Määritellyt Ishaa’- ja Fajr-rukousten ajat Yhdistyneessä Kuningaskunnassa sekä muissa samankaltaisissa maissa kesäaikana

Kaikki ylistys kuuluu Allahille ja rauha ja siunaukset olkoon Hänen Profeettansa Muhammedin saws päällä.

Käsitteellistä:

Kesän alkaminen saa aikaan suurta hämmennystä monien Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, Pohjois-Amerikassa, Kanadassa sekä joissain Euroopan maissa elävien muslimien keskuudessa; koskien Ishaa’-, Maghrib- sekä Fajr-rukousten alkamisaikaa. Muslimit kyselevät usein parhaasta ajasta Ishaa’n rukoilemiseen, sillä se alkaa erittäin myöhään. Tässä fatwassa minä tulen selittämään oppineiden eri mielipiteet tämän ongelman käsittelemisen suhteen. Sen jälkeen tulen erittelemään  näitä mielipiteitä, niiden todisteita sekä kutakin vastaan tehtyä kritiikkiä. Lopuksi tulen selittämään parhaan käytännöllisen mielipiteen, ottaen huomioon näissä maissa asuvien muslimeiden monimuotoisuuden sekä ne epänormaalit olosuhteet, joita he kohtaavat.

Esittely:

1- Ensinnäkin, on oleennaisen tärkeää tehdä selväksi, että Ishaa’n aika alkaa silloin, kun iltahämärä katoaa. Tämä perustuu moniin profeetallisiin kerrontoihin, kuten Sahiih Muslimissa oleva lausunto ’Abdullaah ibn ’Amrilta, että Profeetta saws sanoi: ”Ja Maghribin aika jatkuu siihen saakka kunnes iltahämärä katoaa.”

2- Sekä muslimi- että ei-muslimi-tähtitieteilijät ovat eri mieltä siitä ajasta jolloin iltahämärä katoaa, erityisesti erittäin korkeilla leveysasteilla olevien maiden, kuten Kanadan sekä monien Euroopan maiden, kohdalla.

3- Jotkut uskovat, että iltahämärä ei koskaan katoa tiettynä ajanjaksona kesällä, kun taas jotkut uskovat että se kyllä katoaa, mutta erittäin myöhään.

Tämä erimielisyys johtuu eri mielipiteistä kahta päätekijää koskien:

a- Kielellinen tulkinta iltahämärän katoamiselle

b- Tähtitieteellinen tulkinta iltahämärän katoamiselle

Samalla kun ehdoton oppineiden enemmistö uskoo, että iltahämärän punaisuuden katoaminen on se, joka todella merkitsee sen ’katoamistaä, niin hanafi-oppineet uskovat että se on valkoisuuden katoaminen.

Koskien toista tämän erimielisyyden takana piilevää syytä, niin muslimioppineet ovat eri mieltä siitä, mikä tähtitieteellinen tulkinta tulisi hyväksyä määritelläkseen iltahämärän katoamisen. Vuonna 1406 H (Maaliskuu 1996) pidetyn yhdeksännen Muslim World Leaguen päätöslauselman mukaan 17 astetta on oikea tulkinta iltahämärän katoamiselle. Jos omaksumme tämän mielipiteen, joka on muslimioppineiden enemmistön sekä tähtitieteilijöiden mielipide, niin silloin kaikki yli 49 leveysasteen yläpuolella olevat maat saattavat hyvinkin kokea sellaisen ilmiön, että iltahämärä pysyy jatkuvana aamunkoittoon asti. Mikäli hyväksymme toisen kielellisen tarkoituksen sekä toisen tähtitieteellisen tulkinnan iltahämärän katoamiselle, niin tulemme päätymään siihen mittaukseen, että 15 astetta on Ishaa’-ajan alku. Näiden asteiden mukaan iltahämärä kyllä katoaa, mutta se katoaa erittäin myöhään noin 49 tai 50 (leveys)asteen kohdalla olevissa paikoissa, mutta se ei ikinä katoa maissa, jotka ovat yli 60 leveysasteen kohdalla.

