Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta.

2) On suositeltavaa mennä moskeijalle aikaisin.

Profeetta saws kehotti ihmisiä menemään moskeijalle aikaisin. Abu Hurairah kertoi että Allahin Lähettiläs saws sanoi:

”Jos ihmiset tietäisivät, mitä on kutsussa (ts. rukouskutsussa) ja ensimmäisessä rivissä, eivätkä he löytäisi (keinoa olla ensimmäisessä rivissä ja tehdä rukouskutsun) muuta kuin arpomalla, he arpoisivat. Ja jos ihmiset tietäisivät, mitä (hyveitä) on aikaisessa olemisessa, he kilpailisivat siitä. Ja jos he tietäisivät, mitä (hyveitä) on ’Ishaassa ja aamurukouksessa, he tulisivat niille vaikka joutuisivat ryömimään.” (Al-Bukhaarii, 615; Muslim, 437; Ahmad, 7185; At-Tirmidhii, 225; An-Nasaa’ii, 540; Maalik, 151)

Se, että Profeetta saws ei määritellyt palkkiota ajoissa moskeijalle menemisestä, vaan sen sijaan kertoi meille, kuinka pitkälle olisimme valmiita menemään jos tietäisimme tarkan palkkion, todistaa sen, että se on totisesti suuri palkkio.

3) Moskeijalle käveleminen rauhallisesti ja tyynesti.

Kun kävelee moskeijalle rukoukseen, ei tule kävellä aivan kuin olisi kiireessä tai kiihtynyt, vaan sen sijaan tulee kävellä tyynesti ja rauhassa. Tämän tuloksena tuntee todennäköisemmin rauhallisuutta ja keskittyneisyyttä rukouksessaan. Mutta jos tulee rukoukseen kiireessä, niin siihen mennessä kun on ehtinyt sen (rukouksen) tilaan, mieli on todennäköisesti harhaileva ja keskittymätön. Profeetta saws kielsi ummansa jäseniä juoksemasta ja kiirehtimästä rukoukseen, vaikka rukous olisi jo meneillään. Abu Qataadah sanoi: ”Kun olimme rukoilemassa Profeetan saws kanssa, hän saws kuuli miesten metelöintiä. Kun hän saws oli lopettanut rukoilemisen, hän sanoi:

’Mikä teitä vaivaa?’ He sanoivat: ’Me kiirehdimme rukoukseen.’ Hän saws sanoi:

’Älkää tehkö niin. Kun tulette rukoukseen, tulkaa rauhassa, ja mitä saatte kiinni (rukouksesta), rukoilkaa, ja mitä menetitte, täydentäkää se (imaamin lopetettua).’” (Al-Bukhaarii, 635; Muslim, 603; Ahmad, 22102; Ad-Daarimii, 1283)

Ja Abu Hurairah kertoi kuulleensa Allahin Lähettilään saws sanovan: ”Kun rukous on aloitettu, älkää tulko siihen juosten, vaan tulkaa kävellen, rauhallisuuden huokuessa teistä. Mitä saavutatte, rukoilkaa se, ja mitä menetätte, täydentäkää se.” (Al-Bukhaarii, 908; Muslim, 602; Ahmad, 7606; At-Tirmidhii, 328; Abu Dawuud, 572; Ibn Maajah, 775)

4) Mikä pyyntörukous tulisi sanoa, kun kävelee kohti moskeijaa rukousta varten.

Kun kävelee moskeijalle, on suositeltavaa sanoa, mitä Profeetta saws sanoi mennessään ulos rukousta varten. Ibn ’Abbaas kertoi, että Profeetta saws ”Lähti sitten ulos rukoukseen, ja sanoi:

‏ ‏اللَّهُمَّ اجْعَلْ فِي قَلْبِي نُورًا وَفِي بَصَرِي نُورًا وَفِي سَمْعِي نُورًا وَعَنْ يَمِينِي نُورًا وَعَنْ يَسَارِي نُورًا وَفَوْقِي نُورًا وَتَحْتِي نُورًا وَأَمَامِي نُورًا وَخَلْفِي نُورًا وَاجْعَلْ لِي نُورًا

[Allaahummaj’al fii qalbii nuuran, wa fii basarii nuuran, wa fii sam’ii nuuran, wa ’an yamiinii nuuran, wa ’an yasaarii nuuran, wa fawqii nuuran, wa tahtii nuuraan, wa amaamii nuuran, wa khalfii nuuran, waj’al lii nuuran.]

