Muslimin kansallisuus ja hänen uskonsa

Sinä päivänä, jona islaam antoi ihmiskunnalle uudet arvokäsitteet ja normit, ja näytti tavan oppia nämä arvot ja normit, se myös antoi sille uuden ihmissuhteiden käsitteen. Islaam tuli palauttamaan ihmiset heidän Elattajansa luokse ja tekemään Hänen johdatuksestaan ainoan lähteen, josta arvoja ja normeja tulee hankkia, sillä Hän on Elannon antaja ja Alullepanija. Kaikkien suhteiden tulisi olla perustettu Hänen kauttaan, sillä me tulimme olemaan Hänen tahtonsa kautta, ja tulemme palaamaan Hänen luokseen.

Islaam tuli muodostamaan vain yhden suhteen joka sitoo ihmisiä yhteen Jumalan silmissä, ja jos tämä suhde on vakaasti perustettu, niin kaikista muista vereen ja muihin tekijöihin perustuvista suhteista tulee poissuljettuja.

Et tule näkemään Allahiin ja Viimeiseen päivään uskovien ihmisten ottavan liittolaisikseen niitä jotka vastustavat Allahia ja Hänen Lähettilästään, vaikka he olisivat heidän isiään, poikiaan, veljiään tai omaa kansaansa.” (58:22)

Tässä maailmassa on ainostaan yksi Jumalan puolue; kaikki muut ovat Saatanan ja kapinoitsemisen puolueita.

Ne, jotka uskovat, taistelevat Allahin takia, ja ne, jotka epäuskovat, taistelevat taaghuutin (Saatanan jne.) takia. Joten taistelkaa Saatanan liittolaisia vastaan, totisesti Saatanan juoni on heikko.” (4:76)

On vain yksi tie päästä Jumalan luokse; mitkään muut tiet eivät johda Hänen luokseen.

Ja totisesti tämä on Suora tieni, joten seuratkaa sitä, älkääkä seuratko (muita) teitä, sillä ne tulevat erkaannuttamaan teidät Hänen tieltään…” (6:153)

Ihmiselämälle on olemassa vain yksi todellinen järjestelmä, ja se on islaam; kaikki muut järjestelmät ovat jaahiliyyaa.

Haluavatko he siis jaahiliyyan (tietämättömyyden ajan) tuomiota? Ja kuka olisi Allahia parempi tuomitsemaan kansalle, jolla on vankka usko?” (5:50)

On olemassa vain yksi laki, jota tulee seurata, ja se on Jumalan Sharii’ah; kaikki sitä lukuun ottamatta ovat pelkkiä päähänpistoja.

Sitten asetimme sinut selkeälle tielle määräyksistä(mme), joten seuraa sitä, äläkä seuraa niiden haluja, jotka eivät tiedä.” (45:18)

Totuus on yksi ja jakamaton; kaikki siitä poikkeava on harhaa.

Totuus, ja mitä on totuuden jälkeen muuta kuin harhaa? Joten kuinka siis käännytte pois?” (10:32)

Maapallolla on vain yksi paikka, jota voidaan kutsua islamin kodiksi (Daar al-Islaam), ja se on se paikka, jossa islamilainen valtio on perustettu, ja jossa sharii’ah on auktoriteetti, ja jossa Jumalan rajoja noudatetaan, ja jossa kaikki muslimit hoitavat valtion asioita yhtenäisin neuvotteluin. Muu maailma on vihamielisyyden koti (Daar al-Harb). Muslmilla voi olla ainoastaan kaksi mahdollista suhdetta Daar al-Harbin kanssa: rauha sopimusperusteisella yhteisymmärryksellä, tai sota. Sellaista maata, jonka kanssa on olemassa sopimus, ei tulla pitämään islamin kotina.

