Me tarvitsemme veljeyttä!

Muhammad Qutb

“…Allaah sanoi: {“Totisesti, uskovaiset ovat veljiä…”} [al-Hujurat; 10]

Veljeys on kauneimpia aiheita, mistä voi puhua! Se on niin puhdas ja miellyttävä, kuin valo! Se on niin rikas ja rakastettu sydämelle…

Mutta, mikä on se veljeys, johon Allahin Kirjassa viitataan?

Kaksi ihmistä voi kävellä laveaa tietä pitkin veljinä, turvassa ja rentoutuneina, toisen laittaessa kätensä toisen olkapäälle veljellisestä rakkaudesta. Mutta, katso heitä kun tie kapenee ja on vain riittävän leveä siihen, että toinen kävelee toisen perässä – ketä minun tulisi suosia? Kävelisinkö eteen päin? Vai seuraisinko veljeäni ja antaisin hänen kävellä edelläni?

Sitten katso, kun tiestä tulee vielä kapeampi, niin että vain toinen heistä pystyy kävelemään sillä! On vain yksi mahdollisuus: joko minä tai minun veljeni. Kenelle annan etuoikeuden? Sanonko että tämä on minun tilaisuuteni ja hän voi mennä etsimään omaansa? Vai sanonko veljelleni ”Ota tämä tilaisuus itsellesi, ja minä tulen löytämään omani”?

Tämä on se testi.

Veljeys turvan ja helppouden aikana on yksi juttu, sillä se ei mene sielun haluja vastaan. Itse asiassa se itsessään on yksi niistä haluista, joita ihminen pyrkii hankkimaan saavuttaakseen sen  mukana tulevan rentoutumisen tunteen.

Mutta mitä tulee vaikeuksia sisältäviin tilanteisiin tai henkilökohtaiseen hyötyyn, niin tämä on se kohta, jossa veljeyttä testataan; missä tehdään ero rakkaudessa muita kohtaan, sekä rakkaudessa omaa itseään kohtaan, joka saattaa olla piilossa helppoina ja turvallisina aikoina, saaden henkilön olettamaan että hän on todellinen ”veli”, joka täyttää veljeyden vaatimukset!

Kuinka monta kokoontumista, kuinka monta luentoa, kuinka monta nuhtelua, kuinka monta neuvoa ihminen tai jokin ryhmä tarvitsee vakiinnuttaakseen tämän käsitteen mielissään, niin että siitä ei tule pelkästään jotain teoreettista käsitettä joka ei koskaan mene tämän tason ohitse? Sen pitäisi olla läsnä sydämessä, syvästi juurtuneena sydämeen, kunnes se saa aikaan fyysisiä ilmentymiä, kuten Allahin Kirjassa mainitaan:

{“Ja ne, joilla oli ennen heitä koteja (Medinassa, ts. Al-Ansaar) ja jotka uskoivat, rakastavat niitä jotka tekivät hijran heidän luokseen (Al-Muhaajiruun), eivätkä löydä sydämistään mitään kateutta sitä kohtaan mitä heille on annettu, ja laittavat heidät itsensä edelle, vaikka he tarvitsisivat sitä (minkä heille antavat). Ja joka pelastuu omalta petollisuudeltaan, niin ne ovat niitä jotka tulevat olemaan voittoisia.”} [al-Hashr; 9]

