Miksi Sufiyaan virtsasi verta?
Koonnut Abu Sabaya

Tässä on joitain koottuja paloja, jotka voivat auttaa meitä pääsemään yli ihmisten pelosta sekä rohkaista meitä puhumaan totuutta silloin kuin se on sanottava, Allahin Lähettilään sanojen valossa ‘As-Silsilah as-Sahihassa’ (168): “Kenenkään ei tulisi antaa hänen pelkonsa ihmisiä kohtaan estää häntä puhumasta totuutta jos hän tietää sen, todistaa sitä tai kuulee sitä.”

Fadlullaah Al-Jilaani sanoi kirjassa ‘Fadlillah as-Samad fi Tawdih al-Adab al-Mufrad’ (2/45): “Jos sanotaan että se, jolla on hayaa’ (ujoutta, häveliäisyyttä), ujostelee totuuden puhumista, niin että hän jättää hyvään määräämisen ja pahan kieltämisen, ja että tämä hayaa’ johtaa hänet puutteisiin joidenkin velvollisuuksien täyttämisessä, kuten normaalisti tapahtuu, niin minä sanon, että tämä ei ole todellista hayaa’ta. Vaan se on kykenemättömyyttä, heikkoutta ja alistuneisuutta, ja sitä verrataan hayaa’han ainoastaan samankaltaisuuden ja hymyn kautta. Todellinen hayaa’ on ainoastaan silloin kun se asia, jonka tekemistä kohtaan hänellä on hayaa’ (ujoutta) on todella paha, eikä sillä ole mitään väliä mitä ihmiset pitävät pahana jos se on todellisuudessa jotain hyvää, sekä toisin päin… Ja on todistettu että Profeetalla saws oli enenmmän hayaa’ kuin neitsyellä kotinsa sisimmässä osassa, ja hän saws on meille esimerkki tässä (asiassa). Mutta tämän ohella, ei ollut mitään mikä olisi estänyt hänen vihaansa jos Allahin asettamia rajoja loukattiin.”

Al-Albaani mainitsi ‘Adab az-Zifaf’issa (s. 129) että Saalim bin ‘Abdillaah meni naimisiin ja kutsui ihmisiä häihinsä, ja Abu Ayyuub oli yksi kutsutuista. Hän oli peittänyt heidän kotinsa seinät vihreillä matoilla. Abu Ayyuub saapui ja katsoi ympärilleen huomatakseen että talon seinät oli peitetty vihreillä lakanoilla ja sanoi: ”Oi ’Abdullaah! Peität seinät matoilla?” Saalimin isä vastasi: ”Naiset ovat ottaneet meistä yliotteen, oi Abu Ayyuub!” Joten Abu Ayyuub sanoi: ”Sinä olit viimeinen ihminen, josta  pelkäsin että naiset ottaisivat yliotteen! En tule syömään sinun ruuastasi enkä astumaan sisään koteihisi!” Ja hän lähti.

(Tämä johtuu siitä että monet oppineet pitivät seinien peittämistä matoilla vihattuna tai jopa kiellettynä, pitäen sitä yhtenä tuhlaavaisuuden/ylettömyyden muotona.)

Kirjassa ‘Taarikh Baghdad’ (11/361) kerrotaan että Al-Ma’muun oli eräänä päivänä istumassa joidenkin kauppiaiden kanssa keskustellakseen heidän kanssaan joistain tavaroista, joita heillä oli myytävänään. Yhtäkkiä hän muisti jonkin asian joka hänen piti hoitaa, ja nousi lähteäkseen. Kaikki huoneessa olleet nousivat ylös (hänen noustessaan), paitsi Ibn al-Ja’d, joka pysyi siinä missä oli istunut. Joten Al-Ma’muun katsoi häntä vihaisesti ja sanoi: ”Mikset sinä noussut ylös nini kuin ystäväsikin?” Hän vastasi: ”Kunnioituksesta Profeetan saws meille kertomaa hadiithia kohtaan.” Hän kysyi: ”Ja mikä se on?” ‘Ali bin al-Ja’d vastasi: ”Kuulin Mubaarak ibn Fudalan sanovan että hän kuuli Al-Hasanilta Allahin Lähettilään sanoneen: “Sen, joka rakastaa että ihmiset nousevat seisomaan hänen vuokseen, tulisi valmistella paikkansa Helvetissä.”” Joten Al-Ma’muun seisoi ja pohdiskeli hadiithia, nosti sitten päänsä ja sanoi: ”Kenenkään ei tulisi ostaa mitään muilta kuin tältä mieheltä,” ja sinä päivänä hän myi 30 000 dinaarin arvosta tavaraa.

