Islaam


Mawlid-juhlien valossa

Kuka todella rakastaa Allahin Lähettilästä?

Kaksi kertaa kuussa ilmestyvästä islamilaisesta As-Sunnah-lehdestä.

Luettavissa myös pdf-tiedostona: mawlid-juhlien valossa

Allahin Lähettiläs, Muhammad saws syntyi Mekassa Rabii’ Al-Awwal-kuun aikana. Oppineet ovat eri mieltä hänen tarkasta syntymäpäivästään, mutta he ovat kaikki samaa mieltä siitä, että se tapahtui maanantai-päivänä, kuten on mainittu aidossa hadiithissa.

Rabii’ Al-Awwal aloittaa väittelyn siitä, tulisiko Rabii’ Al-Awwalin 12. päivää (Profeetan saws oletettua syntymäpäivää) juhlia vai ei. Ja mikäli sitä juhlitaan, niin millaisia juhlallisuuksien tulisi olla?

Juhlat ovat osa täydellistä uskontoa, ja näin ollen täydellinen johdatus juhlimisen tavoista ja päivistä löytyy Allahin Kirjasta sekä Lähettilään saws Sunnasta.

Ne, jotka pitävät kiinni Mawlidin juhlimisesta, väittävät että ne, jotka eivät seuraa heitä Mawlidin juhlimisessa, eivät rakasta Allahin Lähettilästä saws.

Islamissa väitteillä ei itsessään ole mitään painoarvoa, elleivät niitä tue todisteet. Mitä vahvempi todiste, sitä vahvempi väitös. Allaah, Ylistetty, mainitsi Koraanissa joidenkin harhautuneiden väitteet, kun he sanoivat: ”Kukaan ei tule astumaan Paratiisiin, paitsi jos hän on juutalainen tai kristitty.” Allaah haastoi heidät, sanoen: ”Tuottakaa todisteenne (burhaan), jos olette totuudenmukaisia.” [suurah Al-Baqarah, 2:111]

Täten tämä jae antaa meille jonkin väitteen arvioimisen periaatteen. Ja tämän lisäksi Allaah viittaa nimenomaisesti siihen hyväksyttävään todisteeseen (burhaan), joka oikeuttaa tämän väitteen. Hän sanoi: ”Oi ihmiset! Teille on tullut vakuuttava todiste (burhaan – Profeetta Muhammad saws) Herraltanne, ja olemme lähettäneet teille selkeän valon (tämän Koraanin).” [suurah An-Nisaa’, 4:174]

Näin ollen Muhammad saws on se burhaan (todiste) ja kriteeri, ja siten jokaista väitettä on tuettava vahvat todisteet hänen sunnastaan.

Allahin Lähettilään rakastaminen – Velvollisuus:

Allahin Lähettilään saws rakastaminen on pakollista jokaiselle muslimille. Se on todiste uskosta. Uskovaisen on rakastettava häntä saws enemmän kuin mitään muuta, kuten Koraanissa sanotaan: “Sano: Jos teidän isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, keräämänne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiotta, sekä pitämänne asumus ovat teille rakkaampia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen teillään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (rangaistuksen). Ja Allaah ei johdata pahantekijöitä.” [suurah At-Tawbah, 9:24]

Allahin Lähettiläs saws sanoi: “Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin minä olen hänelle rakkaampi kuin hänen isänsä, lapsensa ja koko ihmiskunta.” [Bukhaari ja Muslim]

Kerran ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi Allahin Lähettiläälle: ”Oi Allahin Lähettiläs! Sinä olet minulle rakastetumpi kuin mikään muu paitsi oma itseni.” Allahin Lähettiläs saws kommentoi, sanoen: ”Ei, kautta Hänen, Jonka kädessä minun sieluni on, ei ennen kuin minä olen sinulle rakastetumpi kuin sinun oma sielusi.” Sitten ’Umar julisti rakkautensa Allahin Lähettilästä saws kohtaan, sanoen: ”Kautta Allahin, nyt sinä olet minulle rakastetumpi kuin oma sieluni.” Profeetta saws kertoi hänelle sitten, että nyt hänellä oli täydellinen ja oikea usko. [Sahiih Bukhaari]

Mitä RAKKAUS on?

