Mikä on bid’ah?

Kielellisesti bid’ah (uudistus) tarkoittaa ‘uudesti keksittyä asiaa’. Bid’an sharii’allinen määritelmä on: “Uudesti keksitty, sharii’aa matkiva tapa [uskomuksissa tai teoissa] uskonnossa, (ja) jonka kautta tavoitellaan läheisyyttä Allahiin, [mutta] ilman että mitkään autenttiset todisteet tukevat sitä – ei sen perusteita, eikä sitä tapaa, jolla se suoritetaan”

Allahin Lähettiläs saws sanoi: ”Jokainen uudistus on eksytystä ja harhaanmenemistä.” [Abu Dawuud, 4607; At-Tirmidhi, 2676 ja se on sahiih. Ibn Hajar vahvisti sen kirjassaan Takhriij Ahaadiith Ibn Al-Haajib, 1/137]

Ja hän saws sanoi myös: ”…ja jokainen uudistus on harhaanmenemistä, ja kaikki harhaanmeneminen on Helvetin tulessa.” [Kertonut An-Nasaa’ii Jaabir ibn ’Abdullaahilta, ja se on sahiih, kuten Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah sanoi Majmuu’ Al-Fataawassa, 3/58]

Lähettiläs saws myös varoitti uudistusten ihmisistä, heidän kanssaan ystävystymisest sekä heiltä ottamisesta, sanoen: ”Joka keksii uudistuksen tai majoittaa uudistajan, niin hänen päälleen on Allahin, Hänen enkeleidensä sekä koko ihmiskunnan kirous.” [Bukhaarii, 12/41; Muslim, 9/140]

Ja hänen jalanjäljissään näemme Jalojen Seuralaisten sekä heidän jälkeensä Taabi’uunien (seuraajien) varoittavan uudistusten vaaroista ummalle, sen ihmisille sekä heidän yhtenäisyydelleen, sillä se on juuri uudistukset, jotka ovat jakaneet umman ja pirstoneet sen erilleen.

Ibn ’Abbaas (k. 68H) sanoi. ”Totisesti kaikkein vihatuimmat asiat Allahille ovat uudistukset.” [Kertonut Al-Baihaqii As-Sunan Al-Kubraassa, 4/316]

Ibn ’Umar (k. 84H) sanoi: “Jokainen uudistus on eksytystä, vaikka ihmiset näkisivät sen hyvänä.” [Abu Shaamah, 38]

Ahmad ibn Hanbal sanoi kerran, “Suurinkin faasiq (pahantekijä, synnintekijä) Ahl As-Sunnah Wal-Jamaa’asta on parempi kuin hurskain ihminen Ahl Al-Bid’asta.”

’Abdullaah ibn Mas’uud sanoi: ”Seuratkaa, älkää keksikö uudistuksia, sillä teille on annettu se mikä on riittävää, ja jokainen uudistus on eksytystä.” [Kertonut Abu Khaithamah Kitaab Al-’Ilmissä (540), ja Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih]

’Abdullaah ibn ’Abbaas sanoi: ”Kun bid’ah luodaan, sunna kuolee, ja tämä jatkuu niin kauan kunnes se bi’ah elää ja se sunna on kuollut.”

Al-’Irbaad ibn Saariyah kertoi että Profeetta saws sanoi: ”…Olen jättänyt teidät selkeälle johdatukselle. Sen yö on kuin sen päivä. Yksikään ei poikkea siiä minun jälkeeni, paitsi että hän tuhoutuu.” [Kertonut Ahmad, Ibn Maajah (43) sekä Al-Haakim. Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih kirjassaan As-Sahiihah, 937]

Al-Marwaazii kertoi As-Sunnassa (95), että ’Umar ibn ’Abdul-’Aziiz sanoi: ”Kenelläkään ei (enää) sunnan jälkeen ole tekosyytä olla eksyneenä harhaan, jonka hän luuli olevan johdatusta.”

Hasan ibn Attiyyah, yksi Taabi’uuneista, sanoi: ”Kun ihmiset hyväksyvät bid’an, Allaah poistaa sunnan heidän joukostaan eikä palauta sitä ennen Tuomiopäivää.”

