’Ibaadah (palvonta)


Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta. (lisää…)

Mainokset

‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista. (lisää…)

Maalik kertoi: ”Tulimme Profeetan luokse, olimme nuoria, melkein (toistemme kanssa) samanikäisiä miehiä, ja olimme hänen luonaan kaksikymmentä yötä. Allahin Lähettiläs oli erittäin ystävällinen mies ja hän huomasi kaipuumme perheidemme luokse ja kysyi meiltä niistä, jotka olimme jättäneet jälkeemme. Kun kerroimme hänelle, hän sanoi ’Palatkaa perheidenne luokse, pysykää heidän kanssaan ja opettakaa heille (uskontoa) ja määrätkää heitä (tekemään hyviä tekoja)’. Sitten Profeetta mainitsi asioita, joista muistin osan ja osaa en. Sitten hän sanoi ’Rukoilkaa niin kuin olette nähneet minun rukoilevan, ja kun on rukousaika, yhden teistä tulisi tehdä kutsu rukoukseen (Athan), ja vanhimman teistä tulisi johtaa rukousta.’” [Bukhaari, luku 91, hadiith 352]

Abu Dawuud kertoi Rifaa’ah ibn Raafi’in sanoneen, että Profeetta saws sanoi: ”Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa ’alhamdulillaah’ (kaikki kunnia kuuluu Allahille) ja ’laa ilaaha illallaah’ (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja ’Allahu akbar’ (Allah on suurin).”

Abu Dawuud kertoi Abdullah ibn Abu Awfalta: ”Eräs mies tuli Profeetan saws luokse ja sanoi: ’En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle.’ Hän saws sanoi: ’Sano alhamdulillaah'(kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allaah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illallaah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allaahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin).’”

 

Koraanin resitoiminen, dhikr ja du’aa muulla kielellä kuin arabiaksi

Tiivistettynä:

  • Oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että Koraania ei saa lukea rukouksissa muulla kielellä kuin arabiaksi
  • Mikäli henkilö ei osaa lausua arabiaksi, hänen on opeteltava, ja jos hän ei opettele vaikka pystyisi siihen, hänen rukoustaan ei ole hyväksytty.
  • Mikäli hän ei pysty tai pelkää että ei ehdi opetella ennen rukousajan päättymistä, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, niin hänen tulisi toistaa se seitsemän kertaa. Jos hän osaa enemmän, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeellista tehdäkseen resitoinnistaan suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan.
  • Muiden rukouksen adhkaar-osien sanomisesta muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei pysty lausumaan niitä arabiaksi, oppineilla on erimielisyyttä (lisää…)

Määräys rukouksen aikomuksen muuttamisesta sen aloitettuaan

Shaikh Ibn ’Uthaimiinilta kysyttiin aikomuksen muuttamisesta rukouksessa.

Hän vastasi:

Aikomuksen muuttaminen tarkoittaa joko (i) sen muuttamista yhdestä tietystä asiasta toiseen, tai (ii) jostakin yleisestä johonkin tiettyyn. Tämä ei ole oikein, mutta jos se on (iii) muuttaminen jostain tietystä johonkin yleiseen, niin siinä ei ole mitään väärää.

Esimerkiksi:

(i)   Muuttaminen yhdestä tietystä asiasta toiseen: Henkilö halusi muuttaa Duhaa-sunnarukouksen tavalliseen Fajr-rukoukseen jonka hän oli menettänyt ja halusi korvata. Hän sanoi takbiirin (Allaahu Akbar, ts. aloitti rukouksensa) aikomuksenaan suorittaa kaksi Duhaa-rukouksen rak’aa, sitten hän muisti ettei ollut suorittanut Fajria, joten hän muutti sen Fajr-rukoukseksi. Tämä ei ole hyväksyttyä, sillä Fajr on kaksi rak’aa, joille hänellä olisi pitänyt olla aikomus rukouksen alusta alkaen. (lisää…)

Yhteis-dhikristä

Jotkut sahaabat kertoivat seuraavan kertomuksen:

”Meillä oli tapanamme istua ’Abdullaah ibn Mas’uudin talon edessä ennen Fajr-rukousta, odottaen mennäksemme hänen kanssaan moskeijalle. Abu Muusaa Al-Ash’ari tuli luoksemme ja kysyi meiltä:

’Lähtikö Abu ’Abdir-Rahmaan (ts. Ibn Mas’uud) jo?’