Rakkaus Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan viittaa täydelliseen alistuneisuuteen heidän määräyksilleen ja käskyilleen. Allaah sanoo Koraanissa: “Sano: Jos (todella) rakastatte Allahia, niin seuratkaa minua, (ja) Allaah tulee rakastamaan teitä ja antamaan teille syntinne anteeksi.” [suurah Aal ’Imraan, 3:31]

Ja Allaah on kuvaillut tekopyhien olevan tottelemattomia Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan: “Ja he (tekopyhät) sanovat: ‘Olemme uskoneet Allahiin ja Lähettilääseen ja olemme totelleet’, sitten osa heistä kääntyy sen jälkeen pois, he eivät ole uskovaisia.” [suurah An-Nuur, 24:47]

Hän myös sanoi: “Ei, kautta Herrasi he eivät usko, ennen kuin laittavat sinut tuomitsemaan kaikessa mikä nousee heidän välilleen, eivätkä löydä itsestään mitään vastustusta sinun päätöksiäsi kohtaan, ja alistuvat täydellisesti.” [suurah An-Nisaa’, 4:65]

”Totisesti ainoa uskollisten uskovaisten puhe, kun heitä kutsutaan Allahin ja Hänen Lähettiläänsä luokse tuomitsemaan heidän välillään, on että he sanovat: ’Kuulemme ja tottelemme’. Ja sellaiset tulevat saavuttamaan menestyksen.” [suurah An-Nuur, 24:51]

Profeetta saws sanoi: “Kaikki ummani ihmiset tulevat astumaan Paratiisiin, paitsi hän, joka kieltäytyy.” Seuralaiset kysyivät: ”Kuka kieltäytyy?” Allahin Lähettiläs saws selitti: ”Joka tottelee minua, tulee astumaan Paratiisin, ja joka on tottelematon minua kohtaan, on kuin hän olisi kieltänyt minut.” [Sahiih Bukhaari]

Kerran eräs Allahin Lähettilään saws seuralainen lähestyi häntä ja sanoi: ”Rakastan sinua enemmän kuin rakastan perhettäni, ja olen kärsimätön päästäkseni näkemään sinut, juoksen luoksesi nähdäkseni sinusta vilahduksen, mutta kun muistan oman kuolemani ja sinun kuolemasi, minua surettaa ajatella, että sinä tulet olemaan Profeettojen seurassa korkeissa taivaissa, ja minä, jos pääsen taivaaseen, en pystyisi lähestymään sinua enkä näkemään sinua.”

Tässä yhteydessä Allaah paljasti seuraavan jakeen: “Ja jotka tottelevat Allahia ja Lähettilästä, he tulevat olemaan niiden seurassa, joiden päälle Allaah on suonut armonsa – Profeetoista, siddiiquuneista (totuudenmukaisista, ts. niistä Profeettojen seuraajista, jotka ensimmäisinä uskoivat heihin), marttyyreistä ja oikeamielisistä. Ja kuinka erinomaisia nämä seuralaiset ovatkaan!” [suurah An-Nisaa’, 4:69]

Tämän jakeen paljastaminen tilanteessa, jossa seuralainen julisti rakkauttaan Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan, ilmentää rakkauden tärkeyttä, sekä selventää sen tarkoituksen todellisessa merkityksessään, eli tottelevaisuuden. (lisää…)

Naisten järjen ja uskonnollisen sitoumuksen vajavaisuuden merkitys

Kuulemme aina hadiithin ”Naiset ovat vajavaisia järjessä ja uskonnollisessa sitoumuksessa”, ja jotkut miehet lainaavat sitä ärsyttääkseen naisia. Toivomme, että voisitte selittää tämän hadiithin merkityksen.

Ylistys olkoon Allahille.

Allahin Lähettiläs saws sanoi: ”En ole nähnyt keidenkään olevan vajavaisia järjessä ja uskonnollisessa sitoumuksessa, ja (samaan aikaan) kykenevämpiä ryöstämään viisaiden viisauden, paitsi yksi teistä (naisista).” He sanoivat: ”Millä tavalla me olemme vajavaisia uskonnollisessa sitoumuksessa ja järjessä, oi Allahin Lähettiläs?” Hän sanoi: ”Eikö yhden naisen todistus olekin kuin puolet miehen todistuksesta?” He sanoivat: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Sillä tavalla hän on vajavainen järjessä. Ja kun hänellä on kuukautiset, eikö hän pidättäydykin rukoilemisesta ja paastoamisesta?” He sanoivat: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Sillä tavalla hän on vajavainen uskonnollisessa sitoumuksessa.”