Al-Ghazzaali kertoi ‘Ihyaa’ ‘Uluum ad-Diin’ issä (5/45) että Hattit Az-Zayyat meni Al-Hajjaajin (Al-Hajjaaj ibn Yuusuf) luokse, ja kun hän astui sisään, Al-Hajjaaj sanoi hänelle: ”Sinä olet Hattit?” Hän vastasi: ”Kyllä. Kysy minulta mitä haluat, sillä olen tehnyt Allahin kanssa sopimuksen Maqaam Ibraahiimin luona, että teen kolme asiaa: i) puhun totta jos minulta kysytään jotain, ii) pysyn kärsivällisenä jos minua koetellaan, ja iii) olen kiitollinen jos pelastun.” Joten Al-Hajjaaj sanoi hänelle: ”Mitä ajattelet minusta?” Hattit vastasi: ”Sinä olet Allahin vihollisista maan päällä. Loukkaat kunniaa ja tapat epäilysten perusteella.” Al-Hajjaaj kysyi häneltä sitten: ”Mitä sanot ’Abdul-Maalik ibn Marwaanista?” Hattit vastasi: ”Hän on pahempi kuin sinä, ja sinä olet vain yksi hänen monista virheistään.” Sitten Al-Hajjaaj määräsi että häntä kidutetaan, joten häntä hakattiin kepeillä ja hänen ihoaan venytettiin niillä kunnes se repeytyi. Hänen kiduttajansa eivät kuulleet hänen sanovan mitään, ja he sanoivat Al-Hajjaajille: ”Hän on kuolemaisillaan!”, joten Al-Hajjaaj sanoi: ”Päästäkää hänet menemään ja heittäkää hänet torille.” Joten Ja’far (eräs Hattitin ystävä) meni hänen luokseen ja sanoi: ”Hattit, haluatko minun tuovan sinulle jotain?” Hän sanoi: ”Vettä juotavakseni.” Joten vesi tuotiin hänelle ja hän kuoli, ja hän oli vain 18-vuotias.

Adh-Dhahabi kertoi ‘Siyar A’lam an-Nubalaa”ssa (9/204) että ’Abdur-Rahmaan bin Rustah kysyi ’Abdur-Rahmaan bin Mahdilta että jos joku mies on juuri mennyt naimisiin ja hän on aviollisessa suhteessa vaimonsa kanssa, niin onko hänen sallittua jättää yhteisrukous muutamaksi päiväksi? Ibn Mahdi vastasi: ”Ei. Ei yhtäkään rukousta.” Myöhemmin Ibn Mahdilla itsellään oli tytär, joka oli juuri mennyt naimisiin. Joten häitä seuraavana aamuna häne teki rukouskutsun ja käveli hänen ovelleen. Hän käski palvelijan sanoa määrätä sisällä olevia tulemaan rukoukselle. Naiset ja palvelijat tulivat kaikki ulos häkeltyneinä ja sanoivat ”Subhaan Allaah, mikä on vialla?” Hän sanoi: ”En aio lähteä ennen kuin te kaikki tulette rukoukselle.” Joten he tulivat kaikki ulos ja hän lähetti heidät tarkoituksella moskeijaan, joka oli poissa heidän reitiltään.

As-Sudais sanoi Muhammad Al-Amiin Ash-Shanqiitin elämänkerrassa (s. 204-205) että on kerrottu jonkun miehen puhuneen jostakusta pahaa Ash-Shanqiitin läsnäollessa. Joten hän kielsi pahanpuhujaa tästä, ja pahanpuhuja sanoi: ”Minä olen puhumassa etkä sinä.” Joten Sheikh vastasi: ”Minä kannan Al-Baqaraa rinnassani. Joten ystävällisesti ole hiljaa tai mene ulos.”

