Mustasukkaisuudesta islamia kohtaan on tullut puute…

’Abdullaah ’Azzaam

“…Se on katastrofi, että sydämesi kuolee ilman että edes huomaat sitä. Se on aivan kuin sanoisit ’Oi Herra, kuinka usein kapinoinkaan Sinua vastaan ilman että rankaiset minua siitä.’ Ja Hän vastaisi: ’Kuinka usein rankaisenkaan sinua ilman että edes huomaat sitä! Enkö olekin poistanut elämän sydämestäsi?’

Sydämen kuoleminen, reaktion puute sharii’ah-teksteihin, se että kasvoistasi ei tule punaiset Allahin takia… sitä se on. Sydämesi on kuollut. Se ei enää pumppaa verta. Itse asiassa siitä on nyt tullut jotain hävettävää. Siitä on nyt tullut paheksuttavaa, että jollakulla on kiihkoa ja että hän reagoi voimakkaasti nähdessään jotain turmeltuneisuutta tai pahaa edessään. Tätä pidetään nykyään puutteena niiden monien puutteiden joukosta, joita ihmisen luonteessa voi olla. Ihmiset tulevat sanomaan että sinä olet reppana joka tulistuu nopeasti, tai että olet intohimoinen, tai että olet kiihkomielinen, tai että olet fundamentalisti, jne. Kyllä! Se on jotain paheksuttavaa!

…Kyllä, ja tämä on syy siihen, että käytämme nykyään näitä termejä tajuamatta mitä me sanomme. Tämä henkilö on liian yksinkertainen, tämä henkilö on liian intohimoinen, tämä henkilö on fanaatikko, helposti tulistuva, kiihkomielinen, jne. Ja annetaanko tälle uskonnolle voitto pelkällä järjen käytöllä, vai annetaanko sille voitto kiihkolla ja intohimolla? Järki sanoo sinulle: Kuinka voisit vastustaa Venäjää (tai mitä tahansa vihollista)? Maalik ibn Nabi sanoi, että Bilalin etusormi, joka oli nostettu kohti taivasta sanoen ’Ahad, Ahad’ (’Hän on Yksi, Hän on Yksi’, kun quraishilaiset olivat kahlinneet hänet tulikuumaan kivenlohkareeseen ja jättäneet hänet paahtavaan aurinkoon, ja hän sanoi ettei keksinyt mitään muuta joka olisi sivaltanut heitä yhtä pahoin kuin tämän sanominen siinäkin tilanteessa), ei ollut järjen ääni. Vaan se oli tunteen ääni, sillä järki olisi käskenyt hänen huijata Umayyah bin Khalafia ja sitten tulla yöllä uusimaan islaminsa Muhammadin saws luokse.

Joku sanoi minulle kerran: ”Veli, meidän ei pitäisi olla niin avoimia kaikessa mitä sanomme. Minä istuin kaksi vuotta (töissä) eräässä toimistossa ilman että työtoverini tiesi mitään ajatuksistani.” Joten sanoin hänelle: ”Allaah helpottakoon asioitasi. Tämä tarkoittaa että kahteen vuoteen et puhunut sanaakaan rohkaistaksesi hyvään ja kieltääksesi pahasta, sillä jos olisit puhunut, hän olisi tietänyt ajatuksesi?” Ja hän pitää tätä oveluutena omalta taholtaan!

Pelkurit luulevat että pelkuruus on älykkyyttä * Tämä on on kieron sielun valheita…”

[’Fi Dhilal Surat at-Tawbah’; s. 223]

Advertisements