kirjoittanut Abuz-Zubayr, jatkoa artikkelille ”Keitä ovat Bhurabaa’ – oudot, muukalaiset?”

Al-Firqatun-Naajiyah:

Profetta saws kuvaili heidän (ghurabaa:n) olevan ”al-Firqatun-Naajiyah” – eli Pelastunut ryhmä – sanoessaan:

“Totisesti ennen teitä Kirjan kansa jakautui 72 ryhmään, ja tämä Ummah tulee jakautumaan 73 ryhmään. 72 on Helvetin tulessa ja yksi on Paratiisissa, ja se on Al-Jamaa’ah (ryhmä).”
(hadiith sahiih, ks. al-Amru bil-Ittibaa’, Tahqiiq  Mashhuur Hasan s.47)

Toisessa kerronnassa hän saws sanoi:

“He ovat niitä jotka seuraavat sitä, jolla minä ja seuralaiseni olemme tänä päivänä.” (Hadiith hasan, ks. A’laam as-Sunnah al-Manshoorah, Ta’liiq  Ash-Shalabi s.195)

Joten Profeetta saws opetti meille että se ryhmä, joka tulee olemaan ”pelastettu ryhmä”, seuraa sitä, mitä hän saws ja hänen seuralaisensa seurasivat, uskossa, puheessa ja teoissa. Ja näin ollen tämän on oltava ensimmäinen kriteeri niille, jotka havittelevat olevansa pelastetusta ryhmästä – että heidän tulee olla sillä, millä ensimmäinen sukupolvi oli niin uskossa ja teoissa, kuin moraalissa ja tavoissakin; niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, sekä julkisesti ja salassa.

Jotkut ihmiset väittävät että koska Profeetta saws käytti sanaa ”Jamaa’ah” (ryhmä, joukko, yhteisö), niin pelastetun ryhmän täytyy olla muslimien enemmistö. Tämä uskomus on väärä useista syistä, ja niitä ovat mm.:

1. Se on vastoin ghurban – outouden – hadiithia. Sillä syy siihen miksi pelastettu ryhmä tulee olemaan outo, on se, että sillä on alunperinkin puutetta seuraajista. Kuten Profeetta saws sanoi:

“Pieni joukko ihmisiä suuressa joukossa pahoja ihmisiä. Niitä, jotka ovat tottelemattomia heitä kohtaan on enemmän kuin niitä, jotka tottelevat heitä.”
(Ahmad, Ibn Hibbaan sekä muita. Hasan, ks. ”The Friday Prayer”, Jamalud-Diin Zarabozo)

2.  Ihmisten enemmistö saattaa olla oikealla tiellä tiettynä aikana, ja olla harhassa suoralta tieltä toisena aikana. Kuten oli Profeetan saws kanssa hänen elämänsä loppuaikoina, sekä oikeamielisten khaliifien: Ahl As-Sunnan seuraajat siihen aikaan olivat enemmistö. Mutta Imaam Ahmad ibn Hanbalin aikaan mennessä suurin osa hallituksen vaikutuksen alaisista menivät harhaan seuraamalla mu’tazili-filosofiaa, ja niistä, jotka pitivät kiinni sunnasta, tuli harvinaisia.

Samaan tapaan tiedämme myös että Sufiyaan ath-Thawri sanoi Yuusuf al-Asbaatille:

“Oi Yuusuf! Jos kuulet idästä olevasta henkilöstä että hän on sunnan ihminen, niin  lähetä hänelle salaamejä. Ja jos kuulet toisesta (henkilöstä) lännessä, joka on sunnan ihminen, niin lähetä hänelle salaamejä, sillä As-Sunnan kansasta on tullut vähäinen!”(Talbiis Ibliis, Ibnul-Jawzi s.17 Daarul-Kitaab al-‘Arabi)

3. Toinen kriteeri pelastetusta ryhmästä olemiselle on, kuten Profeetta saws sanoi:

“He ovat niitä, jotka seuraavat sitä millä minä ja seuralaisemme olemme tänään.”
(Hasan, ks. A’laam as-Sunnah al-Manshuurah, Ta’liiq ash-Shalabi s.195)

