Tuonpuoleiseen valmistautuminen

Muokattu seuraavista lähteistä: http://www.sunnahonline.com/ilm/sisters/0004.htm ; http://www.sunnahonline.com/library/sisters/0014.htm

900-luvulla kun muslimikomentaja Abu Qudaamah Ash-Shaamii kuuli että kristityt olivat keränneet armeijansa ja valmistautuivat hyökkäämään muslimeita vastaan tuhotakseen islamin, hän kiirehti äkkiä moskeijan saarnatuoliin. Hän piti voimakkaan ja tunteikkaan puheen ja sytytti sillä yhteisönsä halun puolustaa maataan ja taistella Allahin takia. Kotimatkalla eräs nainen pysäytti hänet syrjäisellä kujalla ja sanoi ”Kuulin sinun puhuvan moskeijalla ja kehottavan ihmisiä jihaadiin, mutta minulla ei ole kuin tämä…” hän sanoi ja ojensi Abu Qudaamalle kaksi pitkää palmikkoa. ”Niitä voi käyttää hevosen suitsina. Kenties Allaah kirjoittaa minut niiden joukkoon, jotka lähtivät jihaadiin.”

Seuraavana päivänä kun muslimit olivat valmistelemassa armeijaansa, nuori poika juoksi väkijoukon läpi ja pysähtyi Abu Qudaaman hevosen eteen pyytäen päästä mukaan. Muut nauroivat hänelle ja sanoivat hevosten tallovan hänet jalkoihinsa, mutta Abu Qudaamah katsoi häntä silmiin ja poika sanoi jälleen ”Pyydän sinulta kautta Allahin, anna minun tulla  mukaan.” Tällöin Abu Qudaamah sanoi: ”Sillä ehdolla, että jos kuolet, viet minut kanssasi Paratiisiin niiden joukossa, joiden puolesta sinun annetaan puhua.” Nuori poika hymyili ja sanoi ”Se on lupaus.”

Kun armeijat kohtasivat ja taistelu kiihtyi, tämä Abu Qudaaman kanssa hänen hevosensa selässä istunut poika pyysi häneltä kolme nuolta. Abu Qudaamah epäröi ja pelkäsi pojan hukkaavan ne, mutta poika pyysi jälleen ”Pyydän sinua Allahin kautta antamaan minulle ne.” Abu Qudaamah antoi pojalle nuolet ja hän tähtäsi – ”Bismillaah”, ensimmäinen nuoli lensi ja tappoi roomalaisen, ja toinen ja kolmas nuoli lensi ja tappoi roomalaisen. Sitten toisaalta lensi nuoli ja osui poikaa rintaan pudottaen hänet hevosen selästä. Abu Qudaamah kiirehti hänen vierelleen ja poika otti taskustaan pussukan pyytäen Abu Qudaamaa palauttamaan sen hänen äidilleen. Abu Qudaamah kysyi kuka sinun äitisi on, ja poika vastasi ”Se nainen, joka eilen antoi sinulle letit.”

Eli ajatelkaa tätä musliminaista. Hän uhrasi hiuksensa Allahin takia kun nykyään naiset tekevät niin matkiakseen kaafir-esikuvia, ja hän uhrasi poikansa Allahin takia vaikka moni muu nainen lähestulkoon kuolisi vain pitääkseen poikansa kotona. Hän vietti elämänsä Allahia totellen, ja kun kokeen aika tuli, hän pääsi läpi. Eikä hän ainoastaan päässyt sitä läpi itse, vaan myös hänen kasvattamansa lapset hohtivat sitä samaa uskon valoa.

Rakkaat siskot, äidit ja tyttäret. Jokainen etsii onnellisuutta ja iloa, emmekä me varmasti ole poikkeuksia. Mutta missä se onnellisuus ja ilo on? Ja missä ja milloin me haluamme ne? Haluammeko me onnellisuutta ja haluammeko me pitää hauskaa tässä elämässä tuonpuoleisen kustannuksella? Vai onko tuonpuoleinen kun kohtaamme Allahin sitä aikaa, jolloin haluamme olla iloisia?

Kaikkialla minne menemme, näemme ihmislaumojen ja median ja kulttuurin vannovan meille, että onnellisuus on onnellisuutta tässä elämässä. Mutta onko se todella onnellisuutta? Tilinmaksun päivänä Allaah tulee ottamaan dunyan ”onnellisimman” kaafirin ja kastamaan hänet Helvetin tuleen. Sitten Allaah tulee kysymään häneltä ”Oletko koskaan nähnyt onnellisuutta?”, ja tämä epäuskovainen tulee vastaamaan ”En koskaan!”

Ei, todellinen onnellisuus on ainoastaan tuonpuoleisen onnellisuutta viis siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Tilinteon päivänä Allaah tulee ottamaan kaikkein koetelluimman ihmisen ja kastamaan hänet Paratiisiin. Sitten Hän tulee kysymään häneltä ”Oletko ikinä nähnyt surullisuutta”, ja tämä henkilö tulee vastaamaan ”En ikinä!”