Oppineiden ja tähtitieteilijöiden ehdottoman enemmistön mukaan iltahämärä ei katoa monissa Euroopan maissa tiettynä ajanjaksona kesällä, sillä moni niistä sijaitsee 49 leveysasteen yläpuolella.

Ylläoleva keskustelu on kaukana riittävästä tuodakseen yhteen oppineiden sanat, sillä yllä käsitelty eroavaisuus on syvästi juurtunut neljään hyväksyttävään, viralliseen koulukuntaan sekä tähtitieteelliseen tulkintaan. Lisäksi Yhdistyneessä Kuningaskunnassa ja (muualla) Euroopassa asuvien muslimien monimuotoisuus, heidän lainopilliset koulukuntansa, sekä minkäänlaisen muslimien seuraavan muslimijohdon puute, tekevät lähes mahdottomaksi sen, että päästäisiin yksimielisyyteen tietyistä kriteereistä rukousajoissa. Joka tapauksessa se on lähes maailmanlaajuisesti hyväksyttyä, että monissa Euroopan maissa iltahämärä joko ei katoa ollenkaan, tai jatkuu erittäin myöhään yöhön asti ennen katoamistaan.

Toisin sanoen on olemassa kaksi puolta tähän hämmennyksen ja vaikeuden ajanjaksoon: Ensimmäinen puoli pätee silloin, jolloin säädetyt merkit Ishaa’n alkamisesta ovat havaittavissa, mutta erittäin myöhään; ja toinen koskee sitä ajanjaksoa, jolloin Ishaa’n alkamista ilmentävät merkit katoavat kokonaan. Täten, riippumatta oppineiden ja tähtiteteilijöiden joukossa olevasta erimielisyydestä, tulee olemaan paikkoja, joissa ilmenee ainoastaan yksi näistä puolista, ja tulee varmasti olemaan joitain muita maita, joissa ilmenee molemmat yllä mainitut puolet. Asiaa sekoittaa vielä enemmän se, että toisaalta jotkut tiettyjen koulukuntien seuraajaat uskovat että he kohtaavat ainoastaan toisen puolen; kun taas toisaalta  muiden koulukuntien seuraajat aivan samassa paikassa saattavat uskoa kohtaavansa molemmat puolet. Joten riippumatta siitä, seuraammeko 17, 19 vai 15 asteen olevan Ishaan alku, niin on esitettävä kokonaisvaltainen selitys ja ratkaisu, joka ottaa huomioon muslimien keskuudessa vallitsevien käsitysten monimuotoisuuden.

Ongelma säädettyjen, Ishaa’n alkua ilmentävien merkkien puuttumisesta, tai (Ishaa’n) erittäin myöhäinen alkaminen, johtaa vaikeuteen ymmärtää oikea kanta kolmea tähän liittyvää asiaa kohtaan:

1- Maghribin loppuminen

2- Ishaa’n alkaminen

3- Fajrin alkaminen

Keskustelkaamme nyt Ishaa’-ajan alkamisesta, sillä se on tässä pääasiallinen huolenaihe.

Ishaa’-ajan alkaminen:

Edellä olleestä keskustelusta voimme tehdä johtopäätöksen että tämän keskustelun kannalta olennaiset näkökannat koostuvat kahdesta osasta:

1- Ensimmäinen osa on silloin kun säädetty merkki on havaittavissa, mutta se alkaa erittäin myöhään

2- Toinen osa on silloin kun säädetty merkki katoaa kokonaan

Molempia tapauksia kohdellaan hyvin samankaltaisella tavalla, sillä myöhäinen alku tekee Ishaa’n ajallaan rukoilemisesta erittäin vaikeaa. Esimerkki tästä on Ishaa’-ajan alkaminen Lontoossa 20.5. juuri keskiyön jälkeen [1], ja samanlainen aika löytyy myös 25.7. Kun tätä tilannetta tarkastellaan kokonaisuudessaan ja otetaan huomioon kaikki sen useat sivuhaarat, niin saadaan tulokseksi seuraavat vaihtoehdot:

a. Muslimit rukoilevat Ishaa’n sille määrättynä aikana vaikka se alkaisi erittäin myöhään tai vaikka se alkaisi keskiyön jälkeen, mikä monen oppineen mukaan merkitsee Ishaa’-ajan loppua. Tämä perustuu moneen profeetalliseen kerrontaan. Kutsukaamme tätä vaihtoehtoa nimellä tähtitieteelliseen aikaan rukoileminen tai ajallaan rukoileminen.