”Oi Allaah, laita sydämeeni valoa, ja näkööni valoa, ja kuulooni valoa, ja oikealleni valoa, ja vasemmalleni valoa, ja yläpuolelleni valoa, ja alapuolelleni valoa, ja eteeni valoa, ja taakseni valoa, ja anna minulle valoa.” (Muslim, 763; Abu Dawuud, 1353; Al-Albaani sanoi sen olevaan sahiih, 1025; myös Ahmad kertoi sen, 3531)

Abu Dawuud kertoi sen näin: ”Kun joku teistä astuu sisään moskeijalle, lähettäköön tervehdyksiä Profeetan päälle ja sanokoon sitten:

اللَّهُمَّ افْتَحْ لِيْ أَبْوَابَ رَحْمَتِكَ

[Allaahummaftah lii abwaaba rahmatik]

’Oi Allaah, avaa minulle armosi ovet’

Ja kun hän lähtee, sanokoon:

اللَّهُمَّ إِنِّيْ أَسْأَلُكَ مِنْ فَضْلِكَ

[Allaahumma innii as’aluka min fadlik]

’Oi Allaah, pyydän Sinulta suosiotasi.’

(Muslim, 713; Ahmad, 15627; An-Nasaa’ii, 729. Abu Dawuud, 465; Ibn Maajah, 772; ja Ad-Daarimii, 1394, kertoivat sen lisäyksellä ”Ja lähettäköön terveisiä Profeetan päälle”. An-Nawawii sanoi: ”Muslim, Abu Dawuud, An-Nasaa’ii, Ibn Maajah sekä muut kertoivat sen aidolla ketjulla.” Ja luokitellessaan Abu Dawuudin kerrontaa, Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih.)

’Abdullaah ibn ’Amr ibn Al-’Aas kertoi, että kun Profeetta saws meni sisään moskeijaan, hän saws sanoi myös:

أَعُوْذُ بِاللهِ العَظِيْمِ وَ بِوَجْهِهِ الكَرِيْمِ وَ سُلْطَانِهِ القَدِيْمِ مِنَ الشَّيْطَانِ الرَّجِيْمِ

[A’uudhu billaahil-’adhiim wa bi wajhihil-kariim wa bi sultaanihil-qadiim minash-shaitaanir-rajiim]

”Etsin Mahtavasta Allahista, ja Hänen Jaloista Kasvoistaan, ja Hänen Ikuisesta Vallastaan suojaa kirottua Saatanaa vastaan.”

Ja kerronta loppuu näin: ”…Ja kun hän sanoo näin (mennessään sisään moskeijaan), Shaitaan sanoo: ’Hän on suojassa minulta päivän loppuun asti.’” (Abu Dawuud, 466. An-Nawawii sanoi sen ketjun olevan hyvä, Al-Albaanii sanoi sen olevan sahiih.)

6) On suositeltavaa astua oikea jalka edellä sisään moskeijaan, ja vasen jalka edellä lähtiessään.

Kun astuu sisään moskeijaan, tulisi mennä oikea jalka edellä, pääosin siksi, että niin tekeminen on Profeetan saws sunnah, sekä myös siksi, että moskeija on kunnioitetuin kaikista paikoista, ja näin ollen tulisi johtaa kunnioitettavammalla puolellaan – oikealla puolellaan – kun menee sinne sisään. Kun lähtee pois moskeijalta, tulee astua pois vasen jalka edellä, pääosin siksi, että niin tekeminen on Profeetan saws sunnah, ja myös siksi, että kaikki paikat moskeijan ulkopuolella ovat sitä alempiarvoisia kunniassa; joten mentäessä kunnioitettavammasta vähemmän kunnioitettavaan paikkaan, tulee johtaa vähemmän kunnioitettavammalla puolellaan – vasemmalla puolellaan. Yleinen periaate tässä asiassa on otettu ’Aa’ishan hadiithista, jossa hän sanoi: ”Profeetta saws piti tayammumista (oikean puolen käyttämisestä tai jonkin oikealla puolella aloittamisesta) sandaaliensa pukemisessa, hiustensa kampaamisessa, itsensä puhdistamisessa, sekä kaikissa asioissaan.” (Al-Bukhaarii, 168; Muslim, 268; Ahmad, 24106; At-Tirmidhii, 608; An-Nasaa’ii, 421; Ibn Maajah, 401. Ylläoleva sanoitus on Al-Bukhaarin kerronnasta.)

