Sisäinen tilamme vs. Ulkoinen tilamme

’Abdullaah ’Azzaam

“…Ja uskovainen – subhaan Allaah – on kaikkien rakastama, tapahtuipa mitä tahansa.

Miksi?

Uskovainen ei ole feikki. Ei ole olemassa mitään, mitä voisit pitää häntä vastaan. Mitä hän tekee salassa, on sitä, mitä hän tekee julkisesti. Ei ole olemassa salaisia tekoja ja julkisia tekoja. Hänellä ei ole yhtä persoonallisuutta salassa ja toista julkisuudessa. Ne ovat kumpikin samoja. Joten jos kurkistaisit hänen elämäänsä hänen ollessaan yksin, löytäisit hänet vielä parempana kuin mitä hän on julkisuudessa. Jos näkisit hänet kotonaan yöllä, löytäisit hänet joko rukoilemasta, nukkumasta, syömästä suhuuria tai resitoimasta Koraania. Ei ole mitään, mitä voisit pitää häntä vastaan. Ei ole mitään tyttöä jonka hän on salakuljettanut kotiinsa tehdäkseen hänen kanssaan moraalittomia tekoja, eikä hänellä ole varastettua rahaa jota hän on laskemassa.

Hänen ulkoinen tilansa on kuin hänen sisäinen tilansa. Itse asiassa hänen sisäinen tilansa on vielä parempi kuin hänen ulkoinen tilansa, ja aikaisemmilla muslimeilla olikin tapanaan sanoa ”Oi Allaah, tee sisäisestä tilastamme parempi kuin ulkoisesta tilastamme, ja tee ulkoisesta tilastamme hyvä.” Ei ole mitään, mitä voisit pitää häntä vastaan. Hänellä on sisäistä luottamusta, hän on varma itsestään, ja hän on rentoutunut.

Mutta mitä tulee tekopyhään, niin hän pelkää että jokainen tulee saamaan selville hänen virheensä, ja että he urkkivat hänen syntejään. Siitä johtuen epäluuloinen ihminen on kuin hän haluaisi kertoa ihmisille ”Viekää minut pois, viekää minut pois”. Miksi? Hän on täynnä vikoja, ja hän epäilee että tämä henkilö tietää ne, tämä henkilö sai ne selville, jne. Joten hänen koko elämänsä on täynnä ahdistusta ja rajoittuneisuutta.

Kun taas mitä tulee uskovaiseen, niin ‘Umar bin al-Khattab menetti kerran wuduunsa ollessaan minbarissa. Hän sanoi: ”Oi ihmiset, olen päästänyt ilmaa, menen tekmään wuduun ja palaan takaisin.” Hän on varma itsestään. Joten miksi hän välittäisi siitä, mitä ihmiset ajattelevat? Eräänä päivänä, muuna kuin perjantaina, hän nousi minbariin, kokosi ihmiset yhteen ja sanoi: ”Oi ihmiset, muutama vuosi sitten minulla oli tapanani paimentaa lampaita Mekan asukkaille muutamaa kuparikolikkoa vastaan.” Joten ‘Abdur-Rahman bin ‘Awf veti hänet syrjään ja sanoi hänelle yksityisesti: ”Uskovaisten johtaja, et tehnyt mitään muuta kuin vähättelit itseäsi kaikkien edessä.” Joten ’Umar sanoi: ”Se juuri oli minun aikomukseni. Tunsin ylpeyttä itsestäni, joten halusin siksi nöyrentää itseni kaikkien edessä.””

[’Fi Dhilal Surat at-Tawbah’; s. 489]

Mainokset