Totisesti ne, jotka uskoivat ja tekivät hijran ja taistelivat omaisuudellaan ja itsellään Allahin takia, ja ne, jotka antoivat heille turvan ja auttoivat heitä, he ovat toinen toistensa liittolaisia. Ja ne, jotka uskoivat ja eivät tehneet hijraa, niin teillä ei ole heistä mitään vastuuta kunnes he tekevät hijran, mutta jos he pyytävät teiltä apua uskonnossa, niin teidän velvollisuutenne on auttaa, paitsi sellaisia ihmisiä vastaan, joiden kanssa teillä on yhteinen sopimus. Ja Allaah on Näkevä siitä mitä te teette. Ja ne, jotka epäuskovat, ovat toistensa liittolaisia. Jos te ette tee niin (ts. tule liittolaisiksi yhtenä, yhtenäisenä rintamana islamin lipun alla), niin maassa tulee olemaan fitnaa ja suurta pahuutta. Ja ne, jotka uskoivat ja tekivät hijran ja taistelivat Allahin takia, sekä ne, jotka antoivat heille turvan ja auttoivat heitä, he ovat todellisia uskovaisia. Heille on anteeksianto ja antelias elanto (ts. Paratiisi). Ja ne, jotka uskoivat sen jälkeen ja tekivät hijran ja taistelivat teidän kanssanne, niin he ovat teistä.” (8:72-75)

Islaam tuli tämän kokonaisvaltaisen johdatuksen ja ratkaisevan opetuksen kanssa. Se tuli nostamaan ihmisen maan ja mullan kahleiden yläpuolelle ja vapauttamaan hänet niistä. Muslimilla ei ole mitään maata, paitsi se maapallon osa, jossa Jumalan Sharii’ah on laitettu käytäntöön, ja jossa ihmissuhteet on alustettu Jumalan kanssa olevien suhteiden perusteille. Muslimilla ei ole mitään kansalaisuutta, paitsi hänen uskonsa, joka tekee hänestä muslimiyhteisön jäsenen Daar al-Islaamissa. Muslimilla ei ole sukulaisia, paitsi ne, jotka jakavat hänen uskonsa Jumalaan, ja siten hänen ja muiden uskovaisten välille on muodostunut side heidän suhteistaan Jumalaan.

Muslimilla ei ole mitään suhdetta hänen äitiinsä, isäänsä, veljeensä, vaimoonsa tai muihin perheenjäseniinsä, paitsi heidän Jumalasuhteensa kautta, ja sitten hekin ovat veren kautta yhdistettyjä.

Oi ihmiset, pelätkää Herraanne joka loi tiedät yhdestä sielusta ja loi siitä sen puolison, ja loi niistä paljon miehiä ja naisia. Ja pelätkää Allahia, Jonka kautta te teette vaatimuksia, ja (älkää katkaisko) kohdun suhteita.” (4:1)

Mutta Jumalalllinen suhde ei estä muslimia kohtelemasta vanhempiaan ystävällisesti ja huomaavaisesti, uskon eroavaisuudesta huolimatta, niin kauan kuin he eivät liity islamin vihollisten etulinjaan. Mutta jos he julkisesti julistavat liittolaisuutensa islamin vihollisten kanssa, niin muslimin kaikki sukulaissuhteet (heihin) katkeavat, eikä hänen kuulu olla heille ystävällinen tai huomaavainen. ’Abdullaah, ’Abdullaah ibn Ubayyn poika, on antanut meille kirkkaan esimerkin tässä suhteessa:

Ibn Jariir, Ibn Ziadin valtuuttamana, on kertonut että Profeetta saws kutsui ’Abdullaah ibn ’Abdullaah bin Ubayyta ja sanoi: ”Tiedätkö, mitä isäsi sanoi?” ’Abdullaah kysyi: ”Olkoon vanhempani uhrattu vuoksesi, mitä isäni sanoi?” Profeetta saws vastasi: ”Hän sanoi ’Jos me palaamme Medinaan (taistelusta), niin se, jolla on kunnia, tulee heittämään ulos sen, joka on halveksittu.’” ’Abdullaah sanoi sitten ”Oi Allahin Lähettiläs, kautta Allahin hän puhui totta. Sinä olet se, jolla on kunnia, ja hän on se, joka on halveksittu. Oi Allahin Lähettiläs, Medinan asukkaat tietävät että ennen kuin sinä tulit Medinaan, kukaan ei ollut tottelevaisempi isäänsä kohtaan kuin minä. Mutta nyt, jos se on Allahin ja Hänen Profeettansa ilo että leikkaan hänen päänsä irti, niin tulen tekemään niin. Profeetta saws vastasi ”Ei.” Kun muslimit palasivat Medinaan, ’Abdullaah seisoi sen portin edessä, miekka vedettynä isänsä pään päälle, sanoen: Sanoitko sinä että jos palaamme Medinaan, se, jolla on kunnia, tulee heittämään ulos sen, joka on halveksittu? Kautta Allahin, nyt saat tietää, onko sinulla kunniaa, vai Allahin Lähettiläällä! Kautta Allahin, kunnes Allaah ja Hänen Lähettiläänsä antavat luvan, sinä et voi astua Medinaan, eikä sinulla tule olemaan pakopaikkaa minulta!” Ibn Ubayy huusi ääneen ja sanoi kahdesti ”Khazrajin ihmiset, katsokaa kuinka poikani estää minua menemästä kotiini!” Mutta hänen poikansa ’Abdullaah jatkoi sen toistamista, että ellei Profeetta saws anna lupaa, hän ei päästä häntä Medinaan. Kuultuaan tämän metelin joitain ihmisiä kerääntyi kerääntyi ympärille ja he alkoivat vedota ’Abdullaahiin, mutta hän pysyi kannassaan. Jotkut ihmiset menivät Profeetan saws luokse ja kertoivat tästä tapahtumasta. Hän sanoi heille: ”Sanokaa ’Abdullaahille että päästää isänsä sisään.” Kun ’Abdullaah sai tämän viestin, hän sanoi isälleen: ”Koska Profeetta antoi luvan, voit mennä nyt sisään.”

Kun uskon suhde on muodostettu, olipa olemassa mitään verisidettä tai ei, niin uskovaisista tulee kuin veljet. Allaah, Korkein, sanoo ”Totisesti, uskovaiset ovat veljiä”, ja tämä on niin rajoitus kuin määräyskin. Hän sanoo myös:

””Totisesti ne, jotka uskoivat ja tekivät hijran ja taistelivat omaisuudellaan ja itsellään Allahin takia, ja ne, jotka antoivat heille turvan ja auttoivat heitä, he ovat toinen toistensa liittolaisia.” (8:72)

Se liittolaisuus, johon tässä jakeessa viitataan, ei rajoitu yhteen sukupolveen, vaan se käsittää myös tulevatkin sukupolvet, liittäen näin tulevat sukupolvet menneeseen sukupolveen pyhällä ja ikuisella rakkauden, uskollisuuden ja ystävällisyyden siteellä.

Ja ne, joilla oli koteja (Medinassa, ts. Al-Ansaar) ja uskoa ennen heitä (Al-Muhaajiruun), rakastavat niitä jotka tekivät hijran heidän luokseen, eivätkä löydä sydämissään mitään kaunaa sitä kohtaan mitä heille annettiin, ja laittavat heidät itsensä edelle vaikka heillä olisi sille tarvetta. Ja joka pelastuu omalta ahneudeltaan, niin totisesti he ovat menestyneitä. Ja ne, jotka tulivat heidän jälkeensä (Al-Muhaajiruun) sanovat ’Herramme anna meille anteeksi, ja veljillemme, jotka edelsivät meitä uskossa, äläkä laita sydämiimme vihaa niitä kohtaan, jotka uskoivat. Herramme, totisesti Sinä olet Kaikkein ystävällisin, Armeliain.” (59:10)

Allaah, Korkein, on kertonut aiempien Profeettojen tarinoita Koraanissa esimerkkinä uskovaisille. Useina eri aikoina Jumalan Profeetat sytyttivät uskon liekin ja johdattivat uskovaisia.