Vastasimme: ’Ei.’

Joten Abu Muusaa Al-Ash’ari istui kanssamme odottamassa häntä. Kun hän tuli, nousimme kaikki ylös. Abu Muusaa sanoi hänelle:

’Oi Abu ’Abdir-Rahmaan! Näin äskettäin moskeijalla jotain sellaista, mitä en voinut hyväksyä.’

Ibn Mas’uud kysyi sitten: ’Mitä se oli?’

Abu Muusaa sanoi: ’Tulet näkemään sen jos elät (siihen saakka)..Näin moskeijalla ryhmän ihmisiä istumassa ringeissä rukousta odottamassa. Jokaista rinkiä johti yksi ihminen. Ja jokaisella ihmisellä näissä ringeissä oli pikkukiviä mukanaan.

Ringin johtaja sanoi: ’Sanokaa Allahu Akbar sata kertaa,’ ja he sanovat Allaahu Akbar sata kertaa; sitten hän sanoo ’Sanokaa Laa ilaaha ill Allaah saa kertaa,’ ja he sanovat Laa ilaaha ill Allaah sata kertaa; sitten hän sanoo ’Sanokaa Subhaan Allaah sata kertaa,’ ja he sanovat subhaan Allaah sata kertaa.’

Sitten Ibn Mas’uud sanoi heille: ’Mitä sinä sanoit heille?’

Hän sanoi: ’En sanonut mitään, halusin odottaa sinun mielipidettäsi.’

’Abdullaah ibn Mas’uud sanoi: ’Etkö voinut määrätä heidät laskemaan syntinsä, ja (näin) varmistaa että he saavat palkkiota?’

Sitten ’Abdullaah ibn Mas’uud lähti ja me menimme hänen mukanaan. Kun hän lähestyi yhtä näistä ringeistä, hän sanoi: ’Mitä te oikein teette?’

He sanoivat: ’Oi Abu ’Abdir-Rahmaan, nämä ovat pikkukiviä laskemaan kuinka monta kertaa olemme sanoneet Allaahu Akbar, Laa ilaaha ill Allaah ja Subhaan Allaah.’

Hän sanoi: ’Laskekaa omat syntinne, niin takaan teille ettette tule menettämään mitään palkkioistanne (hasanaat)… Voi teitä, oi Muhammadin kansa, kuinka nopeasti te tulettekaan tuhoutumaan. Nuo ovat teidän Profeettanne seuralaisia saatavilla, nämä ovat hänen vaatteensa jotka eivät vielä ole kuluneet, ja hänen astiansa eivät vielä ole rikkoutuneet. Vannon kautta Hänen, jonka Käsissä minun sieluni on, että joko te seuraatte uskontoa joka on parempi kuin Profeetan uskonto, tai sitten te avaatte oven harhautumiselle.’

He sanoivat: ’Me vannomme kautta Allahin, oi Abu ’Abdir-Rahmaan, että meillä ei ollut mitään muuta aikomusta kuin tehdä hyviä tekoja.’

Hän sanoi: ’Mitä siitä? Kuinka monet ihmiset ovatkaan halunneet tehdä hyviä tekoja, mutteivät koskaan tulleet tehneeksi niitä? Allahin Profeetta on kertonut meille ihmisistä, jotka resitoivat Koraania ilman että sillä on heihin mitään muuta vaikutusta kuin että Koraani (Koraanin resitointi) menee heidän kurkustaan. Vannon kautta Allahin, olen melkein varma että te olette sen tyyppisistä ihmisistä.’

Sitten hän jätti heidät.”

