Sydämen sokeus

’Abdullaah ’Azzaam

“…Käyttäydyt Allahin kanssa aivan kuin leikkisit pikkulasten kanssa… kuten Ayyuub As-Sakhtiyaani sanoi: ”He yrittävät huijata Allahia aivan kuin olisivat huijaamassa pientä poikaa.”

Minä pysähdyn usein tämän jakeen kohdalle: {“Totisesti, todisteet ovat tulleet Herraltasi, joten joka näkee, tekee niin itsensä takia, ja joka sokaisee itsensä, tekee niin omaksi vahingokseen, ja minä en ole vartija teidän päällenne.”} [al-An’aam; 104], ja kysyn itseltäni: ”Kuinka näiden tekopyhien – ja etsin Allahista suojaa heiltä – sydämet voivat olla niin sokeita näkemästä, vaikka Allahin Lähettiläs oli heidän keskuudessaan, ja Koraanin valo oli heidän keskuudessaan? Kuinka heidän silmänsä voivat olla niin harhautuneita näkemästä, ja Profeetta – tämä Profeetta, joka saa ilmestyksiä – ei saa heiltä ansaitsemaansa arvostusta?” Ja tämä ei johdu mistään muusta kuin siitä, että sydän on sokea, ja etsin Allahista turvaa. Kuinka sydän voi olla sokea? Kuinka on mahdollista että sydän voi sairastua sokeuteen? Syntien suuren määrän takia. Synnit alkavat pieninä! Hän tekee itsensä rohkeaksi Allahin edessä  pienellä synnillä, mikä tekee hänestä vielä rohkeamman, ja rohkeamman, ja Allaah antaa hänen olla, kuten Profeetta saws sanoi: “Totisesti Allaah antaa väärintekijän olla, kunnes Hän ottaa hänet (luokseen) eikä päästä häntä pois.” Israelin kansaa koskien Hän sanoi:

{“Se johtui siitä, että he tekivät epäuskoa Allahin merkkeihin ja tappoivat profeettoja vääryydellä. Se johtui siitä, että he olivat tottelemattomia ja menivät rajojen yli.”} [al-Baqarah; 61]

Se kaikki alkoi synneillä ja väärintekemisellä, ja päättyi profeettojen tappamiseen ja epäuskoon Allahin merkkejä kohtaan.

Tämän takia Allahin Lähettiläs sanoi:  “Allaah on kironnut sen varkaan, jonka käsi leikataan irti kananmunan varastamisesta-” Ja leikataanko sellaisen käsi irti, joka varastaa kananmunan? Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että kättä ei leikata irti alle kolmen dirhamin arvosta varastamisesta, eivätkö olekin? Kyllä! Joten kuinka jonkun käsi voitaisi leikata irti kananmunan varastamisesta? Koska kun hän varasti munan, sitten hän varasti kanan. Ja kun hän varasti kanan, sitten hän varasti lehämän. Ja näin hän päätyy saamaan kätensä leikatuksi, ja sellaisia synnit ovat.

Sydän on kuin lasia – etkö näe lamppua? Lasilamppua, auton tuulilasia… Auton tuulilasilla on pyyhkijät ja pesunestettä siihen asennettuina. Joten aina kun se tulee likaiseksi, painat nappia, ja nestettä tulee ulos ja pyyhkijät pesevät sen: “Seuraa pahaa tekoa hyvällä teolla, ja se tulee pyyhkimään sen pois.” Mutta jos syöksyt mutakuoppaan, niin kuinka voit puhdistaa tuulilasisi? Jos suurne synnin hukuttaa pois toinen suuri synti, ja sen itsensä hukuttaa pois toinen suuri synti, niin sydämestä tulee pimeä ja synkkä. Jos palvelija tekee synnin, niin se jättää mustan täplän hänen sydämeensä, ja sitä seuraa toinen täplä, ja toinen täplä – kunnes siitä tulee mustuuden nielaisema. Kun sydämestä tulee musta, siitä ei voi säteillä yhtään valoa, eikä yhtään valoa voi haihtua siitä, eikä yhtään valoa voi nähdä siitä, ja sitä tarkoitetaan tällä:

