Helppojen aikojen palvonta vs. vaikeiden aikojen palvonta

Ibn Al-Qayyim

“…Totisesti Allaah on velvoittanut orjansa palvontaan niin vaikeissa olosuhteissa kuin helpoissakin. Hän on velvoittanut heidät palvontaan siinä (ajassa, tilanteessa tms.) missä he eivät pidä, aivan kuten Hän on velvoittanut heidät palvontaan siinä missä he rakastavat. Suurimmalle osalle ihmisistä annetaan tilaisuus palvoa sen puitteissa, mitä he rakastavat. Mutta, se todellinen erottava tekijä on se, kun henkilö palvoo sellaisissa olosuhteissa joista hän ei pidä; ja tämä on se, mikä laittaa jonkun ihmisen asteita ja asteita  muiden yläpuolelle, ja tämä on se, mikä määrittelee hänen tasonsa Allahin luona.

Joten wudun tekeminen kylmällä vedellä äärimmäisen kuumalla ilmalla on palvontaa, ja kauniin, rakastetun vaimosi suuteleminen on palvontaa, sekä rahan käyttäminen häneen, lapsiin ja itseesi on palvontaa. Tämä sama wudu kylmällä vedellä äärimmäisen kylmällä ilmalla on myös palvontaa, ja erittäin houkuttelevan synnin hylkääminen silloin kun ei ole pelkoa siitä että kukaan saisi selville, on myös palvontaa, ja rahan käyttäminen köyhyyden aikana on myös palvontaa.

Mutta näiden kahden palvontakategorian välillä on valtaisa ero!

Joten se, joka on Allahin orja kummankin laisissa olosuhteissa, täyttäen Hänen oikeutensa niin siinä mistä hän pitää, kuin siinäkin, mistä hän ei pidä, on se, johon tämä jae pätee: {”Eikö Allaah ole riittävä orjalleen?”} [az-Zumar; 25] ja toisessa qiraa’assa: {“…orjilleen?”} Näillä molemmilla on sama merkitys, sillä on ainoastaan liitos sen yleiseen merkitykseen, ja viittaa kaikkiin Allahin orjiin.

Se täydellinen riittävyys, johon tässä jakeessa viitataan, saavutetaan orjan osoittaman täydellisen alistumisen ja palvonnan kautta; ja epätäydellinen riittävyys tulee epätäydellisen alistumisen kautta. Joten joka löytää itsensä hyvästä, hänen tulisi ylistää Allahia, ja joka löytää itsensä jostain muusta, hänen tulee ainoastaan syyttää itseään…”

[’al-Wabil as-Sayyib’; s. 22-23]

Mainokset