Fiqh


Onko muslimin sallittua ottaa osaa kaafirin hautausjärjestelyihin?

Perusperiaate koskien kaafiria, kun hän kuolee, on se, että hänen sukulaistensa tulisi haudata hänet hautaan jotta hän (hänen ruumiinsa) ei vahingoita tai häiritse muita ihmisiä. Häntä ei tule pestä eikä kääriä liinoihin, eikä mitään rukousta tule suorittaa hänen päälleen. Joka tekee mitään muuta tai ottaa kuffaarien kanssa osaa heidän tapoihinsa, hänen on kaduttava ja pyydettävä Allahin anteeksiantoa, sekä toivottava että Allaah hyväksyy hänen katumuksensa. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/14; http://islamqa.com/en/ref/10042/ )

Mikäli kuffaarien joukossa on ihmisiä, jotka voivat haudata omat kuolleensa, niin silloin muslimien ei tulisi haudata heitä, eikä ottaa osaa kuffaarien kanssa ja auttaa heitä hautaamaan heidät, eikä yrittää miellyttää epäuskovaisia osallistumalla hautajaismenoihin, vaikka se olisi poliittinen käytäntö. … Mikäli heidän joukossaan ei ole ketään, joka voisi haudata heidän kuolleensa, niin silloin muslimien tulee haudata heidät, kuten Profeetta saws teki niiden kanssa, jotka kuolivat Badrissa, ja kuten hän saws teki setänsä Abu Taalibin kanssa kun hän kuoli, ja hän saws sanoi ’Alille: ”Mene ja hautaa hänet.” (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/10; http://islamqa.com/en/ref/7869/ )

Mitä muslimin tulee tehdä kaafir-vanhemmilleen kun he kuolevat?

Kysymys: Minun isäni on kuollut ja hän on kaafir. Mitkä ovat minun velvollisuuteni häntä kohtaan? Tuleeko minun haudata hänet ja järjestää hänen hautajaisensa? Tuleeko minun pestä ja kääriä hänet liinoihin vai ei? Onko olemassa mitään oikeuksia, joita isälläni on minun päälleni tässä suhteessa? (lisää…)

Mainokset

Imaam Abu Haniifah sanoi: “Jos joku hadiith on sahiih, niin se on minun madhabini.” Ja hän sanoi: ”Kenenkään teistä ei ole sallittua seurata sitä mitä me sanomme, jos he eivät tiedä mistä me olemme ottaneet sen.” Toisen kerronnan mukaan hän sanoi: ”Sen, joka ei tiedä todistettani, on haraam myöntää fatwa minun sanoihini perustuen.” Ja toisen version mukaan hän lisäsi: ”Me olemme ihmisiä; voimme sanoa jotain tänään ja vetää sen takaisin huomenna.” Ja hän sanoi: ”Jos minä sanon jotain sellaista, mikä menee Allahin Kirjaa tai Lähettilään kertomaa vastaan, niin älkää välittäkö siitä mitä minä sanon.”
Imaam Maalik sanoi: ”Minä olen vain ihminen, toisinaan teen virheitä ja toisinaan olen oikeassa. Katsokaa minun mielipidettäni, ja mikä tahansa mikä on yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, ottakaa se, ja mikä tahansa mikä ei ole yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, jättäkää se huomiotta.” Ja hän sanoi: ”Profeetan saws jälkeen ei ole ketään, jonka sanoja ei voida ottaa tai jättää, lukuun ottamatta Profeettaa saws.”
Imaam ash-Shaafi’ii sanoi: ”Ei ole olemassa ketään, joka ei olisi tietämätön jostain Allain Lähettilään saws Sunnasta. Mitä tahansa mitä minä sanon, tai mitä tahansa ohjenuoria annan, niin jos on olemassa Allahin Lähettiläältä jokin kerronta, joka eroaa siitä mitä minä sanoin, niin ainoastaan sillä on väliä, mitä Allahin Lähettiläs saws sanoi, ja se on minun mielipiteeni.” Ja hän sanoi myös: ”Muslimit ovat yhtämielisiä siitä, että mikäli Allahin Lähettilään sunna tehdään henkilölle selväksi jostain asiasta, niin hänen ei ole sallittua jättää sitä kenenkään muun sanojen vuoksi.” Ja ”Jokaisessa asiassa, jossa kerronnan ihmiset löytävät jonkin Allahin Lähettiläältä saws olevan sahiih-kerronnan olevan vastoin sitä, mitä minä olen sanonut, niin otan sanani takaisin, olipa se elämäni aikana tai kuolemani jälkeen.” Sekä ”Jos näette minun sanovan jotain, ja sen vastaista on aidosti kerrottu Profeetalta saws, niin tietäkää, että älyni on jättänyt minut.”
Imaam Ahmad sanoi: ”Älkää seuratko minua sokeasti, älkääkä seuratko Maalikiä tai Shaafi’iä tai Al-Awzaa’iä tai (Sufiyaan) Ath-Thawria sokeasti. Oppikaa sieltä, mistä he oppivat.” Ja hän sanoi: ”Al-Awzaa’in mielipide, sekä Maalikin ja Abu Haniifan mielipiteet ovat pelkkiä oletuksia ja ne ovat minulle kaikki samaa. Sen sijaan todisteita on löydettävissä kerronnoista – ts. shar’i-todisteista.”
Ibn Taymiyyah sanoi: “Kenenkään ei tule sokeasti seurata jotain tiettyä ihmistä kaikessa mitä hän määrää ja suosittelee, lukuun ottamatta Allahin Lähettilästä saws…” (Majmuu’ al-Fataawa, 23/382)

