At-Tahawi sanoi: ”Allaah on kaukana sen yläpuolella että Hänellä olisi määritelmä, tai että Hän olisi rajoittunut, tai että Hän tarvitsisi osia, jäseniä tai välineitä. Häntä eivät sido kuusi tilan ilmansuuntaa niin kuin kaikkia luotuja olentoja.” (Al-’Aqiidah al-Tahaawiyyah, kohta 45)

Määritelmä

At-Tahawi sisällytti kirjaansa tämän kohdan osoittaakseen vääräksi antropomorfistien, kuten Dawuud Al-Jawaaribin sekä muiden väitteet siitä, että Allaah on kiinteä asia tai vartalo, jolla on jäseniä. Ylistetty olkoon Hän sen yläpuolella, mitä he liittävät Häneen.

Oikeamieliset edeltäjät ovat yhtä mieltä siitä, että ihminen ei voi määritellä Allahia tai Hänen ominaisuuksiaan. Abu Dawuud At-Tayaalisi sanoi että Sufiyaan, Shu’bah, Hammaad ibn Zaid, Hammaad ibn Salamah, Shuraik sekä Abu ’Uwaanah eivät ikinä yrittäneet määritellä Allahia tai samaistaa tai verrata Häntä mihinkään. He yksinkertaisesti kertoivat hadiithin ja kieltäytyivät pohtimasta kerrontoja. Kun heitä painostettiin, he kertoivat ainoastaan jonkun Seuralaisen tai Seuraajan sanonnan. … ’Abdullaah ibn Mubaarakilta kysyttiin ”Kuinka meidän tulisi ajatella Herraamme?” Hän sanoi: ”Ajatelkaa, että Hän on Valtaistuimella, täysin erilainen luoduistaan.” Joku kysyi: ”Onko Hän erilainen määritelmällään?” Hän sanoi: ”Kyllä, määritelmällään.” (Ad-Daarimii, Ar-Radd ’Alal-Jahamiyyah, s. 50)

Me tiedämme, että määritelmä viittaa joskus siihen, mikä erottaa yhden asian toisesta ja tekee sen erilaiseksi. Koska Allaah ei ole missään Hänen luomuksestaan, eikä Hän ole olemassa heidän kauttaan, vaan päin vastoin Hän on olemassa Itsekseen ja tuo kaikki asiat olemaan ja ylläpitää niitä, niin kukaan ei vastusta Allahin määrittelemistä tällä tavalla; muutoin se tarkoittaisi Allahin olemassaolon ja olemuksen kieltämistä. Mutta jos ymmärre määritelmän siinä mielessä että se tarkoittaisi Hänen ymmärtämistään ja käsittämistään sellaisena kuin Hän on, ja sen ilmaisemista sanoin, niin se on mahdotonta.

Osat, jäsenet ja välineet

Mitä tulee termeihin ”osat, jäsenet tai välineet”, niin jotkut kieltäjistä käyttivät niitä kieltämään jotkut sellaiset ominaisuudet, jotka on vahvistettu kiistämättömin todistein, kuten käsi ja kasvot. Abu Haniifah kirjoitti Al-Fiqh Al-Akbarissa: ”Allahilla on käsi, kasvot ja itseys (nafs). Hän on Itse maininnut ne Koraanissa. Ne ovat Hänen ominaisuuksiaan, ja meidän on vahvistettava ne tiedustelematta niiden luontoa. Meidän ei ikinä tule sanoa että Hänen kätensä on voima tai siunaukset, sillä niin tekemällä henkilö tulee mitätöimään tämän ominaisuuden.” (Al-Fiqh Al-Akbar, s. 58-59) Sen, mitä Imaami sanoi, vahvistavat kiistattomat todisteet.

…Ei ole oikein sanoa että kaksi kättä tarkoittaa voimaa, sillä sanoja ”jonka olen luonut kahdella kädelläni” [38:75] ei voida ymmärtää ”jonka olen luonut kahdella voimallani,” muutoin Ibliis olisi voinut sanoa Allahille ”Sinä olet luonut myös minut voimallasi,” joten Aatamilla ei olisi ollut mitään ylivertaisuutta häneen nähden.