’Amr ibn Salamah sanoi: ”Näimme suurimman osan niiden rinkien ihmisistä taistelevan (meitä vastaan) Khawaarijien joukossa AN-Nahrawaanin taistelussa.”

(Kertonut Ad-Daarimii sekä Abu Na’iim sahiih-ketjulla)

Muutama sananen ylläolevan atharin kertojaketjusta:

Ensin lainaus suufi-sivustolta:

”Yllämainitun kerronnan ketju sisältää ’Amr ibn Yahya Al-Hamadanin – ’Amr ibn Saliman pojanpojan – ja hän on heikko. Ibn Ma’iin näki hänet ja sanoi: ”Hänen kerrontansa eivät ole mitään.”; Ibn Kharrash sanoi: ”Hän ei ole hyväksytty”; Dhahabi listasi hänet niiden joukkoon, jotka ovat heikkoja ja joiden hadiitheja ei oteta, kirjoissa Ad-Du`afaa’ Wal-Matruukiin (s. 212 #3229), Miizan Al-I`tidaal (3:293), sekä Al-Mughni fii Ad-Du`afaa’ (2:491); ja Al-Haythami julisti hänet heikoksi kirjassa Majma` Az-Zawaa’id, luvussa Baab Al-`Ummaal `Alas-Sadaqah.”

1- Erään sheikhin on kerrottu väittävän että ’Amr ibn Yahya on heikko, perustuen Ibn Ma’iinin sanontaan ”hänen kerrontansa eivät ole mitään”. Tätä sheikhiä ei voida syyttää siitä että hän käänsi Ibn Ma’iinin sanat kielellisesti siten kuin käänsi, sillä ”laisa hadiithuhuu bi shai’in” todella tyypillisesti käännettäisi ”hänen hadiithinsa eivät ole mitään/minkään arvoisia.”

Mutta ymmärtääkseen Ibn Ma’iinin sanat oikein, tarvitaan kuintenkin enemmän tietoa mustalah-tieteestä (sanojen/ilmaisujen vakiintuneesta tarkoituksesta eri piireissä), sekä erityisesti hyvin vaativasta ja tarkasta jarh wat-ta’diilin tieteestä (sen luokittelemisesta, ketkä ovat luotettavia ja heikkoja). Kuten Ibn Hajar huomautti Fath Al-Baarin esittelyssä nimeltään Hady As-Sari (s. 421), kun Ibn Ma’iin käyttää tätä termiä, hän tyypillisesti tarkoittaa että se hadiithien määrä, jonka tämä kertoja kertoi, oli hyvin vähäinen. Näin ollen tämän sanonnan oikea käännös on ”Hänen hadiithinsa eivät ole kovin lukuisia,” ja asia, joka todistaa tämän lopullisesti, on se, että Ibn Abi Haatim kertoo, suoralla ja autenttisella kertojaketjulla, että Ibn Ma’iin itse sanoi ’Amr ibn Yahyasta – tästä samaisesta kertojasta – että hän on ”thiqah”, eli ”luotettava”. (Katso hänen kirjansa Al-Jarh Wat-Ta`diil osa 6, s. 269).

Joten Ibn Ma’iinin todellinen tuomio hänestä (yhdistäen nämä molemmat kerronnat ja ymmrätäen ne molemmat siten kuin ne oli tarkoitettu) on se, että hän on luotettava, mutta hänellä on vain vähän kerrontoja. Tähän perustuen myös muut pitivät häntä luotettavana, mukaan lukien Al-Fasawi, Al-Ijli sekä Ibn Hibbaan. Mutta kyllä, on totta että jotkut, kuten Adh-Dhahabi, pitivät häntä heikkona, vaikka suuremmat ja vahvemmat auktoriteetit olivat päinvastaista mieltä.

Oli miten oli, se ei ole niin tärkeää mikä hänen tarkka statuksensa oli, sillä:

2- Tästä kerronnasta on olemassa toinen isnaad (kertojaketju), joka ei sisällä ’Amr ibn Yahyaa ja joka on hasan; näin ollen sitä voidaan käyttää vahvistamaan ensimmäistä ketjua (tässä kerronnassa on ainoastaan tarinan pääpiirteen, ei kaikkia yksityiskohtia).

