’Aqiidah


Karamaat Al-Awliyaa – Allahin liittolaisten ihmeteot?

Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’an ’aqiidasta on uskoa ihmeisiin (karamaat), joita tapahtui ja tapahtuu Allahin läheisille liittolaisille (awliyaa’ Allaah). Nämä ovat normaalitilanteissa mahdottomia ihmetekoja, joita Allaah antoi joillekin läheisistä liittolaisistaan, kuten esimerkiksi monille Profeetoista. Karamaat (ihmeet) eivät kuitenkaan ole mikään osoitus henkilön hurskaudesta ja taqwasta, sillä kuten Ibn Taimiyyah huomautti, tällaisia ihmeitä tapahtui erittäin vähän islamin ensimmäisten ja parhaiden sukupolvien keskuudessa, ja he olivat kaikkein parhaita uskovaisia. Kuten hän sanoi, tämä johtuu siitä, että heidän uskonsa oli niin korkea ja vankka, että he eivät tarvinneet sille minkäänlaisia vahvistuksia. Myöhempinä sukupolvina uskon taso laski, ja he tarvitsivat enemmän ihmeitä pitääkseen sen vakaana.

Puhuttaessa ihmeteoista ja Allahin liittolaisista on kuitenkin pidettävä tarkoin mielessä se, millainen ihmisen pitää olla, jotta hän olisi yksi Allahin liittolaisista, ja että ihmeellisiä tekoja sattuu myös Shaitaanin liittolaisille, jotka toimivat yhteistyössä jinnien kanssa.

Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidah Al-Waasitiyyassa (s. 212-213): ”Mutta on varottava näiden uudistuksentekijöiden dajjaaleja (ts. valehtelijoita), sekä harhautuneiden ihmisten tekoja, ja sellaisten ihmisten saatanallista ällistyttävien tekojen esitystä, jotka kutsuvat itseään suufeiksi: Tuleen astumista, vartalonsa hakkaamista asein, käärmeisiin tarttumista, ja näkemättömästä kertomista, jne. Nämä eivät todellisuudessa ole ihmeitä (karamaat). Ihmeitä tekevät Allahin awliyaa’, mutta nämä ihmiset eivät ole awliyaa, vaan shayatiin.”

Joten erottaakseen Allahin walin Shaitaanin walista, on ennen kaikkea tarkasteltava sitä, millä tavalla hän noudattaa Koraania ja Sunnaa.

Imaam Ash-Shaafi’i sanoi: ”Jos näet miehen lentävän ilmassa tai kävelevän veden päällä, älä kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin olet ensin tutkinut hänen Kirjan ja Sunnan noudattamistaan.” (ts. kuinka hyvin hän seuraa Koraania ja Profeetan saws määräyksiä, kieltoja ja esimerkkiä) (lisää…)

Tiivistettynä:

  • Meidän on yritettävä kutsua jokaista ihmistä totuuteen ja kerrottava hänelle hänen tekonsa vääryydestä.
  • Mikäli tämän kutsumis- ja korjausyrityksen jälkeen käy ilmi, että he ovat liian itsepäisiä ja ylpeitä hyväksyäkseen totuuden, niin siinä tapauksessa meille tulee pakolliseksi tehdä heidän vääryytensä tiettäväksi.
  • Mikäli kyseessä on sellainen asia, joka vie henkilön islamin ulkopuolelle, niin silloin hänen boikotoimisensa on pakollista.
  • Mikäli kyseessä on asia, joka ei vie henkilöä islamin ulkopuolelle, niin silloin tilannetta on tutkittava tarkemmin ja toimittava sen mukaan, mistä on enemmän hyötyä. Mikäli boikotoiminen tuottaisi tehokkaampia tuloksia, niin silloin niin tulee tehdä, ja mikäli boikotoimatta jättäminen ja da’wan tekeminen olisivat tehokkaampia, niin silloin tulee tehdä niin. Jos huomaa, että kokeilemastaan keinosta ei ole mitään hyötyä, tai että se johtaa suurempaan pahaan (kuten että henkilö tulee vielä entistä itsepäisemmäksi ja ylepämmäksi), niin silloin se tulee lopettaa ja koittaa toista keinoa. (lisää…)