b. Tähän liittyvästä vaikeudesta johtuen muslimit arvioivat Ishaa’-rukouksen ajan, erotuksena sen todelliseen tähtiteteelliseen aikaan. Kutsukaamme tätä vaihtoehtoa nimellä arvioiminen.

c. Tähän liittyvästä vaikeudesta johtuen muslimit yhdistävät Ishaa’n Maghribin kanssa. Kutsukaamme tätä vaihtoehtoa nimellä yhdistäminen.

Keskustelua ensimmäisestä vaihtoehdosta, ajallaan rukoilemisesta:

Oppineet, jotka seuraavat ensimmäistä vaihtoehtoa, ts. ajallaan rukoilemista, perustavat mielipiteensä lukuisiin todisteisiin, jotka selkeästi ilmentävät, että ajallaan rukoileminen on kaikkein tärkein ehto rukouksen suorittamiselle. Näiden todisteiden joukossa on mm. Koraanin jae, jossa Allaah sanoo: ”Totisesti, rukous on säädetty uskovaisten päälle määrättyinä aikoina” [4:103] Huomaamme myös että Profeetta selitti monella eri tavalla rukouksen tärkeyden sille säädettyinä aikoina. Hän esimerkiksi sanoi: ”Rakastetuin kaikista teoista Allahille on rukous ajallaan.”

Mutta tässä mielipiteessä on ongelmia silloin kun iltahämärä jatkuu lakkaamatta. Sinä ajanjaksona säädetty merkki Ishaa’n alkamiselle katoaa, joten mikä sitten olisi Ishaa’n alkamisen aika? Tässä tilanteessa oppineet omaksuvat arvioimis-vaihtoehdon, mutta heidän mielipiteensä eroavat koskien parasta arvioimistapaa. Jotkut oppineet uskovat, että viimeisimmän ajan, jolloin säädetty merkki ilmeni, tulisi olla se aika, johon turvaudutaan. Tämä aika tulisi omaksua koko jatkuvan iltahämärän ajanjakson ajaksi. Esimerkiksi Lontoossa viimeinen aika, jolloin säädetty merkki on havaittavissa, on 25.5. kello 00:38 [2]. Tämän mielipiteen mukaan Ishaa’ tulisi rukoilla kello 00:38 siihen saakka, kunnes säädetty merkki alkaa jälleen näkyä 18. Heinäkuuta.

Toinen näiden oppineiden joukko on sitä mieltä, että sen ajan, johon turvaudutaan, tulisi olla läheisin kaupunki, jossa säädetty merkki on näkyvissä.

Kolmas oppineiden joukko on sitä mieltä, että meidän tulisi jakaa yö kolmeen osaan, ja että Ishaa’n tulisi alkaa yön ensimmäisen kolmanneksen loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa että esimerkiksi Lontoossa asuvien muslimeiden tulisi rukoilla Ishaa noin kello 22:45.

Neljäs joukko näistä oppineista on sitä mieltä, että Mekan tulisi olla se, mihin turvaudumme palvonnantekoihimme liittyvissä asioissa, sillä se on meidän Qiblamme ja teemme siellä Hajjin. Tämän mielipiteen mukaan Ishaa’ alkaa puolitoista tuntia Maghribin jälkeen.