Ja Nuuh (Nooa) kutsui Herraansa ja sanoi ’Totisesti poikani on perhestäni, ja totiseti Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet oikeudenmukaisin kaikista tuomareista.’ Hän (Allaah) sanoi: ’Oi Nuuh, totisesti hän ei ole sinun perheestäsi, totisesti hänen tekonsa ovat epähurskaita; joten älä kysy Minulta siitä, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti varoitan sinua, ettet olisi tietämättömien joukosta.’ Hän (Nuuh) sanoi: ’Oi Herrani, totisesti etsin Sinusta suojaa siltä että kysyn Sinulta siitä mistä minulla ei ole tietoa, ja jos et anna minulle anteeksi ja armada minua, niin tulen totisesti olemaan häviäjien joukosta.” (11:45-47)

Ja (muista) kun Ibraahiim sanoi ’Herrani, tee tästä (Mekasta) turvallinen kaupunki ja anna sen asukkaille hedelmiä elannoksi – niille, jotka uskovat Allahiin ja Viimeiseen päivään.’ Hän (Allaah) sanoi: ’Ja joka tekee epäuskoa, niin annan hänen nauttia hetken, ja sitten ajan hänet Tulen rangaistukseen, ja mikä huono määränpää se onkaan!’” (2:126)

Kun Profeetta Ibraahiim näki isänsä ja kansansa pitävän vankasti kiinni harhauskomuksistaan, hän kääntyi pois heistä ja sanoi:

Ja käännyn pois teistä ja niistä joita kutsutte Allahin lisäksi, ja tulen kutsumaan Herraani, toivon etten tule olemaan Herrani kutsumisessa epäsiunattu.” (19:48)

Kertoessaan Ibraahiimin ja hänen kansansa tarinaa, Allaah on korostanut ne piirteet, jotka ovat toimiva esimerkkinä uskovaisille.

Totisesti teillä on erinomainen esimerkki Ibraahiimissa ja niissä jotka olivat hänen kanssaan, kun he sanoivat kansalleen: ’Totisesti olemme vapaita teistä ja siitä mitä palvotte Allahin rinnalla. Olemme hylänneet teidät ja meidän ja teidän välillämme on alkanut ikuinen vihamielisyys ja viha, kunnes uskotte Allahiin yksin.’” (60:4)

Kun ne nuoret ja rohkeat ystäväiset, jotka tunnetaan Luolan seuralaisina (ks. suurah Al-Kahf) totesivat sen mahdottomaksi elää uskonsa kanssa perheensä ja heimonsa keskuudessa, he jättivät heidät kaikki, muuttivat pois maastaan ja juoksivat kohti Elattajaansa jotta he voisivat elää Hänen palvelijoinaan.

Totisesti he olivat nuorukaisia, jotka uskoivat Herraansa, ja Me lisäsimme heitä johdatuksessaan. Ja teimme heidän sydämistään vahvoja, joten he nousivat ylös ja sanoivat ’Herramme on taivaiden ja maan Herra, emme tule ikinä palvomaan Hänen rinnallaan toista jumalaa, tai olisimme totisesti sanoneet hirveyksiä. Nämä kansamme ovat ottaneet hänen rinnalleen jumalia, vaikka he eivät ole tuoneet siihen mitään selvää oikeutusta. Joten kuka tekee enemmän vääryyttä kuin se, joka keksii Allahista valheita?’ (Ja he sanoivat toisilleen) ’Joten kun käännytte pois heistä ja siitä mitä he palvovat, paitsi Allahista, niin etsikää suojaa luolasta. Herranne tulee avaamaan teille tien armostaan ja helpottamaan asianne!’” (18:13-16)

Nooan ja Luutin vaimot erotettiin perheistään vain siksi että heidän uskonsa olivat erilaiset.

