Koraanin selvät (muhkam) ja epäselvät (mutashaabih) jakeet

Koraani on paljastettu ihmisille furqaanina, keinona erottaa totuuden ja vääryyden välillä ihmisen suhteessa hänen Luojaansa sekä siihen luomukseen, jossa hän on olemassa. Näiden suhteiden perusperiaatteet on selkeästi määritelty Koraanissa jättämättä mitään tilaa spekulaatiolle tai epäilyksille, ja nämä ovat ne periaatteet, jotka muodostavat koko Kirjan ytimen (umm al-kitaab). Esimerkiksi rukouksen periaate määrittelee pääasiallista suhdetta ihmisen ja Jumalan välillä, kun taas zakaatin periaate määrittelee ihmissuhteiden ensiarvoista näkökulmaa. Se on tästä näkökulmasta, kun Allaah, Ylistetty ja Kunnioitettu, kuvailee Koraania seuraavassa jakeessa:

{”Kirja, jonka jakeet on tehty selviksi; arabiankielinen lukeminen niille, jotka tietävät.”} [41:3]

Näin ollen perusteet muslimi-umman yhtenäisyydelle on vankasti asetettu itse Koraanin keskeisissä jakeissa. Näihin jakeisiin sekä niiden sisältämiin periaatteisiin on viitattu sanalla muhkamaat.

Mutta, koska Koraani käsittelee myös ihmisen ja tämän maailman mysteerejä, niin siinä on väistämättä myös epämääräsiä sekä epäselviä viittauksia sellaisiin todellisuuden alueisiin, joista ihmisten tietämys on rajallinen. Jotkut näistä viittauksista voidaan ymmärtää ainoastaan suhteessa muihin jakeisiin, kun taas toisien viittausten todellisuutta ei voida ymmärtää lainkaan. Esimerkiksi niillä kirjaimilla, joilla jotkut Koraanin suurat alkavat, ei ole itsessään mitään selviä merkityksiä…

Niihin Koraanin jakeisiin, jotka puhuvat Luojan ja luodun mysteereistä sellaisella tavalla, että niiden todellisuus pysyy epäselvänä, viitataan sanalla mutashaabihaat

Muta näiden kahden termin nimenomaisella merkityksellä on erittäin tärkeä osa tafsiirin tieteessä. Ne merkitykset on sisällytetty seuraavaan jakeeseen, hyvin ankaran varoituksen ohella:

{”Hän on se, Joka on paljastanut sinulle Kirjan; siinä on selviä jakeita jotka ovat Kirjan ydin, sekä toisia (jotka ovat) epäselviä. Ja mitä tulee niihin, joiden sydämissä on sairaus, niin he seuraavat niistä sitä, mikä on epäselvää, tavoitellen fitnaa ja etsien sen tulkintaa (ta’wiilahuu), mutta kukaan ei tiedä sen tulkintaa, paitsi Allaah. Ja ne, jotka ovat vankkoja tiedossa, sanovat ’Uskomme siihen, se on kaikki meidän Herraltamme.’ Ja kukaan ei tule ymmärtämään (tätä), paitsi ne, joilla on älyä.”} [3:7]

Näin ollen muhkam voidaan määritellä sellaisiksi jakeiksi, joiden merkitys on täysin selvä, ja mutashaabih sellaisiksi jakeiksi, joiden sisäinen merkitys on ainoastaan Allahin tiedossa. ’Aa’ishah kertoi että kerran Profeetta saws resitoi yllä mainitun jakeen ja sanoi:

”Ja jos näet niitä, jotka seuraavat sen epäselviä jakeita, niin ne ovat niitä jotka Allaah on maininnut, joten varokaa heitä.” (Bukhaari osa 6, s. 53-54, hadiith 70; Muslim osa 4, s. 1402, hadiith 6442)

Muhkamin ja mutashaabihin käsitteet antavat (meille) joukon ohjenuoria, joiden avulla Koraania tulee ymmärtää. Fiqh-järjestelmä (islamilainen laki) on kehittynyt muhkamaat-jakeista. Aikaisemmat oppineet keskittyivät niihin jakeisiin, joilla on suoraa merkittävyyttä ihmisten tekoihin – niihin jakeisiin, jotka voitiin soveltaa ja tulkita loogisten ja maaimanlaajuisesti hyväksyttävien, kieliopillisten periaatteiden mukaisesti. Mutta ne, jotka pyrkivät tuhoamaan islamin viestin sisältä päin, aloittivat hyökkäyksensä itse alkulähteestä, Koraanista. Muhkamaat-jakeet eivät jätä tilaa filosofisille tulkinnoille. Näin ollen mutashaabihaateista tuli ne pilarit, joiden päälle vasta-islam rakennettiin, ja Allahin nimistä ja ominaisuuksista tuli aloituspiste. Esimerkiksi Allaah kuvailee itseään Koraanissa sanoin Al-Basiir, Kaiken Näkevä, sekä As-Samii’, Kaiken Kuuleva, monien nimiensä ominaisuuksiensa joukosta. Profeetan saws aikana sekä neljän oikeamielisen Kalifin aikana hänen saws kuolemansa jälkeen Sahaabat ymmärsivät näitä ominaisuuksia sisältävät jakeet niiden ilmiselvien merkitysten mukaan, kyselemättä miksi ja miten. Heille, Allaah näkee ja kuulee kaikki asiat muistuttamatta Hänen luotujaan millään tavalla. Mutta Sahaabojen aikakauden jälkeen jotkut nostivat esiin väitöksen siitä, että näkeminen ja kuuleminen ovat ihmisten tai eläinten ominaisuuksia, jotka edellyttävät tiettyjä aistinelimiä, jotka ole sopivia Kaikkivaltiaalle Herralle. Hän oli jo sanonut Koraanissa, että

