Eristäytymisen hyötyjä

Abu Sa’iid Al-Khudrii sanoi: “Sanottiin: ‘Oi Allahin Lähettiläs, mikä on kaikkein hyveellisin teko?’ Hän sanoi: ’Jihaad Allahin tiellä.’ Hän (kysyjä) sanoi: ’Mikä sitten?’ Hän saws sanoi: ’Että mies eristää itsensä vuorille peläten Allahia ja vapauttaen ihmiset pahuudestaan.’” [Bukhaari ja Muslim]

Abu Haatim sanoi: ”Viisaan henkilön tulisi harjoittaa itsensä eristämistä ihmisistä yleisesti, sekä olla varovainen heidän kanssaan sekoittumisesta…”

’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Ota annoksesi eristäytymisestä…”

Sufiyaan ibn ’Uyaynah sanoi: ”Näin (Sufiyaan) Ath-Thawrin unessani ja sanoin hänelle: ’Neuvo minua.’ Hän sanoi: ’Vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa, vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa, vähennä seurusteluasi ihmisten kanssa.’”

Ahmad ibn Hanbal sanoi: ”Näin Ibn As-Sammaakin1 kirjoittavan eräälle ystävälleen: ’Jos kykenet löytämään tien tehdä niin, tule Allahin palvojaksi yksin.’”

Joukolla edeltäneiden sukupolvien joukosta oli tapanaan harjoittaa ’azlaa (eristäytymistä) sekä yleisinä että tiettyinä aikoina. Ibn Al-Mubaarak sanoi: ”Fudayl meni tapaamaan Dawuud At-Taa’ia, mutta Dawuud sulki ovensa häneltä. Joten Fudayl istui ulkopuolella nyyhkyttäen ja Dawuud oli sisällä nyyhkyttäen.” [ts. Hän halusi harjoittaa eristäytyneisyyttä mutta ei halunnut loukata ystäväänsä].

’Abdul-’Aziiz ibn Al-Khattaab sanoi: ”Iso musta koira nähtiin makaamassa Maalik ibn Dinaarin2 vieressä, joten hänelle sanottiin: ’Oi Abu Yahya! Etkö näe tätä koiraa joka makaa vieressäsi?’ Hän sanoi: ’Se on parempi kuin paha seuralainen.’”

Bakr ibn Muhammad Al-’Aabid kertoi: ”Dawuud At-Taa’ii sanoi minulle: ’Oi Bakr! Pelkää ihmisiä aivan kuten pelkäisit petoeläimiä.’”

Abu Haatim sanoi: “Mitä tulee siihen syyhyn, joka tekee tarpeelliseksi sen että henkilö eristää itsensä ihmisistä yleisesti, niin se johtuu hyvän piilottamisesta ja pahan leviämisestä, sillä ihmiset tuppaavat verhoamaan hyvän ja näyttämään sen sijaan pahaa. Joten jos joku on tietävä, ihmiset saavat hänet tekemään uudistuksia, ja jos joku on tietämätön, he solvaavat häntä. Jos hän on parempi kuin he, he tulevat kateellisiksi hänelle, ja jos hän on heitä alempiarvoinen, he nöyryyttävät häntä. Jos hän puhuu, he sanovat että hän puhuu liikaa, ja jos hän pysyy hiljaa, he sanovat että hän on epäsosiaalinen. Jos hän saavuttaa valtaa, he sanovat että hän on tyrannimainen, ja jos hän on antelias, he sanovat että hän on tuhlaavainen. Joten katumus on väistämätöntä ennen pitkää, ja häpäisy on olemassa kaiken aikaa sille, jota huijaavat ihmiset joiden kuvaus on tällainen.”

Ibraahiim ibn Shimas sanoi: ”Al-’Akkaaf Hafs ibn Humayd3, joka oli Ibn Al-Mubaarakin seuralainen Merwinissä, sanoi minulle: ’Oi Ibraahiim! Olen ollut ihmisten seurassa 50 vuoden ajan, mutta en ole löytänyt ketään joka peitti virheeni, enkä ketään joka piti yllä suhteitani häneen kun katkaisin ne, enkä ketään jolta tunsin olevani turvassa kun hän oli vihainen. Joten sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on suurta typeryyttä.’”

