Jihaad An-Nafs – Kamppaileminen omaa sielua vastaan

Maailma, ylivoimaisessa enemmistössään, kohtaa pahan aaltoja aallon perään; ja pahat himot, koettelemukset ja vaikeudet iskevät sitä; ja sitä hallitsevat saatanalliset aatteet sekä itsekkäät, pakottavat lait ja käsitteet, jotka tuhoavat kaikki ihmisen ominaisuudet, joita voidaan pitää hyveellisinä ja jaloina. Meidät saartaa ympäristö, joka on harhautunut totuudesta, antautunut haluilleen ja laitettu kiellettyjen himojensa koetukseen. Ja ihminen perii kaiken sen, minkä häntä ennen tulleet ovat jättäneet hänelle uskomusten turmeltuneisuudesta, harhautuneisuuden vallihaudoista, Paholaisen Sharii’alle alistumisesta, kielletyn sallimisesta, luvallisen kieltämisestä, ja kaikkiei alhaisimpien tekojen ja kuvottavimpien syntien kaunistelemisesta. Ja – tämän kanssa – hän haluaa kiihkeästi täyttää halunsa, koska hän on ollut ihmisten ja jinnien paholaisten saartamana.

Joten hän on ympäristön, kulttuurin, kasvatuksen, ajatuksten sekä kaiken häntä ympäröivän ja häneen vaikuttavan tuote; alkaen hänen perheestään, hänen kansastaan, koko ihmiskuntaan asti.

Tämä ihminen, mikäli Jumalallinen Johdatus on lähetetty alas hänen tähtensä, ja Allaah on näyttänyt hänelle tavat elää onnellisuudessa tässä elämässä ja seuraavassa, ja hänelle on annettu Allahin Kirjasta, ja Hän on suosinut häntä – suosiostaan – Lähettiläällä, joka ottaa hänet kädestä pitäen kohti sitä,  mikä on parempaa ja korkeampaa, ja järjestää hänen asiansa tässä elämässä oikeudenmuaisuuteen ja armoon perustuen, ja pelastaa hänet kaikelta mikä voisi olla syy hänen tuhoonsa tässä elämässä ja seuraavassa; mikäli kaikki tämä tapahtuisi, niin silloin hänen tilanteensa olisi hyvin erilainen.

Mutta, ihmisten joukossa on niitä, jotka tämä pahan kasautuma on nujertanut, ja joiden vaikutteet painostavat heitä, joten he eivät huolehdi uskonnosta eivätkä anna sille vähäisintäkään huomiota. Sen sijaan hän vähättelee uskontoa, ja pilkkaa sitä, ja hänellä on vihamielisyyttä niitä kohtaan jotka kutsuvat siihen, ja hän taistelee kaikkia niitä vastaan, jotka yrittävät muuttaa hänen tapansa ja istuttaa puhtaan siemenen hänen päähänsä paikalla olevan saastaisen, saatanallisen siemenen tilalle.

Allaah – Ylistetty – sanoi: {“Ei, vaan heidän sydämiensä päällä on peite siitä, mitä he ovat ansainneet (synneistä ja pahoista teoista)…” [al-Mutaffifiin; 14]

Ja Hän – Ylistetty – sanoi: {“Ja jos heille sanotaan ’Tulkaa siihen minkä Allaah on lähettäyt, ja Lähettilään luokse!’ he sanovat: ’Meille riittää se, jota löysimme isiemme seuraavan.’ Vaikka eikö ollutkin että heidän isänsä eivät tienneet mitään eivätkä olleet johdattuneita…”} [al-Maa’idah; 104]

Ja Hän –Ylistetty – sanoi: {“Totisesti ne, jotka tekivät epäuskoa, (on aivan sama) varoititpa heitä tai et, he eivät tule uskomaan.”} [al-Baqarah; 6]

Ja on olemassa vielä toisenlainen ihminen jonka saatat nähdä, joka on valmis pohtimaan rauhallisesti ja syvällä oivalluskyvyllä, ja poistamaan itsensä kaikista ulkopuolisista vaikutteista tarkastellakseen niitä asioita jotka ovat tärkeitä, ja hän laittaa syrjään kaiken sen mitä hänelle on syötetty, jotta hänen tutkimuksensa olisi kirkas. Joten jos hän johdattuu ja tulee tietäväksi, hän kääntyy ja muuttuu ja hänestä tulee (kuin) toinen ihminen.

Tämä ihminen taistelee sieluaan vastaan, joka määrää häntä pahaan, kuin myös valtavia halujaan ja rikkovaista sisäistä luontoaan vastaan, sekä hairahtuneita himojaan, harhautuneita kultturikäytäntöjä ja pahoja tapoja vastaan.

Hän sanoo: Ei ole mitään palvonnan arvoista paitsi Allaah, varmana siitä että se tarkoittaa: Kukaan ei ole oikeutettu tai ainsaitseva tulla palvelluksi tai palvotuksi paitsi Allaah; ja kukaan ei ansaitse että hänen edessään alistutaan ja nöyrrytään, paitsi Allaah; ja kenelläkään ei ole oikeutta määrätä tai kieltää paitsi Allahilla; eikä ole mitään lakien säätämistä tai lakeja, paitsi Allahin toimesta, ja kautta Hänen – Ylistetyn – muslimi ottaa askeleensa, ja täten hän alistuu Allahille täydellisellä tavalla – jokaisella tavalla ja jokaisessa muodosssa – joten häntä kutsutaan nimellä Muslim (alistuja).