Näin ollen ”Jamaa’ah” on se, mikä on yhteneväinen Koraanin ja Sunnan kanssa, eikä välttämättä jonkin yhteiskunnan trendi jonain tiettynä aikana. Tämän takia Ibn Mas’uud sanoi:

“Al-Jamaa’ah on se, mikä on yhtenevä totuuden kanssa, vaikka olisit yksin!”
(Ks. A’laam as-Sunnah al-Manshuurah s.195)

At-Taa`ifatul-Mansuurah:

Toisissa kerronnoisa hän saws kuvaili heitä termillä ”at-Taa’ifatul-Mansuurah” – Voittoisa ryhmä – kuten Profeetan saws hadiithissa:

“Ummani joukosta ei koskaan lakkaa olemasta ryhmä, joka on selkeästi totuuden tiellä, ja ne jotka hylkäävät heidät, eivät tule kykenemään vahingoittamaan heitä.”(Muslim).

“Ummani joukosta ei koskaan lakkaa olemasta ryhmä, joka on selvä, kunnes Allahin määräys tulee heidän päälleen kun he ovat siinä tilassa.” (Bukhaari ja Muslim).

Toisessa kerronnassa Profeetta saws kuvailee heitä niinä, jotka laittavat Allahin määräykset täytäntöön, kun hän sanoi:

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä, joka laittaa täytäntöön Allahin määräykset. Ne, jotka hylkäävät heidät tai vastustavat heitä, eivät kykene vahingoittamaan heitä kunnes Allahin määräys tulee ja he ovat selviä ihmisten yläpuolella.” (Bukhaari ja  Muslim).

Eri kerronnassa hän kuvailee heitä niinä, jotka taistelevat totuuden puolesta (ts. mujaahiduun):

“Tämä uskonto ei ikinä lakkaa tulemasta täytäntöön laitetuksi, niin kauan kuin on olemassa joukko muslimeita, jotka taistelevat sen puolesta, kunnes Tunti koittaa (Tuomiopäivä).”(Muslim).

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä, joka taistelee totuuden puolesta, voittoisina Tuomiopäivään asti.”(Muslim).

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta joukkio, jotka taistelevat Allahin määräyksien puolesta, kukistaen vihollisensa, ja heitä eivät vahingoita ne jotka vastustavat heitä, kunnes Tunti kohtaa heidät ja he ovat siinä tilassa (ts. totuuden puolesta taistelemassa)” (Muslim).

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä, joka taistelee totuuden puolesta, kukistaen ne  jotka ovat heitä kohtaan vihamielisiä, kunnes viimeinen heistä taistelee Al-Masiih Ad-Dajjaalia vastaan.” (al-Haakim sanoi sen olevan sahiih (4/450), ja adh-Dhahabi oli samaa mieltä).

Eräässä kerronnassa Profeetta saws viittasi siihen, mistä tämä ryhmä löytyisi, kun hän saws sanoi:

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä, joka seuraa uskontoamme, selvänä ja voittoisana vihollisestaan. Heitä eivät vahingoita ne jotka ovat heitä vastaan, paitsi mikä vaikuttaa heihin vaikeuksista, kunnes Allahin määräys lähestyy heitä ja he ovat siinä tilassa (ts. vankkoina totuuden tiellä). He sanoivat: ’Oi Allahin Lähettiläs, missä he ovat?’ Hän vastasi: ’He ovat Bait Al-Maqdisissa (Jerusalemissa) ja Bait Al-Maqdisin ympärillä.” (Ahmad).

Pointit, jotka näistä kerronnoista tulee huomioida, ovat seuraavat:

  • Ei tule olemaan sellaista aikaa, jolloin tämä Ummah eläisi päivääkään ilman tätä ryhmää. Kuten Profeetta saws sanoi kaikissa yllämainituissa kerronnoissa:

“Ummani joukosta ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä…”

Näin ollen tämä edellyttää välttämättömänä sitä, että mikä tahansa muslimien tila onkaan, ovatpa he sitten vahvoja tai heikkoja, kaikkien muiden kansojen yläpuolella tai nöyryytettyinä, niin At-Taa’ifah Al-Mansuurah ei lakkaa olemasta olemassa, ja sen olemattomuus on ainoastaan merkki Tuomiopäivästä.

