Sairaiden henkilöiden välttäminen ja kehoitus vierailla sairaiden luona?

Lue ensin osa 1.

Sairaita koskien Abu Hurairah kertoi Profeetan saws sanoneen: “Sairaiden kamelien omistajan ei tulisi tuoda niitä terveiden luokse.” [Muslim] – jottei niiden sairaus siirtyisi terveille.

Tervettä koskien hän saws sanoi: ”Pakene spitaalista kuten pakenisit leijonaa.” [Ahmad]

Ja hän saws sanoi myös: ”Ei ole ’adwaa (tarttumista) eikä tiyaaraa (pahoja enteitä linnuista)…” [Bukhaari, Muslim]

”Profeetallinen lääketiede”-kirjan editoija ’Abdur-Rahmaan ’Abdullaah sanoi tästä hadiithista kirjan alaviitteessä: ”Ei ole tarttumista taikauskoon perustuen, mikä oli valloillaan (oleva uskomus) islamia edeltäneinä aikoina.” Ja ”Islamia edeltävinä aikoina tarttuminen liitettiin pahaan vaimoon, pahaan sijaintiin jne.”

Ibn Al-Qayyim sanoi tästä hadiithista eräässä toisessa kirjassaan:

”Jotkut oppineet sanoivat, että sanat ’Yhtäkään tervettä henkilöä ei tule altistaa sairaalle henkilölle’ ovat korvattu sanoilla ’Ei ole ’adwaa (tarttumista).’ Tämä ei ole oikein. Tämä on esimerkki siitä kun se, mitä kielletään, on eri kuin se, mikä vahvistetaan. Se, mitä Profeetta saws kielsi sanoessaan ’Ei ole tarttumista eikä ole Safaria (Safar-kuukautta)’, oli mushrikuunien uskomus, joka perustui heidän shirk-uskomuksilleen. Koskien Profeetan saws kieltoa terveiden ihmisten altistamisesta sairaille ihmisille, on olemassa kaksi tulkintaa:

1)   Pelko siitä, että ihmiset saattavat liittää sen, mitä Allaah on määrännyt, ’adwaan (tarttumiseen), mikä saattaa hämmentää niitä jotka kuulevat tästä sekä saada heidät uskomaan ’adwaan. Näiden kahden kerronnan välillä ei ole mitään ristiriitaa.

2)   Että tämä viittaa terveen ihmisen sairaalle ihmiselle altistamiseen, mikä saattaa olla keino, jonka kautta Allaah luo sairauden; joten altistuminen on syy, mutta Allaah saattaa viedä sen vaikutukset pois muiden syiden takia, jotka vastustavat sitä tai estävät sairauden vaikutukset. Tämä on puhdasta tawhiidia, toisin kuin se, mihin shirkin ihmiset uskovat.

Tämä on samankaltainen kuin Tuomiopäivänä tapahtuvan välittämisen kieltäminen, joka on mainittu jakeessa:

’Päivä, jona ei ole mitään kaupankäyntiä, eikä ystävyyttä, eikä välittämistä (sharaa’ah).’
[Al-Baqarah 2:254]

Tämä ei ole ristiriidassa selkeiden mutawaatir-hadiithien kanssa, joiden mukaan Tuomiopäivänä tulee tapahtumaan välittäjänä toimimista; sillä se, mitä Allaah kieltää (tässä jakeessa), on sen kaltainen välittäminen, mikä on tunnettu mushrikiinien keskuudessa, jossa välittäjä astuisi esiin ja toimisi välittäjänä ilman lupaa…”

[Haashiyah Tahdhiib Sunan Abi Dawuud, 10/289-291]

Tibb An-Nabawissa hän (Ibn Al-Qayyim) sanoi: ”Profeetta saws oli täynnä armoa ja sääliä kansaansa kohtaan, joten hän määräsi heitä olemaan altistamatta itseään sellaiselle, joka voisi tuoda vahinkoa heidän vartaloilleen ja sydämilleen.” Sen jälkeen hän mainitsi jälleen sen, että jotkut väittävät näiden hadiithien välillä olevan ristiriitaa ja että toiset ovat kumonneet toisten määräyksen. Sitten hän lainasi Ibn Qutaiban sanoja hänen kirjastaan Ikhtilaaf Al-Hadiith, missä hän puhuu haadiithien vihollisista ja että he sanovat:

”’Nämä ovat hadiitheja, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa.’ Te sanoitte että Profeetta saws sanoi ’Ei ole tarttumista eikä pahoja enteitä.’ Ja että Profeetalle saws sanottiin ’Märkäsyyhy iskee kamelien huuliin ja kamelit saavat spitaalin’, ja että hän saws sanoi (vastauksena tähän) ’Mikä on tartuttanut sairauden ensimmäiseen kameliin?’ Kerroitte myös että ’Yhtäkään tervettä ihmistä ei tule tuoda lähelle sairasta ihmistä’, ja ’Välttäkää spitaalista ihmistä kuin välttäisitte leijonaa.’…”

Sitten Abu Muhammad (Ibn Qutaibah) kommentoi:

”Me sanomme, että ei ole olemassa mitään ristiriitaa, sillä jokaisella sanonnalla on oma merkityksensä ja aikajanansa. Kun hadiithia käytetään oikeassa asiayhteydessään, ristiriidan ilmeneminen ei käy toteen. On olemassa kahdenlaista tarttumista, yksi niistä on spitaalin kaltainen tarttuminen. Esimerkiksi kun spitaalisen hajun tuntevat ne, jotka istuvat tai puhuvat hänen lähellään pitkän aikaa, he saattavat joutua saman sairauden uhreiksi. Näin on myös spitaalisen henkilön vaimon asianlaita, jos hän pysyy hänen kanssaan saman katon alla ja saa siten sairauden. … Näin on myös niiden kohdalla, jotka kärsivät tuberkuloosista, polttavasta kuumeesta ja syyhystä. … Sama argumentti pätee myös nuqban tapauksessa, joka on eräänlainen märkivä spitaali tai syyhy, joka iskee kameleihin. Kun tartunnan saanut kameli sekoittuu tai oleilee muiden terveiden kamelien kanssa, tulehdus tarttuu joko veden tai kamelin tuottaman liman kautta. Tämä on se merkitys, mitä Profeetta saws tarkoitti sanoessaan:

’Yhtäkään sairasta henkilöä ei tule tuoda terveen henkilön lähelle.’

Hän saws paheksui sitä että sairaat henkilöt olisivat tekemisissä terveiden ihmisten kanssa, jotta terveet eivät altistuisi millekään aineille tai ihottumille, joita sairaan henkilön vartalo tuottaa. Toisentyyppinen tartunta on esimerkiksi rutto, joka puhkeaa jossain maassa ja henkilö pyrkii siten pakenemaan siitä maasta peläten saavansa sen sairauden. … Profeetta saws määräsi ihmisiä olemaan lähtemättä ruton saastuttamasta maasta, sillä he saattaisivat luulla että pakenemalla he voisivat välttää Allahin ennalta määrätyn kohtalon. … Tämä tyyppi pitää sisällään myös aviomiehen, joka kärsii vahingosta ja liittää sen vaimonsa tai talonsa pahaan enteeseen, kuten on yleistä. Tämä on se tyyppi, jota Profeetta saws tarkoitti sanoessaan:

’Ei ole tarttumista…’

Tämän jälkeen Ibn Al-Qayyim esitti muitakin näille hadiitheille esitettyjä syitä; tiivistettynä:

–   Jotkut sanoivat että Profeetta saws ainoastaan suositteli että spitaalisia tulisi välttää, mutta on silti sallittua syödä heidän kanssaan, kuten Profeetta saws itse teki.

–   Toiset sanoivat että nämä hadiithit sisältävät tietynlaisia määräyksiä erilaisille ihmisille. Esimerkiksi joillain ihmisillä on niin vahva usko ja luottamus Allahiin, että heidän uskonsa pelastaa heidät sellaisilta sairauksilta. Kun taas toisilla ihmisillä ei ole vahvaa uskoa, joten Profeetta saws määräsi heidät olemaan varovaisia. Profeetta saws sovelsi omia käskyjään kummassakin tapauksessa, jotta vahvat seuraisivat häntä luottaen Allahiin, ja jotta heikot seuraisivat häntä ollen varovaisia.

–   Toiset sanoivat että määräys paeta spitaalisten luota estää sairauden leviämisen silloin, kun sairaiden kanssa oleskeleminen tai heidän hajunsa haistaminen olisi laajamittaista ja pitkäkestoista. Mutta mitä tulee sellaisten ihmisten luona tehtäviin lyhyisiin, hyvän tarkoituksen takia tehtyihin vierailuihin, niin siinä ei ole mitään vahinkoa ja sairauden saaminen ei ole todennäköistä lyhyen kontaktin takia.

–   Jotkut sanoivat että on todennäköistä että se spitaalinen, jonka kanssa Profeetta saws söi, kärsi lievästä spitaalista. Spitaalia on olemassa erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat vakavuudessa ja tarttumisherkkyydessä, joten sellaisissa tapauksissa on mahdollista olla tekemisissä lievästä, ei-edenneestä spitaalista kärsivien henkilöiden kanssa ja välttää tartunnan saaminen.

–   Toinen ryhmä sanoi, että ennen islamia ihmiset uskoivat sairauksien olevan itsessään tarttuvia, liittämättä tätä asiaa Allahin voimaan ja tahtoon alussa ja lopussa. Profeetta saws kumosi heidän uskomuksensa ja söi spitaalisen kanssa todistaakseen, että Allaah on se, Joka aiheuttaa sairauden tulemisen ja Joka tuo parannuksen. Profeetta saws myös kielsi muslimeita sekoittumasta sairaiden kanssa opettaakseen heille, että sairaus ja taudit ovat Allahin tekemiä, jotta niillä olisi tietty vaikutus ihmisiin. Tämä kielto vahvistaa nämä vaikutukset, ja samalla hänen saws tekonsa opettaa meille, että sellaiset vaikutukset ovat täysin Allahin hallitsemia, ja että mikäli Hän haluaa, näillä vaikutuksilla ei ole mitään voimaa. Myös mikäli Hän haluaa, nämä vaikutukset tulevat aiheuttamaan sen vahingon, jonka Hän on päättänyt ja halunnut.

[At-Tibb An-Nabawi, s. 131-134]

Mainokset