Oikeamieliset edeltäjät ja heidän suhtautumisensa uudistusten ja halujen ihmisiin

Imaam Al-Laalakaa’ii

Al-Imaam Al-Haafidh Abul-Qaasim Habatullaah ibn Al-Hasan ibn Mansuur At-Tabarii Al-Laalakaa’ii (k. 418 H) mainitsee kirjassaan Sharh Usuul I’tiqaad Ahlis-Sunnah wal-Jamaa’ah lukuisia salafeilta olevia kerrontoja, joissa varoitetaan uudistusten ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta. Tässä joitain niistä:

(196)… ‘Abdur-Rahman ibn Yaziidiltä, joka sanoi: “Kuulin ‘Abdullaah ibn Mas’uudin sanovan: ‘Varokaa uudistuksia, joita ihmiset keksivät, sillä usko ei tule katoamaan sydämistä yhdellä kertaa, vaan Shaitaan tulee esittelemään hänelle uudistuksia kunne hän karkottaa iimaanin (uskon) sydämestä; ja pian tulee tapahtumaan niin, että ihmiset hylkäävät pakolliset velvollisuudet, jotka Allaah on heidän päälleen asettanut – kuten rukouksen, paastoamisen, sallitun ja kielletyn – ja puhuvat Herrasta, Mahtavasta ja Majesteettisesta. Joten joka saavuttaa sen ajan, paetkoon.’ Sanottiin: ’Oi Abu ’Abdir-Rahmaan, minne?’ Hän sanoi: ’Ei minnekään, hänen tulee paeta sydämensä ja uskontonsa kanssa, eikä istua kenenkään kanssa uudistuksen ihmisten joukosta.’

(199)… Mujaahidilta, joka sanoi: “Ibn ‘Umarille sanottiin, että Najdah sanoo niin ja niin, mutta hän esti itseään kuulemasta sitä, pelosta, että osa siitä osuisi hänen sydämeensä.”

(240)… Al-Hasan [Al-Basrilla] oli tapanaan sanoa: “Älä istu uudestikeksittyjen uskomusten ihmisten kanssa, älä väittele heidän kanssaan, äläkä kuuntele heitä.”

(242)… Sa’iid ibn ‘Aamir sanoi: “Kuulin Ismaa’iilin [Ibn Khaarijah] kertovan, sanoen: Kaksi miestä uudestikeksittyjen sektien joukosta tuli Muhammad ibn Siriinin luokse ja sanoi: ‘Oi Abu Bakr, haluamme kertoa sinulle jotain.’ Hän sanoi: ‘Ei.’ He sanoivat: ‘Voimmeko sitten resitoida sinulle jakeen Allahin Kirjasta?’ Hän sanoi: ‘Ei.’ (Sitten) Hän sanoi: ’Joko te kaksi nousette ja lähdette, tai minä nousen (ja lähden).’ Joten ne kaksi miestä nousivat ylös ja lähtivät. Ja yksi ihmisistä sanoi: ‘Mitä vahinkoa se olisi tehnyt sinulle, että hän olisi resitoinut yhden jakeen?’ Hän sanoi: ’Vihasin (ajatusta siitä), että hän resitoisi jakeen ja he vääristelisivät sitä, ja sitten se pääsisi sydämeeni.’

(244)… Abu Qulaabah sanoi: “Älä istu heidän kanssaan äläkä sekoitu heidän kanssaan, sillä en tunne turvaa siitä, etteivätkö he hukuttaisi sinua harhajohdatukseensa ja hämmentäisi sinua paljosta sellaisesta, jota ennen tiesit.” (lisää…)

DEMOKRATIAN KUTSUMINEN SHUURAKSI SITÄ TUKEAKSEEN

[Ote kirjasta ”Democracy: A Religion” (”Demokratia on uskonto), s. 25-29 – löytyy osana suomennettua kirjaa Epäilykset koskien demokratian määräystä islamissa]

Jotkut tietämättömät ihmiset ottivat Allahin sanat monoteisti-uskovaisista: “…Ja (jotka) käsittelevät asiansa yhteistuumin neuvotellen (shuuraa bainahum)…” [42:38], sekä Hänen sanansa Profeetalle saws: ”…Ja konsultoi heitä kaikissa asioissa…”, tueksi heidän valheelliselle uskonnolleen (demokratialle). He kutsuivat mätää demokratiaansa shuuraksi (neuvottelu, konsultaatio – ts. he väittävät että demokratia on sama kuin shuura, islamilainen konsultaatio-tapa) osoittaakseen ja tunkeakseen tälle tekaistulle uskonnolle uskonnollisen vivahteen, hyväksyäkseen sen ja tehdäkseen siitä sallitun.