  • Tämä Taa’ifah (ryhmä) tulee olemaan:

1. Selvänä totuuden seuraamisessa.
2. Selvänä ihmisten päälle todisteiden kanssa.
3. Laittamassa Allahin määräykset täytäntöön.
4. Kukistaen vihollisensa ja ne, jotka vastustavat heitä.
5. Taistelemassa totuuden puolesta.

  • Tulee olemaan paljon ihmisiä jotka tuomitsevat heidät (ja ei välttämättä niin että he tuomitsevat kaikki muut), puhuvat heistä huonoa, tekevät heistä ghiibaa ja solvaavat heitä, sekä valmistavat propagandaa ja valheita heitä vastaan. Mutta mikään näistä ei pysty vahingoittamaan heitä, estämään heitä polulta, tai horjuttamaan heidän päättäväisyyttään vähimmässäkään määrin. He tulevat selvänä totuudella olemista, selvänä ihmisten päälle kumoamattomilla todisteillaan, sekä miekalla, laittaen Allahin määräykset täytäntöön jihaadilla Hänen tiellään, huolimatta siitä, mitä ikinä syytöksiä heidän päälleen heitetäänkään.
  • Viimeisenä, Profeetta saws vahvistaa tämän ryhmän jatkuvuuden “kunnes Tunti koittaa”. Tarkoittaen että kun nämä ihmiset katoavat, tawhiid tulee katoamaan. Kun Allahin tawhiid katoaa tästä maasta, niin totisesti se on se hetki, jolloin joikainen sielu tullaan tuomaan tilintekoonsa.

Sen tähden Profeetta saws kuvaili tätä osaa Umman joukosta erilaisilla ominaisuuksilla ja nimillä, kuten ”Ghurabaa”, tai ”Al-Firqatun-Naajiyah”, tai ”at-Taa’ifatul-Mansuurah”. Mutta kaikki nämä nimet viittaavat yhteen ja samaan ryhmään. Ja totisesti tämä on se yksi ryhmä, joka tulee pelastumaan Tuomiopäivänä, Muslimiumman 73 sektin joukosta, kuten sahiih-kerronnoissa on ennalta kerrottu.

Tätä vahvistaa edelleen se, mitä Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidatul-Waasitiyyassa: ”Ja koskien sitä mikä seuraa, niin tämä on Al-Firqatun-Naajiyatil-Mansuurahn (Pelastetun ja voittoisan ryhmän) usko.” Samoin huomaamme myös että  Al-‘Allaamah Haafidh bin Ahmad al-Hakamii kirjoitti kirjan nimellä ”A’laam as-Sunnatil-Manshuurah li I’tiqaadit-Taai`fatin-Naajiyatil-Mansuurah’.

On olemassa toinen mielipide jota jotkut oppineet tukevat, että Voittoisa ryhmä on ala-ryhmä Pelastetusta sektistä. Näin ollen tämän mielipiteen mukaan jokainen Voittoisan ryhmän jäsen on Pelastetun sektin jäsen, mutta ei toisin päin.

Ensimmäinen mielipide vaikuttaisi kuitenkin olevan lähempänä totuutta, ja on hyvin tuettu menneiden ja nykyisten oppineiden taholta, mutta myös jäljempi mielipide on hyväksyttävän ijtihaadin tulosta.

Joten ketkä ovat Ghurabaa’?

Tämä kysymys nousee silloin, kun katsotaan Umman monia puolueita, joista jokainen väittää olevansa pelastettu ja voittoisa ryhmä. Nykyään, erityisesti kun muslimit ovat vielä entistä jakaantuneempia ryhmäytymisen ja puoluehenkisyyden tuloksena, löydämme ihmisiä jotka osoittavat tiettyjä ryhmiä tai puolueita ja väittävät että ne ovat pelastettu ja voittoisa ryhmä.