”Mitä tulee wudun rikkoutumiseen, se rikkoutuu ainoastaan silloin, jos koskee naiseen tuntien halua. Jos mies koskee naiseen halulla, tämä rikkoo hänen wudunsa, olipa nainen sitten mahram tai ei-mahram. Sellainen koskettaminen, joka rikkoo wudun, on fyysinen koskeminen ilman välissä olevia esteitä. Tämä on se, mitä oppineet ovat sanoneet. Ja Allaah tietää parhaiten.”

Fataawa Shaikh ’Abd-Allaah ibn Humayd, s. 48

(lisää…)

Mitä minun tulisi sanoa, jos minulta kysytään madhabistani?
Minulta kysytään usein, mikä madhabini (koulukuntani) on – olenko Hanbali vai Shaafi’i jne.? Tosiasiassa olen täysin tietämätön koko asiasta ja minulle on riittävää olla vain Muslimi; jos minulla on ongelma jonkin uskonnollisen asian suhteen, kysyn oppineilta. Mikä on sinun mielipiteesi?

(lisää…)

  • Abu Hurayrah kertoi Allahin Lähettilään saws sanoneen: ”Kuka tahansa, joka pitää koiraa, joka ei ole metsästykseen, paimentamiseen tai maanviljelyyn, kaksi qiraatia tullaan vähentämään hänen palkkiostaan joka päivä.”
  • Ibn ’Umar sanoi: ”Kuulin Allahin Lähettilään saws sanovan: ’Kuka tahansa, joka pitää koiraa, paitsi sellaista, joka on koulutettu metsästämään tai koiraa karjan paimentamiseen, hänen palkkionsa tulee vähenemään joka päivä kahdella qiraatilla.'” (al-Bukhaari, 5059; Muslim, 2941)

(lisää…)

Kysymys:

Luin sanat: ”Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että fatwat saattavat vaihdella ajan, paikan, paikallisen tavan sekä tilanteen mukaan, joten on olennaista ottaa huomioon uudet kehitykset.” Mutta en ole vakuuttunut tästä. Onko tämä näkemys oikein? Toivoisin, että voit vastata todistein Koraanista ja Sunnasta. Allah palkitkoon sinua hyvällä.

Vastaus:

Ylistys olkoon Allahille.

Jotkut oppineet ilmaisevat tämän periaatteen sanoin ”Määräysten muuttamista muuttuvien aikojen mukaan ei tule hylätä”, kuten lukee Majallat al-Ahkaam al-’Adliyyah al-Maaddah:ssa, 39; al-Zarqan Sharh al-Qawaa’id al-Fiqhiyyah:ssa, s. 227; ja muualla.

Tämä on yksi niistä toimintamalleista, jotka saadaan periaatteesta al-’aadah muhakkamah (käytäntö on määräysten).

Tässä käytetty sana ’määräykset’ viittaa yksityiskohtaisesti määräyksiin, jotka perustuvat käytäntöön ja tapoihin. Nämä ovat määräyksiä, jotka voivat muuttua ajan, paikan ja tilanteen mukaan.

(lisää…)

1 – Mikä tahansa, mitä tulee ulos etu- tai takapäästä (virtsa, uloste, ilma, sperma, kiihottumisesta johtuva märkyys jne.), paitsi naisen etupäästä tuleva ilma ei riko wudua.

2 – Virtsan ja ulosteen tuleminen muualta kuin peräaukosta tai virtsaputkesta

3 – Tajunnan tai mielen menettäminen, mikä voi tarkoittaa sen täydellistä menettämistä menettämällä mielelliset toimintansa, eli hulluus, tai menettämällä sen tilapäisesti tietyksi ajaksi syistä, kuten uni, tajuttomuus, päihtymystila jne.

(lisää…)