{”…Ei ole mitään Hänen kaltaistaan…”} [42:11]

Tämän tuloksena syntyi eräs Jahamiyyah-nimellä tunnettu filosofian oppikunta, joka kielsi Allahin nimet ja ominaisuudet. Tästä oppikunnasta kehittyi toinen, mu’tazilah-niminen, joka siloitteli Jahm ibn Safwaanin (Jahamiyyan perustajan) selkeästi harhaoppisia lausuntoja kreikkalaisella logiikalla sekä Koraanin ja Sunnan tekstien rationalistisilla tulkinnoilla. Ensimmäisten ’Abbaasid-hallitsijoiden suojeluksen alla tämä oppikunta nielaisi umman, siihen pisteeseen saakka, että sen käsitteistä tuli  normeja ja kaikkia heitä vastustavia vainottiin systemaattisesti. Allahin nimet tunnustettiin, mutta ne tehtiin tyhjiksi kaikista merkityksistä, ja Hänen kuulon ja näön ominaisuutensa tulkittiin tarkoittavan tietoa.

Ajan mukana umman joukosta nousi toisia, jotka väittivät että kaikki Koraanista on mutashaabih, ja että ainoastaan he tiesivät sen todelliset merkitykset. He kutsuivat ulkoisia merkityksiä nimellä Dhaahir tai Sharii’ah, ja sisäiset merkitykset nimettiin termillä Baatin tai Haqiiqah. Jotkut väittivät, että sisäiset merkitykset annettiin salaisesti Profeetan saws jälkeläisille, kun taas toiset väittivät että ne välittyivät eteen päin tietyn sheikhien tai henkisten johtajien ketjun kautta.

Onneksi Koraanin kuvaus siitä että tämä trendi on kieroutuneiden sydämien tulosta ja harhaa, sekä Profeetan saws varoitus muslimi-ummalle välttää niitä jotka ottavat tämän polun, auttavat meitä jatkamaan sen Koraanin viestin elintärkeän puhtauden ja selvyyden korkealla pitämistä, joka sisältyy muhkamaat-jakeisiin.

[Dr. Bilaal Philips, Usuul At-Tafsiir, s. 237-244]

Kysymys: Ovatko ne jakeet, jotka mainitsevat Allahin ominaisuuksia, niistä jakeista jotka ovat epäselviä (mutashaabihaat) vai selviä (muhkamaat)?

Vastaus:Ne ovat epäselvien joukosta yhdestä näkökulmasta, ja tämä on Allahiin liittyvien ominaisuuksien luontoa koskien [ts. sitä, millaisia tai miten ne ovat]. Mutta ne eivät ole epäselvien jakeiden joukosta mistään muusta näkökulmasta katsottuna. Tämä on siten, että niillä on selvät merkitykset, eli niillä on sellaiset merkitykset, jotka ovat hyvin tunnettuja arabian kielessä.

Eli näin ollen, koskien sitä tapaa, millaisia Allahin ominaisuudet ovat, niin ne ovat epäselviä (mutashabihaat), sillä me emme voi tuntea Allahin olemusta (Dhaat). Täten, tästä johtuen, me emme voi tietää Allahien ominaisuuksien luontoa, sillä ominaisuuksista puhuminen on Dhaatista puhumista. Tämän takia jotkut hadiith-oppineet, kuten Abu Bakr Al-Katiib, sanoivat: ”Se, mitä sanotaan ominaisuuksia koskien, on sama kuin mitä sanotaan olemusta koskien: kieltäminen ja vahvistaminen.” [suom. huom. ts. kielletään kaikki epätäydellisyyttä ja negatiivista merkitystä ilmentävät ominaisudet, vahvistetaan sellaisenaan kaikki se millä Allaah on itseään kuvaillut, lisäämättä tai poistamatta mitään.]

Aivan kuten me vahvistamme Allahin olemuksen emmekä kiellä sitä – sillä tämä kieltäminen olisi täydellinen kieltäminen (Allahin olemassaololle) – niin sama koskee myös Allahin ominaisuuksia. Me vahvistamme ne emmekä kiellä tai mitätöi niitä. Mutta aivan kuten emme kuvaile sitä, millainen Allahin olemus on, niin samoin emme myöskään kuvaile sitä, millaisia Hänen ominaisuutensa ovat.”

[Shaikh Naasirud-Diin Al-Albaanii, Al-Asaalah osa 3; Fataawaa Shaikh Al-Albaanii s. 14]

Advertisements