Saatanallisen ”älyn” välttäminen

Tämä oli Hamad ibn ‘Atiiqin noin 200 vuotta sitten kirjoittama neuvo muslimeille.

“… Ja tulisi tietää, että älyä (‘aql) on kolmen tyyppistä:

•   Luonnollinen äly
•   Uskoon perustuva, profeetallisesta valosta saatu äly
•   Saatanallinen, tekopyhä ”äly”

Ja tämän viimeisen tyypin omaajat luulevat olevansa jotain erityistä, ja tämäntyyppistä älyä löytyy monien ihmisten joukossa – itse asiassa suurimmassa osassa heistä. Se on tuhon ydin ja tekopyhyyden hedelmä, ja sen omistajat luulevat että älykkyys tarkoittaa kaikkien miellyttämistä ja sitä, että ei mene vastoin heidän etujaan ja halujaan, kuin myös heidän ystävyytensä saavuttamista (totuuden puhumisen kustannuksella). He sanovat, että parasta on vain olla osa ihmisiä eikä saada heitä vihaamaan itseään.

Tämä on sielun turmellus ja tuho, ja tämä johtuu neljästä asiasta:

Ensimmäinen on se, että näin tekevä on saavuttanut ihmisten tyytyväisyyden suututtamalla Allahin, ja ihmiset ovat hänen silmissään tärkeämpiä kuin Allaah. Ja joka saavuttaa ihmisten tyytyväisyyden suututtamalla Allahin, tulee loppujenlopuksi saamaan päälleen sekä ihmisten että Allahin vihan. On kerrottu että Allaah sanoi: ”Kun Minut suututetaan, kiroukseni ulottuu seitsemänteen jälkeläisten sukupolveen.

Joten mikäli henkilö, joka kykenee määräämään hyvään ja estämään pahaa, hylkää sen tekemisen, hän tulee tuomaan päälleen Allahin kirouksen, joka tulee ulottumaan seitsemänteen sukupolveen hänen jälkeläisissään, ja tämän todistaa jae: ”Ne, jotka tekivät epäuskoa Israelin kansasta, kirottiin Daawuudin ja ’Iisa bin Maryamin (Jeesuksen) kielellä. Tämä (tapahtui) siksi, koska he olivat tottelemattomia ja rikkoivat rajoja vastaan.” [Al-Maa’idah 5:78]

Joten on selvää, että tämä kompromisseja tekevä henkilö on tuhonnut itsensä sen kautta, minkä hän luuli auttavan itseään.

Toiseksi, on väistämätöntä että Allaah tulee avaamaan nöyryytyksen ja häpäisyn oven sille, joka tekee kompromisseja sen suhteen, mistä hän tavoittelee kunniaa. Ja jotkut Salafeista sanoivat: ”Joka jättää hyvään määräämisen ja pahan estämisen pelostaan ihmisiä kohtaan, niin se kunnioitus ja tottelevaisuus, joka ihmisillä oli häntä kohtaan, tullaan poistamaan.” Joten jos hän määrää poikaansa tai palvelijaansa tekemään jotain hänen puolestaan, he tulevat vähättelemään häntä. Aivan kuten hän vähätteli Allahin oikeuksia, Allaah tulee vähättelemään ja nöyryyttämään häntä: “…He unohtivat Allahin, joten Hän on unohtanut heidät…” [At-Tawbah 9:67]

Kolmanneksi, mikäli jonkinlainen rangaistus lähetetään alas, niin se, joka tekee kompromisseja, tulee olemaan yksi sen kohteista, kuten jakeessa: ”Ja varokaa koettelemusta, joka ei tule osumaan ainoastaan väärintekijöihin teidän joukostanne…” [Al-Anfaal 8:25]

… Ja Ibn Abid-Dunyaa kertoi Wahb ibn Munabbihilta että hän sanoi: “Kun Daawuud teki virheen, hän sanoi: ‘Herrani, anna minulle anteeksi!’ Joten Allaah sanoi: ‘Olen antanut sinulle anteeksi ja laittanut syntisi Israelin lasten päälle.’ Daawuud sanoi: ‘Miksi, oi Herra? Kuinka näin voi olla kun Sinä olet Oikeudenmukainen, joka ei sorra ketään? Minä putoan virheeseen ja Sinä laitat synnin muiden päälle?’ Hän (Allaah) sanoi: ’Kun sinä teit tämän virheen, he eivät kritisoineet sinua siitä.’

Ja Ibn Abid-Dunyaa kertoi että Allaah paljasti Yuushaa ibn Nuunille (Joosualle): “Minä tulen tuhoamaan 40 000 sinun kansasi parhaista, ja 60 000 heidän pahimmistaan.” Hän kysyi: ”Herrani, voin ymmärtää sen että pahimmat heistä tuhotaan. (Mutta) miksi tuhota parhaat heistä?” Hän (Allaah) sanoi: ”He eivät tulleet vihaisiksi Minun vihani takia, ja he antoivat pahimmille ruokaa ja juomaa.”

Ibn ’Abdil-Barr sekä muita kertoivat, että Allaah määräsi yhtä enkeleistä tuhoamaan erään kaupungin. Joten hän kysyi: ”Herrani, siellä on sellainen ja sellainen henkilö, joka on zaahid ja palvoo Sinua jatkuvasti!” Allaah sanoi: ”Aloita hänestä, ja anna Minun kuulla hänen äänensä. Hänen kasvonsa eivät kertaakaan tulleet punaisiksi Minun takiani.”

