Lyhyesti:

Tawhiid: Monoteismi, Allahin yksilöiminen, ts. usko että Allaah on Yksi, ilman vertaisia jumaluudessaan ja palvonnassaan; Yksi, ilman vertaisia herruudessaan ja kaikkivaltiudessaan; Yksi, ilman samankaltaisuutta olemuksessaan tai ominaisuuksissaan.

’Aqiidah: Uskomukset; ne asiat, joihin jokaisen muslimin on uskottava varmuudella ja ilman epäilyksiä.

Tarkemmin:

Tawhiid

Kielellisesti tawhiid tarkoittaa yhtenäistämistä, ja se on johdettu arabiankielisestä verbistä wahhada, mikä tarkoittaa yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. (waahid = yksi)

Sharii’allisesti tawhiid tarkoittaa “Alistua Allahin täydelliselle Herruudelle ja Jumaluudelle (tai tunnustaa), sekä puhdistaa Allahin nimet ja ominaisuudet kaikista luotujen teoista ja olla liittämättä mitään Hänen rinnalleen.”

Islamin ensimmäisten sukupolvien jälkeen, kun oikea tieto alkoi vähentyä ja se alkoi saada vieraita, islamiin kuulumattomia vaikutteita, oppineet jakoivat tawhiidin kolmeen osaan asian selkeyttämiseksi (300-luvun paikkeilla, hijran jälkeen). Tämä jako ei silti ole mikään uskonnollinen uudistus, sillä sen perusteet ovat selkeästi havaittavissa Allahin Kirjassa. Perinteisesti tawhiid siis jaotellaan näin:

Tawhiid al-Uluhiyyah (-> ilaah = jokin palvottu asia, palvonnan kohde)

Tunnetaan myös nimellä Tawhiid al-‘ibaadah (palvonnan tawhiid). Tämä tarkoittaa sitä uskomusta, että Allaah on Yksi ilman kilpailijoita tai vertaisia jumaluudessaan ja palvonnassaan. Allaah on ainoa palvonnan arvoinen, ja kaikki palvonta on osoitettava yksinomaan Hänelle. Tämä tekee välttämättömäksi täydellisen ja ehdottoman kieltämisen kaikkien välikäsien ja vertaisten liittämiselle Allahia kohtaan. Palvonta on paljon muutakin kuin rukous, zakaah, hajj jne. – se on täydellistä tottelevaisuutta ja alistuneisuutta Allahia kohtaan Läinsäätäjänä, kaiken hallitsijana ja kaikesta määräävänä.

Tawhiid ar-Rububiyyah (-> Rabb = Herra)

Tämä tarkoittaa uskomusta siihen, että Allaah on Yksi ilman kilpailijoita tai vertaisia herruudessaan ja kaikkivaltiudessaan. Hän on maailmankaikkeuden ainoa Herra ja Ylläpitäjä kaikissa asioissa, luomisessa, suunnittelemisessa, hallitsemisessa jne., eli Luoja. Tawhiid ar-Rububiyyah perustuu siihen perusperiaatteeseen, että Allaah Yksin toi kaikki asiat olemaan (ts. loi ne), ja Allaah Yksin ylläpitää ja huoltaa luomustaan, ja että Hän on itsenäinen ja riippumaton luomuksestaan.

Tawhiid al-Asmaa’ was-Sifaat (asmaa’ = nimet, sifaat = ominaisuudet)

Tämä tarkoittaa uskomusta siihen, että Allaah on Yksi ilman samankaltaisuutta nimissään ja ominaisuuksissaan. Allahia on kuvailtava sillä tavalla kuin Hän ja Hänen Lähettiläänsä ovat Häntä kuvailleet, näiden ominaisuuksien ilmeisessä merkityksessä – kieltämättä niistä mitään, tulkitsematta niistä mitään toisin, ja samaistamatta niistä mitään luotujen ominaisuuksiin.

’Aqiidah

‘Aqiidah viittaa niihin asioihin, joihin muslimin on uskottava varmuudella ja vakuudella sydämessään ja sielussaan. Niihin ei saa olla sekoittunut mitään epäilyksiä tai epävarmuutta.

Arabiankielinen sana ‘aqiidah tulee sanasta ‘aqada, mikä tarkoittaa varmuutta, vahvistamista, varmistamista jne. Allaah sanoo Koraanissa:

”Allaah ei tule rankaisemaan teitä siitä mikä on tahatonta teidän valoissainne, mutta Hän tulee rankaisemaan siitä, mitä tarkoititte valoissanne (bimaa ‘aqqadtum al-aymaan) [ts. jos vannoo jotain tarkotuksella ja rikkoo valansa tahallaan]…” [al-Maa’idah 5:89]

Verbi, joka on tässä käännetty “tarkoititte”, on ‘aqqada/ta’qiid, ja viitaa siihen kun jollakulla on päättäväisyyttä sydämessään. Arabiaksi voidaan sanoa ’aqadal-habl (köysi sidottiin), ts. se vedettiin tiukasti yhteen. Sana i’tiqaad (uskomus, olettamus) on myös johdettu samasta juuresta, ja sen merkitys on sitoa, tehdä vahvaksi. Sanonta a’taqadtu kadhaa tarkoittaa: Olen vakuuttunut siitä sydämessäni. Tämä on rationaalinen vakuuttuneisuus.

Mutta islamissa ‘aqiidah on tiedon asia. Muslimin on pakko uskoa sydämessään ja hänellä on oltava uskoa ja vakuuttuneisuutta, ilman mitään epäilyksiä, sillä Allaah on kertonut hänelle ’aqiidasta Kirjassaan sekä ilmestyksiensä kautta Profeetalle saws.

’Aqiidan periaatteet ovat ne, joihin Allaah on määrännyt meitä uskomaan, kuten mainitaan jakeessa:

”Lähettiläs uskoo siihen, mitä on lähetetty hänelle hänen Herraltaan, ja (niin myös) uskovaiset. Jokainen heistä uskoo Allahiin, Hänen enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa ja Hänen Lähettiläisiinsä. (He sanovat:) ’Emme tee eroa yhdenkään Hänen Lähettiläänsä välillä.’ Ja he sanovat: ’Kuulemme ja tottelemme. (Tavoittelemme) anteeksiantoasi, oi Herramme, ja Sinun luoksesi on (kaiken) paluu.’” [al-Baqarah 2:285]

– ja kuten Profeetta saws määritteli kuuluisassa hadiithissa, jossa kuvaillaan kuin Jibriil tuli hänen luokseen ja kysyi häneltä uskosta ja islamista: “Al-iimaan (usko) on uskoa Allahiin, Hänen enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen Lähettiläsiinsä, Viimeiseen päivään sekä Qadariin (ennaltamäärättyyn kohtaloon) – sen hyvään ja pahaan.”

Joten islamissa ’aqiidah viittaa niihin asioihin, jotka tunnetaan Koraanista ja luotettavista hadiitheista, ja joihin muslimin on uskottava sydämessään tunnustaakseen Allahin ja Hänen Lähettiläänsä Totuuden.

(Sharh Lum’ah al-I’tiqaad, Ibn al-Uthaymiin; al-‘Aqiidah filLaah,  ‘Umar al-Ashqar).

Mainokset