Talvi: Uskovaisen paras vuodenaika

Sanotaan, että talvi on aika, jona ihmiset kärsivät vuodenajan aiheuttamasta häiriötilasta (SAD, Seasonal Affective Disorder), joka tunnetaan myös kaamosmasennuksena (depressio hiemalis) tai syysmasennuksena. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka aikaisemmat muslimit toivottivat talven ilolla tervetulleeksi, sillä on selvää, että he näkivät sen täysin eri valossa.

Tässä on neljä tapaa, joilla he hyötyivät talvesta:

1 & 2 – Paastoaminen ja rukoileminen

Al-Haithami on kertonut Majma’ Az-Zawaa’idissa (3/203) hasan kertojaketjulla, että Profeetta saws sanoi: ”Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle. Sen yöt ovat pitkiä hänen rukoilla niinä, ja sen päivät ovat lyhyitä hänen paastota niinä.”

Ja Ahmad kertoi Az-Zuhdissa (s. 118) autenttisella kertojaketjulla, että ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Talvi on palvojien palkinto.”

Ibn Rajab Al-Hanbali sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 276):

“Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle, koska … Allaah vahvistaa hänen harjoittamistaan siinä tekemällä palvonnasta helppoa hänelle. Tämä johtuu siitä, että talvella uskovainen voi paastota päivän aikana helposti kärsimättä nälästä tai janosta. Päivät ovat lyhyitä ja kylmiä, joten näin ollen hän ei tulle paastoamisen vaikeutta…

Mitä tulee yöllä rukoilemiseen talvella, niin sen pitkien öiden takia henkilö voi nukkua osansa unesta, ja sitten jälkeenpäin nousta rukoilemaan ja resitoida kaiken mitä hän tavallisestikin resitoi Koraanista, saaden samalla nukuttua tarpeeksi. Joten hän voi yhdistää tarvitsemansa unen sekä normaalin päivän aikana tekemänsä Koraanin resitoinnin välillä. Näin hän täyttää sekä uskontonsa, että vartalonsa hyvinvoinnin edut…

Ja on kerrottu, että Ibn Mas’uud sanoi: ’Tervetuloa talvelle! Sinauksia laskeutuu sen aikana, sen yöt ovat pitkiä rukoilemista varten, ja sen päivät ovat lyhyitä paastota.’ On myös kerrottu häneltä ja Al-Hasanilta: ’Talvi on suurenmoista aikaa uskovaiselle. Sen yöt ovat pitkiä rukoilla, ja sen päivät ovat lyhyitä paastota.’ Kun oli talviaika, ’Ubayd ibn ’Umairilla oli tapanaan sanoa: ’Oi Koraanin ihmiset! Yönne ovat pitkiä resitoida, joten resitoikaa! Päivänne ovat lyhyitä paastota, joten paastotkaa! Yörukous talvella on sama kuin päivän aikana paastoaminen kesällä!’ Tämän takia Mu’aadh itki kuolinvuoteellaan ja sanoi: ’Itken, koska tulen kaipaamaan sitä janoa jota tunsin paastotessani, ja yöllä rukoilemista talven aikana, sekä polvi vasten polvea istumista oppineiden kanssa tiedon kokoontumisissa.’

On kerrottu Ahmadilta (4/335) Al-Albaanin As-Silsilah As-Sahiihassa (1922) vahvistamalla ketjulla, että Profeetta saws sanoi: “Talvella paastoaminen on (se) helppo palkinto.”

Ibn Rajab kommentoi tätä Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 276):

”Ja sen tarkoitus, että se on helppo palkinto, on se, että se on palkinto, joka saavutetaan ilman mitään taistelua, ponnistelua tai vaikeutta. Joten tämän palkkion omistajalle on annettu se suosiona ilman mitään ponnistelua hänen osaltaan.”

3 – Köyhistä huolehtiminen

Ibn Rajab sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 281):

”Köyhistä huolehtiminen talven aikana sekä heidän suojelemisensa kylmältä on suuri teko. Safwaan ibn Saalim meni eräänä kylmänä yönä lähelle moskeijaa Medinassa, ja hän näki miehen, jolla oli vain vähän vaatteita päällään. Joten hän otti pois takkinsa ja peitti hänet sillä. Joten joku Shaamissa asuva näki unessa että Safwaan ibn Saalim oli astunut Paratiisiin tekemänsä paidan kanssa. Joten hän meni Medinaan ja sanoi: ’Näyttäkää minulle, missä Safwaan on.’ Kun hän löysi hänet, hän kertoi hänelle tästä unesta.

Ja Mis’aar näki erään beduiinin seisovan auringossa, sanoen:

Talvi on tullut, ja minä olen rahaton * Ja sellainen asia voi tapahtua vain muslimille;

Ihmiset ovat pukeneet takkinsa * Ja on aivan kuin olisin Mekassa pelkässä ihraamissa…

Joten Mis’aar otti takkinsa pois ja laittoi sen tämän miehen päälle.