Tulisi ymmärtää että jonkin tietyn yksilön tai ryhmän julistaminen pelastetuksi ja voittoisaksi ryhmäksi tarkoittaa Paratiisin todistamista heille, sekä Helvetin tulen nollaamista heille. Tämä menee yhtä Ahl As-Sunnan periaatetta vastaan, jonka mukaan me emme todista Paratiisia tai Helvettiä kenellekään. Sen tähden ei ole oikein sanoa että joku tietty yksilö olisi Pelastetusta ja voittoisasta ryhmästä, tai sen puoleen myöskään niin että jokin tietynniminen ihmisjoukko olisi siitä. Mutta voidaan sanoa että ne-ja-ne ihmiset tai se-ja-se ryhmä ovat ansaitsevampia sille että he ovat Pelastetusta ja voitoisasta ryhmästä, aivan kuten on mahdollista liittää jokin hyvin yleisluonteinen ryhmä Pelastettuun sektiin tai Voittoisaan ryhmään.

Kuten Imaam Al-Bukhaarin sanat hänen ”Sahiihissaan”, koskien pelastettua sektiä, että ”He ovat tiedon ihmiset”.

Tai Ahmad ibn Hanbalin sanat kun hän sanoi ”Jos he eivät ole Ahl Al-Hadiith, niin en tiedä  keitä he ovat.” Al-Qaadi ’Iyaadh selvensi tätä lausetta edelleen sanomalla: ”Ahmad tarkoitti Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’aa sekä niitä, jotka uskovat Ahl Al-Hadiithin madhabiin”.

Samoin on myös kerrottu Ahmad ibn Hanbalilta että kun häneltä kysyttiin tästä ryhmästä, hän vastasi: ”He ovat lännen (Syyrian) ihmiset. Sillä totisesti he ovat ne, jotka taistelevat roomalaisia vastaan. Jokainen, joka taistelee mushrikiinejä vastaan, on totuudella.”

Myös Ibn Taimiyyah oli sitä mieltä, että mujaahiduun ovat kaikkein eniten ansaitsevia ihmisiä sille, että heidät sisällytetään voittoisaan ryhmään, kuten hän sanoi: ”Mitä tulee Syyriassa ja Egyptissä olevaan ryhmään sekä heidän kaltaisiinsa, niin he ovat niitä, jotka taistelevat tässä ajassa Islaminuskon puolesta. Joten he ovat kaikkein ansaitsevimpia ihmisistä ollakseen sen voittoisan ryhmän sisällä, jonka Profeetta saws mainitisi hyödyllisessä sahiih-hadiithissa: ‘Ummani joukossa ei ikinä lakkaa olemasta ryhmä, joka on selvänä totuudella. Heitä eivät tule vahingoittamaan ne, jotka vastustavat heitä, eivätkä ne, jotka hylkäävät heidät, kunnes Tunti koittaa.’ ja Muslimin versiossa ’Lännen (Syyrian) ihmisten joukossa ei ikinä lakkaa olemasta…’” (Majmuu’ al-Fataawa osa.28 s.531)

Näin ollen tulee saapua siihen johtopäätökseen että ne, jotka kuuluvat Ahl As-Sunnan tielle niin sanoissaan kuin teoissaan, sisäisissä ja ukoisissa, sekä ne, jotka ottavat osaa jihaadiin  meidän aikoinamme, ovat totisesti pelastetusta ja voittoisasta ryhmästä, vaikka he olisivatkin erilaisista ryhmistä ja puolueista, sekä eri maantieteellisistä paikoista ja eri aikoina. Tästä tiedämme sen, että tämä ryhmä ei välttämättä ole mikään järjestäytynyt ryhmä ihmisiä, jotka toimivat tietyssä maailman kolkassa, vaan he ovat yksilöitä, jotka ovat levittäytyneet ympäri maailman. Heidän joukostaan ovat ’Ulamaa (oppineet), Mujaahduun, Du’aat (islamiin kutsujat), sekä ne jotka määräävät hyvään ja kieltävät pahasta, olivatpa he sitten missä tahansa.

Tämän takia Imaam An-Nawawi sanoi Sahiih Muslimin selitysteoksessaan (osa 13, s. 67): ”On mahdollista että tämä ryhmä koostuu erilaisista uskovaisten kategorioista. Joten heidän joukostaan on urheita miehiä jotka taistelevat. Heidän joukostaan on fuqahaa’ (fiqh-oppineita). Heidän joukostaan on muhaddithuun (hadiith-oppineita). Heidän joukostaan on zuhhaad (askeetikoita), sekä niitä jotka määräävät hyvään ja kieltävät pahasta, ja heidän joukostaan on ihmisiä jotka kuuluvat myihin hyvän kategorioihin. Eikä ole välttämätöntä että he olisivat kaikki yhdessä, vaan he voivat olla levittäytyneinä maapallon eri alueille.”