Joten Profeetta saws selitti, että hänen vajavaisuutensa järjessä viittaa hänen heikkoon muistiinsa sekä siihen, että hänen todistustaan täytyy tukea toisen naisen todistus vahvistaakseen todistuksen, sillä hän saattaa unohtaa ja lisätä tai ottaa jotain pois todistuksestaan, kuten Allaah sanoo:

”…Ja ottakaa kaksi todistajaa miehistänne, ja jos ei löydy kahta miestä, niin mies ja kaksi naista joihin olette tyytyväisiä todistajiksi, jotta jos toinen heistä (naisista) erehtyy, toinen voi muistuttaa toista…” [Al-Baqarah 2:282]

Mitä tulee hänen vajavaisuuteensa uskonnollisessa sitoumuksessa, niin se johtuu siitä, että kun hänellä on kuukautiset tai hän vuotaa synnytyksen jälkeen, hän ei rukoile eikä paastoa, eikä hän korvaa menetettyjä rukouksia, joten tämä on vajavaisuutta uskonnollisessa sitoumuksessa. Mutta tämä vajavaisuus ei ole jotain sellaista, josta hänet kutsutaan tilille tai josta häntä syytetään, vaan se on jotain sellaista, joka tapahtuu Allahin tahdosta, sillä Hän on se, Joka on määrännyt sen lempeydestä häntä kohtaan sekä helpottaakseen asioita hänelle, sillä jos hän paastoaisi kuukautisten ja nifaasin aikana, se vahingoittaisi häntä. Allaah on Armostaan säätänyt, että hänen ei tule paastota kuukautisten ja nifaasin aikana, ja että hänen tulee korvata ne sen jälkeen. (lisää…)

Miksi kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta?

Miksi yhden miehen todistusta pidetään kahden naisen todistusta vastaavana?
Miksi kahden naisen todistusta pidetään yhden miehen todistusta vastaavana?

Ylistys olkoon Allahille.

Mitä todistuksella tai todistamisella tarkoitetaan, on jotain sellaista, jonka avulla jokin todistettava asia voidaan todistaa ja tehdä tiettäväksi, että se on todellinen ja oikea, eli se on tietoa siitä (asiasta). Mitä tulee siihen, että kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta, niin Allaah on maininnut että viisaus lukumäärän kaksi määrittelemisessä on se, että naiset saattavat unohtua tai sekoittaa asioita, joten toinen nainen voi muistuttaa häntä, kuten Hän sanoi:

”…Ja ottakaa kaksi todistajaa miehistänne, ja jos ei löydy kahta miestä, niin mies ja kaksi naista joihin olette tyytyväisiä todistajiksi, jotta jos toinen heistä (naisista) erehtyy, toinen voi muistuttaa toista…” [Al-Baqarah 2:282]

Koskien sanoja ”jotta jos toinen heistä erehtyy”, Ibn Kathiir sanoi: ”Tämä tarkoittaa niitä kahta naista, jos toinen heistä unohtaa todistuksen, niin ’toinen voi muistuttaa toista’, eli hän voi muistuttaa häntä asiasta, jota koskien todistusta annetaan.” (Tafsiir Ibn Kathiir, osa 1, s. 724)

Allaah on määrännyt kahden naisen todistuksen jotta olisi varmaa että he muistavat, sillä kahden naisen mieli ja muisti ottaa yhden miehen mielen ja muistin paikan. (Ks. I’laam Al-Muwaqqi’iin, osa 1, s. 75)

Tämä ei tarkoita sitä, että nainen ei ymmärrä, tai että hän ei kykene muistamaan asioita, mutta hän on miestä heikompi näissä asioissa – yleisesti ottaen. Tieteelliset ja erikoistuneet tutkimukset ovat osoittaneet että miesten mielet ovat täydellisempiä kuin naisten, ja todellisuus ja kokemus todistavat sitä. Tiedon kirjat ovat paras todiste siitä: Miesten välittämä tieto ja heidän ulkoa opettelemansa hadiithit ovat monin verroin lukuisampia kuin ne, jotka ovat tulleet naisten kautta. (lisää…)

‘Me’-pronominin merkitys Koraanissa käytettynä

Kysymys: Miksi Koraanin jakeissa käytetään termiä ‘Me’? Monet epäuskovaiset uskovat, että tämä voi olla viittauksena Jeesukseen?

Vastaus:

Ylistys olkoon Allahille.

Se on eräs arabian kirjakielen piirre, että henkilö voi viitata itseensä pronominilla nahnu (me) kunnioituksen tai ylistämisen vuoksi. Hän voi myös käyttää sanaa ana (minä), ilmentäen yhtä henkilöä, tai kolmatta persoonaa huwa (hän). Kaikkia näitä kolmea tyyliä käytetään Koraanissa, missä Allaah puhuttelee arabeja heidän omalla kielellään. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 4/143)

”Allaah, Ylistetty olkoon Hän, joskus viittaa itseensä yksikkömuodolla – nimellä tai pronominia käyttämällä – ja joskus monikkomuotoa käyttämällä, kuten jakeessa ’…Totisesti olemme antaneet sinulle ilmeisen voiton…’ [48:1], sekä muissa vastaavissa jakeissa. Mutta Allaah ei koskaan viittaa itseensä duaalia käyttämällä (arabiankielelle ominainen persoonamuoto, joka viittaa kahteen henkilöön), sillä monikko viittaa siihen kunnioitukseen jonka Hän ansaitsee, ja voi viitata Hänen nimiinsä ja ominaisuuksiinsa – kun taas duaali viittaa tiettyyn määrään eikä mihinkään muuhun, ja Hän on kaukana sen yläpuolella.” (Al-‘Aqiidah At-Tadmuriyyah, Shaykh Al-Islaam Ibn Taymiyyah, s. 75)