’Abdur-Razzaaq kertoo Musannafissaan (osa 3 s. 221, no. 5498) Sufiyaan ibn ’Uyaynalta, Bayaan ibn Qaysilta, Abu Haazimilta, että ”Joku mainitsi Ibn Mas’uudille että eräs Qaas (’tarinoiden kertoja’) istui öisin ja sanoi ihmisille ’Sanokaa niin-ja-niin, sanokaa niin-ja-niin.’ Joten hän sanoi: ’Kun näette hänet (seuraavan kerran), kertokaa minulle.’ Joten he kertoivat hänelle. Hän meni heidän luokseen, peittäen kasvonsa ja sanoi: ’Joka tuntee minut, tuntee minut, ja joka ei tunne, niin minä olen ’Abdullaah ibn Mas’uud. Ymmärtäkää, että joko te olette tietävämpiä kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa, tai sitten te pidätte kiinni eksytyksen hännästä.’

Tässä versiossa, vaikka se ei olekaan niin yksityiskohtainen kuin aiempi, on sama tarina, ja sen isnaad on sahiih, kuten Al-Haithami itse sanoi kirjassaan Majma’ Az-Zawaa`id (1/181).

3- Mikäli on vielä epäilyksiä jäljellä, niin voi myös tutustua tästä tapahtumaasta oleviin muihin versioihin, vielä toisilla kertojaketjuilla, At-Tabaraanin kirjassa Mu`jam Al-Kabiir (9/125-128). Täten, kaikki nämä yhdistettynä, tämän kerronnan aitoudesta ei voi olla epäilystäkään.

Al-Mu’jam Al-Kabiirissa olevat muut kertojaketjut:

8628 – ’Ali ibn ’Abdil-’Aziiz kertoi meille Abu Na’iimilta, joka kertoi Sufiyaanilta, joka kertoi Salamah ibn Kuhaylilta, joka kertoi Abu Za’ralta että hän sanoi: ”Al-Musayyib ibn Najbah tuli ’Abdullaahin (Ibn Mas’uudin) luokse ja sanoi: ’Jätin moskeijalle (sieltä lähdettyäni) ihmisiä, jotka sanovat: ’Joka sanoo Subhaan Allaah niin ja niin (monta kertaa), hän saa sitä ja tätä.’’ Hän sanoi: ’Nouse ylös, oi ’Alqamah,’ ja kun hän näki heidät, hän sanoi: ’Oi ’Alqamah, vie ihmisten katseet pois minusta,’ ja kun hän kuuli mitä he ovat sanomassa, hän sanoi: ’Totisesti joko te pidätte kiinni eksytyksen hännästä, tai sitten te olette johdattuneempia kuin Muhammadin seuralaiset.’ (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8629 – Ishaaq ibn Ibraahiim Ad-Dabarii kertoi meille ’Abdir-Razzaaqilta, joka kertoi Ibn ’Uyaynalta, joka kertoi Bayaanilta, joka kertoi Qays ibn Abi Haazimilta, joka sanoi: ”Ibn Mas’uudille mainittiin Qaasista (’tarinankertojasta’), joka istuu öisin ja sanoo ihmisille ’Sanokaa näin-ja-näin.’ Joten hän sanoi: ’Jos näette hänet, kertokaa minulle.’” Hän sanoi: ”Joten he kertoivat hänelle, ja ’Abdullaah tuli naamioituneena ja sanoi: ’Joka tuntee minut, tuntee minut, ja joka ei tunne minua, niin minä olen ’Abdullaah ibn Mas’uud. Joko te tiedätte olevanne johdattuneempia kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa, tai sitten te pidätte kiinni eksytyksen hännästä.’ (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8630 – Ishaaq ibn Ibraahiim Ad-Dabarii kertoi meille ’Abdur-Razzaaqilta, joka kertoi Ja’far ibn Sulaimaanilta, että ’Ataa’ ibn As-Saa’ib (en tiedä tätä muilta kuin Abu Al-Bukhtarilta) sanoi: ”Ibn Mas’uudille kerrottiin että joitain ihmisiä istuu (moskeijalla) Maghribista tehden tasbiih ja sanoen: ’Sanokaa näin ja sanokaa näin’ ’Abdullaah sanoi: ’Kun he istuvat (jälleen), kertokaa minulle.’ Joten kun he istuivat, he tulivat hänen luokseen (kertomaan tästä), joten hän lähti, meni sisään heidän kanssaan ja istui. Hänen päällään oli burnus (hupullinen viitta), joten he aloittivat tasbiihinsa, ja ’Abdullaah otti päästään burnusin ja sanoi: ’Minä olen ’Abdullaah ibn Mas’uud,’ ja ihmiset hiljenivät. Ja hän sanoi: ’Joko te olette tuoneet bid’an ja pimeyttä, tai sitten te olette tietävämpiä kuin Muhammadin seuralaiset.’ Joten ’Amr ibn ’Utaibah ibn Farqad sanoi: ’Pyydän Allahin anteeksiantoa ja kadun Hänelle,’ ja määräsi heidät hajaantumaan.” (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 125)