Yksi aikaisita oppineista, Al-Barbahaarii, eräs Ahmad ibn Hanbalin kumppaneista, sanoi: “Varokaa bid’aa, sillä jokainen bid’ah alkoi jonain pienenä ja totuutta muistuttaen, ja ihmiset hämääntyivät siitä ja seurasivat sitä, kunnes siitä tuli suurempi ja suurempi ja he jäivät siihen loukkuun ja se vei heidät ulos islamista.”

Shaikh Al-Barbahaarii (k. 329H) sanoi myös: ”Allaah armahtakoon sinua. Tiedä, että uskonto on sitä, mikä on tullut Allahilta, Siunatulta ja Kaikkein korkeimmalta. Se ei ole jotain sellaista, joka on jätetty ihmisien älyn ja mielipiteiden varaan. Tieto siitä on sitä, mikä tulee Allahilta ja Hänen Lähettiläältään, joten älä seuraa mitään omiin haluihisi perustuen ja siten poikkea pois uskonnosta ja jätä islamia. Sinulle ei tule olemaan mitään tekosyytä, sillä Allahin Lähettiläs selitti sunnan hänen ummalleen ja teki sen selväksi Seuralaisilleen, ja he ovat Al-Jamaa’ah ja he ovat Pääjoukko, ja Pääjoukko on totuus, sekä sen seuraajat.”

Tähän asiaan on viitannut  myös Imaam Maalik häneltä kerrotussa sanonnassa, joka tulisi kirjata ylös kultaisella musteella. Ja se on hänen sanansa: ”Joka tuo islamiin uudistuksen, jota hän pitää hyvänä, niin hän on väittänyt että Muhammad on pettänyt Viestin. Lue Allahin, Mahtavan ja Majesteettisen sanat: ’Tänä päivänä olen täydellistänyt teille uskontonut ja täydentänyt palvelukseni teidän päälenne, ja valinnut teille islamin uskonnoksi.’ Joten mikä tahansa mikä ei ollut (osa) uskontoa sinä päivänä, ei ole (osa) uskontoa tänä päivänä. Ja viimeinen osa tätä ummaa ei tule korjaantumaan muuta kuin sillä, millä sen ensimmäinenkin osa korjaantui.”

Ibm Taimiyyalla on eräässä kirjassaan hieno kappale, jossa osoitetaan että “Itse asiassa juutalaisten ja kristittyjen kufr on bid’an takia. He toivat uusia asioita uskontoon, ja ne asiat veivät heidät totaalisesti pois Muusan ja ’Iisan todellisesta viestistä, ’alaihimas-salaam.”

Joten aivan kuten arabien tilaa tietämättömyyden päivinä ei korjannut mikään muu kuin Profeetta Muhammadin tulo taivaista olevan ilmestyksen kanssa – joka auttoi heitä tässä maailmassa ja joka tulee pelastamaan heidät seuraavassa –, niin se perusta, jolle hyvä islamilainen hyvinvointi on perustettava tänä aikana, ei ole mikään muu kuin paluu Koraaniin ja Sunnaan.

Tästä huolimatta, tämä asia kaipaa hieman enemmän pohdiskelua, johtuen areenalla olevien islamilaisten ryhmien ja puolueiden valtaisasta lukumäärästä, ja jotka kaikki väittävät itse olevansa sillä tiellä, jolla islamilainen yhteiskunta ja muslimivalta voidaan toteuttaa.

[Imaam Ibn Al-Qayyim Al-Jawziyyah, ”Sota uudistajia vastaan on suurempi kuin sota monijumalaisia vastaan.”]

Ash-Shaatibi (olkoon Allaah hänelle armollinen) sanoi: “Bid’ah, näin ollen, viittaa tekaistuun uskonnolliseen tapaan, joka kilpailee sharii’aan perustuvan tavan kanssa, jolloin sen seuraaminen on tarkoitettu äärimmäisyyksiin menemiseen omistautuneisuudessa ja palvonnassa.

Tämä pitää sisällään myös tiettyjen tapojen ja palvontamuotojen noudattamisen, kuten dhikrin tekeminen yhteen ääneen, Profeetan syntymäpäivän ottaminen juhlapäiväksi, ja niin edelleen.