Tämänkaltaiset esimerkit ovat niitä, joiden eteen Allahin Lähettiläs saws teki töitä opettaessaan seuralaisiaan Mekassa 13 vuoden ajan, ja sitten sen jälkeen Medinassa vietettyinä vuosina. Mutta hän ei ikinä sanonut itselleen Mekassa ollessaan ”Mihin saakka me tulemme opettamaan näitä periaatteita tekemättä mitään?” Hän ei ikinä sanonut tätä sillä hän tiesi varmasti, että tämä oli yksi niistä perusperiaatteista, jotka vaadittiin perustaakseen sen uskovaisten perustan, mitä kohti hän teki töitä, ja että tämä veljeys – sen lisäksi että sen on elintärkeää perustaakseen uskovaisille sellaisen pohjan, joka toimii muslimikansakunnan siemenenä –  oli myös osa ”Laa ilaaha ill Allaah”:n käytökseen liittyvien puolien täyttämisestä, sillä tämä sanonta ei ole pelkkää syvää, sydämessä pidettyä uskoa. Vaan se tarkoittaa että ihmisen tulee myös fyysisesti noudattaa sitä mitä Allaah on paljastanut, sekä kaikkea mikä on tullut Häneltä. Joten tästä veljeydestä kiinni pitäminen on osa tämän sanonnan sisältöä, ja Allaah rakastaa tätä veljeyttä ja on ylistänyt sitä ja tehnyt siitä pakollisen Häneen uskoville, ja Hän on paljastanut monia jakeita sitä koskien. Kuuluisin niistä on:

{“Oi te jotka uskotte, älköön yksi ryhmä teistä pilkatko toista ryhmää, (sillä) kenties he ovat heitä parempia; tai naiset toisia naisia, (sillä) kenties he ovat heitä parempia. Älkääkä halventako toisianne älkääkä loukatko toisianne nimityksillä. Kuinka paha onkaan loukkaava nimitys uskon jälkeen (ts. että kutsutte uskovaista veljeänne nimityksillä kuten Oi faasiq, Oi syntinen jne.)! Ja joka ei kadu (tällaista tekoa), niin totisesti he ovat väärintekijöitä. Oi te jotka uskotte, välttäkää paljoja epäilyksiä, sillä totisesti jotkut epäilykset ovat syntiä. Älkääkä vakoilko toisianne tai puhuko toisistanne pahaa. Haluaisiko joku teistä syödä kuolleen veljensä lihaa? Totisesti vihaisitte sitä. Ja pelätkää Allahia, totisesti Allaah on Katumuksen hyväksyjä, Armelias.”} [al-Hujuraat; 11-12]

Koraanilla… ystävyydelllä… toistensa kanssa elämisellä… jatkuvalla ohjaamisella… Lähettilään saws jalossa luonteessa nähtävällä johtajuudella… sillä rakkaudella joka virtasi heihin hänen saws suuresta sydämestään… huomiolla ja huolenpidolla toisiaan kohtaan aivan kuin millään muulla kuin sillä yhdellä henkilöllä ei olisi väliä… jatkuvilla uskon aikaansaamien tunteiden osoituksilla jamaa´an kanssa…

Näiden yhdistettyjen metodien kautta Allahin Lähettiläs saws hoiti tätä veljellistä joukkoa, joka saavutti ihmeitä veljeydellään, ja hän saws rakensi tämän lujan, yhtenäisen rakennelman, jonka yksittäiset osat kaikki tukivat ja vahvistivat toisiaan.

Tässä uudessa outoudessa, josta Islaam löytää itsensä, tarvitsemme juuri sitä, mitä tarvittiin sen ensimmäisessä outoudessa. Jos emme kykene saavuttamaan sitä samaa tasoa jonka he saavuttivat, niin meidän tulisi ainakin yrittää päästä lähelle sitä, sillä jaahiliyyah on tuhonnut jokaisen suhteen joka ei kykene kestämään kaikkia sen paineita, ja meidän on pysyttävä vahvoina huolimatta näistä paineista, jotka haluaisivat meidän murenevan pois ja hajaantuvan.

Kuinka kauan tämä tulee kestämään ja kuinka paljon ponnisteluja vaaditaan? Minulla ei ole aavistustakaan. Mutta tiedän varmasti että se on elintärkeää, ja että sen perustan, josta jaahiliyyah tullaan kohtaamaan kaikkine juonineen, on fyysisissä ominaisuuksissaan täytettävä tämä ominaisuus Laa ilaaha ill Allaah:n ominaisuuksista, jotta siitä tulisi Allahin suojeluksen arvoinen…”

[’Waqi’una al-Mu’asir’; s. 468-469]

Mainokset