Allaah antaa esimerkin niille jotka tekivät epäuskoa, Nuuhin vaimosta ja Luutin vaimosta. He olivat alla kahden orjan oikeamielisten orjiemme joukosta (ts. naimisissa heidän kanssaan), mutta he pettivät heidät, joten he (Nuuh ja Luut) eivät hyödyttäneet heitä Allahia vastaan lainkaan, ja heille (vaimoille) sanottiin ’Astukaa sisään Tuleen niiden joukossa, jotka astuvat sinne.’” (66:10)

Ja sitten on myös toisenlainen esimerkki Faaraon vaimossa:

Ja Allaah antaa esimerkin niille jotka uskoivat, Faaraon vaimosta, kun hän sanoi ’Herrani rakenna minulle luonasi koti Paratiisissa, ja pelasta minut Faaraolta ja hänen teoiltaan, ja pelasta minut väärin tekeviltä ihmisiltä.’” (66:11)

Samalla Koraani myös kuvailee esimerkkejä erilaisista suhteista. Nooan tarinassa meillä on esimerkki isäsuhteesta; Ibraahiimin tarinassa pojasta ja maasta; Luolan seuralaisten tarinassa on kattava esimerkki sukulaisista, heimosta ja kotimaasta. Nooan, Luutin ja Faaraon tarinoissa on esimerkki aviosuhteista.

Kuvailtuamme suurten Profeettojen elämää sekä heidän suhteitaan, käännymme nyt Keskitien Yhteisöön, eli alkuaikojen muslimien yhteisöön. Löydämme tästä yhteisöstä suurissa määrin samankaltaisia esimerkkejä ja kokemuksia. Tämä yhteisö seurasi sitä jumalallista tietä, jonka Allaah oli valinnut uskovaisille. Kun tavanomaisen uskon suhteet rikkoutuivat – tai toisin sanoen, kun se ensimmäinen suhde, joka liittää ihmisen toiseen ihmiseen rikkoutui – saman perheen tai heimon jäsenet jakautuivat erilaisiin ryhmiin. Allaah, Korkein, sanoo uskovaisia ylistäen:

Et tule näkemään Allahiin ja Viimeiseen päivään uskovien ihmisten ottavan liittolaisikseen niitä jotka vastustavat Allahia ja Hänen Lähettilästään, vaikka he olisivat heidän isiään, poikiaan, veljiään tai omaa kansaansa. Heidän sydämiinsä Hän on kirjoittanut uskon, ja vahvistanut heitä Ruuhilla (todisteilla, valolla ja todellisella johdatuksella) Itsestään. Ja Hän tulee päästämään heidät Puutarhoihin, joiden alla virtaavat joet, ollakseen siellä ikuisesti. Allaah on heihin tyytyväinen ja he ovat Häneen tyytyväisiä. He ovat Allahin puolue, ja totisesti Allahin puolue on voittoisa.” (58:22)

Näemme että verisiteet Muhammedin saws ja hänen setänsä Abu Lahabin sekä hänen serkkunsa  ’Amr bin Hishaamin (Abu Jahlin) kanssa rikkoutuivat, ja että Mekan muhaajiruun taistelivat perheitään ja sukulaisiaan vataan, ja olivat etulinjassa Badrissa (taistelussa); ja toisaalta heidän suhteistään Medinan auttajiin tuli vielä vahvemmat yhteiseen uskoon perustuen. Heistä tuli kuin veljiä, vielä enemmän kuin verisukulaisia. Tämä suhde perusti uudenlaisen muslimiveljeyden, joka piti sisällään niin arabit kuin ei-arabitkin. Suhaib Roomasta ja Bilaal Abyssiniasta ja Salmaan Persiasta olivat kaikki veljeksiä. Heidän joukossaan ei ollut minkäänlaista heimoihin perustuvaa puoluehenkeä. Ylpeys sukujuurista oli lakannut, nationalismin ääni oli hiljennetty, ja Allahin Lähettiläs saws puhutteli heitä: ”Hankkiutukaa eroon puoluehenkisyyksistä, ne ovat saastaisia asioita.” ja ”Hän ei ole meistä, joka kutsuu puoluehenkisyyteen, joka taistelee puoluehenkisyyden takia, ja joka kuolee puoluehenkisyyden takia.”