Se pitää myös sisällään tietystä palvonnanteosta kiinni pitämisen tiettynä aikana, jolle ei ole mitään perustetta sharii’assa, kuten että paastoaa aina 15. päivänä Sha’baania ja viettää sen yön rukouksessa.” [Al-I’tisaam, 1/37-39]

As-Suyuutii sanoi Al-‘Amr bil-Ittibaa’ssa (s. 152), mainitessaan bid’an: “…Ja tätä tapahtuu joissain heistä johtuen heidän halustaan suorittaa erittäin paljon palvontaa ja tottelevaisuuden tekoja, joten heidän halunsa johtaa heidät tekemään tätä sellaisina aikoina ja sellaisissa paikoissa, joissa Sharii’ah on kieltänyt heitä tekemästä niin.

Näiden joukosta on sellaisia jotka ovat kiellettyjä, sekä sellaisia jotka ovat vihattuja. Tietämättömyys ja Shaatanan koristelu laittavat nämä ihmiset pulmatilanteeseen kun he sanovat: ’Nämä ovat tottelevaisuuden tekoja, on todistettu että niitä tehtiin muina aikoina, joten me teemme niitä jatkuvasti, sillä Allaah ei ikinä tule rankaisemaan meitä tottelevaisuuden teoista, riippumatta siitä, missä me niitä teemme!’”

Taqii As-Subkilta kysyttiin hänen Fataawassaan (2/549) erästä uudelleen keksitystä asiasta, jota jotkut hänen aikalaisensa tekivät, ja hän vastasi:

”Tämä on bid’ah ilman epäilyksen häivääkään, eikä kenelläkään tulisi olla mitään epäilystä tätä koskien. On riittävästi sanoa, että sitä ei tunnettu Profeetan saws aikana, eikä Sahaabien aikana, eikä se ole tunnettu yhdeltäkään Salafien (oikeamielisten edeltäjien) oppineelta.”

Imaam Ash-Shaatibii sanoi Al-Muwaafaqaatssa (2/242): ”Siinä, että Lainsäätäjä (Allaah) asetti palvonnantekojen – niin pakollisten kuin suositeltavienkin –  suorittamiseen aikapuitteet; tietyt, tunnetut ajat ilmeisistä tai ei niin ilmeisistä syistä, on tarpeeksi saadakseen aikaan varmuuden siitä, että syy (tämän) lainsäädännön takana on palvonnantekojen pitäminen jatkuvina ja alituisina.

On sanottu koskien Allahin sanoja ’…He eivät suorittaneet sitä niin kuin se todella tulisi suorittaa…’ [57:27] että todellakin heidän suorittamisensa puute piili siinä että he hylkäsivät sen aloitettuaan sen ja jatkettuaan sitä (hetken aikaa).

Tässä kohdin voimme johtaa määräyksen sitä koskien, mihin suufit ovat sitoutuneet, koskien tiettyjen rituaalien ja dhikr-sanontojen (wird) suorittamista tiettyinä, määrättyinä aikoina…”

Imaam Abu Shaamah sanoi Al-Baa’ithissa (s. 165): ”Ei ole sallittua määritellä jotakin palvonnantekoa sellaiseen aikaan, joka ei ole sharii’an määrittelemä, vaan (päin vastoin) kaikki oikeamielisyyden teot ovat soveltuvia kaikkiin aikoihin, ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa joka on parempi kuin toinen, lukuun ottamatta sitä, minkä Sharii’ah on julistanut niin olevan, kuten ’Arafah- ja Ashurah-päivien paastoaminen, yön syvyydessä rukoileminen sekä ’umran suorittaminen Ramadanina.