Älkääkä kuvitelko että se onnellisuus ja hauskuus on yksinomaan tuonpuoleiseen sidottua. Se on erittäin vahvasti kytköksissä myös tämän maailman elämään. Kuunnelkaa näitä Allahin sanoja ja ymmärtäkää ne:

”Joka tekee hyviä tekoja ja on uskovainen, hänelle tulemme totisesti antamaan hyvän elämän, ja tulemme totisesti antamaan hänelle palkkion parhaan hänen tekemänsä mukaan.” [An-Nahl:97]

Rakkaat siskot, meidän tulee ymmärtää että minä, sinä, ja kuka tahansa meistä voi joutua Helvetin tuleen! Kautta Allahin, me emme ole parempia kuin Faatimah, Allahin Lähettilään saws tytär, ja hän saws sanoi hänelle: “Oi Faatimah, Muhammadin tytär, pyydä minulta mitä haluat omaisuudestani, sillä minusta ei ole sinulle mitään hyötyä Allahin edessä.” Eli että sillä ei ole mitään merkitystä vaikka olet tyttäreni, jos et tee töitä Paratiisin eteen, ”isäni oli se ja se” ei tule auttamaan sinua Allahin edessä vähääkään.

Islam on täynnä monia uskovaisia, jotka olivat vailla vertaista taqwassaan. Kun muut tytöt ripustavat seinilleen julisteita kaafirlaulajista, kaafirurheilijoista ja kaafirnäyttelijöistä, meidän tulee ripustaa sydämiimme julisteita Faatimasta ja muista todellisista musliminaisista.

Esimerkiksi Faaraon vaimo Aasiyah, jonka usko kukoisti sellaisen ihmisen varjossa, joka sanoi hänelle ”Minä olen sinun Herrasi.” Faaraon kuultua vaimonsa uskosta hän hakkasi häntä ja laittoi vartijansa hakkaamaan häntä. He veivät hänet polttavaan keskipäivän aurinkoon, sitoivat hänen kätensä ja jalkansa ja hakkasivat häntä loputtomasti. Mutta hän kääntyi Allahin puoleen ja rukoili, sanoen ”Herrani, rakenna minulle koti luoksesi Paratiisiin ja pelasta minut Faaraolta ja hänen teoiltaan, ja pelasta minut sortajien kynsistä.” Kun hän sanoi tämän, taivas avautui hänelle ja hän näki kotinsa Paratiisissa ja hymyili. Hän hymyili, ja vartijat olivat ällistyneitä – kuinka joku voi hymyillä kun häntä kidutetaan? Faarao oli raivoissaan ja määräsi heitä pudottamaan Aasiyan päälle kivenlohkareen ja murskaamaan hänet kuoliaaksi, mutta Allaah otti hänen sielunsa ennen lohkareen tuomista, ja hänestä tuli esikuva kaikille uskoville miehille ja naisille aikojen loppuun saakka.

Jihaadista ja marttyyreista puheenollen, tiedättekö kuka oli ensimmäinen muslimi, joka tapettiin Allahin tiellä? Hän oli Sumaiyyah, ’Ammaarin äiti. Kun Abu Jahl kuuli hänen ja hänen miehensä Yaasirin sekä hänen poikansa ’Ammaarin hyväksyneen islamin, hän laittoi heidät ruoskittaviksi ja hakattaviksi, ja heidän koettelemuksensa olivat niin ankaria että kun Profeetta saws kulki heidän ohitseen, hän saws sanoi heille ”Olkaa kärsivällisiä oi Yaasirin perhe, sillä teille on määrätty päivä (jona te tulette astumaan Paratiisiin)!”

Eräänä päivänä kun Abu Jahl jälleen hakkasi Sumaiyyaa ja hän edelleen kieltäytyi luopumasta uskostaan, jokin sai Abu Jahlin raivoihinsa ja hän otti käteensä keihään ja keihästi sillä Sumaiyyan. Hänestä tuli perheensä ja koko muslimiumman ensimmäinen ihminen, joka kohtasi Allahin marttyyrinä.

Rakkaat siskot, meidän esikuvamme tulevat Koraanista. Olette kenties kuulleet kertomuksen pojasta ja kuninkaasta. Kun koko kylän asukkaista tuli muslimeita sen nuoren pojan kuoleman kautta, kuningas joukkojaan sytyttämään suuren tulen ja polttamaan siinä jokaisen, joka ei suostu luopumaan uskostaan. Eräs uskovainen nainen seisoi vauvansa kanssa tulen edessä katsoen vauvaansa, ja nähdessään hänen haurautensa ja viattomuutensa harkitsi kääntyvänsä takaisin. Silloin vauva sanoi hänelle ”Mitä sinä odotat, äiti? Astu eteenpäin, sillä sinä seuraat totuutta.” Nainen nyökkäsi, ja vauvansa käsivarsillaan hänet työnnettiin kuolemaansa.

”Eivätkä he kohdelleet heitä huonosti muuta kuin siksi, että he uskoivat Allahiin, Kaikkivoipaan ja Ylistettyyn, jolle kuuluu taivaiden ja maan valta ja Hän on kaiken todistaja.” [Al-Buruuj:8-9]

