heinäkuu 2009


Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Lue ensin aihe Mitä du’aa on?

Siitä, mitä on edeltänyt, on selvää, että du’aan voi ohjata ainoastaan Allahia kohtaan.

”Sano: ’Totisesti teen du’aa vain Herralleni, enkä liitä ketään Hänen vertaisekseen.” [Al-Jinn 72:20]

Du’aan tekeminen muille kuin Allahille on puhdasta shirkiä, joka on se ainoa synti, mitä Allaah ei tule antamaan anteeksi.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta että se, joka tekee du’aa muulle kuin Allahille, tulee tosiasiassa liittäneeksi luotuun objektiin sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ainoastaan Allahilla on.

… Allaah kuvailee kaikkia muita kohteita, joille tehdään du’aa, seuraavassa jakeessa:

”Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne, ja vaikka he kuulisivat, (niin) he eivät voisi vastata teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat hylkäämään teidän shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle kuten (Hän, joka on) Kaikesta tietävä.” [Faatir 35:14]

Joten se kohde, jota kutsutaan Allahin rinnalla, olipa se sitten epäjumala tai kuollut pyhimys, ei voi alkujaankaan kuulla sellaisia kutsuja. Heillä ei ole sitä täydellistä ominaisuutta, mikä Kaiken kuulevalla on, ja vaikka he ovat elossa [haudan elämän edellyttämällä tavalla] ja heillä on kuuloaisti, niin tämä aisti on erittäin rajoittunut, sillä he pystyvät kuulemaan ainoastaan hyvin lyhen etäisyyden päästä mikäli ääni on tarpeeksi kova. Voidaanko sellaista rajoittunutta kuuloa verrata millään tavalla Kaikkikuulevan ominaisuuksiin? Allaah sanoo sitten, että vaikka he pystyisivät kuulemaan sellaiset kutsut, niin he eivät kykenisi vastaamaan niihin. Sillä näillä kohteilla ei yksinkertaisesti ole voimaa tai kykyä vastata mihinkään pyyntöihin. Allaah kuvailee näitä palvottuja kohteita sanoen:

”Hän kutsuu Allahin lisäksi sellaista, mikä ei vahingoita eikä hyödytä häntä. Se vasta on kauaksi mennyt harhautuminen. Hän kutsuu sellaista, jonka vahinko on lähempänä kuin hänen hyötynsä: totisesti mikä surkea mawlaa (liittolainen, suojelija) ja mikä surkea ystävä!” [Al-Hajj 22:12-13] (lisää…)

Du’aan merkitys

Katso lisäksi aihe Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Sana du’aa on verbaalinen substanttiivi (masdar) verbistä da’aa, joka tarkoittaa ”kutsua, koota.” (Lisaan Al-’Arab 14/258; Hans-Wher s. 282)

Sana du’aa on mainittu Koraanissa kuvaamaan useaa merkitystä, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

1. Palvontaa

”Älkääkä kutsu (tad’u) Allahin lisäksi sellaista, mikä ei hyödytä sinua eikä vahingoita sinua, ja jos teet (niin), niin totisesti olet siinä tapauksessa väärintekijöiden joukosta.” [Yuunus 10:106]

2. Avun tavoittelemista

”Ja kutsukaa (ud’uu) todistajanne Allahin lisäksi, jos olette totuudenmukaisia.” [Al-Baqarah 2:23]

3. Pyyntöä

”Kutsukaa Minua (ud’uunii), vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!” [Ghaafir 40:60] (lisää…)

Mikä on Ahl As-Sunnah Wal-Jamaa’ah?
[erään veljen teksti]


1) Ahl As-Sunnah Wal-Jama’aah ei ole Diin (uskonto)

Allaah sanoo Koraanissa: ”Totisesti, (ainoa hyväksytty) diin Allahin luona on islaam.” [3:19] Ja myös ”Teille olkoon teidän uskontonne ja minulle (minun) uskontoni.” [109:6]

Kaksi ylläolevaa jaetta ilmentävät sitä kuinka tulee käyttää sanaa diin, joka tarkoittaa uskontoa tai elämäntapaa. Ensimmäisessä esimerkissä näemme että ainoa uskonto, jonka Allaah hyväksyy, on islamin uskonto.