Vielä enemmän kyseessä olevaan asiaan liittyvät Anasin sanat: ”On sunnasta, kun astuu sisään moskeijalle, että aloittaa oikealla jalallaan, ja kun lähtee (moskeijalta), että aloittaa vasemmalla jalallaan.” (Al-Haakim sanoi Mustadrakissaan, 1/338, tätä kerrontaa luokitellessaan: ”Se on sahiih ja täyttää Muslimin ehdot. (791)” Adh-Dhahabii oli hänen kanssaan samaa mieltä asiasta.)

7) On suositeltavaa suorittaa tahiyyatul-masjid mennessään moskeijalle.

Kun astuu sisään moskeijaan, tulisi ensimmäisenä suorittaa kaksi rukousyksikköä, joita kutsutaan nimellä tahiyyatul-masjid (kirjaimellisesti moskeijan tervehdys). Vaikka tahiyyatul-masjid ei ole pakollinen suorittaa, se on siitä huolimatta painotettu sunnah-käytäntö. Abu Qataadah As-Salamii kertoi, että Allahin Lähettiläs saws sanoi:

”Kun joku teistä menee moskeijalle, suorittakoon hän kaksi rak’aa ennen kuin istuu alas.” (Al-Bukhaarii, 444; Muslim, 714; Ahmad, 22017; At-Tirmidhii, 316; An-Nasaa’ii, 730; Abu Dawuud, 467; Ibn Maajah, 1013; Ad-Daarimii, 1393)

Vaikka kaksi tahiiyatul-masjidin rak’aa eivät ole pakollisia, uskoa omaavien ihmisten tulisi aina suorittaa ne, sillä niissä on paljon hyvää ja hyveitä.

8) Moskeijalla istumisen hyveet.

Profeetta saws sanoi: ”…Ja kun hän menee sisään moskeijalle, hän on rukouksessa (ts. rukouksen tilassa) niin kauan, kuin se on ainoa syy, joka estää häntä lähtemästä (ts. jos ainoa syy hänen moskeijalla pysymiseensä on seuraavan rukouksen odottaminen). Ja enkelit lähettävät rukouksia henkilön päälle niin kauan, kuin hän istuu siinä paikassa, jossa rukoili, sanoen: ’Oi Allaah ole hänelle armollinen, oi Allaah anna hänelle anteeksi, oi Allaah hyväksy hänen katumuksensa.’ niin kauan, kuin hän ei vahingoita ketään (puheellaan tai teoillaan) siinä ollessaan, ja niin kauan kuin hän ei menetä (wuduaan).” (Al-Bukhaarii, 176; Muslim, 649; Ahmad, 7382; An-Nasaa’ii, 733; Abu Dawuud, 559; Maalik, 382. Yllämainittu sanoitus on Muslimin kerronta hadiithista.)

Allahin valtavasta armosta orjiaan kohtaan Hän antaa heille rukoilevan ihmisen palkkiota vastaavan palkkion pelkästä moskeijasta istumisesta seuraavaa rukousta odottaen, ja lisäksi Hän laittaa enkelinsä tekemään du’aa heille.

9) Moskeijassa lepäämisen sallittavuus.