Onko ’aqiidah ainoa kriteeri sille että joku olisi pelastetusta sektistä?

Jotkut valitettavasti yli-painottavat ’aqiidan tärkeyttä ja unohtavat kokonaan teot, moraalit ja tavat, olettaen että uskomukset ovat ainoa kriteeri sille, että joku olisi Pelastetusta sektistä. Näin ollen heidän väitteensä mukaan jokainen, jolla on oikeat uskomukset (’aqiidah), on automaattisesti Pelastetusta sektistä, riippumatta hänen teoistaan; ja samaten myös jokainen, jolla on väärät uskomukset (’aqiidah), on tuomittu Helvetin tuleen eikä ole mitään mahdollisuutta sille että se henkilö olisi Pelastetusta sektistä, vaikka hänen hyvät tekonsa olisivat lukuisia. Tämä on pelkkä virheellinen olettamus, eikä ole mitään muuta kuin heijastuma heidän omissa syämissään olevasta Irjaa’-nimisestä sairaudesta, ymmärsivätpä he sitä tai eivät. Yleisesti sanottuna Al-Irjaa’ tarkoittaa sen uskomista, että teoilla ei ole mitään vaikutusta henkilön uskoon, ja että teoilla ei ole mitään osaa ihmisen pelastamisessa Helvetin tulelta.

Vaan totuus on se, että toiset muslimit ovat enemmän ansaitsevia Pelastetusta sektistä olemiseen kuin toiset, johtuen heidän uskomuksistaan ja/tai teoistaan. Joten jos joku tekee vääryyttä sieluaan vastaan tekemällä monia syntejä, ja hänellä on silti oikeat uskomukset (’aqiidah), niin jäljempi saattaa kumota edellisen, ja sen tähden hän saattaa olla Pelastetusta sektistä. Ja samaten jos joku tekee itselleen vääryyttä menemällä harhaan uskomuksissaan, mutta hänellä on silti lukuisia hyviä tekoja, jotka ovat painavempia kuin hänen kieroutunut ’aqiidansa, niin tämäkin henkilö saattaa olla Pelastetusta ryhmästä.

Tämä johtuu siitä että kriteerit sille, että  joku olisi Pelastetusta sektistä, eivät ole yksinomaan uskomukset (’aqiidah). Vaan se on imaan, joka on yhdenmukainen Koraanin, Sunnan sekä salafien (oikeamielisten edeltäjien) ijmaa’n, tekojen ja sanojen kanssa – niin sisäisten kuin ulkoistenkin.

Sen takia Sheikh Ibn Baaz sanoi kirjassaan ”Neuvoja Da’waa koskien” (s. 50), Pelastettua sektiä koskien: ”Kaikki nämä hadiithit opettavat meille sen, että Pelastettu sekti tämän Umman joukosta ovat ne, jotka pitävät kiinni Allahin Lähettilään sekä hänen seuralaistensa ’aqiidasta, puheesta ja teoista (ts. imaanista).”

Ja koska muslimit eroavat toisistaan imaaninsa tasossa, niin se, jolla on korkein imaan (joka on usko, puhe ja teot), on ansaitsevampi sille että hän on pelastetusta sektistä.

Samoin myös Du’aat (islamiin kutsujat) sekä ne, jotka määräävät hyvään ja kieltävät pahasta, saattavat olla ansaitsevampia pelastetusta sektistä olemiseen, kuin keskivertomuslimi. Oppineet ja Mujaahiduun saattavat olla ansaitsevampia kuin edellinen kategoria, ja samoin ne oppineet, jotka ovat myös mujaahiduun, saattavat olla vielä ansaitsevampia kuin edelliset.

Ja Allaah tietää parhaiten.

http://www.islamicawakening.com/viewarticle.php?articleID=12&pageID=371

Advertisements