Kolme asiaa, jotka usein sekoitetaan keskenään

On olemassa tiettyjä asioita, joiden välillä sielu on usein hämmentynyt ja sekoittaa ne keskenään, ja ainoastaan ne, joilla on syvää näkemystä ja viisautta, kykenevät kunnolla erottamaan ne toisistaan. Ibn Al-Qayyim osoittaa joitain näistä hiuksenhienoista yksityiskohdista ja eroavaisuuksista, jotka tulee tehdä:

i) Itsekunnioitus vs. turhamaisuus

“Itsekunnioitusta on laittaa sielusi nousemaan niiden pikkumaisien ja mitättömien asioiden yläpuolelle, jotka saavat ihmiset tavoittelemaan (itseään) niska limassa. Joten hän estää itseään tältä.

Tämä on eri kuin ylimielisyys, joka on luonteenpiirre joka syntyy kahdesta asiasta: tyytyväisyydestä itseensä sekä muiden vähättelemisestä. Joten ylimielisyys syntyy näistä kahdesta asiasta, ja ensimmäinen (ts. itsekunnioitus) syntyy kahdesta asiasta: itsensä kunnioittamisesta ja sen jaloksi tekemisestä…

Tämän kaiken perusta valmistella ja huoltaa sielua, sekä istuttaa siihen Omistajansa suosiminen. Joten jos joku epäonnistuu valmistelussaan ja huoltamisessaan, niin hän on epäonnistunut kaikessa.”

ii) Itsensä suojeleminen vs. ylpeileminen

“Se, joka suojelee itseään on kuin mies, joka pukee ylleen uudet vatteet; puhtaat, valkoiset ja kalliit. Joten hän menee kuninkaiden ja itseään alempana olevien luokse näissä vaatteissa. Hän ponnistelee suojellakseen näitä vaatteita kaikilta tahroilta ja lialta, jotka saattaisivat vaikuttaa niiden valkoisuuteen ja puhtauteen. Joten näet hänen näyttävän jalolta ja jatkuvasti pakenevan niistä paikoista, joissa hän pelkää että voisi liata vaatteensa. Hän ei salli yhdenkään tahran tai likatäplän tulla vaatteisiinsa.

Tämä on kuin se, joka vahvistaa ja rakentaa sydäntään ja uskontoaan: näet hänen välttävän kaikkia synnin tahroja, sillä ne tahraavat sydämen ja likaavat sitä enemmän kuin mikään likatahra voi liata puhdasta, valkoista vaatetta. Mutta, silmät on peitetty näiden tahrojen näkemiseltä. Joten näet hänen juoksevan pois miltä tahansa mahdolliselta tahralta, varoen ympärillään olevia ihmisiä ja sekoittuen heidän kanssaan vain harvoin, siitä pelosta että sama asia voi tapahtua hänen sydämelleen, kuin mikä tapahtui hänen valkoisille vaateilleen häen ollessaan teurastajien ja kokkien lähettyillä.

Tämä on eri kuin sellainen, joka ylentää itsensä, sillä vaikka hän onkin yllämainitun kaltainen näiden asioiden välttelyssä, niin hän pyrkii sillä astumaan ihmisten kaulojen yli ja laittamaan heidät jalkojensa alle. Joten tämä on yksi väri, ja se on toinen väri.”

iii) Nöyryys vs. nöyryytys

“Nöyryys syntyy a) Allahin, Hänen nimiensä, Hänen ominaisuuksiensa, ja Hänen korkeutensa tuntemisesta, sekä Hänen rakastamisestaan ja Hänen ylistämisestään; ja b) itsensä ja omien virheidensä hyvästä tuntemuksesta.

Joten näistä kahdesta tulee nöyryyden luonteenpiirre, ja se on sydämen alistaminen Allahille, sekä nöyryyden ja alamaisuuden siiven alentaminen Hänen palvelijoilleen. Joten hän ei näe mitään hyvettä mitä hänellä olisi muiden ylitse, eikä hän näe mitään oikeuksiaan, jotka olisivat muita ylempänä. Vaan sen sijaan hän näkee muiden hyveellisyyden itsensä ylitse, ja hän näkee heidän oikeutensa ennen omiaan. Tämä on luonteenpiirre, jonka Allaah antaa niille, joita Hän rakastaa, ja joista Hän haluaa tehdä jaloja ja läheisiä Itselleen.

Mitä tulee nöyryytykseen, niin se on alhaisuutta ja sielun voimanpuutetta sen saavuttamisessa, mitä se haluaa, aivan kuten alhaisten nöyryys halujensa täyttämisessä, uhrin nöyryys sortajalleen, sekä sellaisen nöyryys, joka tavoittelee jotain joltakulta muulta sille henkilölle. Tämä on kaikki alhaisuutta ja ala-arvoisuutta, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen nöyryyden kanssa. Allaah rakastaa nöyryyttä, ja Hän vihaa alhaisuutta ja nöryytystä. Sahiihissa on  kerrottu Allahin Lähettilään saws sanoneen: “Minulle on paljastettu että teidän tulisi olla nöyriä niin, että kukaan ei kerskaile muiden ylitse, ja kenekään ei tulisi rikkoa toisia vastaan.”

[’ar-Ruuh’; s. 313-317]

Advertisements