Me sanomme, tätä koskien, ja Allaah myöntäköön menestystä:

Ensinnäkin: Nimien muuttamisella ei ole mitään arvoa, sillä tosiasioita ei voida muuttaa. Jotkut julistus-ryhmät, jotka uskovat tähän epäuskovaisten uskontoon, sanovat: ”Me tarkoitamme demokratialla – kun kutsumme siihen, rohkaisemme siihen ja toimimme sen puolesta ja sen mukaan – sanan- ja kutsumisen vapautta” sekä muuta vastaavaa hölynpölyä.

Me sanomme heille: Sillä ei ole merkitystä, mitä te tarkoitatte tai kuvittelette – vaan sillä, mitä se demokratia (todellisuudessa) on, jota jumalolento (ts. taaghuut, epäjumala, valtion päämies) soveltaa ja johon hän kutsuu; ja jonka nimissä vaalit pidetään; ja jonka mukaan se lainsäädäntö ja tuomitseminen, johon te otatte osaa, tullaan tekemään. Te voitte ehkä huijata ihmisiä, mutta ette ikinä voi huijata Allahia. ”Totisesti tekopyhät yrittävät vain petkuttaa Allahia, mutta Allaah tulee petkuttamaan heitä…” [4:142] ja ”He luulevat petkuttavansa Allahia ja niitä jotka uskovat, mutta (todellisuudessa) he eivät petkuta ketään muuta kuin itseään, vaikka he eivät tiedä (sitä).” [2:9]

Joten jonkin asian nimen muuttaminen ei muuta sen määräyksiä. Se ei tee sallituksi luvattomia asioita, eikä tee kielletyksi luvallisia asioita. Profeetta saws sanoo: ”Joukko ummastani tulee tekemään väkijuomista sallittuja, nimeten ne toisella nimellä.” (lisää…)

Tämä on liitteenä kirjassa Lakien mukaan hallitseminen, mutta laitan sen myös erikseen koska tämä asia on selvästi epäselvä niille, jotka puhuvat tästä demokratia- ja lakien säätäminen-aiheesta ilman että ovat siihen perehtyneet. Tässä siis käydään hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi läpi, millaisia lakeja ja säädöksiä on ja ei ole sallittua säätää. Kuten kirjoittaja sanoi,

Mitä tulee hallinnollisiin järjestelmiin, jotka on suunnattu asioiden järjestelemiseksi sekä niiden kitkattoman toiminnan saamiseksi tavalla joka ei mene sharii’aa vastaan, niin tässä ei ole mitään väärää, eikä kukaan Sahaaboista tai heidän jälkeensä tulleista vastustanut sitä.”

Sellaisten lakien soveltaminen, joita ei ole mainittu Koraanissa tai Sunnassa

Shaikh Muhammad Amiin Ash-Shanqiiti sanoi:

Tulisi huomata, että meidän on tehtävä ero sellaisten ihmisten tekemien systeemien välillä, joiden toimeenpaneminen merkitsee kufria taivaiden ja maiden luojaan, sekä sellaisten systeemien, jotka eivät merkitse sitä. Tätä voidaan selittää kuvailemalla järjestelmiä olevan kahdenlaisia: hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä.

Mitä tulee hallinnollisiin järjestelmiin, jotka on suunnattu asioiden järjestelemiseksi sekä niiden kitkattoman toiminnan saamiseksi tavalla joka ei mene sharii’aa vastaan, niin tässä ei ole mitään väärää, eikä kukaan Sahaaboista tai heidän jälkeensä tulleista vastustanut sitä. ’Umar teki monia sellaisia asioita, joita ei tehty Lähettilään saws aikana – kuten sotilaiden nimien kirjaaminen rekisteriin seuratakseen sitä, kuka oli läsnä ja kuka oli poissa – vaikka Profeetta saws ei tehnyt sitä, ja hän ei ollut tiennyt että Ka’b in Maalik ei ollut läsnä Tabuukin taistelun aikana ennen kuin vasta saavuttuaan Tabuukiin. Samoin ’Umar myös osti Safwaan ibn Umayyan talon Mekassa ja muutti sen vankilaksi, vaikka Profeetta saws tai Abu Bakr eivät kumpikaan olleet perustaneet vankilaa.