8633 – Abu Muslim Al-Kashhii kertoi meille Abu ’Umar Ad-Dariirilta, joka kertoi Haamid ibn Salamalta, että ’Ataa’ ibn As-Saa’ib kertoi heille Abu ’Abdur-Rahmaan As-Salamilta että hän sanoi: ”’Amr ibn ’Utbah ibn Farqad As-Salamii sekä Mu’addad olivat joidenkin seuralaistensa joukossa ja he ottivat erään moskeijan ja tekivät siellä tasbiih Maghribin ja ’Ishaan välillä näin ja näin, ja tahlii näin ja näin, ja tahmiid näin ja näin, joten ’Abdullaah ibn Mas’uudille kerrottiin tästä ja hän sanoi sille joka kertoi hänelle: ’Kun he istuvat (jälleen), kerro minulle,’ joten kun he istuivat, hän kertoi hänelle, joten ’Abdullaah tuli sinne burnusissa, kunnes hän meni heidän luokseen ja otti burnusin pois päästään. Sitten hän sanoi: ’Minä olen Umm ’Abdin poika, kautta Allahin, joko te olette tuoneet bid’an ja pimeyttä, tai siten olette tietävämpiä kuin Muhammadin seuralaiset.’ Joten Mu’addad sanoi – ja hän oli sulavapuheinen mies -: ’Kautta Allahin, emme ole tuoneet bid’aa ja pimeyttä, emmekä ole parempia kuin Muhammadin seuralaiset.’ Joten ’Abdullaah sanoi: ’Jos seuraatte ihmisiä, niin he ovat paljon teitä edellä, ja jos kiertelette oikealle ja vasemmalle, niin olette totisesti eksyneet kaukaiseen eksytykseen.’ (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 126)

8636 – ’Ali ibn ’Abdil-’Aziiz kertoi meille Abun-Nu’maan ’Aarimilta, joka kertoi Haamid ibn Zaidilta, joka kertoi Mujaalid ibn Sa’iidilta, joka kertoi ’Amr ibn Sa’iidilta että hän sanoi: ”Olimme istumassa Ibn Mas’uudin ovella Maghribin ja ’Ishaan välillä kun Abu Muusaa tuli ja sanoi: ’Onko Abu ’Abdir-Rahmaan tullut jo ulos?’” Hän sanoi: ”Joten Ibn Mas’uud tuli ulos ja sanoi Abu Muusalle: ’Mikä sai sinut tulemaan tähän aikaan?’ Hän sanoi: ’Kautta Allahin, en (tullut) muun syyn takia, kuin että näin asian, joka pelotti minua, ja se on hyvä (asia), mutta se pelotti minua ja se on hyvä asia: Ihmisiä istuu moskeijalla ja mies sanoo heille ’Sanokaa Subhaan Allaah niin ja niin (monta kertaa), sanokaa Alhamdulillaah niin ja niin (monta kertaa).’” Hän sanoi: ”Joten ’Abdullaah meni hänen kanssaan kunnes saapui heidän luokseen ja sanoi: ’Kuinka nopeasti te menettekään harhaan, vaikka Muhammadin seuralaiset ovat (vielä) elossa, ja hänen vaimonsa ovat nuoria, ja hänen vaatteensa ja astiansa eivät vielä ole muuttuneet (miksikään)! Laskekaa huonot tekonne, niin takaan takaan teille että Allaah tulee laskemaan teidän hyvät tekonne.’ (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 127)