Keskustelua toisesta mielipiteestä, arvioimisesta:

Toinen oppineiden ryhmä uskoo, että arvioiminen on paras ratkaisu. Edellisessä väitteessä olemme nähneet oikeutuksen sellaiselle mielipiteelle. Nämä oppineet eivät hyväksy yhdistämis-vaihtoehtoa seuraavien syiden takia:

a- Sharii’an tarkoitus oli jakaa rukoukset yön ja päivän mittaan. Tästä johtuen aika on sharii’an mukaan ensiarvoisen tärkeä ehto rukoukselle. He tukivat väitettään sillä tosiasialla, että sharii’ah kehoittaa ihmisiä olemaan yhdistämättä rukouksia, ellei sille ole vaativa tarve; puhumattakaan siitä tosiasiasta, että monet oppineet ovat kieltäneet jatkuvan rukousten yhdistämisen käytännön pitkäjaksoisena aikana ja sellaisella tavalla, joka altistaa sille että siitä tulee tavaksi tullut käytäntö.

b- Ishaa’-ajan arvioiminen on pätevä lähestymistapa, sillä monet oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että Ishaa’ alkaa joidenkin shaafi’i-oppineiden mukaan yön ensimmäisen seitsemänneksen loputtua.

c- Arvioimisen periaate itsessään on pätevä, sillä se mainitaan kuuluisassa Dajjaal-hadiithissa, jonka mukaan viimeisinä päivinä Allaah pidentää päiviä luonaan niin, että yksi päivä on yhtä pitkä kuin kokonainen vuosi, toinen päivä on kuin kuukausi, ja kolmas päivä kuin viikko, ja muut päivät ovat normaalin pituisia. Seuralaiset kysyivät Profeetalta saws näinä pidennettyinä päivinä rukoilemisesta. Profeetan saws vastaus oli määrätä heitä arvioimaan rukousajat. Tämä hadiith on kerrottu Sahiih Muslimissa.

Keskustelua kolmannesta mielipiteestä, yhdistämisestä:

Ne, jotka uskovat että meidän tulisi yhdistää rukouksemme koko kyseisen ajanjakson aikana, ts. kummassakin tapauksessa, perustavat mielipiteensä useisiin oikeutuksiin:

a- Sääädetyn merkin katoaminen ei jätä mitään muuta vaihtoehtoa kuin näiden kahden rukouksen yhdistämisen toistensa kanssa.

b- Myöhäinen Ishaa’n alku tekee ajallaan rukoilemisesta merkin näkyessä erittäin vaikeaa ehdottomalle enemmistölle näiden maiden asukkaista, tai samaan aikaan rukoilemisesta silloin kun merkkiä ei enää voi havaita. Tämä vaikeus tuo huomioomme islamilaisen lain vahvistaman periaatteen vaikeuksien poistamisesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että Ishaa’n rukoileminen keskiyön jälkeen tai lähellä keskiyötä tällaisissa maissa, on sellainen vaikeus, jollaisia sharii’ah pyrkii poistamaan. Tähän perustuen he uskovat, että olipa merkki näkyvä tai näkymätön, määräys on sama, ts. myöhäiseen aikaan sijoittuvan havaittavuuden jaksoa tulisi kohdella samalla tavalla kuin näkymättömyyden ajanjaksoa.

On olemassa lukuisia profeetallisia kerrontoja, joissa Profeetta saws yhdisti Maghribin Ishaa’n kanssa. Suurin osa oppineista uskoo, että lainopillinen syy tämän yhdistämisen takana on vaikeuden poistaminen. Profeetta saws teki tätä käytäntöä useita kertoja esimerkiksi ollessaan matkalla yhdestä kaupungista toiseen kaupunkiin. [3].

Tämän lisäksi Profeetta saws teki yhdistämistä ollessaan Medinan asukas, olematta sairas tai pelon tilassa. Ibn ’Abbaas selitti tämän takana olevan syyn sanomalla ”Hän halusi poistaa vaikeutta tältä ummalta.” Oppineet päättelevät tästä, että vaikeuden tai tarpeen sattuessa on sallittua yhdistää Dhuhr- ja ’Asr-rukoukset keskenään minä tahansa aikana Dhuhrin alun ja ’Asrin lopun välillä. Samaten on sallittua rukoilla Maghrib ja Ishaa’ yhdessä kumman tahansa aikana. Näiden oppineiden mukaan tämän määräyksen ehtona on se, että tästä teosta ei tehdä tapaa.

