Lakien mukaan hallitseminen

Shaikh Muhammad ibn Ibraahiimin (olkoon Allaah hänelle armollinen) kirjoitelma muun kuin Allahin lain mukaan hallitsemisesta. Liitteenä myös Shaikh Muhammad Al-Amiin Ash-Shanqiitin (olkoon Allaah hänelle armollinen) selvitys siitä, millaisia Koraanissa ja Sunnassa mainitsemattomia lakeja on ja ei ole sallittua säätää ja seurata.

Lataa tai lue pdf-tiedosto tästä:

Lakien mukaan hallitseminen (9 sivua)

Totisesti suuremmasta ja selkeästä kufrista (kufr akbar) on antaa kirotuille ihmisten keksimille laeille sen (ilmestyksen) asema, jolla uskollinen henki (Jibriil) laskeutui Muhammedin saws sydämelle, – että hänen tulee olla varoittaja selkeällä arabian kielellä, tuomiten sillä kansojen välillä ja turvautuen siihen kun on erimielisyyksiä – (tämä on täydessä) ristiriidassa ja itsepäisenä hylkäämisenä Allahin, Mahtavan ja Ylistetyn, sanoille:

”Oi te jotka uskotte, totelkaa Allahia ja totelkaa Lähettilästä sekä vallanpitäjiä teidän joukostanne. Ja jos olette eri mieltä jostain, niin viekää se Allahille ja Hänen Lähettiläälleen jos (todella) uskotte Allahiin ja Viimeiseen päivään. Se on hyvä, ja parempi lopullista päätöksentekoa varten.” [An-Nisaa’ 4:59]

Allaah, Kaikkein täydellisin ja Kaikkein korkein, on kieltänyt niiden uskon (olemassaolon), jotka eivät tee Profeetasta saws tuomaria siinä, mistä he ovat eri mieltä. Vahvistaen tätä kieltämistä toistamalla sen ja (vielä) vannomalla siitä, Hän sanoo:

”Ei, kautta Herrasi, he eivät usko ennen kuin laittavat sinut (oi Muhammad) tuomitsemaan kaikessa josta he ovat keskenään eri mieltä, eivätkä löydä itsestään (pienintäkään) vastustusta päättämääsi vastaan, ja hyväksyvät (ne) täydellä alistuneisuudella (yusallimuu tasliimaa).” [An-Nisaa’ 4:65]

Hän, ta’aala, ei tehnyt sitä riittäväksi että he ainoastaan tekevät Profeetasta saws tuomarin, vaan lisäksi heidän ei myöskään tule löytää itsestään minkäänlaista vastustusta (hänen päätöksiään vastaan) – vaan heidän sydämiensä on avarruttava sen sisäistämiseen, olematta lainkaan levottomia tai ahdistuneita.

Allaah ta’aala ei (myöskään) tehnyt ainoastaan näistä kahdesta asiasta riittäviä – kunnes täysi alistuminen hänen saws määräykseensä lisätään siihen, niin että he ovat vapaita kaikista kahleista omaan sieluunsa (sen haluihin) ja alistuvat täydellisesti todelliselle tuomiolle. Allaah ta’aala painottaa tätä sanomalla (aslama-sanan) verbaalisen substantiivin (tasliim) sen verbin (yusallimuu) jälkeen – näyttäen että Hän ei ole tyytyväinen pelkkään alistumiseen, vaan että sen on oltava täydellistä ja ehdotonta alistuneisuutta.

Pohdiskele ensimmäisen jakeen [4:59] sisältöä, kuinka Hän on jättänyt määrittelemättömäksi sen asian josta he ovat eri mieltä, mainittuaan yleisesti heidän erimielisyytensä ehdon, joka tulee kattamaan kaikenlaiset ja –laajuiset erimielisyydet.

Sitten pohdiskele, kuinka Hän on tehnyt siitä ehdon uskolle Allahiin ja Viimeiseen päivään. Sitten Hän kuvailee sen olevan hyvä, ja mitään mitä Hän on kuvaillut hyväksi, ei ikinä voida lähestyä pahalla, vaan se on läpikotaisen hyvä niin nykyhetkelle kuin tulevaisuudellekin…

Advertisements