{“Ei! Heidän sydämiensä päällä on peite niistä pahoista teoista ja synneistä, joita he ansaitsivat.”} [al-Mutaffifiin; 14]

Joten hän päätyy niin ettei hän kykene visualisoimaan asioita, eikä mitään voida nähdä hänestä. Hänestä tulee kuin kameran linssi: Jos sitä ei pyyhitä puhtaaksi, siitä ei voi nähdä mitään kuvia. Joskus hän näkee asioita muina kuin mitä ne ovat, jos lika ja pimeys pinttyvät. Joten jos ne pinttyvät, hän näkee hyvän pahana, ja pahan hyvänä. Hänellä on tummentanut sydämensä, ja nyt hänestä on tullut kykenemätön erottamaan minkään välillä. Hän on samentanut sydämensä, joten nyt näiden tuulilasinpyyhkijöiden on tehtävä jatkuvasti töitä, ja nämä pyyhkijät jättävät sydämen puhtaaksi. Mutta jos tuulilasista tulee mutainen, niin ne pyyhkijät ainoastaan levittävät mutaa ympäriinsä. Sellainen tilanne vaatii pitkäaikaista vaivannäköä, sillä et pystyisi käyttämään pyyhkijöitä ollessasi ajamassa. Sellainen tapaus vaatisi todellista ja vilpitöntä katumusta ja vahvaa paluuta Allahin luokse, ja mikään ei ole sinulle mahdotonta.

Monet ihmisistä olivat maantierosvoja.  Al-Fudail bin ‘Iyaad oli maantierosvo, ja eräänä yönä hän saapui talolle jonka halusi ryöstää, mutta löysi sen omistajan yörukouksesta resitoimassa:

{“Eikö ole tullut aika että niiden, jotka uskovat, heidän sydämensä nöyrtyvät Allahin muistelemisesta ja siitä, minkä Hän on lähettänyt alas totuudesta; ettei heistä tule kuin ne, joille annettiin Kirja ennen heitä, ja heidän aikansa pidennettiin ja heidän sydämensä kovettuivat, ja monet heistä olivat pahantekijöitä?.”} [al-Hadiid; 16]

Sitten hän (Al-Fudail) sanoi: ”Kyllä, aika on tullut!” Ja hän katui sen saman talon muurilla, jonka hän oli aikeissa ryöstää, ja hänestä tuli Al-Fudail bin ‘Iyaad, suurin kaikista palvojista ja askeetikoista, ja suurimmista oppineista ja mahddithuuneista (hadiithin kertojista)!

…Katuminen on ihmisen kykyjen ulottuvilla. Mutta hänen on tehtävä katumuksestaan todellinen ja vilpitön! Mitä tulee sellaiseen, että joku on tottelematon Allahia kohtaan eräänä päivänä, ja Allaah antaa hänen maistaa syntinsä tuskaa, kunnes hän katuu päivän lopussa, ja aamulla palaa siihen tilaan missä hän oli ennen katumistaan? Ei, ei, ei… sen on oltava todellinen, vilpitön katumus, ja todellinen ja vilpitön katumus tarkoittaa sitä, että sinä a) irroitat itsesi täydellisesti siitä synnistä, b) teet mitä suurimpia ponnisteluita ollaksesi ikinä palaamatta siihen uudestaan, c) todella kadut sitä, mitä olet tehnyt, ja d) että ennemmin tai myöhimmin paikkaat ne muiden oikeudet, joita olet rikkonut. Vasta silloin Allaah tulee huomioimaan sinun katumuksesi…”

[’Fi Dhilal Surat at-Tawbah’; s. 322-324]

Advertisements