Samaan tapaan huomaamme myös, että Imaam Ahmad salli imettävän naisen, joka kohtaa vaikeutta vaatteidensa puhdistamisessa, yhdistää nämä kaksi rukousta keskenään. Sa’iid bin al-Mussayyib ohjeisti erästä häenen neuvoaan tavoittelevaa paimenta yhdistämään Ishaa’n Maghribin kanssa ennen nukkumaan menoaan, mikäli hän pelkää menettävänsä Ishaa’rukouksen uneliaisuuden ja väsymyksen takia.

Nämä oppineet ovat eri mieltä rukousaikojen arvioimis-vaihtoehdosta, sillä he uskovat että se on vailla perusteita. He uskovat, että tämä tilanne on eri kuin Dajjaal-hadiithissa mainittu tilanne. Nämä oppineet selittivät, että tämä vartaus ei ole hyväksyttävissä, sillä tämä hadiith koskee ainoastaan kaikkien määrättyjen merkkien täydellistä katoamista. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi laajentaa tätä oman tapauksemme kattavaksi, sillä ainoastaan yksi säädetyistä merkeistä on läsnä mutta ilmestyy erittäin myöhään, tai on kokonaan poissa.

Vahvin mielipide koskien Ishaa’n alkamista tällaisissa maissa:

Kuten näemme, kaikki yllämainitut mielipiteet on oikeutettu monin todistein, mutta samalla yksikään näistä mielipiteistä ei ole vapaa kritiikistä. Vaikka sanoisimme että meidän on pakko rukoilla ajallaan riippumatta väistämättömästä myöhään yöllä rukoilemiseen liittyvästä vaikeudesta, emme siltikään olisi turvassa pätevältä kritiikiltä. Ishaa’ saattaa alkaa keskiyön jälkeen, kuten asia on 49 leveysasteen yläpuolella olevissa kaupungeissa. Keskiyö on monen oppineen mukaan Ishaa’-ajan päättyminen (ts. Ishaa’n aika päättyy silloin). Tämä tarkoittaa että tämän mielipiteen omaksuminen johtaa Ishaa’n rukoilemiseen sen jälkeen kun sen aika on loppunut!

Analysoituani edelliset väitökset, voidaan vetää seuraavat johtopäätökset:

1- Ei ole olemassa yhtäkään mielipidettä joka olisi vapaa kritiikistä

2- Jokaista mielipidettä tukevat vahvat, suorat tai epäsuorat todisteet ja merkit. Lisäksi jokaista mielipidettä tukevat lainaukset aiempien oppineiden sanoista. Tämän tuloksena tästä asiasta tulee oikeutetun ijtihaadin alainen asia.

Joten jos joku kysyisi ”Mitä minun pitäisi tehdä ja milloin minä rukoilen Ishaa’n?”, antaisimme seuraavan vastauksen:

1- Miespuolisen aikuisen tulisi osallistua yhteisrukoukseen siinä moskeijassa, jossa hän yleensä rukoilee, riippumatta siitä yhdistävätkö he (Maghribin ja Ishaa’n) vai valitsevatko he jonkin arviointitavan.

a. Seurakunnassa rukoileminen on pakollista jokaiselle kynnelle kykenevälle miespuoliselle aikuiselle, ja sillä on suuri tärkeys islamissa. Profeetta saws halusi rangaista niitä, jotka eivät osallistuneet yhteisrukoukseen, eikä hän antanut sokealle, adhanin kuulevalle henkilölle syytä olla osallistumatta siihen. Jotkut oppineet mainitsivat, että rukoukseen osallistuminen seurakunnassa menee jopa monen rukouksen ehdon edelle. Esimerkiksi sellaisen aikuisen, joka on sairas ja rukoilee istuen mikäli hän osallistuu yhteisrukoukseen, vaikka hän pystyisi rukoilemaan seisoma-asennossa mikäli hän rukoilisi yksin, tulisi liittyä seurakuntaan (rukouksessa).

b. Ishaalle määrätyt ajat tällaisissa maissa eivät ole ehdottomia, kuten aiemmassa keskustelussa on osoitettu. Tämä on itse asiassa ijtihaadin alainen asia, kuten olemme juuri sanoneet. Sellaisissa tapauksissa niiden toimintamuodojen, jotka ylläpitävät yhtenäisyyttä tai poistavat erimielisyyksiä, tulisi mennä yksilöllisten mielipiteiden edelle.