Ja (tällaisista) paikoista ovat ne, joissa Sharii’ah on julistanut palvonnantekojen suorittamisen olevan parempi, kuten 10 Dhul-Hijjan päivää, Layltul-Qadr joka on parempi kuin tuhat kuukautta…

Tiivistettynä: Palvelijan tehtävä ei ole määritellä, vaan se kuuluu Lainsäätäjälle, ja tämä oli Allahin Lähettilään saws palvonnan kuvaus.” [Ks. Iqtidaa’ s. 308-309]

‘Umar ibn ‘Abdul-‘Aziiz sanoi: “Pysähtykää siihen, mihin ihmiset ovat pysähtyneet! Sillä totisesti he pysähtyivät tiedon saamiseen. Selkeät todisteet olivat heille tarpeeksi, ja he olivat vahvimpia niiden ilmaisemisessa. Jos jossain oli mitään hyvettä, niin he olivat sille kaikkein ansaitsevimpa. Joten jos sinä sanot: ’Se aloitettiin heidän jälkeensä,’ niin yksikään ei tuo siihen jotain asiaa muuta kuin että hän on vastustanut heidän johdatustaan ja halunnut jotain  muuta kuin heidän esimerkkiään. He ovat kuvailleet sitä siitä mikä oli riittävästi, ja he ovat puhuneet sitä koskien – sen, mikä oli riittävästi. Se, mikä on heidän yläpuolellaan, on liiallisuutta, ja mikä on heidän alapuolellaan, on riittämättömyyttä. Jotkut ihmiset ovat jääneet heistä jälkeen, joten he ovat vetäytyneet pois. Ja toiset ovat menneet heitä vastaan, joten heistä on tullut äärimmäisiä. Mutta totisesti he olivat näiden kahden (ääripään) keskellä suoralla tiellä.” [Kertonut Ibn Qudaamah kirjassa Al-Burhaan li Bayaanil-Qur’aan (s. 88-89) ’Abdul-’Aziiz ibn Abil-Maajishuunin sanomana, ja sitten hän sanoi: Hän kertoi sen merkityksen ’Umar ibn ’Abdul-’Aziiziin asti; Al-Haafidh Ibn Al-Jawzii kirjassa Manaqibul ’Umar ibn ’Abdil-’Aziiz (s. 83-84); Al-Haafidh Ibn Rajab kirjassa Fadlul ’Ilmis-Salaf (s. 36)]

Imaam Al-Awzaa’ii sanoi; ”Pidättäytykää niiden esimerkissä, jotka tulivat teitä ennen, vaikka ihmiset hylkäisivät teidät. Ja varokaa ihmisten mielipiteitä, vaikka he kaunistaisivat ne teille puheellaan.” [Kertonut Khatiib Al-Baghdaadii kirjassa Sharaf Ashaabil-Hadeiith (s. 7); Imaam Al-Aajurrii kirjassa Ash-Sharii’ah (s. 58); Ibn ’Abdul-Barr kirjassa Jaami’ul-‘Ilm Wa Fadhlihi (2/114); Imaam Adh-Dhahabii vahvisti sen kirjassaan Siyaar A’alaam An-Nubalaa’ (7/120); Shaikh Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih  kirjassaan Mukhtasar Al-’Uluww (s. 138)]

Muhammad ibn ’Abdur-Rahmaan Al-Adramii sanoi eräälle miehelle, joka puhui jostain uudistuksesta ja kutsui ihmisiä siihen:

”Oliko Allahin Lähettiläällä, Abu Bakrilla, ’Umarilla, ’Uthmaanilla ja ’Alilla tietoa siitä, vai eivätkö he tienneet sitä?”

Mies sanoi: ”He eivät tienneet siitä.”

Hän sano. ”Jotain, mistä heillä ei ollut tietoa, (ja) sinä tiedät sen!?!”

Mies sanoi: ”Sitten sanon että he tiesivät sen.”

Hän sanoi: ”Oliko se heille tarpeeksi, mistä he puhuivat tai mihin he kutsuivat ihmisiä, vai eikö se ollut heille tarpeeksi?”

Mies sanoi: ”Totta kai se oli heille tarpeeksi.”

Hän sanoi; ”Joten se, joka oli tarpeeksi Allahin Lähettiläälle ja hänen Kalifeilleen, ei ole tarpeeksi sinulle!?!”