Tämänkaltaiset hallinnolliset asiat, jotka ovat tarkoitettu saamaan asiat luistamaan sujuvasti ja jotka eivät mene sharii’aa vastaan – kuten työntekijöiden asioiden järjestäminen ja työasioiden järjestäminen tavalla joka ei mene sharii’aa vastaan – on sellainen ihmisten tekemä järjestelmä, joka on ok eikä se mene vastoin sharii’an periaatteita, joiden tarkoitus on pitää huolta yhteisestä edusta. (lisää…)

Mikä on muwahhid?

Lyhyesti sanottuna, jokainen muslimi on muwahhid.

Jokainen, joka todistaa että Laa ilaaha ill Allaah – Ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allaah – eli että kukaan tai mikään ei ole oikeutettu palvontaan, paitsi Allaah; ja laittaa tämän uskomuksen (eli tawhiidin) käytäntöön myös teoissaan ja sanoissaan, on muwahhid.

Ja mitä sana muwahhid sitten tarkoittaa, ja mistä se on peräisin? Muwahhid-sanan monikko on muwahhiduun, ja se on peräisin täysin samasta juuresta kuin sana tawhiid: wahhada – yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. Näin ollen muwahhid tarkoittaa tawhiidin seuraajaa, henkilöä joka yksilöi Allahin kaikessa palvonnassaan. Muwahhidin vastakohta on mushrik, eli henkilö, joka osoittaa palvontaansa muille kuin Allahille esimerkiksi tekemällä heille du’aa; tai antamalla luoduille Allahin ominaisuuksia; tai uskomalla että on muitakin luojia kuin Allaah.

Tawhiidin merkitys taasen on selitetty aiemmassa, tahwhiidin ja ’aqiidan merkitystä käsittelevässä artikkelissa:

Kielellisesti tawhiid tarkoittaa yhtenäistämistä, ja se on johdettu arabiankielisestä verbistä wahhada, mikä tarkoittaa yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. (waahid = yksi)

Sharii’allisesti tawhiid tarkoittaa “Alistua Allahin täydelliselle Herruudelle ja Jumaluudelle (tai tunnustaa), sekä puhdistaa Allahin nimet ja ominaisuudet kaikista luotujen teoista ja olla liittämättä mitään Hänen rinnalleen.”

Näin ollen muslimilla ja muwahhidilla ei ole mitään eroa, vaan jokainen muslimi on muwahhid.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Tawhiidin ja ’Aqiidan merkitys

Mitä ’ibaadah (palvonta) on?

Mitä du’aa on?

Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Mitä shirk on?

Mikä on Ahl As-Sunnah Wal-Jamaa’ah?
[erään veljen teksti]


1) Ahl As-Sunnah Wal-Jama’aah ei ole Diin (uskonto)

Allaah sanoo Koraanissa: ”Totisesti, (ainoa hyväksytty) diin Allahin luona on islaam.” [3:19] Ja myös ”Teille olkoon teidän uskontonne ja minulle (minun) uskontoni.” [109:6]

Kaksi ylläolevaa jaetta ilmentävät sitä kuinka tulee käyttää sanaa diin, joka tarkoittaa uskontoa tai elämäntapaa. Ensimmäisessä esimerkissä näemme että ainoa uskonto, jonka Allaah hyväksyy, on islamin uskonto.

Näin ollen minkä tahansa muiden uskontojen, kuten juutalaisuuden, kristinuskon, pakanalaisuuden, buddhismin jne. seuraaminen tullaan torjumaan, ja kaikki näihin perustuvat teot ovat hedelmättömiä. Näin ollen diin voidaan määritellä systeeminä tai elämäntapana, jonka ihmiset liittävät Allahiin.

2) Ahl As-Sunnah Wal-Jama’aah ei ole Millah (tie, uskonto, uskomukset) (lisää…)

Seuraava sivu »