Ja rakkaat siskot, meidän esikuvamme tulevat nykypäivästä. Erään muslimimaassa eläneen vanhan naisen poika kertoi meille, että hänen äitinsä päätti jättää kaiken sen turhuuden, mitä yleensä tapahtuu naisten keskinäisissä tapaamisissa, ja omistaa sen sijaan elämänsä rukoukselle. Eräänä yönä hän oli rukoushuoneessaan rukoilemassa ja hänen poikansa kuuli äitinsä kutsuvan häntä. Poika meni hänen luokseen ja löysi hänet sujuudista halvaantuneena. Hän vei äitinsä lääkäriin ja äiti laitettiin kuntoutukseen, mutta toivoa ei ollut paljon. Niinpä äiti pyysi poikaansa viemään hänet takaisin kotiin rukoushuoneeseensa ja laittamaan hänet takaisin samaan sujuud-asentoon. Yön koitettua hän kutsui jälleen poikaansa ja sanoi sinulle ”Astawdi’ukallaah alladhii la yudii’u wadaa’iah” – jätän sinut Allahin huomaan, eikä Hän koskaan hukkaa hänelle uskottua asiaa. Niin hän kuoli sujuudiinsa, ja hänen lihaksensa jähmettyivät siihen asentoon, joten hänen ruumiinsa oli pestävä hänen ollessaan sajdassa, ja hänen hautajaisrukouksensa rukoiltiin hänen ruumiinsa ollessa sajdassa. Sitten hänet kannettiin hautaansa hänen ruumiinsa ollessa sajdassa, ja hänet haudattiin hänen ollessaan sajdassa. Profeetta saws sanoi, että meidät kaikki tullaan herättämään henkiin siinä tilassa, jossa kuolimme, joten hänet tullaan herättämään Tuomiopäivänä henkiin Allahille polvistuneena, sillä siten hän eli ja kuoli.

On olemassa monia muitakin meidän tietämiämme kertomuksia vahvoista uskovaisäideistä, -vaimoista ja -siskoista, ja lukemattomia sellaisia, joista vain Allaah tietää.

Rakkaat siskot, kaiken tämän jälkeen kysykää ei-muslimeilta mitä he haluavat meille. Haluavatko he meille vapautusta? Vapautusta mistä? Allahista ja Hänen Lähettiläästään? Koraanista ja sunnasta? Paratiisista? Tästä uskonnosta, jonka Allaah on meille valinnut?

Ja mitä he antaisivat meille vastineeksi? Onnellisuutta? Kautta Allahin, heillä ei ole mitään onnellisuutta jota he voisivat antaa. Antaisivatko he meille rakkautta ja suojaa haudan rangaistukselta ja Helvetin vartijoilta ja kuolemalta? Ja miksi he haluavat vapauttaa juuri nuoret ja kauniit naiset? Mikseivät he vapauta vanhuksia? Mikseivät he vapauta alkuperäiskansoja? Mikseivät he vapauta vankeja? Miksi heidän kohdeyleisönään ovat 13-28-vuotiaat nuoret, laihat ja pitkät naiset (heidän määritelmänsä kauneudesta)? Ja miksi ensimmäinen asia, johon he meitä kutsuvat, on hijaabin pois ottaminen?

Muistakaa huolellisesti tällaiset ystävät, jos pidätte heitä sellaisina, sillä kautta Allahin ja vailla epäilyksen häivääkään, he tulevat olemaan meidän katkerampia vihollisiamme tilinteon päivänä:

”Sinä päivänä ystävät tulevat olemaan vihollisia toinen toisilleen, hurskaita lukuun ottamatta.” [Az-Zukhruf:67]

Kun Profeetta saws seisoi ’Arafan tasangolla pitämässä jäähyväissaarnaansa, hän saws sanoi ummalle: ”Kohdelkaa naisia lempeästi.” Historian kirjoissa kerrotaan että samana vuonna Euroopassa, samaan aikaan kun islam sanoi tätä, Euroopassa mietittiin papiston keskuudessa ovatko naiset ihmisiä vai eläimiä. Ne papit ovat niiden epäuskovaisten esi-isiä, jotka nyt haluavat ”vapauttaa” meidät.

Profeetta saws sanoi ”Jos nainen rukoilee viisi (päivittäistä rukoustaan), paastoaa kuukautensa (Ramadanin), suojelee itseään (zinalta) ja kuuntelee aviomiestään, hänelle tullaan sanomaan ’Astu Paratiisiin mistä tahansa ovesta mistä haluat.’” Siellä me haluamme olla, siskot.

”Oi te, jotka uskotte! Antakaa vastauksenne Allahille ja Hänen Lähettiläälleen, kun Hän kutsuu teitä siihen, mikä antaa teille elämän, ja tietäkää, että Allaah tulee ihmisen ja hänen sydämensä väliin, ja että Hänen luokseen teidät tullaan keräämään.” [Al-Anfaal:24]

Allaah ja Hänen Lähettiläänsä saws kutsuvat meitä elämään, joten vastatkaamme, rakkaat siskot. Herätkäämme unestamme ja havahtukaamme horroksestamme ennen kuin liikkeemme tulevat raskaiksi ja lääkärit kokoontuvat ympärillemme synkin ennustein. Ennen kuin emme enää tunne läheisiämme, ennen kuin kivuistamme tulee jatkuvia, ennen kuin läheisemme itkevät vuoksemme. Ennen kuin meille määrätty kohtalo ottaa meidät ja sielumme viedään vartalostamme ja nostetaan taivaaseen. Ennen kuin läheisemme kerääntyvät ympärilleen ja käärinliinamme tuodaan, ruumiimme pestään ja kääritään kankaaseen. Ennen kuin meidän luonamme vierailleet lakkaavat tekemästä niin ja meitä kadehtineet unohtavat kateutensa. Ennen kuin perheemme ohjaa huomionsa omaisuuteemme meidän ohjatessa sen tekoihimme.

Varokaamme tätä loppua, rakkaat siskoni.

