Kumpi on parempi matkustaessa – paaston rikkominen vai paastoaminen?

Paastoaminen matkan aikana on jaettu kolmeen kategoriaan:

1 – Mikäli paastoaminen ei aiheuta vaikeutta, on suositeltavaa paastota.

2 – Mikäli paastoaminen aiheuttaa vaikeutta, on parempi rikkoa paasto.

3 – Mikäli paastoaminen olisi vahingollista tai on pelkoa että henkilö saattaisi kuolla, niin paastoamisesta tulee haraam ja hänen on rikottava paastonsa.

Mikäli henkilö matkustaa Ramadanina ja hän paastoaa, niin onko hänen parempi olla paastoamatta vai tulisiko hänen jatkaa paastoamista?

Ylistys olkoon Allahille.

Neljä Imaamia sekä Sahaabojen ja Taabi’iinien enemmistö olivat sitä mieltä, että paastoaminen matkustettaessa on sallittua sekä on oikein ja hyväksytty. Mikäli matkaaja paastoaa, se lasketaan ja hänen ei tarvitse korvata sitä. Katso Al-Mawsoo’ah al-Fiqhiyyah, osa 28, s. 73

Mitä tulee siihen, kumpi on parempi, niin se vaihtelee:

1 – Mikäli paastoaminen ja paastoamattomuus ovat sama, siinä mielessä että paastoaminen ei vaikuta häneen, niin tässä tapauksessa paastoaminen on parempi, johtuen seuraavista todisteista:

(a)  On kerrottu että Abud-Dardaa’ sanoi: ”Me lähdimme ulos (matkalle) Allahin Lähettilään kanssa Ramadan-kuukauden aikana kun oli äärimmäisen kuumaa, kunnes joku meistä laittoi kätensä päänsä päälle ankaran kuumuuden takia, ja yksikään meistä ei paastonnut lukuun ottamatta Allahin Lähettilästä ja ’Abdullaah ibn Rawaahaa.” (Bukhaari, 1945; Muslim,  1122).

(b) Paastoaminen matkatessa tarkoittaa sitä, että henkilö täyttää velvollisuutensa nopeammin, sillä sen korvaaminen myöhemmin merkitsee sen viivästyttämistä, mutta Ramadanina paastoaminen tarkoittaa sen tekemistä aiemmin.

(c)  Se on yleensä helpompaa sille jolla on tämä velvollisuus, sillä paastoaminen ja paaston rikkominen yhdessä muiden kanssa on helpompaa kuin paastoamisen aloittaminen uudestaan.

(d)  Se ottaa enimmän irti siunatusta ajasta, eli Ramadaanista, sillä Ramadaan on parempi kuin muut ajat, ja koska se on se aika, jolloin paastoaminen on pakollista. Näihin todisteisiin perustuen Ash-Shaafi’in näkemys –  joka on se, että paastoaminen on parempi sellaisen tapauksessa, jolle paastoaminen tai paastoamattomuus ovat sama asia –, on mitä todennäköisimmin oikea.

2 – Mikäli paastoamattomuus on hänelle helpompaa, niin tässä tapauksessa sanomme, että paastoamattomuus (matkustettaessa) on parempi. Mikäli jokin tulee aiheuttamaan hänelle vaikeutta, niin tässä tapauksessa paastoamisesta tulee makruuh, sillä vaikeutta aiheuttavan asian tekeminen silloin kun on olemassa helpotus, ilmentää Allahin antaman helpotuksen hylkäämistä.

3 – Mikäli se tulee aiheuttamaan kestämätöntä vaikeutta, niin tässä tapauksessa pastoamisesta tulee haraam. Todiste sille on Muslimin Jaabir ibn ’Abdullaahilta kertoma hadiith, että ”Allahin Lähettiläs suuntasi Mekkaan Ramadanina Valloituksen vuotena, ja paastosi kunnes hän saavutti Kuraa’ Al-Ghamiim- nimisen paikan. Ihmiset paastosivat, mutta hän pyysi vesimukillista ja nosti sen ylös jotta ihmiset näkisivät sen, ja sitten hän joi sen. Sen jälkeen hänelle kerrottiin että jotkut ihmiset olivat jatkaneet paastoamista. Hän sanoi ’He ovat tottelemattomia, he ovat tottelemattomia.’ Toisen version mukaan hänelle kerrottiin, ’Ihmiset kokevat paastoamisen vaikeana, ja odottavat nähdäkseen mitä sinä tulet tekemään.’ Joten hän pyysi vesimukillista ’Asrin jälkeen.” (Muslim, 1114) Joten hän saws kuvaili niiden, jotka paastosivat vaikka se oli erittäin vaikeaa, olevan tottelemattomia. Katso Shaikh Muhammad ibn ’Uthaimiinin Ash-Sharh Al-Mumti’ osa 6, s. 355).

