taistelevat Allahin takia, ja ne, jotka epäuskovat, taistelevat taaghuutin (Saatanan jne.) takia. Joten taistelkaa Saatanan liittolaisia vastaan, totisesti Saatanan juoni on heikko.” (4:76)

On vain yksi tie päästä Jumalan luokse; mitkään muut tiet eivät johda Hänen luokseen.

Ja totisesti tämä on Suora tieni, joten seuratkaa sitä, älkääkä seuratko (muita) teitä, sillä ne tulevat erkaannuttamaan teidät Hänen tieltään…” (6:153)

Ihmiselämälle on olemassa vain yksi todellinen järjestelmä, ja se on islaam; kaikki muut järjestelmät ovat jaahiliyyaa.

Haluavatko he siis jaahiliyyan (tietämättömyyden ajan) tuomiota? Ja kuka olisi Allahia parempi tuomitsemaan kansalle, jolla on vankka usko?” (5:50)

On olemassa vain yksi laki, jota tulee seurata, ja se on Jumalan Sharii’ah; kaikki sitä lukuun ottamatta ovat pelkkiä päähänpistoja.

Sitten asetimme sinut selkeälle tielle määräyksistä(mme), joten seuraa sitä, äläkä seuraa niiden haluja, jotka eivät tiedä.” (45:18)

Totuus on yksi ja jakamaton; kaikki siitä poikkeava on harhaa.

Totuus, ja mitä on totuuden jälkeen muuta kuin harhaa? Joten kuinka siis käännytte pois?” (10:32) (lisää…)

Lyhyesti:

Tawhiid: Monoteismi, Allahin yksilöiminen, ts. usko että Allaah on Yksi, ilman vertaisia jumaluudessaan ja palvonnassaan; Yksi, ilman vertaisia herruudessaan ja kaikkivaltiudessaan; Yksi, ilman samankaltaisuutta olemuksessaan tai ominaisuuksissaan.

’Aqiidah: Uskomukset; ne asiat, joihin jokaisen muslimin on uskottava varmuudella ja ilman epäilyksiä.

Tarkemmin:

Tawhiid

Kielellisesti tawhiid tarkoittaa yhtenäistämistä, ja se on johdettu arabiankielisestä verbistä wahhada, mikä tarkoittaa yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. (waahid = yksi)

Sharii’allisesti tawhiid tarkoittaa “Alistua Allahin täydelliselle Herruudelle ja Jumaluudelle (tai tunnustaa), sekä puhdistaa Allahin nimet ja ominaisuudet kaikista luotujen teoista ja olla liittämättä mitään Hänen rinnalleen.” (lisää…)

Kolme asiaa, jotka usein sekoitetaan keskenään

On olemassa tiettyjä asioita, joiden välillä sielu on usein hämmentynyt ja sekoittaa ne keskenään, ja ainoastaan ne, joilla on syvää näkemystä ja viisautta, kykenevät kunnolla erottamaan ne toisistaan. Ibn Al-Qayyim osoittaa joitain näistä hiuksenhienoista yksityiskohdista ja eroavaisuuksista, jotka tulee tehdä:

i) Itsekunnioitus vs. turhamaisuus

“Itsekunnioitusta on laittaa sielusi nousemaan niiden pikkumaisien ja mitättömien asioiden yläpuolelle, jotka saavat ihmiset tavoittelemaan (itseään) niska limassa. Joten hän estää itseään tältä.

Tämä on eri kuin ylimielisyys, joka on luonteenpiirre joka syntyy kahdesta asiasta: tyytyväisyydestä itseensä sekä muiden vähättelemisestä. Joten ylimielisyys syntyy näistä kahdesta asiasta, ja ensimmäinen (ts. itsekunnioitus) syntyy kahdesta asiasta: itsensä kunnioittamisesta ja sen jaloksi tekemisestä…

Tämän kaiken perusta valmistella ja huoltaa sielua, sekä istuttaa siihen Omistajansa suosiminen. Joten jos joku epäonnistuu valmistelussaan ja huoltamisessaan, niin hän on epäonnistunut kaikessa.” (lisää…)

Helppojen aikojen palvonta vs. vaikeiden aikojen palvonta

Ibn Al-Qayyim

“…Totisesti Allaah on velvoittanut orjansa palvontaan niin vaikeissa olosuhteissa kuin helpoissakin. Hän on velvoittanut heidät palvontaan siinä (ajassa, tilanteessa tms.) missä he eivät pidä, aivan kuten Hän on velvoittanut heidät palvontaan siinä missä he rakastavat. Suurimmalle osalle ihmisistä annetaan tilaisuus palvoa sen puitteissa, mitä he rakastavat. Mutta, se todellinen erottava tekijä on se, kun henkilö palvoo sellaisissa olosuhteissa joista hän ei pidä; ja tämä on se, mikä laittaa jonkun ihmisen asteita ja asteita  muiden yläpuolelle, ja tämä on se, mikä määrittelee hänen tasonsa Allahin luona.