Mitä me olemme valmistaneet sitä päivää varten? Olemmeko me valmiita sille matkalle?

Tässä me olemme! Meille ennustetaan joka päivä että on aika lähteä, joten Allaah antakoon armonsa niille, jotka nousevat ylös, tottelevat ja valmistautuvat sitä päivää varten, jona he tulevat jättämään tämän maailman lopullisesti.

Missä me olemme, rakkaat siskoni? Missä me olemme verrattuna Al-Qa’qaahan, joka sanoi ”Olen valmistautunut kuolemaa varten viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan.”?

Me olemme tässä elämässä tehdäksemme hurskaita tekoja, mutta silti kieriskelemme laiskuuden kourissa. Milloin me sitten aiomme tehdä töitä? Kuoleman jälkeen? Haudassa?! Nyt meillä on vielä aikaa ja mahdollisuus tavoitella katumusta ja saavuttaa se, ja tulla aktiviisiksi Allahin palvomisessa.

Kuolema on pilannut niiden elämät, jotka heittäytyivät nautintoihin, joten etsikäämme me sellaista nautintoa, joka ei pääty kuolemaan. Katsokaamme huomiseen ja miettikäämme kuolemamme läheisyyttä ja hurskaiden tekojemme vähäisyyttä. Eräs viisas mies sanoi kerran: ”Varokaa kuolemaa tässä elämässä, ennen kuin päädytte elämään, jonka toivoisitte päättyvän kuolemaan, mutta se ei pääty.”

Rakkaat siskot, kuolemaa ei voi paeta. Jos seisomme sen polulla, se vie meidät, ja jos juoksemme sitä pakoon, se vie meidät silti. Joten etsikäämme turvaa pikaisesti, sillä meitä tavoittelee väsymätön etsijä: hauta ja sen ahtaus, pimeys ja yksinäisyys. Se on joko oja Helvetin tulen ojista tai puutarha Paratiisin puutarhoista. Sen jälkeen tulee päivä, jona vauva muuttuu harmaahiuksiseksi ja nuorukainen on kuin humalassa kaikesta pelosta. Sen jälkeen tulee tuli, jonka kuumuus on polttavaa, jonka pohja on kaukana syvällä, jonka koristeet ovat teräviä rautakankia rankaisemiseen, jonka vesi on mätää ja jonka vartija on Maalik, jolla ei ole rahtuakaan armoa. Ajatelkaa kuinka sydämemme valtaa pelko nähdessämme tulen ja siraatin (Helvetin yläpuolella oleva silta) ja tajutessamme sen ohuuden. Sitten näemme siraatin alapuolella olevan Helvetin synkkyyden ja kuulemme liekkien leiskunnan. Ja meidän on mentävä siraatin yli vaikka olemme heikkoja ja sydämemme tärisevät, vaikka jalkamme eivät kanna ja selkämme tuntee kaikkien pahojen tekojemme taakan.

Muistakaa Al-’Alaa ibn Ziyaadin sanat: ”Teidän pitäisi ajatella että kuolema on jo tullut luoksenne mutta olette pyytäneet Allahilta lykkäystä ja Hän antoi teille lykkäystä. Joten käyttäkää tämä aika Allahin tottelemiseen.”

Myykäämme nykyinen elämämme seuraavaa elämäämme varten ja tulemme voittamaan molemmat. Älköömme myykö tuonpuoleistamme tämän elämän hinnalla, sillä silloin tulemme menettämään ne molemmat. Aikamme täällä on lyhyt, ja hurskaita on mennyt meitä ennen, joten mitä me odotamme? Vuoroamme? Kautta Allahin, se on tulossa.

Rakkaat siskot, älköömme antako terveyden, voiman, hyvinvoinnin, nuoruuden ja seuralaistemme petollisten sanojen huijata meitä. Kuolema voi ottaa meidät yllättäen vaikkemme odota sen osuvan kohdallemme lähiaikoina ja kuvittelemme sen olevan vielä kaukana – kunnes sen nuolet iskevät ja sen tuskat kohtaavat.

Kuinka moni ihminen aloittaakaan päivänsä muttei koskaan näe sen loppua? Kuinka moni toivoo huomista muttei koskaan elä näkemään sitä?

Kukaan ei tunne pelkoa tänään ilman että hän on turvassa huomenna koska otti opikseen ja teki hyviä tekoja elämänsä aikana. Me elämme elämää jossa Allaah antaa meille siunauksia päivin ja öin ja yötä päivää, mutta me tuhlaamme elämämme tehden muuta kuin sitä, mihin meidät on luotu. Tämän takia kun kuolema tulee joillekin meistä, rukoilemme Allahilta ”Herrani! Lähetä minut takaisin!” Miksi? “Jotta voisin tehdä hyvää siinä, minkä jätin taakseni.”

Siihen pyyntöön ei tulla suostumaan. Mutta se päivä ei ole vielä koittanut. Joten tehkäämme hyviä tekoja kun vielä pystymme siihen, sillä Kuoleman enkeli ei vielä ole tullut luoksemme.

Itse ennen kuin sinun vuoksesi itketään, pakota itsesi tekemään tottelevaisuuden tekoja ennen kuin sinua kannetaan ihmisten olkapäillä, ja tilitä itsesi ennen kuin sinut laitetaan tilille.

Tämä oli muistutus ennen kaikkea itselleni, ja sitten teille.