c. Syy tämän johtopäätöksen takana on se tosiasia, että emme pysty vahvistamaan sitä, että Ishaa’ alkaisi tämän ajanjakson aikana jonain tiettynä aikana, mikä laittaa sen ijtihaadin aluelle. Joten koska tämä on ijtihaad-asia, henkilön tulisi rukoilla seurakunnassa silloinkin, vaikka se tapahtuisi sellaiseen aikaan, joka ei ole hänen oman ijtihaadinsa mukainen. Tätä johtopäätöstä tukee se tosiasia, että islaam tähtää fitnan estämiseen muslimien välillä, sekä kaikkien siihen johtavien teiden tukkimiseen.

2- Mikäli ei ole olemassa mitään lähellä olevaa moskeijaa, tai kyseinen henkilö ei ole sellainen yksilö jonka on liityttävä yhteisrukoukseen, kuten sairas henkilö, naishenkilö tai alle murrosikäinen lapsi, niin hänen tulisi myöhästyttää Ishaa’-rukousta niin paljon kuin hän kykenee. Syy tämän johtopäätöksen takana on se, että ajallaan rukoileminen asettaa rukoilijan päälle paljon vaikeuksia, ja samalla tämä(kään) mielipide ei ole vapaa kritiikistä. Ja toisaalta Ishaa’n yhdistämisen Maghribin kanssa ei tulisi olla tapa, etenkään silloin kun siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Arvioimisen, viimeisenä keinona, tulisi ottaa huomioon tilanteen käytännöllinen puoli huolimatta siitä, että ei ole olemassa vaikaita todisteita yhdellekään aiemmin mainitulle arviointikriteerille. Tämän lisäksi arvoiminen ei ole kovin vahva mielipide myöhäisen näkyvyyden aikana, sillä merkki on kuitenkin näkyvissä. Joten meidän tulisi rukoilla Ishaa lähimpänä mahdollisena aikana sen määrättyyn aikaan nähden, joka alkaa erittäin myöhään, edellyttäen, että emme ylitä keskiyötä. Peruste tälle on islamin periaate, jonka tämä Koraanin jae vahvistaa: ”pelätkää Allahia niin paljon kuin voitte”. Näin tekemällä myöskin kohtaamme sharii’an tavoitteen jakaa rukoukset yön ja päivän varrelle.

3- Tähän liittyvä pointti on sellainen tilanne, jolloin henkilöllä on mahdollisuus osallistua kumpaan tahansa kahdesta yhteisrukouksesta: yhteen, joka rukoillaan myöhään, tai toiseen, joka rukoillaan aikaisin. Tässä tapauksessa hänen tulisi ottaa osaa siihen rukoukseen, joka on erittäin lähellä Ishaa’n todellista alkamisaikaa, edellyttäen että se ei ole yli keskiyön, ja ellei ole olemassa jotain tämän tekemisestä koituvaa vahinkoa. Esimerkki tällaisesta vahingosta on jakautuminen siinä moskeijassa rukoilevien muslimeiden keskuudessa.

Fajr-aika:

Toinen suuri ongelma, joka ilmenee kesäaikana erityisesti silloin, kun iltahämärä ei katoa, on Fajr-rukouksen alun määrittäminen. Tämä johtuu siitä, että iltahämrän jatkuva läsnäolo tekee mahdottomaksi määritellä Fajrin valkoisen värin ilmestymisen, tai voisimme jopa sanoa, että Fajrille ei ole alkua. Mitä tässä tapauksessa pitäisi tehdä? Tämä on jälleen asia, josta oppineet ovat eri mieltä. Aiemmin mainitut mielipiteet ja oikeutukset, kun keskutelimme Ishaa’n alkamisajasta, pätevät myösä tähän, mikä tekee siitä hyväksytyn ijtihaadin alaisen asian.

Päätelmänä, neuvomme sellaisia ihmisiä, jotka eivät kykene liittymään yhteisrukoukseen, rukoilemaan Fajrin puolitoista tuntia ennen aurongonnousua. Mikä tahansa aika sen tienoilla lienee hyväksyttävä.