Kuten Profeetan saws käytäntö ilmaisee, on sallittua maata moskeijalla. ’Abdullaah ibn Zaid ibn ’Aasim kertoi kerran nähneensä Profeetan saws makaavan moskeijalla, toinen jalka toisen päälle laitettuna. Ibn Shihaab kertoi että Sa’iid ibn Al-Musayyib sanoi: ”Myös ’Umar ja ’Uthmaan tekivät niin.” (Bukhaarii, 475; Muslim, 2100; At-Tirmidhii, 2765; An-Nasaa’ii, 721; Abu Dawuud, 4866; Ahmad, 15995; Maalik, 417; Ad-Daarimii, 2656)

Mikäli henkilö makaa moskeijalla, hänen on oltava varma siitä, että mikään vartalon yksityisalueista ei paljastu sen seurauksena, sillä riippuen siitä, millaisia vaatteita käyttää, saattaa tulla paljastaneeksi vartalonsa yksityisen kohdan laittamalla yhden jalan toisen päälle.

Aiheeseen liittyvä asia: Yrityksenä pysyä loitolla kaikista epäkunnioittavista teoista moskeijassa, jotkut ihmiset välttävät suoristamasta jalkojaan kohti qiblan suuntaa. Niin tekemisessä ei kuitenkaan ole mitään epäkunnioitusta, joten näin ollen olipa hän moskeijan sisällä tai ei, henkilö, joka ojentaa jalkansa qiblan suuntaa, ei tee syntiä.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli moskeijalla ollessa suoristaa jalkansa qiblan suuntaan, jalkojen ei kuitenkaan tule osoittaa kohti Koraani-kopioita. (Suurimmassa osassa moskeijoita Koraanit on sijoitettu palvojien eteen, moskeijan etuosaan.) Meidän tulee osoittaa hyviä tapoja ja kunnioitusta Allahin Sanaa kohtaan.

10) Moskeijassa nukkumisen sallittavuus.

Mikäli tuntee tarvetta tehdä niin, voi nukkua moskeijalla. Suffan ihmiset (köyhät seuralaiset, jotka asuivat, nukkuivat ja söivät Profeetan saws moskeijassa) nukkuivat moskeijassa, ja kuten Nafaai’ kertoi, myös Ibn ’Umar nukkui moskeijalla ennen naimisiin menoaan.

11) Kielto koskien moskeijalla ostamista ja myymistä.

On kiellettyä myydä ja ostaa moskeijalla. Moskeijaa ei ole rakennettu kaupaksi tai toriksi, vaan se on rakennettu Allahin muistelemista varten, rukouksen suorittamiseen, muslimien kouluttamiseen heidän uskonnollisista asioistaan, ja niin edelleen. Itse asiassa mikäli näkee jonkun myyvän tai ostavan jotain moskeijalla, tulee tehdä du’aa häntä vastaan, sanoen: ”Allaah tehköön kaupastasi mensetyksettömän.” Abu Hurairah kertoi, että Allahin Lähettiläs saws sanoi:

”Jos näet jonkun ostavan tai myyvän moskeijalla, niin sano ’Tehköön Allaah kaupastasi menestyksettömän.’” (Kertonut At-Tirmidhii, 1321, hän sanoi sen olevan hasan ghariib; sekä Ad-Daarimii, 1401)

Aiheeseen liittyvä asia: Mitä tulee määräykseen koskien ostamista ja myymistä sellaisissa huoneissa tai saleissa, jotka ovat yhteydessä moskeijaan, tai saleissa, joita käytetään rukousta varten, niin Al-Lajnah Ad-Daa’imah on antanut seuraavan määräyksen: ”Mikäli jotain huonetta käytetään nimenomaan rukoukseen, ja se on yhteydessä moskeijaan, niin ei ole sallittua ostaa tai myydä siellä, eikä ole sallittua mainostaa tuotteita sen sisällä. … Mikäli jokin huone on moskeijan seinien sisäpuolella, niin se tulee moskeijan määräyksen alle, ja se, mitä sanoimme saleista, pätee siihen huoneeseen. Mutta mikäli se on moskeijan seinien ulkopuolella, se ei tule moskeijan määräyksen alaisuuteen, vaikka siinä olisi ovi, joka yhdistää sen moskeijaan. Tämä määräys perustuu siihen tosiasiaan, että Profeetan saws kodissa, jossa ’Aa’ishah asui, oli ovi, joka oli yhteydessä moskeijaan, mutta siitä huolimatta hänen saws talonsa ei tullut saman määräyksen alle, kuin moskeija.”

12) Kielto koskien kadonneen omaisuuden pyytämistä tai ilmoittamista moskeijassa.