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
AR-SA

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:”Times New Roman”;
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:Arial;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}

Tuonpuoleiseen valmistautuminen

Muokattu seuraavista lähteistä: http://www.sunnahonline.com/ilm/sisters/0004.htm http://www.sunnahonline.com/library/sisters/0014.htm

900-luvulla kun muslimikomentaja Abu Qudaamah Ash-Shaamii kuuli että kristityt olivat keränneet armeijansa ja valmistautuivat hyökkäämään muslimeita vastaan tuhotakseen islamin, hän kiirehti äkkiä moskeijan saarnatuoliin. Hän piti voimakkaan ja tunteikkaan puheen ja sytytti sillä yhteisönsä halun puolustaa maataan ja taistella Allahin takia. Kotimatkalla eräs nainen pysäytti hänet syrjäisellä kujalla ja sanoi ”Kuulin sinun puhuvan moskeijalla ja kehottavan ihmisiä jihaadiin, mutta minulla ei ole kuin tämä…” hän sanoi ja ojensi Abu Qudaamalle kaksi pitkää palmikkoa. ”Niitä voi käyttää hevosen suitsina. Kenties Allaah kirjoittaa minut niiden joukkoon, jotka lähtivät jihaadiin.”

Seuraavana päivänä kun muslimit olivat valmistelemassa armeijaansa, nuori poika juoksi väkijoukon läpi ja pysähtyi Abu Qudaaman hevosen eteen pyytäen päästä mukaan. Muut nauroivat hänelle ja sanoivat hevosten tallovan hänet jalkoihinsa, mutta Abu Qudaamah katsoi häntä silmiin ja poika sanoi jälleen ”Pyydän sinulta kautta Allahin, anna minun tulla  mukaan.” Tällöin Abu Qudaamah sanoi: ”Sillä ehdolla, että jos kuolet, viet minut kanssasi Paratiisiin niiden joukossa, joiden puolesta sinun annetaan puhua.” Nuori poika hymyili ja sanoi ”Se on lupaus.”

Kun armeijat kohtasivat ja taistelu kiihtyi, tämä Abu Qudaaman kanssa hänen hevosensa selässä istunut poika pyysi häneltä kolme nuolta. Abu Qudaamah epäröi ja pelkäsi pojan hukkaavan ne, mutta poika pyysi jälleen ”Pyydän sinua Allahin kautta antamaan minulle ne.” Abu Qudaamah antoi pojalle nuolet ja hän tähtäsi – ”Bismillaah”, ensimmäinen nuoli lensi ja tappoi roomalaisen, ja toinen ja kolmas nuoli lensi ja tappoi roomalaisen. Sitten toisaalta lensi nuoli ja osui poikaa rintaan pudottaen hänet hevosen selästä. Abu Qudaamah kiirehti hänen vierelleen ja poika otti taskustaan pussukan pyytäen Abu Qudaamaa palauttamaan sen hänen äidilleen. Abu Qudaamah kysyi kuka sinun äitisi on, ja poika vastasi ”Se nainen, joka eilen antoi sinulle letit.”

Eli ajatelkaa tätä musliminaista. Hän uhrasi hiuksensa Allahin takia kun nykyään naiset tekevät niin matkiakseen kaafir-esikuvia, ja hän uhrasi poikansa Allahin takia vaikka moni muu nainen lähestulkoon kuolisi vain pitääkseen poikansa kotona. Hän vietti elämänsä Allahia totellen, ja kun kokeen aika tuli, hän pääsi läpi. Eikä hän ainoastaan päässyt sitä läpi itse, vaan myös hänen kasvattamansa lapset hohtivat sitä samaa uskon valoa.

Rakkaat siskot, äidit ja tyttäret. Jokainen etsii onnellisuutta ja iloa, emmekä me varmasti ole poikkeuksia. Mutta missä se onnellisuus ja ilo on? Ja missä ja milloin me haluamme ne? Haluammeko me onnellisuutta ja haluammeko me pitää hauskaa tässä elämässä tuonpuoleisen kustannuksella? Vai onko tuonpuoleinen kun kohtaamme Allahin sitä aikaa, jolloin haluamme olla iloisia?

Kaikkialla minne menemme, näemme ihmislaumojen ja median ja kulttuurin vannovan meille, että onnellisuus on onnellisuutta tässä elämässä. Mutta onko se todella onnellisuutta? Tilinmaksun päivänä Allaah tulee ottamaan dunyan ”onnellisimman” kaafirin ja kastamaan hänet Helvetin tuleen. Sitten Allaah tulee kysymään häneltä ”Oletko koskaan nähnyt onnellisuutta?”, ja tämä epäuskovainen tulee vastaamaan ”En koskaan!”

Ei, todellinen onnellisuus on ainoastaan tuonpuoleisen onnellisuutta viis siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu. Tilinteon päivänä Allaah tulee ottamaan kaikkein koetelluimman ihmisen ja kastamaan hänet Paratiisiin. Sitten Hän tulee kysymään häneltä ”Oletko ikinä nähnyt surullisuutta”, ja tämä henkilö tulee vastaamaan ”En ikinä!”