Monet muslimit kysyvät, voivatko he rukoulla Fajrin sellaisina aikoina kuin esimerkiksi kello 01:15, sillä monet islamilaiset kalenterit osoittavat, että Fajr alkaa siihen aikaan monissa Euroopan maissa (Englanti on yksi esimerkki). Vastaus tähän on, että meidän tulisi rukoilla sinä aikana, joka on kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä osa määrättyä aikaa. Meidän tulisi välttää rukoilemista ja palvontamme suorittamista epäilyttävänä aikana. Profeetta saws sanoi: ”Jätä se, mikä on epäilyttävää siihen, mikä ei ole epäilyttävää.” Siitä ei ole epäilystäkän, että Fajrin alkaminen 01:15 tms. on epäilyttävää. Joten meidän tulisi myöhästyttää Fajria sellaiseen aikaan, jolloin olemme mitä suuremmalla todennäköisyydellä varmoja siitä, että sen aika on ehdottomasti alkanut. Hyvä aika tälle on 1,5 tai 2 tuntia ennen auringonnousua. Toinen syy tälle on se sharii’an tavoite rukousten jakamisesta yön ja päivän varrelle. Sharii’ah myöskin pyrkii siihen että rukous suoritetaan niin päivän alussa, keskellä kuin lopussakin. Allaah sanoo Koraanissa: ”Suorittakaa rukoukset auringon laskusta yön pimeyteen asti, sekä (lukekaa) Koraania aamun koitteessa. Totisesti aamunkoiton Koraani(n lukeminen) on todistettu.”[17:78] Se tapa, jolla sharii’ah salli kahden rukouksen yhdistämisen, antaa meille selvän viittauksen siihen, että normaaleissa tilanteissa on olemassa viisi aikaa, ja epänormaaleissa kolme. Nämä ovat: juuri yön loppumisen ja nukkumajakson jälkeen,  ennen päivän alkua; keskipäivällä; ja kolmas suoritetaan juuri päivän loputtua yön alussa.

Mutta jos muitakin tekijöitä on osallisena, meidän tulisi harjoittaa joustavuutta tiettyyn pisteeseen asti, sillä tämä asia on hyväksytyn ijtihaadin alainen. Kriittinen tekijä tässä suhteessa on yhtenäisyys, mikä johtaa siihen, sekä kaikkien fitnan muotojen poistaminen.

Magrib-aika:

Magrib-aika alkaa auringonlaskun loputtua ja päättyy iltahämärän katoamiseen useiden profeetallisten kerrontojen mukaan. Tämä johtopäätös on se, josta oppineet ovat yhtämielisesti samaa mieltä. Olemme maininneet aiemmin, että oppineet ovat eri mieltä iltahämärän näkyvyyden loppumisesta. Tämän tuloksena voimme päätellä, että he ovat eri mieltä Maghrib-rukouksesta. Joidenkin oppineiden ja tähtitieteilijöiden mukaan Maghrib-aika loppuu juuri ennen keskiyötä, sillä iltahämärä katoaa siihen aikaan. Mutta voiko joku sanoa, että Maghrib-aika loppuu juuri ennen Fajr-aikaa, tai jopa Fajrin jälkeen, sillä iltahämärä loppuu niihin aikoihin? Vastaus on totta kai ’ei’, sillä se on vastoin Maghribille määrätyn ajan tarkoitusta, se johtaisi rukousten järjestyksen vaihtamiseen, sekä se johtaisi Maghribin, Ishaa’n ja Fajrin yhdistämiseen, mikä ei ole lainkaan hyväksyttävää. Joten milloin meidän tulisi rukoilla Maghrib näissä tilanteissa?