Muhammad ibn Al-Muhaajir Al-Ma’dil sanoi seuraavat runosäkeet ’Ali ibn Hajr As-Sa’dille:

Elämäsi on pelkkää kotiisi astumista,
Ja kielesi vartioimista ja äänesi madaltamista.
Sillä ihmisten lupauksista on tullut epäilyttäviä,
Lukuun ottamatta muutamaa, joten valmista itsesi kuolemaan sen sijaan.
Sillä mitään ei jää jäljelle tämän maailman päivistä,
Eikä ihmistä ole luotu muuta kuin kuolemaan.

Abu Dharr sanoi: ”Ihmiset olivat ennen kuin lehtiä ilman piikkejä. Mutta nykyään he ovat piikkejä ilman lehtiä.”

Al-Qahdhami sanoi:

Hyvyys ja kauneus ovat hylänneet ihmiset.
Ja ne, jotka olivat ystävällisiä ja helläkätisiä, ovat kuolleet.
Sen sijaan on enää jäljellä kaikenlaisia inhottavia.
Totisesti kuolemassa on helpotus niistä ihmisistä.

Abu Haatim totesi: ”Viisas tietää, että ihmiset ovat luonnollisesti taipuvaisia siihen että heillä on tiettyjä luonteenpiirteitä ja erilaisia luontoja, sillä jokainen haluaa seurata niitä jotka auttavat ja avustavat heitä, ja hän hylkää sen, joka vastustaa häntä ja pysyttelee etäällä. Aina kun ihminen näkee veljestään jotain sellaista, mihin hän itse ei ole tottunut, hän alkaa halveksia häntä siitä; ja jos jotain sellaista, mikä on erilaista kuin se mikä on hänen sydämessään, ilmenee hänen ystävästään, hän kyllästyy häneen. Tylsistyminen johtaa ärsyyntyneisyyteen, ärsyyntyneisyys johtaa inhoon ja inho aiheuttaa vihamielisyyttä. Joten sellaisen seurassa oleminen, jonka luonto on tällainen, on hölmöyttä viisaalle ihmiselle.”

Ja totisesti An-Nabahi oli oikeassa sanoessaan:

Hylkää ihmiset ja heidän kansoittamansa paikat,
Sillä ihmiset ovat saitoja jopa siemenen arvossa.
Älä pyydä ihmisiltä, vaan sen sijaan
Pyydä Häneltä, Jolle sinä kuulut.

Muhammad ibn Ya’quub Al-’Abdi sanoi:

Jos sanoisin: ’Tämä on ystäväni, johon olen tyytyväinen,
Ja joka on vilvoitetta silmilleni’, Niin päätyisin korvaamaan hänet.
Ja tämä johtuu siitä, etten ole ikinä ystävystynyt keneenkään,
Paitsi että he pettivät minut ja muuttuivat.

Maalik ibn Dinaar sanoi: ”Joka ei löydä iloa Allahin puheesta ja löytää sitä sen sijaan ihmisten puheesta, niin totisesti hänen tietonsa on heitetty hukkaan, hänen sydämensä on tullut sokeaksi, ja hänen elämänsä turhaksi.”

__________________________

1 – Abul-’Abbaas Muhammad ibn Subayh ibn As-Sammaak, Kuufan oikeamielisten kutsujien joukosta (k. 183 H).
2 – Abu Yahya, Maalik ibn Dinaar Al-Basrii, yksi askeettisista hadiithin kertojista taabi’iinien joukosta (k. 131 H).
3 – Abu ‘Umar, Hafs ibn Humayd Al-’Akkaaf Merwinin asukkaista (Keski-Aasiassa), hän oli yksi heidän askeettisista oppineistaan (k. 200 H).

http://www.maktabah.net/store/Products/ViewProductDetails.aspx?CategoryID=2&ProductID=29204&ID=0#ProductArticles

Mainokset