Haluja vastaan taisteleminen

’Abdullaah ’Azzaam

“…Joten taistele halujasi vastaan aikana, jona voit syödä. Sielu ei ikinä tule kylläiseksi. Halujen tyydyttäminen on kuin sen janoisen ihmisen tyydyttäminen, joka meni juomaan merestä – mitä enemmän hän juo, sitä janoisemmaksi hän tulee, sillä vesi on suolaista. Roomalaisilla oil tapanaan syödä kaikenlaisia ruokia ja makeisia siihen pisteeseen asti, että he eivät enää tunteneet ruuan syömisen iloa. Joten he paastosivat tunteakseen jälleen ruokansa maun. He myös hukkuivat seksiin siinä määrin, että he vihasivat naisia. Joten he muuttivat kauas kaupungeista kunnes he jälleen kaipasivat naista. Eurooppalaiset avasivat seksuaalisuuden oven niin auki kuin sen vain voi avata, ja seksistä tuli yhtä laajalle levinnyttä kuin ruuasta, juomasta ja hapesta. Tämän tuloksena he näkevät nyt loputtomia raiskaustapauksia, seksin kautta tarttuvia sairauksia ja niin edelleen. Kaikki tämä johtuu siitä, että haluja ei ikinä voi tyydyttää. Aina kun ravitset niitä, niiden nälkä lisääntyy:

Ja sielun halut lisääntyvät kun herätät sen halut * Ja jos se rajoitetaan vähään, se tulee tyytyväiseksi

Jaabir oli kerran kävelemässä torille, joten ’Umar kysyi häneltä: ”Minne olet menossa, Jaabir?” Hän sanoi: ”Sieluni kaipasi lihaa, joten haluan mennä ostamaan lihaa dirhamilla.” ’Umar vastasi: ”Oi Jaabir! Joka kerta kun sinun tekee mieli jotain, menet ostamaan sen?”

Kerran ’Umarin eteen tuotiin jotain ruokaa, ja hän alkoi nyyhkyttää. Häneltä kysyttiin: ”Miksi sinä itket, oi Uskovaisten johtaja?” Hän sanoi: ”Pelkään että minulle tullaan sanomaan Tuomiopäivänä:  {“Sinä päivänä kun ne, jotka tekivät epäuskoa, altistetaan Tulelle, tullaan sanomaan: ’Saitte osanne hyvistä asioista maailmassa, ja nautitte niistä. Nyt, tänä päivänä teidät tullaan palkitsemaan nöyryytyksen rangaistuksella, sillä te olitte ylpeitä maassa ilman oikeutta, ja kapinoitte ja olitte tottelemattomia.’”} [al-Ahqaaf; 20]”

Sen takia jokaisen tavoite tulisi olla maallisista nautinnoista pidättäytyminen ja halujaan vastaan taisteleminen, sillä sielun on mahdotonta kohota ja nousta ylös, paitsi jos se hallitsee omia halujaan ja mielitekojaan. Sielu, josta tulee omien halujensa vanki, ei ikinä tule kykenemään vastustajan kohttamiseen taistelukentällä. Joten jos haluat pysyä Allahin tietä matkaavana, niin pidättele itseäsi.

Valitettavasti tämän tyyppistä tietoa ei opeteta yliopistoissa ja kouluissa – tietoa käytöksestä ja menettelytavoista (suluk). Tämä tieto puuttuu, sillä ei ole olemassa murabbuun (islamilaisia kasvattajia), eikä sitä opeteta Al-Azharissa tai muissa sharii’ah-oppikunnissa – käytöksen ja käytöstapojen tiedettä, sielun ravitsemisen tiedettä, tarbiyan (kasvatuksen) tiedettä.

Joten silloin tällöin kohtaat nuorukaisen, joka on opetellut paljon – maa sha Allaah – monista kirjoista sekä hadiitheista: Hän on lukenut Riyad as-Saalihiin’ :in vähän aikaa sitten, hän opiskeli Rawdat an-Naadhir’ :in, hän luki ‘Nayl al-Awtaar’ :in, ‘Subul as-Salaam’ :in, ‘Fath al-Baari’ :n ja niin edelleen. Mutta siitä huolimatta et ikinä näe hänen paastoavan ylimääräisiä paastoja tai rukoilevan yöllä. Hänen sielunsa on kuollut. Hän ei rukoile mitään ylimääräisiä rukouksia, ja hän seuraa jokaista helpotuksen korttia, jonka löytää. Miksi? Koska hänen sielunsa on sairas. Hän ei ole hoivannut itseään. Eikä halujaan… Etsin Allahista suojaa!”

[’at-Tarbiyah al-Jihadiyyah wal-Bina”; 1/367-368]

Mainokset