Näin tämä puoluehenkisyys – sukujuurien puoluehenkisyys – oli loppunut; ja tämä tunnussana – rodun tunnussana – oli kuollut; ja tämä ylpeys – kansallisuuden ylpeys – oli kadonnut; ja ihmisten henget liitelivät korkeammissa taivaissa, vapautettuina lihan ja veren, ja maan ja maaperän kahleista. Siitä päivästä lähtien muslimin maa ei ole ollut pala maata, vaan islamin kotimaa (Daar al-Islaam) – kotimaa, jossa usko on vallassa ja Allahin sharii’ah on vahvana, se kotimaa, josta hän haki turvaa ja jota jän puolusti, ja jota laajentamaan pyrkiessään hänestä tuli marttyyri. Tämä islamilainen kotimaa on turvapaikka jokaiselle, joka hyväksyy islamilaisen sharii’an valtion laiksi, kuten on asianlaita dhimmien kanssa. Mutta mistä tahansa paikasta, jossa islamilaista sharii’aa ei noudateta, ja jossa islaam ei ole vallassa, tulee vihamielisyyden koti (Daar al-Harb) sekä muslimille että dhimmille. Muslimi pysyy valmiina taistelemaan sitä vastaan, olipa se sitten hänen syntymäpaikkansa, tai paikka jossa hänen sukulaisensa asuvat, tai missä hänen omaisuutensa tai muut materiaaliset kiinnostuksensa ovat.

Ja siten Muhammad saws taisteli Mekan kaupunkia vastaan, vaikka se oli hänen syntymäpaikkansa, ja hänen sukulaisensa asuivat siellä, ja hänen seuralaisillaan oli siellä koteja ja omaisuutta jotka he olivat jättäneet tehdessään hijran: Siitä huolimatta Mekan maaperästä ei tulle hänelle ja hänen seuraajilleen Daar al-Islaam ennen kuin se antautui islamille ja sharii’ah tuli siellä valtaan.

Tämä, ja vain tämä, on islamia. Islaam ei ole pari kielellä lausuttua sanaa tai syntymä islamilaiseksi sanotussa maassa, tai perintö muslimi-isältä.

Ja ei, kautta Herrasi he eivät usko, kunnes laittavat sinut (Oi Muhammad) tuomitsemaan kaikissa kiistoissaan, eivätkä löydä itsessään mitään vastustusta päätöksisäsi vastaan, ja alistuvat täydellä alistuneisuudella.” (4:65)

Vain tämä on islamia, ja vain tämä on Daar al-Islaam – ei maaperä, ei rotu, ei sukujuuret, ei heimo, eikä perhe.

Islaam vapautti koko ihmiskunnan maan kahleista, jotta he voisivat kohota kohti taivata, ja vapautti heidät verisuhteiden kahleista – biologisista kahleista – jotta he voisivat kohota enkelien yläpuolelle.