Adh-Dhahabi kertoi myös ‘As-Siyar’ issa (7/184) että Sufiyaan Ath-Thawri sanoi: “Aina kun näen jotain mistä minun tulisi avata suuni mutten tee sitä, virtsaan verta.”

Hän kertoi myös ‘As-Siyar’ issa (7/196) että Shujaa’ bin Waliid sanoi: ”Tein hajjin Syfiyaanin (Ath-Thawrin) kanssa, ja hän tuli ja meni, ilman että hänen kielensä koskaan lakkasi määräämästä hyvään ja kieltämästä pahasta.”

Hän myös kertoi (7/197) että kun Al-Mahdi tuli valtaan, hän lähetti ihmisiä noutamaan Sufiyaania. Kun Sufiyaan astui sisään, Al-Mahdi otti pois sormuksensa, heitti sen Sufiyaania kohti ja sanoi: ”Oi Abu ’Abdullaah, tämä on minun sormukseni. Tee töitä tämän kansan puolesta Koraanin ja Sunnan mukaan.” Joten Sufiyaan otti sormuksen ja sanoi: ”Sallitko minun puhua, Oi Uskovaisten johtaja? Voinko puhua lupauksellasi että et vahingoita minua?” Hän sanoi ”Kyllä,” joten Sufiyaan sanoi: ”Älä lähetä toiste (ihmisiä) minua noutamaan, kunnes tulen luoksesi itse, äläkä anna minulle mitään ellen itse pyydä sinulta jotain.” Joten Al-Mahdi raivostui ja halusi tappaa hänet, mutta hänen avustajansa muistutti että hän oli luvannut olla vahingoittamatta Sufiyaania. Joten Sufiyaan heitettiin ulos palatsista ja hänen seuralaisensa kysyivät häneltä: ”Mikä sai sinut kieltäytymään, hän vain pyysi sinua tekemään töitä Koraanin ja Sunnan mukaan!” Joten Sufiyaan vähätteli heidän älykkyyttään koska he eivät tajunneet asian ydintä (kuinka paljon salafit vihasivat olla läheisissä tekemisissä hallitsijoiden kanssa ja kuinka haitallista se on), ja pakeni karkulaisena Al-Basraan.

Al-Mahdi sanoi myöhemmin (7/201): ”En pystynyt katsomaan Sufiyaania ujoudesta ja pelosta häntä kohtaan.”

Hän (Adh-Dhahabi) myös kertoi (7/199) että Sufiyaan meni Abu Ja’farin luokse kun he olivat Minassa ja sanoi hänelle: ”Pelkää Allahia! Sinä olet tässä asemassa ja sinulla on tämä valta Muhaajiruunien ja Ansaarien miekkojen takia, ja heidän poikansa kuolevat nälästä! ’Umar (ibn Al-Khattaab) teki hajjin ja käytti vain 15 dinaaria, ja hän etsi varjoa puiden alta!” Joten Abu Ja’far sanoi: ”Haluatko että minä olen niin kuin sinä?” Sufiyaan sanoi: ”En. Ole vain alle sen mitä sinä olet ja yli sen mitä minä olen.” Abu Ja’far sanoi: ”Mene ulos.”

Hän myös sanoi (7/209) että Yahya bin ‘Abdil-Maalik bin Abi Ghaybah sanoi: ”En ikinä nähnyt ketään jolla oli uhmakkaammat kasvot Allahin takia, kuin Sufiyaanilla.”

On myös kerrottu Ibn Abi Haatimilta että oli muuan sokea mies, jolla oli tapanaan istua Sufiyaanin kanssa. Kun oli Ramadaan, hän johti ihmisiä rukouksessa ja he antoivat hänelle vaatteita ja lahjoja palkkioksi tästä. Joten Syfiyaan sanoi: ”Tuomiopäivänä Koraanin ihmiset tulevat Koraaninsa kanssa , ja tämän ihmisen kaltaisille tullaan sanomaan: ’Sinä olet jo saanut palkkiosi aikaisemmin.’” Joten tämä mies sanoi hänelle: ”Oi Abu ’Abdillaah, sanot tämän kun olen istumassa sinun vieressäsi?” Sufiyaan vastasi: ”Pelkään että minulle tullaan sanomaan Tuomiopäivänä että sinä istuit vieressäni ja en neuvonut sinua.”

Mainokset