Joten wudun tekeminen kylmällä vedellä äärimmäisen kuumalla ilmalla on palvontaa, ja kauniin, rakastetun vaimosi suuteleminen on palvontaa, sekä rahan käyttäminen häneen, lapsiin ja itseesi on palvontaa. Tämä sama wudu kylmällä vedellä äärimmäisen kylmällä ilmalla on myös palvontaa, ja erittäin houkuttelevan synnin hylkääminen silloin kun ei ole pelkoa siitä että kukaan saisi selville, on myös palvontaa, ja rahan käyttäminen köyhyyden aikana on myös palvontaa.

Mutta näiden kahden palvontakategorian välillä on valtaisa ero! (lisää…)

”Ongelma ei ole Herrassani…”

Ibn al-Qayyim kertoi al-Jariiriltä:

“Minulle kerrottiin eräästä miehestä Israelin kansan joukosta, ja hänellä oli tarve, jonka hän halusi Allahin täyttävän. Joten hän alkoi tehdä jatkuvaa palvontaa ja sitten pyysi Allahilta tarvettaan. Kun hän ei nähnyt tarvettaan täytettävän, hän vietti koko yön syyttäen itseään, sanoen: ”Oi sielu! Mikä sinussa on vikana, mikä estäää tarvettasi tulemasta täytetyksi?!”

Ja hän vietti koko yön surullisena ja pitäen itseään vastuussa, sanoen: ”Kautta Allahin, ongelma ei ole Herrassani, vaan ongelma on minussa itsessäni!”, ja hän pysyi siinä itsensä vastuussa pitämisen tilasa, kunnes hänen tarpeensa viimein täytettiin.”

[’Ighathat al-Lahfan’; 1/77]

Totunnaistapojemme rajojen tunnistaminen

Ibn Al-Qayyim

“…Totunnaistavoilla on rajoja. Kun nämä rajat ylitetään, se on rikkomus. Kun niistä jäädään vajaaksi, se on puutteellisuutta ja häväistystä.

Vihalla on raja: ja se on olla ylevä ollen samalla kaikkien negatiivisten ja puutteellisten piirteiden yläpuolella, ja tämä on vihan täydellinen muoto. Jos tämä raja ylittyy, niin sinusta tulee syntinen. Jos alitat sen, niin tulet olemaan pelkuri etkä kykene nostamaan itseäsi negatiivisten piirteiden yläpuolelle.

Ahneudella on raja: se on ottaa tästä maailmasta kaiken tarvitsemasi ja sen, mitä se tarjoaa sinulle. Kun alitat tämän rajan, siitä tulee häväistystä ja tuhlaavaisuutta. Kun ylität tämän rajan, päädy haluamaan sitä, mitä sinun ei pitäisi haluta.

Kateudella on raja: ja se on kilpailla täydelliseksi tulemisessa sekä ylittää (itsesi) sellaisessa, jossa kilpailijasi ei pysty ylittämään sinua. Kun tämä raja ylitetään, rikot ja sorrat sellaisessa, jossa toivot että hyvät asiat otettaisi pois siltä jota kadehdit, ja olet halukas vahingoittamaan häntä. Kun alitat tämän rajan, niin sinusta tulee alhainen ja kunnianhimoton, ja vähättelet itseäsi. Profeetta saws sanoi: “Ei tulisi olla kateutta paitsi kahta asiaa kohaan: miestä, jolle Allaah on antanut rikkautta ja hän pystyi käyttämään sitä totuuden takia, sekä miestä, jolle Allaah on antanut viisautta ja hän käyttää sitä ja opettaa ihmisiä.” Joten tämä on kilpailu-kateutta, jossa kateellinen henkilö työntää itseään (eteenpäin) ollakseen niin kuin se jota hän kadehtii, toivomatta että häneltä riistetään ne hyvät asiat, joita hänellä on. (lisää…)

Da’wan fiqh

…Ja tästä näemme että monen (islamiin) kutsujan metodi kiinnittää huomiota nuorten kasvatukseen on erittäin menestyksekäs. Tämä metodi koostuu siitä että nuorelle annetaan pieni määrä tietoa joka viikko, ja sitten häneltä kysytään: ’Toimitko sen mukaan, mitä opit tällä viikolla?’ ja toistetaan tämä seuraavalla viikolla, ja sitä seuraavalla viikolla, jne. Häntä rakennetaan asteittain, ja joka kerta kun hän nousee yhden tason, hänelle annetaan suurempi tehtävä ja suurempi vastuu. Tätä tehdään siihen pisteeseen asti, kunnes hänen sielustaan on tullut tarpeeksi kypsä ja voit viimein sanoa hänelle: ’Nyt on aika ponnistella. Haluatko sinä ponnistella?’ Tämä metodi on pyhä tapa huolehtia ihmissielun kasvatuksesta. (lisää…)

Seuraava sivu »