Älkääkä kuvitelko että se onnellisuus ja hauskuus on yksinomaan tuonpuoleiseen sidottua. Se on erittäin vahvasti kytköksissä myös tämän maailman elämään. Kuunnelkaa näitä Allahin sanoja ja ymmärtäkää ne:

”Joka tekee hyviä tekoja ja on uskovainen, hänelle tulemme totisesti antamaan hyvän elämän, ja tulemme totisesti antamaan hänelle palkkion parhaan hänen tekemänsä mukaan.” [An-Nahl:97]

Rakkaat siskot, meidän tulee ymmärtää että minä, sinä, ja kuka tahansa meistä voi joutua Helvetin tuleen! Kautta Allahin, me emme ole parempia kuin Faatimah, Allahin Lähettilään saws tytär, ja hän saws sanoi hänelle: “Oi Faatimah, Muhammadin tytär, pyydä minulta mitä haluat omaisuudestani, sillä minusta ei ole sinulle mitään hyötyä Allahin edessä.” Eli että sillä ei ole mitään merkitystä vaikka olet tyttäreni, jos et tee töitä Paratiisin eteen, ”isäni oli se ja se” ei tule auttamaan sinua Allahin edessä vähääkään.

Islam on täynnä monia uskovaisia, jotka olivat vailla vertaista taqwassaan. Kun muut tytöt ripustavat seinilleen julisteita kaafirlaulajista, kaafirurheilijoista ja kaafirnäyttelijöistä, meidän tulee ripustaa sydämiimme julisteita Faatimasta ja muista todellisista musliminaisista.

Esimerkiksi Faaraon vaimo Aasiyah, jonka usko kukoisti sellaisen ihmisen varjossa, joka sanoi hänelle ”Minä olen sinun Herrasi.” Faaraon kuultua vaimonsa uskosta hän hakkasi häntä ja laittoi vartijansa hakkaamaan häntä. He veivät hänet polttavaan keskipäivän aurinkoon, sitoivat hänen kätensä ja jalkansa ja hakkasivat häntä loputtomasti. Mutta hän kääntyi Allahin puoleen ja rukoili, sanoen ”Herrani, rakenna minulle koti luoksesi Paratiisiin ja pelasta minut Faaraolta ja hänen teoiltaan, ja pelasta minut sortajien kynsistä.” Kun hän sanoi tämän, taivas avautui hänelle ja hän näki kotinsa Paratiisissa ja hymyili. Hän hymyili, ja vartijat olivat ällistyneitä – kuinka joku voi hymyillä kun häntä kidutetaan? Faarao oli raivoissaan ja määräsi heitä pudottamaan Aasiyan päälle kivenlohkareen ja murskaamaan hänet kuoliaaksi, mutta Allaah otti hänen sielunsa ennen lohkareen tuomista, ja hänestä tuli esikuva kaikille uskoville miehille ja naisille aikojen loppuun saakka.

Jihaadista ja marttyyreista puheenollen, tiedättekö kuka oli ensimmäinen muslimi, joka tapettiin Allahin tiellä? Hän oli Sumaiyyah, ’Ammaarin äiti. Kun Abu Jahl kuuli hänen ja hänen miehensä Yaasirin sekä hänen poikansa ’Ammaarin hyväksyneen islamin, hän laittoi heidät ruoskittaviksi ja hakattaviksi, ja heidän koettelemuksensa olivat niin ankaria että kun Profeetta saws kulki heidän ohitseen, hän saws sanoi heille ”Olkaa kärsivällisiä oi Yaasirin perhe, sillä teille on määrätty päivä (jona te tulette astumaan Paratiisiin)!”

Eräänä päivänä kun Abu Jahl jälleen hakkasi Sumaiyyaa ja hän edelleen kieltäytyi luopumasta uskostaan, jokin sai Abu Jahlin raivoihinsa ja hän otti käteensä keihään ja keihästi sillä Sumaiyyan. Hänestä tuli perheensä ja koko muslimiumman ensimmäinen ihminen, joka kohtasi Allahin marttyyrinä.

Rakkaat siskot, meidän esikuvamme tulevat Koraanista. Olette kenties kuulleet kertomuksen pojasta ja kuninkaasta. Kun koko kylän asukkaista tuli muslimeita sen nuoren pojan kuoleman kautta, kuningas joukkojaan sytyttämään suuren tulen ja polttamaan siinä jokaisen, joka ei suostu luopumaan uskostaan. Eräs uskovainen nainen seisoi vauvansa kanssa tulen edessä katsoen vauvaansa, ja nähdessään hänen haurautensa ja viattomuutensa harkitsi kääntyvänsä takaisin. Silloin vauva sanoi hänelle ”Mitä sinä odotat, äiti? Astu eteenpäin, sillä sinä seuraat totuutta.” Nainen nyökkäsi, ja vauvansa käsivarsillaan hänet työnnettiin kuolemaansa.

”Eivätkä he kohdelleet heitä huonosti muuta kuin siksi, että he uskoivat Allahiin, Kaikkivoipaan ja Ylistettyyn, jolle kuuluu taivaiden ja maan valta ja Hän on kaiken todistaja.” [Al-Buruuj:8-9]