Muslimin kotimaa, jossa hän elää ja jota hän puolustaa, ei ole maapala; Se kansallisuus, jolla muslimi tunnistetaan, ei ole jonkin hallituksen määrittelemä kansallisuus; Muslimin perhe, josta hän löytää lohtua ja jota hän puolustaa, ei ole verisuhteet; Muslimin lippu, jota hän kunnioittaa ja jonka alla hän tulee marttyyriksi, ei ole jonkin maan lippu; Ja muslimin voitto, jota hän juhlii ja josta hän on kiitollinen Jumalalle, ei ole jokin sotiaallinen voitto. Se on se, minkä Jumala on määrännyt:

Kun Allahin apu ja voitto tulee, ja näet ihmisten astuvan Allahin uskontoon sankoin joukoin, niin ylistä Herrasi kunniaa ja pyydä Häneltä anteeksiantoa. Totisesti Hän on Katumuksen Hyväksyjä.” 110:1-3)

Tämä voitto saavutetaan uskon viirin alla, eikä mittenkään muiden viirien alla; Tämä ponnistelu on puhtaasti Allahin, Hänen uskonsa menestyksen ja Hänen lakinsa puolesta, sekä Daar al-Islaamin puolustamiseksi, –  minkä erityispiirteet olemme yllä kuvailleet – eikä minkään muun tarkoituksen takia. Se ei ole sotasaaliiden tai maineen takia, eikä maan tai kansan kunnian takia, eikä ainoastaan perheensä suojelemisen takia, paitsi silloin kun tukee heitä uskonnollista vainoamista vastaan. Abu Muusa kertoi että ”Profeetalta kysyttiin sellaisesta, joka taistelee urheuden takia, ja toinen kunnian, ja toinen maineen takia, mikä näistä on Allahin takia? Profeetta saws vastasi: ”Vain hän on Allahin takia, joka taistelee jotta Jumalan sana pysyisi kaikkein korkeimpana.”

Marttyyriyden kunnia saavutetaan vain silloin kun henkilö taistelee Allahin tähden, ja jos joku tapetaan minkä tahansa muun tarkoituksen takia, niin tätä kunniaa ei saavuteta. Mikä tahansa maa, joka taistelee muslimia vastaan hänen uskonsa takia, ja joka estää häntä harjoittamasta uskontoaan kunnolla, ja jossa sharii’ah ei ole laitettu täytäntöön, on Daar al-Harb, vaikka hänen perheensä tai sukulaisensa tai kansansa asuisi siellä, tai hänen pääomansa olisi sijoitettu ja hänen kaupankäyntinsä oliis siinä maassa. Ja mikä tahansa maa, jossa islamin usko on vallitseva sharii’ah on toiminnassa, on Daar al-Islaam, vaikka muslimin perhe, sukulaiset tai kansa ei asuisi siellä eikä hänellä olisi sen kanssa mitään kauppasuhteita.

Isänmaa on se paikka, jossa islamin usko, islamilainen elämäntapa sekä Allahin Laki hallitsevat, ainoastaan tämä ’isänmaan’ merkitys on ihmisen arvoinen. Samoin myös ’kansallisuus’ tarkoittaa uskoa ja elämäntapaa, ja ainoastaan tämä suhde on ihmisen jalouden arvoinen. Ryhmäytyminen perheen ja heimon ja kansan, ja rodun ja värin ja maan mukaan, ovat jäänteitä ihmisen alkukantaisesta tilasta; nämä jaahili-ryhmittelyt ovat peräisin sellaiselta ajalta, jolloin ihmisten henkiset arvot olivat alhaisella tasolla. Profeetta saws kutsui niitä ”kuolleiksi asioiksi”, joita vastaan ihmisen hengen tulisi kapinoida. Kun juutalaiset väittivät olevansa Jumalan valitsema kansa, heidän rotunsa ja kansallisuutensa perusteella, Allaah, Korkein, torjui heidän väitteensä ja julisti että jokaisena aikana, jokaisessa rodussa ja joikaisessa kansassa on vain yksi kriteeri: usko.

