‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista.

Ibn Hazm kirjoittaa suoraan: ”On kerrottu ’Umarilta, ’Abur-Rahmaan ibn ’Awfilta, Mu’aadh ibn Jabalilta, Abu Huraralta sekä muilta seuralaisilta, että jokainen, joka jättää välistä yhden pakollisen rukouksen kunnes sen aika on loppunut, on tullut uskonluopioksi. Emme löydä heidän keskuudestaan mitään mielipide-eroa tästä asiasta.”

Tämän mainitsi Al-Mundhirii At-Targhiib wat-Tarhiibissä. Sitten hän kommentoi: ”Joukko seuralaisia sekä heidän jälkeensä tulleita uskoi, että tarkoituksellinen päätös jättää pois yksi (pakollinen) rukous kunnes sen aika on kokonaan loppu, tekee henkilöstä epäuskovaisen. Tämän mielipiteen ihmisiä (ts. seuraajia) ovat mm: `Umar ibn Al-Khattaab, `Abdullaah ibn Mas`uud, `Abdullaah ibn `Abbaas, Mu`aadh ibn Jabal, Jaabir ibn `Abdullaah sekä Abud-Dardaa’. Heidän mielipiteensä jakaneiden ei-seuralaisten joukossa olivat mm.: (Ahmad) Ibn Hanbal, Ishaaq ibn Rahwayh, `Abdullaah ibn Mubaarak, An-Nakha`ii, Al-Hakam ibn `Utaibah, Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii, Abu Dawuud At-Tiyaalisii, Abu Bakr ibn Abi Shaybah, Zuhayr ibn Harb sekä muita.”

http://www.qss.org/publications/hudaa/2.2/abandon.html

Myös muutama ote vanhemmasta artikkelista Välinpitämättömyys rukousta kohtaan:

Profeetta saw sanoi: ”Liitto meidän (uskovaisien) välillä on rukous, joten jos joku hylkää sen, hänestä on tullut epäuskovainen.” (Ahmad, Ibn Maajah, Abu Dawuud, An-Nasaa’ii, At-Tirmidhi). Hän sanoi myös: ”Mikä on miehen ja epäuskovaisuuden välillä, on rukouksen hylkääminen.” (Muslim)

Allahin Lähettilään saws on myös kerrottu sanoneen: ”Jos joku hylkää iltapäivärukouksen, hänen teoistaan ei ole mitään hyötyä.” (Bukhaari)

Ja hän saws sanoi: ”Jos joku hylkää rukouksen tarkoituksella, hänellä ei ole mitään vaateita (mitä hän voisi odottaa) Allahilta.” (Sunan)

Mu’aadh ibn Jabal kertoi Allahin Lähettilään saws sanoneen: ”Jos joku hylkää rukouksen tarkoituksella, hänellä ei ole mitään vaadetta Allahilta, Kaikkein Korkeimmalta.” (Ahmad)

’Umar ibn Al-Khattaab kertoi että eräs mies kysyi Profeetalta saws: ”Oi Allahin Lähettiläs, mikä teko on kaikkein rakastetuin Allahille, Kaikkein Korkeimmalle?” Profeetta vastasi: ”Rukous sen oikealla ajallaan. Sillä, joka ei rukoile, ei ole uskontoa. Rukous on (islamin) uskonnon pääpilari.” (Al-Baihaqii)

Sen jälkeen kun ’Umaria oli puukotettu, hänelle sanottiin, ”Rukous, oi Uskovaisten johtaja!” Hän sanoi, ”Kyllä, totisesti! Jos joku menettää rukouksen, hänellä ei ole mitään osaa islamissa,” ja sen sanottuaan hän rukoili hänen haavojensa vuotaessa.

Mainokset