Ja rakkaat siskot, meidän esikuvamme tulevat nykypäivästä. Erään muslimimaassa eläneen vanhan naisen poika kertoi meille, että hänen äitinsä päätti jättää kaiken sen turhuuden, mitä yleensä tapahtuu naisten keskinäisissä tapaamisissa, ja omistaa sen sijaan elämänsä rukoukselle. Eräänä yönä hän oli rukoushuoneessaan rukoilemassa ja hänen poikansa kuuli äitinsä kutsuvan häntä. Poika meni hänen luokseen ja löysi hänet sujuudista halvaantuneena. Hän vei äitinsä lääkäriin ja äiti laitettiin kuntoutukseen, mutta toivoa ei ollut paljon. Niinpä äiti pyysi poikaansa viemään hänet takaisin kotiin rukoushuoneeseensa ja laittamaan hänet takaisin samaan sujuud-asentoon. Yön koitettua hän kutsui jälleen poikaansa ja sanoi sinulle ”Astawdi’ukallaah alladhii la yudii’u wadaa’iah” – jätän sinut Allahin huomaan, eikä Hän koskaan hukkaa hänelle uskottua asiaa. Niin hän kuoli sujuudiinsa, ja hänen lihaksensa jähmettyivät siihen asentoon, joten hänen ruumiinsa oli pestävä hänen ollessaan sajdassa, ja hänen hautajaisrukouksensa rukoiltiin hänen ruumiinsa ollessa sajdassa. Sitten hänet kannettiin hautaansa hänen ruumiinsa ollessa sajdassa, ja hänet haudattiin hänen ollessaan sajdassa. Profeetta saws sanoi, että meidät kaikki tullaan herättämään henkiin siinä tilassa, jossa kuolimme, joten hänet tullaan herättämään Tuomiopäivänä henkiin Allahille polvistuneena, sillä siten hän eli ja kuoli.

On olemassa monia muitakin meidän tietämiämme kertomuksia vahvoista uskovaisäideistä, -vaimoista ja -siskoista, ja lukemattomia sellaisia, joista vain Allaah tietää.

Rakkaat siskot, kaiken tämän jälkeen kysykää ei-muslimeilta mitä he haluavat meille. Haluavatko he meille vapautusta? Vapautusta mistä? Allahista ja Hänen Lähettiläästään? Koraanista ja sunnasta? Paratiisista? Tästä uskonnosta, jonka Allaah on meille valinnut?

Ja mitä he antaisivat meille vastineeksi? Onnellisuutta? Kautta Allahin, heillä ei ole mitään onnellisuutta jota he voisivat antaa. Antaisivatko he meille rakkautta ja suojaa haudan rangaistukselta ja Helvetin vartijoilta ja kuolemalta? Ja miksi he haluavat vapauttaa juuri nuoret ja kauniit naiset? Mikseivät he vapauta vanhuksia? Mikseivät he vapauta alkuperäiskansoja? Mikseivät he vapauta vankeja? Miksi heidän kohdeyleisönään ovat 13-28-vuotiaat nuoret, laihat ja pitkät naiset (heidän määritelmänsä kauneudesta)? Ja miksi ensimmäinen asia, johon he meitä kutsuvat, on hijaabin pois ottaminen?

Muistakaa huolellisesti tällaiset ystävät, jos pidätte heitä sellaisina, sillä kautta Allahin ja vailla epäilyksen häivääkään, he tulevat olemaan meidän katkerampia vihollisiamme tilinteon päivänä:

”Sinä päivänä ystävät tulevat olemaan vihollisia toinen toisilleen, hurskaita lukuun ottamatta.” [Az-Zukhruf:67]

Kun Profeetta saws seisoi ’Arafan tasangolla pitämässä jäähyväissaarnaansa, hän saws sanoi ummalle: ”Kohdelkaa naisia lempeästi.” Historian kirjoissa kerrotaan että samana vuonna Euroopassa, samaan aikaan kun islam sanoi tätä, Euroopassa mietittiin papiston keskuudessa ovatko naiset ihmisiä vai eläimiä. Ne papit ovat niiden epäuskovaisten esi-isiä, jotka nyt haluavat ”vapauttaa” meidät.

Profeetta saws sanoi ”Jos nainen rukoilee viisi (päivittäistä rukoustaan), paastoaa kuukautensa (Ramadanin), suojelee itseään (zinalta) ja kuuntelee aviomiestään, hänelle tullaan sanomaan ’Astu Paratiisiin mistä tahansa ovesta mistä haluat.’” Siellä me haluamme olla, siskot.

”Oi te, jotka uskotte! Antakaa vastauksenne Allahille ja Hänen Lähettiläälleen, kun Hän kutsuu teitä siihen, mikä antaa teille elämän, ja tietäkää, että Allaah tulee ihmisen ja hänen sydämensä väliin, ja että Hänen luokseen teidät tullaan keräämään.” [Al-Anfaal:24]

Allaah ja Hänen Lähettiläänsä saws kutsuvat meitä elämään, joten vastatkaamme, rakkaat siskot. Herätkäämme unestamme ja havahtukaamme horroksestamme ennen kuin liikkeemme tulevat raskaiksi ja lääkärit kokoontuvat ympärillemme synkin ennustein. Ennen kuin emme enää tunne läheisiämme, ennen kuin kivuistamme tulee jatkuvia, ennen kuin läheisemme itkevät vuoksemme. Ennen kuin meille määrätty kohtalo ottaa meidät ja sielumme viedään vartalostamme ja nostetaan taivaaseen. Ennen kuin läheisemme kerääntyvät ympärilleen ja käärinliinamme tuodaan, ruumiimme pestään ja kääritään kankaaseen. Ennen kuin meidän luonamme vierailleet lakkaavat tekemästä niin ja meitä kadehtineet unohtavat kateutensa. Ennen kuin perheemme ohjaa huomionsa omaisuuteemme meidän ohjatessa sen tekoihimme.

Varokaamme tätä loppua, rakkaat siskoni.