Näin ollen minkä tahansa muiden uskontojen, kuten juutalaisuuden, kristinuskon, pakanalaisuuden, buddhismin jne. seuraaminen tullaan torjumaan, ja kaikki näihin perustuvat teot ovat hedelmättömiä. Näin ollen diin voidaan määritellä systeeminä tai elämäntapana, jonka ihmiset liittävät Allahiin.

2) Ahl As-Sunnah Wal-Jama’aah ei ole Millah (tie, uskonto, uskomukset) (lisää…)

’Ibaadah oppineiden sanoin

Shaikhul-Islaam Ibn Taymiyyah (rahimahullaah) sanoi: ”’Ibaadah on tottelevaisuutta Allahille toteuttamalla sen, mitä Hän on määrännyt Lähettiläidensä kielillä.”

Hän sanoi myös: ”’Ibaadah on termi, joka pitää sisällään kaiken, mitä Allaah rakastaa ja mihin Hän on tyytyväinen, sanontojen sekä sisäisten ja ulkoisten tekojen joukosta.”

Ibn al-Qayyim sanoi: ”’Ibaadah – Kiitollisuus Häntä kohtaan, Rakkaus Häntä kohtaan sekä Pelko Häntä kohtaan.”

Ibn Kathiir sanoi: ”’Ibaadah tarkoittaa kielellisesti nöyryyttä (dhillah). Joskus sanotaan ’tasoitettu tie’ (mu’abbad) ja ’epätasainen tie’ (ghair mu’abbad), eli nöyrretty, madallettu, alennettu. Sen käyttö Ilmestyksessä: ilmaisu siitä, mikä tuo yhteen Rakkauden, Pelon ja Toivon täydellistymät (Allahin palvonnassa)”

Hän määritteli sen myös olevan ”tila, jossa yhdistyvät rakkauden, alistuneisuuden ja pelon täydelliset muodot.”

Yleisesti sanottuna nämä kolme tunnetta eivät ikinä ole yhdistyneenä ja ohjattuina ainoastaan yhdelle kohteelle. Mutta kun ne kanavoidaan yhtä objektia kohtaan, niin tämä on se, milloin palvontaa tapahtuu.

Al-Qurtubii sanoi: ”’Ibaadan perusta: itsensä nöyrentäminen (tadhallul) ja alistuminen (khuduu’), ja sharii’an velvollisuuksia kutsutaan nimellä ’ibaadaat (’ibaadah-sanan monikko, ts. palvonnanteot), sillä (palvojat) pitävät kiinni niistä ja suorittavat ne alistuneisuudella ja nöyryydestä Allahia, Ylistettyä kohtaan.”

Näistä sanoista ymmärrämme, että ’ibaadalla on hyvin laaja merkitys ja se koostuu monista asioista. Niistä tulee myös selväksi se, että monilla ihmisillä on virheellinen ja pirstoutunut ymmärrys ’ibaadasta. Useinmiten he rajoittavat ’ibaadan merkityksen sujuudiin, rukuu’hun, paastoamiseen, hajiin sekä muihin vastaaviin palvonnantekoihin. Mutta tämä on ainoastaan yksi ’ibaadan monista muodoista.

Tiivistettynä, sanalla ’ibaadah on kolme merkitystä kielessä ja ilmestyksissä:

[1] Nöyryys, Alemmuus (dhillah) ja Alistuneisuus (khuduu’)
[2] Tottelevaisuus (taa’ah) ja Suostuvaisuus (inqiyaad)
[3] Omistautuneisuus, Uhraus (tanassuk) ja Palvonta (ta’alluh)

Ehdot tekojen hyväksymiselle
[erään veljen kirjoitus]

Tuomiopäivänä Allaah tulee tilittämään meidät jokaikisestä tekemästämme teosta, olivatpa ne kuinka suuria tai pieniä tahansa. Monet ihmiset tulevat kohtaamaan Allahin Tuonpuoleisessa vuorien kokoisin hyvin teoin, mutta Allaah tulee hylkäämään ja kääntämään ne pois. Itse asiassa jotkut ihmiset tulevat kohtaamaan Allahin vuosien rukousten kanssa, mutta vain harva niistä tullaan hyäksymään. Syyt tähän voivat olla monia, ja tämä on se, mitä tulemme käsittelemään tässä lyhyessä artikkelissa in sha Allaah.