Joten ainoa ulospääsy silloin kun rangaistuksia laskeutuu, on olla niiden joukosta, jotka määräävät hyvää ja estävät pahaa, kuten Allaah sanoi: “Joten kun he unohtivat sen mistä heitä oli muistutettu, pelastimme ne, jotka kielsivät pahasta…” [Al-A’raaf 7:165]

Neljänneksi, tämä kompromisseja tekevä henkilö, joka tavoittelee ihmisten tyytyväisyyttä, on pahempi kuin aviorikkoja, varas ja alkoholin juoja. Ibn Al-Qayyim sanoi:

“Uskonto ei ole ainoastaan ulkoisten kieltojen (tekemättä) jättämistä. Vaan se on tämän ohella myös sen täyttämistä, mitä Allaah rakastaa. Useimmat nykypäivän uskonnolliset ihmiset eivät tee tätä muuta kuin sellaisien asioiden suhteen, jotka ihmisten enemmistö hyväksyy ja joista he ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Mutta mitä tulee jihaadiin, hyvän määräämiseen ja pahan estämiseen, neuvojen antamiseen Allahin ja Hänen Lähettiläänsä takia Hänen palvojilleen, avun ja voiton antamiseen Allahille sekä Hänen Lähettiläälleen, Kirjalleen ja Uskonnolleen – nämä velvoitteet eivät edes tule heidän mieliinsä, puhumattakaan siitä että ne saisivat heissä aikaan halun toteuttaa niitä, ja puhumattakaan siitä että he todella toteuttaisivat niitä!

Pahimmat ihmiset uskonnossa, ja pahimmat heistä Allahin luona, ovat ne, jotka hylkäävät nämä pakolliset velvollisuudet – vaikka hän harjoittaisi mitä tiukinta zuhdia (pidättäytymistä, askeesia) kaikesta tässä maailmassa. On harvinaista löytää heidän joukostaan sellaista, jonka kasvot tulevat punaisiksi Allahin takia, ja joka tulee vihaiseksi koska Hänen rajojaan rikotaan, ja joka antaa kaikkensa auttaakseen Hänen uskontoaan. Ne, jotka putoavat suuriin synteihin, ovat parempia Allahin luona, kuin nämä ihmiset!

Joten kuvittele, että joku paastoaa kaiket päivät, rukoilee kaikki yöt, pidättäytyy kaikista maallisista iloista, ja tästä huolimatta ei ikinä tule vihaiseksi tai hänen kasvonsa tule punaisiksi Allahin takia, eikä hän määrää hyvään ja estä pahaa – sellainen ihminen on kaikkein vihatuin ihminen Allahille, ja kaikkein vähäisin heistä uskonnollisuudessa, ja ne, jotka putoavat suuriin synteihin, ovat parempia Allahin luona kuin sellainen ihminen.

Ja eräs luotettava henkilö kertoi minulle että Shaikh Al-Islaam, da’wan johtaja Najdissä (Muhammad ibn ’Abdil-Wahhaab) kerran sanoi: ”Näin joidenkin ihmisten istuvan moskeijalla Koraaniensa kanssa, resitoiden ja itkien. Mutta he eivät määränneet hyvään jos näkivät sitä, eivätkä he estäneet pahaa jos näkivät sitä. Näin ihmisten istuvan heidän lähellään, sanoen: ‘Nämä ovat hyödyn lähde’, ja minä sanoin: ’Nämä ovat häpeän lähde.’ Joku kuuli minut ja sanoi: ’Minä en voi sanoa että he ovat häpeän lähde!’ Joten vastasin hänelle: ’He ovat sokeita ja mykkiä.’

Ja tätä tukee se, mitä jotkut Salafeista sanoivat: ”Se, joka pysyy hiljaa totuudesta, on hiljainen paholainen, ja se, joka puhuu valhetta, on puhuva paholainen.”

Joten jos sellainen, joka tekee kompromisseja pysymällä hiljaa, saisi tietää olevansa kaikista vihatuimpia ihmisiä Allahille vaikka hän luulee olevansa hyvä, niin hän tulisi puhumaan avoimesti. Ja jos sellainen, joka tavoittelee ihmisten hyväksyntää ja tyytyväisyyttä saisi tietää, että olemalla puhumatta heidän pahaansa vastaan (jopa) ne, jotka putoavat suuriin synteihin ovat Allahin luona parempia kuin hän – vaikka hän pitää itseään uskonnollisena – niin hän katuisi kompromissiaan ja peräytyisi siitä. Ja jos sellainen, joka pihtailee kielensä kanssa julistamasta avoimesti Allahin määräyksiä, saisi tietää että hän on hiljainen paholainen vaikka hän paastoaa, rukoilee ja on zaahid, niin hän tekisi kaiken mitä voi välttääkseen muistuttamasta Saatanaa.

Oi Allaah, etsin Sinusta suojaa jokaiselta teolta joka suututtaa Armeliaan, ja jokaiselta piirteeltä joka saa meidät muistuttamaan Saatanaa tai tekemään uskonnossamme kompromisseja epäilysten, tekopyhyyden ja kufrin ihmisten kanssa.

Ja olkoon rauha ja siunaukset Muhammadin, hänen perheensä ja hänen seuralaistensa päällä.”

[Ad-Durar As-Sanniyyah, 8/75-79]

Advertisements