Allahin moskeijat on rakennettu Hänen muistelemistaan, Hänen ylistämistään, Koraanin resitoimista sekä rukousta varten; niitä ei ole rakennettu paikoiksi, joihin ihmiset menevät kyselemään kadonneista tavaroistaan. Abu Hurairah kertoi, että Allahin Lähettiläs saws sanoi:

”Joka kuulee jonkun kysyvän tai tekevän moskeijalla ilmoituksen kadonneesta omaisuudesta, tulee sanoi: ’Allaah olkoon palauttamatta sitä sinulle,’ sillä moskeijoita ei ole rakennettu tätä varten.” (Kertoneet eri sanoituksin Muslim, 568; Ahmad, 8382, 9161; At-Tirmidhii, 1321; Abu Dawuud, 473; Ibn Maajah, 767; Ad-Daarimii, 1401.)

Näin ollen nähdessään henkilön, joka kyselee kadonneesta omaisuudesta (moskeijalla), tulee hänelle sanoa ”Allaah olkoon palauttamatta sitä sinulle.”

13) Kovaan ääneen puhuminen moskeijassa.

Ollessaan moskeijalla, Ka’b ibn Maalik pyysi Ibn Abi Hadradia maksamaan hänelle erään velan takaisin. Tätä seuranneen keskustelun aikana he korottivat äänensä, siihen pisteeseen saakka, että Allahin Lähettiläs saws kuuli heidät vaikka hän saws oli kotonaan. Hän saws meni ulos heidän luokseen ottaen peitteen pois asuntonsa edestä. Sitten hän saws kutsui: ”Oi Ka’ab!” Ka’b sanoi: ”Tässä minä olen, vastaten kutsuusi oi Allahin Lähettiläs.” Hän saws sanoi: ”Jätä (ts. anna anteeksi) osa tästä velastasi,” minkä jälkeen hän saws ilmaisi, että Ka’bin tulisi antaa anteeksi puolet velasta. Ka’b sanoi: ”Olen totisesti tehnyt niin, oi Allahin Lähettiläs.” Sitten Profeetta saws sanoi Ibn Abi Hadradille: ”Nouse ja maksa hänelle.” (Al-Bukhaarii, 457; Muslim, 1558; Ahmad, 15364; An-Nasaa’ii, 5408; Abu Dawuud, 3595; Ibn Maajah, 2429; Ad-Daarimii, 2587.)

Eräässä toisessa kerronnassa As-Saaib ibn Yaziid sanoi: ”Olin seisomassa moskeijalla, kun eräs mies heitti minua pikkukivellä. Kun katsoin ympärilleni, näin että se oli ’Umar ibn Al-Khattaab. Hän sanoi: ’Mene ja tuo minulle nuo kaksi (miestä).’ Menin ja toin heidät hänen luokseen,ja hän sanoi: ’Keitä te kaksi olette?’ Tai hän sanoi ’Mistä te kaksi olette kotoisin?’ He sanoivat: ’Taaifin asukkaista.’ Hän sanoi: ’Jos olisitte olleet tämän paikan asukkaista, olisin laittanut teidät tuntemaan kipua: Korotatte äänenne Allahin Lähettilään moskeijassa!’(Al-Bukhaarii, 470)

Imaam Maalik sanoi näitä hadiitheja koskien: ”Tulee tehdä ero sen välillä, että joku korottaa äänensä tiedon (välittämiseksi) hyvän tarkoituksen takia, tai sellaisen, mikä on tärkeää – mikä on kaikki sallittua – sekä sen, että joku korottaa äänensä metelöidäkseen, turhanpäiten, sekä kaikkea vastaavaa – mikä on kaikki kiellettyä.” (Ibn Hajar kertoi tämän Fath Al-Baarissa, 1/658)

Lisäksi, tiivistettynä, on sallittua puhua moskeijalla sallituista, maallisista asioista; on sallittua syödä ja juoda moskeijalla varoen likaamasta sitä; on sallittua lukea sallittuja asioita sisältävää runoutta moskeijalla, ja on sallittua leikkiä keihäillä tai vastaavilla hyödyllisillä asioilla moskeijassa.

Mainokset