Jos haluat että Allaah hyväksyy kaikki hyvät tekosi, niin on olemassa tiettyjä pilareja ja ehtoja, jotka sinun on täytettävä. Jos jotain näistä pilareista ei täytetä, niin Allaah ei ikinä tule hyväksymään tekojasi. Jokaisen teon pilarit ovat kolminkertaiset:

– Kaikkien tekojen on perustuttava wahiyyn (Allahilta tulleeseen ilmesykseen)
– Ne on tehtävä vilpittömästi Allahin takia (Al-Ikhlaas)
– Niiden on oltava yhteneviä oikean ’aqiidan ja manhajin (uskomusten ja menetelmän) kanssa. (lisää…)

On olemassa seitsemän asiaa, jotka mitätöivät paaston:

1-     Yhdyntä
2-     Masturbaatio
3-     Syöminen ja juominen
4-     Kaikki, mitä pidetään vastaavana kuin syöminen ja juominen
5-     Veren poistaminen kuppaamalla ja vastaavilla keinoilla
6-     Tahallinen oksentaminen
7-     Kuukautiset ja synnytyksen jälkeinen vuoto


Ensimmäinen asioista, jotka mitätöivät paaston, on yhdyntä.

Tämä on kaikkein vakavin ja syntisin niistä asioista, jotka mitätöivät paaston.

Joka on omasta vapaasta tahdostaan ja tarkoituksella yhdynnässä Ramadanina päivän aikana, jolloin kaksi ympärileikattua osaa kohtaavat ja peniksen kärki katoaa kumpaan tahansa aukkoon, niin hän on mitätöinyt paastonsa, riippumatta siitä ejakuloiko hän vai ei. Hänen on kaduttava, täydennettävä se päivä (ts. oltava syömättä ja juomatta auringonlaskuun asti), korvattava se paasto myöhemmin ja tarjottava ankara hyvitys. Todiste sille on Abu Hurairan kertoma hadiith, missä hän sanoi: Eräs mies tuli Profeetan luokse ja sanoi ”Minä olen tuhon oma, oi Allahin Lähettiläs!” Hän sanoi, ”Miksi sinä olet tuhon oma?” Hän sanoi, ”Olin yhdynnässä vaimoni kanssa päivän aikana Ramadanina.” Hän sanoi, ”Pystytkö vapauttamaan orjan?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Pystytkö paastoamaan kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti?” Hän sanoi, ”En.” Hän sanoi, ”Pystytkö ruokkimaan 60 köyhää ihmistä?” Hän sanoi, ”En.” … (Bukhaari, 1936; Muslim, 1111) (lisää…)

Shaikh Ibn ’Uthaimiinilta kysyttiin puudutus-/nukutusaineen leviämisestä vartaloon – rikkooko se paaston? Ja entäpä veren tulo kun hammas poistetaan?

Hän vastasi: ”Kumpikaan näistä ei riko paastoa, mutta sitä verta, joka tulee hampaan poistamisen jälkeen, ei tule nielaista.” (Fataawa Ramadaan, s. 525)

Sillä ei ole mitään väliä, onko se paikallinen vai yleinen puudutus/nukutus. Monet fiqh-oppineista ovat sanoneet että mikäli tajuttomana oleva henkilö on hereillä edes hetken päivän aikana, niin hänen paastonsa on hyväksytty, kunhan hän teiki aikomuksen paastota edellisenä yönä. (lisää…)

Seuraava sivu »