Ja hän uskoo kaikkeen minkä Allaah on paljastanut, joten häntä kutsutaan nimellä mu’min (uskova).
Ja hän vartioi ihmisten ja jinnien joukossa oleviea paholaisia eikä anna niiden vaikuttaa itseään – joten häntä kutsutaan nimellä saabir (kärsivällinen, kestäjä)

Ja hän pysähtyy Allahin asettamiin rajoihin, eikä ylitä niitä muuta kuin huolimattomana hetkenä (missä tapauksessa hän katuu) – joten häntä  kutsutaan nimellä muraabit (joka vartioi aluettaan).

Ja hän uhraa itsensä ja omaisuutensa uskonsa takia, ja hän elää pakolaisena joka on revitty juurineen pois kodistaan – joten häntä kutsutaan nimellä mujaahid (joka kamppailee).

Ja tätä koskien Ylistetty sanoo: {“Ja ne, jotka taistelivat Meidän takiamme, Me tulemme totta totisesti johdattamaan heitä teillemme, ja totisesti Allaah on niiden kanssa, jotka tekevät hyvää.”} [al-’Ankabuut; 69]

Ja Hän – Ylistetty – sanoo: {“Oi te jotka uskotte, kestäkää ja olkaa kärsivällisiä, ja vartioikaa (aluettanne) ja pelätkää Allahia, jotta olisitte menestyneitä.”} [Al ’Imran; 200]

Tällainen ihminen, olipa hän sitten jossain maassa tai tietyn ihmisryhmän keskuudessa, hän on kuin nouseva aurinko jonka säteet ovat suloisen tuoksuista parfyymiä; hänen kauttaan maa on yhdistetty taivaisiin, ja hänen päälleen laskeutuu Allahin armo, ja häntä ympäröivät Kaikkein Armeliaimman enkelit.

Hänellä on sydän lasten viattomuudella, ja kieli sadepilven veden puhtaudella, ja auttava käsi joka ojentuu kuin se olisi lähetetty Allahilta, ja kasvot jotka hymyilevät totuuden kanssa kuin se olisi aamunkajastusta, sekä vankkuus Allahin uskonnossa aivan kuin hän itse olisi jykevä vuori.
Jos kävelet hänen kanssaan hän hyödyttää sinua, ja jos ystävystyt häneen hän palvelee sinua, ja jos kysyt häneltä hän neuvoo sinua, ja jos teet hänelle vääryyttä hän antaa sinulle anteeksi, ja jos lohdutat häntä hän kiittää sinua, ja jos olet hänen kanssaan eripurassa, hän antaa sinulle anteeksi. Totuudenmukainen; kepeämielinen; luotettava; hän pelkää Allahia, joten hän on kuten Allaah sanoo häntä koskien: {“Muhammad on Allahin Lähettiläs, ja ne jotka ovat hänen kanssaan, ovat ankaria epäuskovaisia vastaan ja armeliaita keskenään. Näet heidän kumartavan ja polvistuvan, tavoitellen suosiota Allahilta ja (Hänen) tyytyväisyyttä(än). Heidän merkkinsä (heidän uskostaan) on sujuudin jälki heidän kasvoillaan..”} [al-Fath; 29]

Ja sielun kamppailu on kaikkein rankimman tyyppistä kamppailua, sekä vaikeinta ja pisimpään kestävää. Se on kamppailua yöllä ja päivän aikana; vaikeuden aikoina ja helppouden aikoina; rentoutuneisuuden aikoina ja paineen aikana. Se on kamppailua uskomuksissasi, palvonnassasi sekä vuorovaikutuksissasi; kun olet eristyksissä ihmisistä kuin myös silloin kun olet heidän kanssaan. Ja se on kamppailua (Allahin) muistelemisen, rukouksen, paastoamisen ja kärsivällisyyden avulla – kuin myös kaikilla sellaisilla asioilla, jotka vahvistavat sieluasi. Ja se on kamppailu, joka vaatii ihmisen olevan täysin hereillä ja valveutunut, sekä olevan tietoinen vihollisen heikoista kohdista, Paholaisen strategioista, vääryyden saapuvista aalloista, epäilysten ja hämmennysten mahdollisista sisäänpääsykohdista, kuten (se vaatii) myös tietoa sallitusta ja kielletystä, sekä Allahin määräyksistä ja kielloista jne.

Ja ilman tätä kamppailua joka kiillottaa ja puhdistaa sielun, ja muuttaa kaiken uskovaisen elämässä, ja tekee muslimista johtajan eikä seuraajan, ja tekee hänestä pään eikä hännän, ja (sellaisen) joka saa muutosta aikaan muissa – verrattuna sellaiseen jota muut muuttavat; ilman tällaista kamppailua ihminen on pelkkä muslimi – ei uskovainen – ja tämä ei edes ole sellainen nimi jonka hän ansaitsee, ja ulkoinen kuva ei heijasta sisäistä totuutta.

Ja koska tämä muslimi on luovuttanut taistelun sieluaan vastaan, hän on myös luopunut islamilaisesta persoonallisuudestaan.

Kamppailu sielua vastaan saa aikaan räjähdysmäisiä muutoksia – niin sisäisiä kuin ulkoisiakin – jotka synnyttävät ihmisen, joka on puhdistettu perimmäisellä puhdistuksella verttattuna muuhun ihmiskuntaan, joten se, joka käy läpi tämän muutoksen, ansaitsee loistaa näiden Allahin sanojen alla:

{“Te olitte paras kansa, joka on tuotu ihmisille…”} [Al ’Imran; 110]

[Hasan Ayyuub, ’Fiqh al-Jihaad fil-Islaam’; s. 12-15]

Mainokset