8639 – ’Ali ibn ’Abdil-’Aziiz kertoi meille Abu Ghasaan Maalik ibn Ismaa’iililta, joka kertoi Israa’iililta, joka kertoi Ash’ath ibn Abi Ash-Sha’thaalta, joka kertoi Al-Aswad ibn Halalta, joka kertoi ’Abdullaahilta että hän sanoi: ”Hänelle kerrottiin miehestä joka kertoo asioita, joten hän tuli ja istui ihmisten joukkoon, ja kuulin hänen (tämän miehen) sanovan: ’Subhaan Allaah niin ja niin,’ ja kun hän (Ibn Mas’uud) kuuli sen, hän nousi ylös ja sanoi: ’Ettekö te kuule,’ ja kun he katsoivat häntä, hän sanoi: ’Oletteko te johdattuneempia kuin Muhammad ja hänen seuralaisensa? Totisesti te pidätte kiinni eksytyksen reunasta.’ (Al-Mu’jam Al-Kabiir, osa 9, s. 128)

Välinpitämättömyys rukousta kohtaan

Imaam Adh-Dhahabi

Allaah sanoo: ”Sitten heidän jälkeensä seurasi sukupolvi, jotka hylkäsivät rukouksen ja seurasivat haluja, joten heidät tullaan heittämään Ghayy:hin (Helvetissä oleva laakso). Paitsi ne, jotka katuvat ja uskovat ja tekevät hyviä tekoja…” (Maryam 19:59-60)

Ibn ’Abbaas selitti, että se ei tarkoita sitä että he hylkäsivät rukoukset kokonaan, vaan että he myöhästyttivät niitä niille määrättyjen aikojen loppuun. Sa’iid ibn Musayyab, suuri Imaami Sahaaboja seuranneesta sukupolvesta, pohdiskeli tätä sanoen: ”Henkilö on välinpitämätön, mikäli hän myöhästyttää päivä-rukouksen iltapäivärukouksen aikaan, iltapäivärukouksen melkein aringonlasku-rukouksen aikaan, auringonlasku-rukouksen iltarukouksen aikaan, ja iltarukouksen aamu-rukouksen aikaan, ja myöhästyttäen aamu-rukouksen kunnes aurinko on juuri nousemaisillaan. Jos joku kuolee ilman katumusta, tällä tavalla jatkaen, niin Allaah on luvannut hänelle Ghayy:n, ja se on Helvetissä oleva laakso, joka on erittäin syvä ja siellä on pilaantunutta ruokaa.”

Allaah sanoo: ”Varoitus (wayl) niille rukoililijoille, jotka ovat välinpitämättömiä rukouksistaan.” (Quran 107:4-5)

Sa’d bin Abi Waqqaas sanoi: ”Kysyin Allahin Lähettiläältä ’välinpitämättömän’ tarkoituksesta, ja hän vastasi: ’Se tarkoittaa sen (rukouksen) myöhästyttämistä sille määrätyn ajan loppuun asti.’” (Bazzaar)

Kun Allaah kutsuu sellaisia ihmisiä, he ovat laiskoja ja suorittavat rukouksen erittäin myöhään. Hän on luvannut heille wayl:in, mikä ilmentää hyvin suurta rangaistusta.