Ja he sanovat: ’Olkaa juutalaisia tai kristittyjä, niin tulette johdattumaan.’ Sano: ’Ei, vaan Ibraahiimin, uskossaan puhtaan tie, ja hän ei ollut mushrikuunien joukosta.’ Sanokaa (Oi muslimit): ’Uskomme Allahiin ja siihen mitä Hän on lähettänyt meille, ja mitä on tullut Ibraahiimille ja Ismaa’iilille ja Ishaaqille ja Ya’quubille sekä (israelilaisten) heimoille, ja mitä on annettu Muusalle ja ’Iisalle, ja mitä annettiin (muille) Profeetoille heidän Herraltaan. Emme tee mitään eroa yhdenkään heidän välillään, ja Hänelle olemme alistuneet (muslimeina).’ Joten jos he uskovat kuin se mihin te uskotte, niin he ovat johdattuneita, mutta jos he kääntyvät pois, niin totisesti he ovat vastustajia. Ja Allaah on teille tarpeeksi, Hän on Kuuleva, Tietävä. Allahin sibghah (uskonto), ja mikä sibghah (uskonto) voi olla parempi kuin Allahin? Ja me olemme Hänen palvojiaan.” (2:135-138)

Ne ihmiset, jotka todella ovat Jumalan valitsemia, ovat muslimiyteisö, joka on kerääntynyt Jumalan viirin alle välittämättä eroista roduissa, kansoissa, väreissä ja maissa. ”Te olette paras yhteisö (ummah), joka on ikinä nostettu ihmisille. Määrätte hyvään ja kiellätte pahasta, ja uskotte Allahiin.” (3:110) Tämä on se ensimmäisen sukupolven yhteisö, jossa olivat Abu Bakr Arabiasta, Bilaal Abyssiniasta, Suhaib Syyriasta, Salmaan Persiasta, sekä heidän uskonveljensä. Sukupolvet, jotka seurasivat heitä, olivat samanlaisia. Nationalisimi tässä on usko, kotimaa tässä on Daar al-Islaam, hallitsija tässä on Allaah, ja perustuslaki tässä on Koraani. Tämän jalon käsitteen kotimaasta, kansallisuudesta ja ihmissuhteista tulisi painua niiden sydämiin, jotka kutsuvat toisia kohti Jumalaa. Heidän tulisi poistaa kaikki jaahiliyyan vaikutukset, jotka tekevät tästä käsitteestä epäpuhtaan, ja joissa voi olla pienintäkin piilotetun shirkin ainesta, kuten shirk kotimaahan liittyen, tai rotuun tai kansaan liittyen, tai sukulinjaan tai materiaalisiin etuihin liittyen. Kaikki nämä Allaah on maininnut yhdessä jakeessa, jossa Hän laittaa ne vaa’an toiselle puolelle, ja uskon ja sen vastuut toiselle puolelle, ja kutsuu ihmiset valitsemaan:

Sano: ’Jos isänne, poikanne, veljenne, puolisonne, sukulaisenne ja keräämänne omaisuus ja kaupat joissa pelkäätte tappiota, ja kodit joista pidätte … ovat teille rakkaampia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä, sekä taisteleminen Hänen tiellään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo tuomionsa; ja Allaah ei johdata niitä, jotka ovat faasiquun (pahantekijöitä, kapinoitsijoita, tottelemattomia Allahia kohtaan)” (9:24)

Samaten islamiin kutsujilla ei myöskään tule olla sydämissään mitään pinnallisia epäilyksiä koskien jaahiliyyan luontoa ja islamin luontoa, tai Daar al-Harbin ja Daar al-Islaamin ominaisuuksia, sillä näiden epäilysten kautta moni johtuu hämmennykseen. Totisesti, ei ole islamia maassa, jossa islam ei ole hallitseva ja jossa sharii’ah ei ole vakiinnutettu; ja se paikka ei ole Daar al-Islaam, missä islamin elämäntapaa ja sen lakeja ei noudateta. Uskon jälkeen ei ole mitään muuta kuin epäuskoa, islamin jälkeen ei ole mitään muuta kuin jaahiliyyaa, eikä totuuden jälkeen ole mitään muuta kuin vääryyttä.

http://www.islamicawakening.com/viewarticle.php?articleID=16&

Advertisements