Vastaus on erittäin yksinkertainen, ja voidaan saada at-Tirmidhin Ibn ’Abbasilta kertomasta hadiithista, jonka mukaan enkeli Jibriil johti Profeettaa saws opettaakseen hänelle rukousajat. Ensimmäisenä päivänä hän rukoili kaikki rukoukset niille määrättyjen aikojen alussa, ja toisena päivänä hän rukoili rukoukset juuri ennen niiden aikojen loppua, lukuun ottamatta Maghribia, jonka hän rukoili kumpanakin päivänä samaan aikaa. Tämä hadiith selittää toista hadiithia, joka osoittaa että Maghribin aika jatkuu iltahämärän katoamiseen asti, ja se on selkeä ilmaisu siitä, että Maghribin aika on hyvin rajattu. Tästä johtuen hanafi-koulukunnassa tavallisesti rukoillaan Maghrib välittömästä auringonlaskun jälkeen. Lisäksi sydä pohdiskelu Koraanin jakeille sekä profeetallisille kerronnoille osoittaa meille, että rukoukset jaetaan viidelle eri ajalle normaalitilanteissa, ja kolmelle ajalle epänormaaleissa tilanteissa.

Tämän tuloksena meidän tulisi rukoilla Maghrib juuri auringonlaskun jälkeen, eikä meidän tulisi myöhästyttää sitä enempää kuin tunti auringonlaskun jälkeen. Muita aiemmin annettuja ohjenuoria tulisi soveltaa tässäkin.

Yhteenveto:

Me olemme tutkineet pääasiallisia mielipiteitä Ishaa’-, Maghrib- ja Fajr-rukousten suorittamisesta sellaisissa maissa, jotka sijaitsevat äärimmäisillä leveysasteilla. Olemme saaneet huomata, että kaikkis näitä mielipiteitä tukevat pätevät todisteet, ja että samalla ne eivät ole vapaita pätevästä kritiikistä. Näin ollen tämä olemassa oleva mielipiteiden eroavaisuus, jota tukevat pätevät todisteet, asettaa tämän asian hyväksytyn ijtihaadin piiriin. Ottaen huomioon tämän tosiasian, tämän tilanteen kohtaavien muslimien tulisi soveltaa tiettyä joustavuutta ollessaan tekemisissä muiden muslimeiden kanssa, joilla on eri mielipiteitä, jotka johtuvat tähän liittyvästä pätevästä ijtihaadista; etenkin silloin, kun epäsoveliaalla tavalla kohteleminen saattaa johtaa fitnaan, jakautumiseen, epäyhtenäisyyteen tai äärimmäisiin vaikeuksiin.

Neuvon myös muslimeita rukoilemaan ajallaan aina kun se on mahdollista. Tilanteissa, joissa on äärimmäistä vaikeutta tai määrätyt merkit minkä tahansa rukouksen alkamiselle eivät ole näkyvissä, heidän tulisi osallistua yhteisrukouksiin paikallisissa moskeijoissaan, ellei heitä ole vapautettu siitä, kuten vanhat tai sairaat miehet, naiset, nuoret lapset tai hyvin kaukana asuvat henkilöt. Tässä tapauksessa heidän tulisi ponnistella suorittaakseen rukouksensa tavalla, joka on hyvin samantapainen sharii’an pyrkimykseen jakaa viisi rukousta yön ja päivän varrelle.

Haitham Al-Haddad

12. Rabii’ al-awwal 1426 H

21. Huhtikuuta 2005

[1] On olemassa yleinen väärinkäsitys koskien keskiyö-termiä islamilaisesta näkökulmasta. Monet ihmiset luulevat, että se alkaa kello 00:00, mutta oikea keskiyön aika tulisi laskea selvittämällä yön pituus (aika Maghribin alusta Fajrin alkuun) ja lisäämällä puolet siitä auringonlaskun -Maghribin- aikaan. Yön pituus voidaan laskea etsimällä Maghribin ja Fajrin välinen aikaväli. Täten keskiyö tässä mielessä ei itse asiassa tarkoita yön keskiosaa.

[2] Kuten olemme aiemmin sanoneet, tähtitieteilijät ovat eri mieltä tämän ajan määrittelemisestä. Tässä mainitut tiedot perustuvat London Central Mosquwn tietoihin, ja he puolestaan perustavat tietonsa Greenwich Observatoryn heille antamiin tietoihin.

[3] Voit konsultoida Sahiih Bukhaaria sekä Muslimia löytääksesi useita kerrontoja tästä käytännöstä.

Advertisements