Pointtina ei ole vaikeus
Ibn Taimiyyah

“…Ja tulisi olla tiedossa että Allahin tyytyväisyys ja rakkaus eivät ole riippuvaisia itsensä kiduttamisesta ja vaikeuksien läpi kahlaamisesta, niin että jokin asia olisi parempi ainoastaan sen mukaisesti, kuinka vaikea se on. Monet tietämättömät ihmiset olettavat että palkkio saavutetaan vaikeuksien mukaisesti kaikessa. Ei! Sen sijaan palkkio on yhdenmukainen teon hyödyllisyyden kanssa, sekä sen kanssa, kuinka paljon se ilmentää tottelevaisuutta Allahille ja Hänen Lähettiläälleen.

Joten mitä hyödyllisempi jokin teko on ja mitä tottelevaisempi sen tekijä on, sitä hyveellisempi se on. Teot eivät ole hyveellisiä määränsä takia. Vaan ne ovat hyveellisiä sen vaikutuksen takia, mikä niillä on sydämeen.

Tämän takia, kun ’Uqbah ibn ’Aamirin sisko vannoi suorittavansa Hajjin paljain jaloin kävelle, Profeetta saws sanoi: ”Totisesti Allaah ei ole tarpeessa sille että siskosi kiduttaa itseään. Laita hänet jatkamaan ratsastaen.” Kerrottiin että hän laittoi hänet (siskonsa) teurastamaan eläimen, ja on myös kerrottu että hän laittoi hänet paastoamaan. Sama koskee myös Juwairiyyan (Profeetan saws vaimon) hadiithia, kun hän oli tekemässä tasbiih (sanoa ’Subhaan Allaah’) pikkukiviä käyttäen ennen iltapäivää, ja hän saws tuli takaisin yöllä ja löysi hänet istumasta siinä samassa asennossa. Joten hän saws sanoi hänelle: ”Minä sanoin kolme kertaa neljä sanaa, jotka painaisivat enemmän kuin kaikki, mitä olet sanonut tänään.”

Kaiken tämän pointti on tietää, että Allaah ei määrännyt meitä tekemään mitään muuta kuin sitä, mikä on meille hyödyllistä, eikä hän kieltänyt meiltä mitään muuta kuin sitä, mikä on meille vahingollista. Tästä johtuen Allaah ylistää oikeamielisiä tekoja ja rohkaisee hurskauteen ja hyötyyn, ja varoittaa turmeltuneisuudesta ja vahingosta.

Allaah on kieltänyt meiltä saastaiset asiat johtuen niiden aiheuttamasta vahingosta ja turmeltuneisuudesta, ja hän on määrännyt meitä oikeamielisiin tekoihin johtuen niiden aiheuttamasta hyödystä. Voi olla että joitain tekoja ei voida suorittaa muuta kuin jonkinlaisella vaikeudella, kuten jihaadia, hyvän määräämistä, pahan estämistä, tiedon etsimistä jne. Joten kaikki tämä saavutetaan vaikeuksien kautta, ja ihminen palkitaan näistä niiden aikaansaaman hyödyn mukaisesti. Tämä on kuten silloin kun Profeetta saws sanoi ’Aa’ishalle kun hän teki ’Umran At-Tan’iimista jäähyväis-pyhiinvaelluksen vuonna: ”Sinun palkkiosi on ponnistelujesi mukainen.”

Mutta jos jonkin teon hyöty ei paina enemmän kuin sen sisältämät vaikeudet, niin tämä on eräs tuhon ja turmelluksen muoto, ja Allaah ei rakasta turmellusta.

Esimerkki tästä on maalliset hyödyt. Vaikeuksien kärsiminen ansaitakseen suuren saavutuksen tai pitääkseen loitolla suuren vihollisen on ylistettävää. Mutta  mitä tulee sellaiseen, joka kärsii suuria vaikeuksia saadakseen merkittömän summan rahaa tai karkoittakseen pienen vahingon, on aivan kuin henkilö joka maksaa tuhat dirhamia sataa vastaan, tai kuin sellainen, joka kävelee koko päivän saadakseen aterian, vaikka hän olisi voinut saada paremman aterian siitä samaisesta kaupungista, jossa hän asuu.

Joten, määrätty ja suositeltava menettelyapa on pelkkää oikeutta, tasapainoa ja kohtuullisuutta – jotka ovat parhaat ja jaloimmat kaikista asioista – aivan kuten Firdaws on sekä Paratiisin korkein osa, että myös sen keskimmäisin (ts. parhain) osa. Joten se, joka on tällainen, tulee saamaan tämän määränpääkseen, Allahin salliessa…”

[’Majmuu’ Al-Fataawa’; 25/126-127]

Tuo tekstissä mainittu Juwairiyyan hadiith on viime päivinä ollut useasti mielessäni. Siinä siis Profeetta saws oli hänen luonaan aamulla ja lähti jättäen vaimonsa istumaan rukouspaikassaan. Sitten, kun Profeetta saws palasi illalla kotiin, hän saws löysi hänet edelleen samassa paikassa ja samassa asennossa istumasta. Hän oli siis viettänyt koko päivän siinä istuen ja dhikriä tehden, jonka tajutessaan Profeetta saws sanoi hänelle sanoneensa sinä päivänä kolmesti vain muutaman sanan, jotka painavat vaakakupissa enemmän kuin kaikki Juwairiyyan tuntikausia tekemä dhikr.

Hadiithista on olemassa yksityiskohtaisempiakin versioita, mutta tähän hätään en löytänyt muuta kuin tämän Muslimin kertoman hadiithin:

Juwairiyyah kertoi että Allahin Lähettiläs tuli ulos (hänen asunnostaan) aamulla, hänen ollessaan kiireinen aamurukouksensa suorittamisessa palvontapaikallaan. Hän (saws) tuli takaisin iltapäivällä ja hän oli edelleen istumassa siinä. Hän (saws) sanoi hänelle: ”Sinä olet ollut samassa paikassa siitä lähtien kun jätin sinut.” Hän sanoi: ”Kyllä.” Tällöin Allahin Lähettiläs sanoi: ”Minä resitoin neljä sanaa kolmesti sen jälkeen kun jätin sinut, ja mikäli nämä punnittaisiin sitä vasten, mitä sinä olet resitoinut aamusta lähtien, nämä painaisivat niitä enemmän, ja ne ovat:

Subhaan Allaah wa bi hamdih, ’adada khalqihii wa ridaa nafsihii wa zinata ’arshihii wa midaada kalimaatih.'” (Muslim, 6575)

سبحان الله و بحمده عدد خلقه و رضى نفسه و زنة عرشه و مداد كلماته

(”Kuinka täydellinen Allaah onkaan, ylistys olkoon Hänelle Hänen luomuksensa määrän verran, Hänen itseensä (kohdistuvan) tyytyväisyyden verran, Hänen Valtaistuimensa painon verran sekä Hänen sanojensa (kirjoittamiseen käytetyn) musteen verran.”)

Mainokset