Yhdelle oikeamielisistä johtajista kerrottiin, että (kaupungissa/maassa) oli nainen, jolla oli neljä orpoa (ts. isätöntä) lasta, jotka olivat alastomia ja nälkäisiä. Joten hän laittoi erään miehen menemään heidän luokseen ja tuomaan heille vaatteita ja ruokaa. Sitten hän otti pois päällysvaatteensa ja sanoi: ’En tule pitämään niitä tai lämmittelemään niillä ennen kuin sinä palaat ja kerrot minulle että he ovat vaatetettuja ja ruokittuja.’ Joten tämä mies meni ja tuli takaisin, ja vahvisti johtajalle hänen värjötellessään kylmyydessä, että he olivat ottaneet vaatteet sekä syöneet. Sitten hän puki ylleen päällysvaatteensa.

Ja At-Tirmidhi kertoi Abu Sa’iid Al-Khudrilta, että Profeetta saws sanoi: ’Joka ruokkii nälkäisen, tullaan ruokkimaan Tuomiopäivänä Paratiisin hedelmistä; ja joka sammuttaa hänen janonsa, hänen janonsa tullaan sammuttamaan Sinetöidystä nektarista; ja joka vaatettaa hänet, hänet tullaan vaatettamaan Paratiisin vihreästä silkistä.’

Ja Ibn Abid-Dunya kertoi kertojaketjullaan, että Ibn Mas’uud sanoi: ’Ihmiset tullaan kokoamaan Ylösnousemuksen päivänä alastomampina, nälkäisempinä ja janoisempina kuin he ovat koskaan olleet. Joten joka vaatetti jonkun, Allaah tulee vaatettamaan hänet; ja joka ruokki jonkun, Allaah tulee ruokkimaan hänet; ja joka sammutti jonkun janon, Allaah tulee sammuttamaan hänen janonsa; ja joka helpotti muita (muiden tilannetta), Allaah tulee antamaan hänelle helpotuksen.’

4 – Helvetin todellisuuksien muistaminen

On kerrottu As-Silsilah As-Sahiihassa (1457), että Profeetta saws sanoi: “Helvetti valitti Herralleen, sanoen: ‘Osat minusta ovat kuluttaneet toisia osia.’ Joten Hän salli sille kaksi uloshenkäystä: yhden talvella ja yhden kesällä. Mitä tulee sen hengähdykseen talvella, niin se on pureva kylmyys, ja mitä tulee sen hengähdykseen kesällä, niin se on äärimmäinen kuumuus.”

Ibn Rajab sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 282):

”Ja talven hyveistä on se, että se muistuttaa (meitä) Helvetin äärimmäisestä kylmyydestä ja työntää etsimään siltä suojaa…

Zubayd Al-Yaami heräsi eräänä yönä rukoilemaan. Joten hän käveli kohti vesikulhoa, jota hän käytti peseytymiseen, ja laittoi kätensä siihen huomatakseen veden olevan niin kylmää, että se oli lähestulkoon jäätynyttä. Tämä muistutti häntä Helvetin äärimmäisestä kylmyydestä, eikä hän poistanut kättään kulhosta kunnes hän myöhemmin havahtui ja hänen palvelijansa tuli löytäen hänet tässä tilassa. Hänen palvelijansa sanoi: ’Mitä teet, oi herra? Mikset rukoillut yöllä kuten tavallisesti teet? Miksi istut täällä näin?’ Hän vastasi: ‘Laitoin käteni tähän kulhoon ja koskin kylmään veteen, ja muistin Helvetin äärimmäisen kylmyyden. Kautta Allahin, en tuntenut sen kylmyyden ankaruutta ennen kuin vasta nyt kun sinä tulit. Joten mene, äläkä kerro tästä kenellekään kunnes kuolen.’ Ja kukaan ei tiennyt tästä tapahtumasta ennen kuin hän kuoli, olkoon Allaah hänelle armollinen.

Ja on mainittu autenttisessa hadiithissa: ’Helvetti valitti Herralleen, sanoen: ‘Osat minusta ovat kuluttaneet toisia osia.’ Joten Hän salli sille kaksi uloshenkäystä: yhden talvella ja yhden kesällä. Mitä tulee sen hengähdykseen talvella, niin se on pureva kylmyys, ja mitä tulee sen hengähdykseen kesällä, niin se on äärimmäinen kuumuus.’

… Kuinka usein talvi tuleekaan, ja sitten kesä * Ja kevät menee ja syksy tulee;

Ja menemme kuumasta kylmään * Ja tuhon miekka nostetaan pääsi päälle;

Oi sinä, joka olet merkityksetön tässä maailmassa * Mihin asti viivytteleminen tulee petkuttamaan sinua?

Sinä, joka etsit sitä mikä on tilapäistä, mihin asti * Sydämesi tulee olemaan kiireinen sen kanssa, mikä on tilapäistä?

Omituinen on se, joka nöyrtää itsensä tälle maailmalle * Vaikka leipäpalanen riittäisi hänelle joka päivälle…”

Joten nämä esimerkit osoittavat, että talviaika on erityinen aika, joka meidän tulisi laittaa merkille – ei olemalla toimettomia, vaan uudistamalla energiamme palvonnassa ja Allahin palvelemisessa.

http://iskandrani.wordpress.com/2009/01/30/the-best-season/

 

Advertisements