An-Nawawi ja Al-Kamaal ibn Al-Humaam sanoivat: ”Ne hadiithit, jotka ilmentävät että on parempi olla paastoamatta, tulee tulkita siten että ne viittaavat sellaisiin, joita paastoaminen vahingoittaisi; joissain niissä tämä sanotaan selvästi, joten ne on tulkittava tällä tavalla sovittaakseen hadiithit keskenään. Tämä on parempi kuin joidenkin niistä hylkääminen tai sen väittäminen, että ne on korvattu, ilman mitään varmaa todistetta siihen suuntaan. Niiden tapauksessa, joille paastoaminen ja paastoamattomuus ovat sama, he (oppineet) käyttivät todisteena ’Aa’ishan hadiithia, että Hamzah ibn ’Amr Al-Aslami sanoi Profeetalle saws: ”Tulisiko minun paastota ollessani matkalla?” – ja hänellä oli tapanaan paastota paljon. Hän saws sanoi: ”Jos haluat, paastoa; jos et halua, niin älä paastoa.” (Bukhaari ja Muslim)”

Al-Mawsuu’ah Al-Fiqhiyyah, osa 28, s. 73

http://islamqa.com/en/ref/20165

Kysymys: Kuinka sitten tulisi tulkita Bukhaarin ja Muslimin kertoma hadiith, jonka mukaan Jaabir ibn ’Abdullaah kertoi, että ”Allahin Lähettiläs oli matkalla, ja hän näki joukon ihmisiä sekä miehen, jota varjostettiin. Hän sanoi, ’Mitä tämä on?’ He sanoivat, ’Hän paastoaa.’ Hän sanoi, ’Ei ole oikeamielisyyden teko paastota matkustaessaan.’? (Bukhaari 1946; Muslim, 1115)

Vastaus: Tämä hadiith pätee kolmannen yllä mainitun kategorian suhteen. Jos tiedämme hadiithin asiayhteyden sekä syyn sen kertomiseen, niin tämä tulee selväksi.

An-Nawawi sanoi: ”Mitä tämä tarkoittaa, on se, että mikäli paastoaminen on liian vaikeaa ja pelkää että se olisi vahingollista. Hadiithin asiayhteys ilmentää että tämä on se tapa, jolal se tulisi tulkita… Tämä hadiith liittyy sellaiseen, jota paastoaminen saattaisi vahingoittaa.”

Tämä on myös tapa, jolla Al-Bukhaari ymmärsi kyseisen hadiithin. Hän esitteli sen sanomalla:

”Luku: Profeetan sanat sellaiselle, jota varjostettiin kun kuumuus oli liian ankara, ’Ei ole oikeamielisyyden teko paastota matkustaessaan.’”

Al-Haafidh sanoi: ”Tällä esittelyllä hän viittasi siihen, että syy sille miksi Profeetta saws sanoi ’Ei ole oikeamielisyyden teko paastota matkustaessaan,’ on se vaikeus, mikä mainittiin.”

Ibn al-Qayyim sanoi Tahdhiib As-Sunanissa: ”Koskien sanoja ’Ei ole oikeamielisyyden teko paastota matkustaessaan,’ niin tämä sanottiin koskien tiettyä henkilöä, jonka Allahin Lähettiläs saws näki olevan varjostettavana, ja jonka paastoaminen oli uuvuttanut. Joten hän sanoi nämä sanat, siis että ei ole oikeamielisyyden teko uuvuttaa itsensä tässä määrin, kun Allaah on sallinut hänen olla paastoamatta.”

Tätä hadiithia ei voida tulkita yleisellä tasolla tarkoittamaan sitä, että ei olisi oikeamielisyyden teko paastota millään matkalla, sillä on todistettu että Profeetta saws paastosi matkustaessaan.

Täten Al-Khattaabii sanoi: ”Nämä sanat sanottiin syystä, joten ne ovat rajoittuneita niihin, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Aivan kuin hän saws olisi sanonut että ei ole oikeamielisyyden teko että matkaaja paastoaa, mikäli se johtaa siihen että hän kärsii sellaisella tavalla. Ja Profeetta saws paastosi matkallaan (Mekan) Valloituksen vuonna.”

http://islamqa.com/en/ref/12481/

Mainokset