…Toisaalta, näistä ominaisuuksista ei sanota että ne ovat elimiä (a’daa), jäseniä (jawaarih), välineitä (’adwaat) tai osia (arkaan, yks. rukn). Sillä rukn on osa olemuksesta, ja Allaah on ehdottomasti yksi, täydellinen ja jakamaton (Al-Ahad, As-Samad). Myös ”elimet” antaa vaikutelman jakautumisesta ja erottelemisesta. Allaah on korkealla sen yläpuolella. Tämä on selvää jakeesta ”Jotka tekivät Koraanin osiksi (’idiin).” [15:91] ’Idiin on samasta juuresta kuin ’adwaat (välineet). Jawaarih (elimet) viittaa ajatukseen hankkimisesta ja käytöstä. ’Adwaat ovat niitä välineitä, joita käytetään jonkin hyvän tuomiseksi tai jonkin pahan estämiseksi. Kaikki niistä merkityksistä on suljettu pois Allahia koskien. Tämä on syy siihen, miksi yhtäkään näistä sanoista ei ole käytetty (Koraanissa tai Sunnassa) Allahiin liittyen. (Vaan) teksteissä käytetyillä sanoilla on niille oikeat merkitykset. Ne ovat vapaita kaikesta hämmennyksestä ja harhautuksesta. Sen tähden ei tule käyttää mitään muita termejä kuin (Koraanin ja Sunnan) teksteissä käytetyt, kun on kyse jonkin vahvistamisesta tai kieltämisestä Allahia koskien; muutoin joku voi tulla vahvistaneeksi jotain sellaista mikä on väärin, tai kieltäneeksi jotain sellaista joka on oikein. Kaikki nämä muut termit ovat epäselkeitä ja voidaan tulkita usealla eri tavalla – niin oikein kuin väärinkin.

Suunta

Mitä tulee sanaan jihah (suunta), niin se voi ilmentää jotain olemassa olevaa, tai ei-olemassaolevaa. Se on hyvin tiedettyä, että ei ole mitään muuta olemassaoloa, kuin Luoja ja luodut. Näin ollen, mikäli suunnalla tarkoitataan jotain olemassaoloa muuta kuin Allaah, niin se olisi jotain luotua. Sellaisenaan se ei voisi sisältää Allahia, sillä mikään luotu olemus ei voi sisältää Häntä. Ylistetty olkoon Hän sen yläpuolella. Jos sanalla ”suunta” tarkoitetaan jotain ei-olemassaolevaa, eli tämän maailman rajojen ulkopuolella olevaa, niin siellä ei ole mitään muuta kuin Allaah. ”Suunnan” käsittäminen tässä merkityksessä, jos sanomme että Allaah on jossain tietyssä suunnassa tai tilassa, on oikein, sillä se tarkoittaa että Hän on maailman yläpuolella, luotujen rajojen yläpuolella ja kaiken yläpuolella.

Ne, jotka kieltävät suunnan, ne, jotka haluavat sillä kieltää sen että Allaah on jumalainen ja luomuksen yläpuolella, käyttävät todisteenaan sitä että kaikki tilan ilmansuunnat ovat luotuja. Mutta Allahin on oltava ollut olemassa ennen minkäänlaisen suunnan tai tilan luomista. Ja lisäksi (he väittävät että) mikäli Allaah olisi jossain suunnassa tai tilassa, niin se tarkoittaisi että osa maailmasta on ikuinen, tai että oli olemassa aika, jona Allaah oli tilan yläpuolella, ja sitten meni sen sisään. Nämä väitteet esitetään osoittaakseen sen, että Allaah ei ole missään luodussa, kutsuimmepa sitä sitten tilaksi, suunnaksi tai miksi tahansa muuksi. Tämä on oikein. Mutta tosiasia on se, että tila ei ole jotain olemassaolevaa, vaan se on ainoastaan katsantokanta (amr i’tibaarii). Ei ole epäilystäkään siitä, että tilat tai suunnat (jihaat) ovat rajattomia, ja että mikä ei ole rajattomassa, ei ole olemassa.

Se, mitä kirjoittaja sanoi että ”Häntä eivät sido kuusi tilan ilmansuuntaa niin kuin kaikkia luotuja olentoja,” on totta siinä mielessä, että mikään luotu ei voi ympäröidä Häntä. Päin vastoin, Hän ympäröi kaiken ja on kaiken yläpuolella. Tämä on se, mitä kirjoittaja tarkoittaa sanoillaan, kuten hän myöhemmin sanoo ”Allaah ympäröi kaikkea ja on kaiken yläpuolella.” Kun laitamme nämä sanat yhteen ylläolevan lauseen kanssa, tulee selväksi että se mitä hän haluaa sanoa on se, että Allaah ei ole minkään ympäröimä tai sisältämä niin kuin luodut ovat; vaan päin vastoin, hän ympäröi kaikkea ja on kaiken yläpuolella.

(Sharh ’Aqiidah At-Tahawiyyah, Ibn Abil-’Izz Al-Hanafi, osa 2, s. 156-160)

Advertisements