Joten tämä mies pidättäytyi, ja Kalifi, joka oli siellä läsnä, sanoi: “Olkoon Allaah riittämätön niille, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen, mikä oli heille tarpeeksi.” [Kertonut Al-Khatiib kirjassa Taariikh Baghdaad (10/75); Ibn Al-Jawzii kirjassa Manaaqibul Imaam Ahmad (s. 431, 436); Ibn Qudaamah kirjassa At-Tawwaabiin (s. 194); Imaam Adh-Dhahabii kirjassa Siayar A’alaam An-Nubalaa (11/131); Imaam Al-Aajurrii kirjassa Ash-Sharii’ah (s. 91,95); Ibn Kathiir kirjassa Al-Bidaayah wan-Nihaayah (10/335)]

’Abdullaah ibn Mas’uud sanoi: ”Seuratkaa älkääkä keksikö uudistuksia, sillä totisesti teille on annettu tarpeeksi.” [Kertonut autenttisella ketjulla Ad-Daarimii (no. 211); At-Tabaraanii kirjassa Al-Kabiir (no. 8870); Al Baihaqii (no. 204); Ibn Wadaah kirjassa Bid’ah wan-Nahiy ’Anhaa (s. 10); sekä (kerrottu) myös Qatadalta (s. 11). Kertonut myös Abu Khaythamah kirjassa Al-’Ilm; Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih kirjassa Bid’ah wan-Nahiy ’Anhaa]

Hudhaifah bin Al-Yaman sanoi: “Jokainen palvonnanteko, jota Seuralaiset eivät tehneet, älkää tehkö sitä.” [Abu Dawuud]

Taabi’i Imaam Az-Zuhrii kommentoi, “‘Sunnasta kiinni pitäminen on pelastuminen,’ kuten Imaam Maalik sanoi, ‘Kuin Nooan arkki: joka nousi sen kyytiin, pelastui, ja joka ei noussut, tuhoutui.’” [Ad-Daarimii]

Abu ‘Aaliyah sanoi: “Oppikaa islamia, sitten, kun olette oppineet islamin, älkää kääntykö siitä pois oikealle tai vasemmalle. Olkaa Suoralla Tiellä ja olkaa Profeettanne saws Sunnalla, sekä sillä, millä hänen seuralaisensa olivat…

Ja varokaa näitä uudistuksia, sillä ne aiheuttavat vihamielisyyttä ja vihaa teidän joukossanne, ja pysytelkää asioiden alkuperäisessä tilassa, jossa ne olivat ennen kuin he jakautuivat.” [Abu Nu’aimin Al-Hilya, 2/218]

Mu’aadh ibn Jabal sanoi: “Ja varoitan teitä siitä, mikä on uudesti keksittyä, sillä kaikki, mikä on uudesti keksittyä, on eksytystä.” [Ash-Sharii’ah, s. 55; myös Abu Dawud samankaltaisella sanoituksella]

Sufiyaan Ath-Thawrii sanoi: “Uudistukset ovat Shaitaanille vielä rakastetumpia kuin synnit. Koska synnistä voi katua, mutta uudistuksesta ei kaduta.” [Al-Lalakaa’iin (k. 414H) Sharh Usuul I’tiqaad, s. 55]

Hän sanoi myös: “Joten pitäkää kiinni asioiden alkuperäisestä tilasta,” [Al-Hilya 6/376] tarkoittaen pitäkää kiinni Muhammadin saws ja hänen Seuralaistensa tiestä.

Kerran eräs mies aivasti Ibn ’Umarin läsnäollessa ja sanoi, ”Ylistys olkoon Allahille ja rauha Lähettilään päällä.” Ibn ’Umar nuhteli tätä miestä ja sanoi, ”Profeetta on opettanut meidät sanomaan ainoastaan Alhamdulillaah” [At-Tirmidhi]

Ibn Wahb sanoi Ibn Mahdin kertoneen hänelle, että eräs mies kysyi Ibraahiim An-Nakhaa’ilta al-ahwaasta (ts. bid’asta), (että) onko niissä mitään hyvää? Joten hän sanoi: ”Allaah ei ole laittanut  mihinkään niistä edes sinapinsiemenen vertaa hyvää, eivätkä ne ole mitään muuta kuin koriste Shaitaanilta, ja asia ei ole mitään muuta kuin ensimmäinen asia (ts. se, mitä Profeetta saws ja hänen Seuralaisensa seurasivat).” [Ibn Abi Zamaniinin Usuul As-Sunnah, no. 230]

Mainokset