Jotkut sanovat, ”Wayl on Helvetissä oleva laakso, äärimmäisen kuuma, ja se on paikka niille, jotka myöhästyttävät tai jättävät rukouksia, lukuun ottamatta niitä, jotka katuvat ja korjaavat tapansa.”

Allaah sanoo: ”Oi te jotka uskotte, älkää antako omaisuutenne tai lastenne viedä teitä pois Allahin muistelemisesta. Ja joka tekee niin, niin he ovat niitä, jotka tulevat olemaan häviäjiä.” (Al-Munaafiquun 63:9)

Tafsiir-oppineet sanovat: ”Tässä jakeessa ’Allahin muisteleminen’ tarkoittaa viittä päivittäistä rukousta. Jos joku on niin kiireinen myymisen ja ostamisen kanssa, tai päivittäisen työnsä kanssa elannon ansaitsemiseksi, tai lastensa kanssa, että hän ei voi suorittaa rukouksiaan ajallaan, niin hän tulee olemaan häviäjien joukossa.”

Profeetta saws sanoi tähän liittyen: ”Ensimmäinen asia, joka tullaan tuomitsemaan ihmisen tekojen joukosta Ylösnousemuksen päivänä, on rukous. Jos se on hyvässä tilassa, hän tulee läpäisemään testin ja kukoistamaan, ja jos se on puutteellinen, hän tulee epäonnistumaan testissä ja olemaan häviäjä.” (Tirmidhi) (lisää…)

Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Lue ensin aihe Mitä du’aa on?

Siitä, mitä on edeltänyt, on selvää, että du’aan voi ohjata ainoastaan Allahia kohtaan.

”Sano: ’Totisesti teen du’aa vain Herralleni, enkä liitä ketään Hänen vertaisekseen.” [Al-Jinn 72:20]

Du’aan tekeminen muille kuin Allahille on puhdasta shirkiä, joka on se ainoa synti, mitä Allaah ei tule antamaan anteeksi.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta että se, joka tekee du’aa muulle kuin Allahille, tulee tosiasiassa liittäneeksi luotuun objektiin sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ainoastaan Allahilla on.

… Allaah kuvailee kaikkia muita kohteita, joille tehdään du’aa, seuraavassa jakeessa:

”Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne, ja vaikka he kuulisivat, (niin) he eivät voisi vastata teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat hylkäämään teidän shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle kuten (Hän, joka on) Kaikesta tietävä.” [Faatir 35:14]

Joten se kohde, jota kutsutaan Allahin rinnalla, olipa se sitten epäjumala tai kuollut pyhimys, ei voi alkujaankaan kuulla sellaisia kutsuja. Heillä ei ole sitä täydellistä ominaisuutta, mikä Kaiken kuulevalla on, ja vaikka he ovat elossa [haudan elämän edellyttämällä tavalla] ja heillä on kuuloaisti, niin tämä aisti on erittäin rajoittunut, sillä he pystyvät kuulemaan ainoastaan hyvin lyhen etäisyyden päästä mikäli ääni on tarpeeksi kova. Voidaanko sellaista rajoittunutta kuuloa verrata millään tavalla Kaikkikuulevan ominaisuuksiin? Allaah sanoo sitten, että vaikka he pystyisivät kuulemaan sellaiset kutsut, niin he eivät kykenisi vastaamaan niihin. Sillä näillä kohteilla ei yksinkertaisesti ole voimaa tai kykyä vastata mihinkään pyyntöihin. Allaah kuvailee näitä palvottuja kohteita sanoen:

”Hän kutsuu Allahin lisäksi sellaista, mikä ei vahingoita eikä hyödytä häntä. Se vasta on kauaksi mennyt harhautuminen. Hän kutsuu sellaista, jonka vahinko on lähempänä kuin hänen hyötynsä: totisesti mikä surkea mawlaa (liittolainen, suojelija) ja mikä surkea ystävä!” [Al-Hajj 22:12-13] (lisää…)

Seuraava sivu »