Mitä me olemme valmistaneet sitä päivää varten? Olemmeko me valmiita sille matkalle?

Tässä me olemme! Meille ennustetaan joka päivä että on aika lähteä, joten Allaah antakoon armonsa niille, jotka nousevat ylös, tottelevat ja valmistautuvat sitä päivää varten, jona he tulevat jättämään tämän maailman lopullisesti.

Missä me olemme, rakkaat siskoni? Missä me olemme verrattuna Al-Qa’qaahan, joka sanoi ”Olen valmistautunut kuolemaa varten viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan.”?

Me olemme tässä elämässä tehdäksemme hurskaita tekoja, mutta silti kieriskelemme laiskuuden kourissa. Milloin me sitten aiomme tehdä töitä? Kuoleman jälkeen? Haudassa?! Nyt meillä on vielä aikaa ja mahdollisuus tavoitella katumusta ja saavuttaa se, ja tulla aktiviisiksi Allahin palvomisessa.

Kuolema on pilannut niiden elämät, jotka heittäytyivät nautintoihin, joten etsikäämme me sellaista nautintoa, joka ei pääty kuolemaan. Katsokaamme huomiseen ja miettikäämme kuolemamme läheisyyttä ja hurskaiden tekojemme vähäisyyttä. Eräs viisas mies sanoi kerran: ”Varokaa kuolemaa tässä elämässä, ennen kuin päädytte elämään, jonka toivoisitte päättyvän kuolemaan, mutta se ei pääty.”

Rakkaat siskot, kuolemaa ei voi paeta. Jos seisomme sen polulla, se vie meidät, ja jos juoksemme sitä pakoon, se vie meidät silti. Joten etsikäämme turvaa pikaisesti, sillä meitä tavoittelee väsymätön etsijä: hauta ja sen ahtaus, pimeys ja yksinäisyys. Se on joko oja Helvetin tulen ojista tai puutarha Paratiisin puutarhoista. Sen jälkeen tulee päivä, jona vauva muuttuu harmaahiuksiseksi ja nuorukainen on kuin humalassa kaikesta pelosta. Sen jälkeen tulee tuli, jonka kuumuus on polttavaa, jonka pohja on kaukana syvällä, jonka koristeet ovat teräviä rautakankia rankaisemiseen, jonka vesi on mätää ja jonka vartija on Maalik, jolla ei ole rahtuakaan armoa. Ajatelkaa kuinka sydämemme valtaa pelko nähdessämme tulen ja siraatin (Helvetin yläpuolella oleva silta) ja tajutessamme sen ohuuden. Sitten näemme siraatin alapuolella olevan Helvetin synkkyyden ja kuulemme liekkien leiskunnan. Ja meidän on mentävä siraatin yli vaikka olemme heikkoja ja sydämemme tärisevät, vaikka jalkamme eivät kanna ja selkämme tuntee kaikkien pahojen tekojemme taakan.

Muistakaa Al-’Alaa ibn Ziyaadin sanat: ”Teidän pitäisi ajatella että kuolema on jo tullut luoksenne mutta olette pyytäneet Allahilta lykkäystä ja Hän antoi teille lykkäystä. Joten käyttäkää tämä aika Allahin tottelemiseen.”

Myykäämme nykyinen elämämme seuraavaa elämäämme varten ja tulemme voittamaan molemmat. Älköömme myykö tuonpuoleistamme tämän elämän hinnalla, sillä silloin tulemme menettämään ne molemmat. Aikamme täällä on lyhyt, ja hurskaita on mennyt meitä ennen, joten mitä me odotamme? Vuoroamme? Kautta Allahin, se on tulossa.

Rakkaat siskot, älköömme antako terveyden, voiman, hyvinvoinnin, nuoruuden ja seuralaistemme petollisten sanojen huijata meitä. Kuolema voi ottaa meidät yllättäen vaikkemme odota sen osuvan kohdallemme lähiaikoina ja kuvittelemme sen olevan vielä kaukana – kunnes sen nuolet iskevät ja sen tuskat kohtaavat.

Kuinka moni ihminen aloittaakaan päivänsä muttei koskaan näe sen loppua? Kuinka moni toivoo huomista muttei koskaan elä näkemään sitä?

Kukaan ei tunne pelkoa tänään ilman että hän on turvassa huomenna koska otti opikseen ja teki hyviä tekoja elämänsä aikana. Me elämme elämää jossa Allaah antaa meille siunauksia päivin ja öin ja yötä päivää, mutta me tuhlaamme elämämme tehden muuta kuin sitä, mihin meidät on luotu. Tämän takia kun kuolema tulee joillekin meistä, rukoilemme Allahilta ”Herrani! Lähetä minut takaisin!” Miksi? “Jotta voisin tehdä hyvää siinä, minkä jätin taakseni.”

Siihen pyyntöön ei tulla suostumaan. Mutta se päivä ei ole vielä koittanut. Joten tehkäämme hyviä tekoja kun vielä pystymme siihen, sillä Kuoleman enkeli ei vielä ole tullut luoksemme.

Itse ennen kuin sinun vuoksesi itketään, pakota itsesi tekemään tottelevaisuuden tekoja ennen kuin sinua kannetaan ihmisten olkapäillä, ja tilitä itsesi ennen kuin sinut laitetaan tilille.

Tämä oli muistutus ennen kaikkea itselleni, ja sitten teille.

Advertisements