Näitä sanoja, innaa (totisesti me) ja nahnu (me), sekä muita monikon muotoja, voi käyttää yksi henkilö jonkin ryhmän puolesta puhuessaan, tai niitä voi käyttää yksi henkilö kunnioituksen ja ylistämisen tarkoituksessa, kuten jotkut hallitsijat tekevät antaessaan lausuntoja tai päätöksiä, joissa he sanovat: ”Me olemme päättäneet…” jne. [Tämä tunnetaan englanniksi nimellä ”The Royal We” – ”Kuninkaallinen Me”] Sellaisissa tapauksissa ainoastaan yksi henkilö puhuu, mutta monikkoa käytetään kunnioituksen vuoksi.

Ja Hän, Joka ansaitsee kunnioitusta vielä enemmän kuin kaikki muut, on Allaah, Ylistetty olkoon Hän. Joten kun Hän sanoo Koraanissa innaa (totisesti Me) tai nahnu (Me), niin se on kunnioituksen ja ylistyksen takia, ei ilmaistakseen lukumäärän monikkoa. (lisää…)

Lattialla istuminen syödessään

On kerrottu että Profeetta saws sanoi: “Minä syön kuten orja syö ja istun kuten orja istuu.” [Abu Ya’laa, Al-Albaani luokitteli sen olevan sahiih kirjassa As-Silsilah As-Sahiihah, 544]

On myös kerrottu että Anas ibn Maalik sanoi: ”Profeetta ei ikinä syönyt khiwaanin* tai sikrujjan* ääressä, eikä hän ikinä syönyt pehmeää leipää.” Minä sanoin Qutaadalle: ”Minkä päältä hän sitten söi?” Hän sanoi: ”(Lattialle levitetyn) liinan päältä.” [Al-Bukhaarii, 5099]

Anasin on myös kerrottu sanoneen että “Profeetta ei ikinä syönyt khiwaanin ääressä kuolemaansa asti, eikä hän ikinä syönyt pehmeää leipää kuolemaansa asti.” [Al-Bukhaarii, 6450]

*Sikrujjah on astia, johon alkupaloja laitetaan. Khiwaan on eräänlainen jalallinen tarjotin, johon ruokaa laitetaan. ’Awn Al-Ma’buudissa sanotaan: ”Khiwaan on puusta tehty pöytä, jossa on jalat jokaisella sivulla. Sellaisesta pöydästä syöminen on ylellistä elämää elävien (ihmisten) tapa, jotta heidän ei tarvitse kumartua ja kallistaa päitään syödessään.” (lisää…)

Vitsaileminen mielen virkistämiseksi

Allahin Lähettiläs saws sanoi eräälle seuralaiselleen, Handhalalle, joka tunsi itsensä tekopyhäksi leikkiessään ja vitsaillessaan vaimonsa ja lastensa kanssa, mutta ollessaan aina vakava ja puhuen pelkästä uskonnosta Profeetan saws kanssa: “Mutta Handhala, virkistä sydäntäsi aika-ajoin.” (Muslim)

Ja ’Ali ibn Abi Taalib sanoi: ”Mielet väsyvät, ja niin myös vartalot, joten hoitakaa niitä huumorilla.”

Al-Bukhaari mainitsi kirjassaan Al-Aadaab Al-Mufrad, että ”Seuralaisilla oli tapanaan leikkiä toistensa kanssa heittelemällä vesimelonin kuoria toisiaan kohti, mutta kun oli vakavoitumisen aika, he olivat todellisia miehiä.”

On myös olemassa monia kerrontoja siitä, kuinka Profeetta saws vitsaili tai pilaili seuralaistensa kanssa.

Mutta onko vitsaileminen sittenkin huono asia?

Eräs mies sanoi Sufiyaan ibn ‘Uyaynalle, “Vitsaileminen ei ole oikein, se tulee tuomita.” Hän vastasi: ”(Ei,) Vaan se on sunna, mutta ainoastaan niille jotka tietävät miten tehdä se, ja (jotka) tekevät sen sopivalla hetkellä.”

’Umar ibn ’Abdul-’Aziiz sanoi: ”Pelätkää vitsailemista, sillä se on mielettömyyttä ja luo kaunaa.” Hän sanoi myös: ”Pelätkää vitsailemista, sillä se jäytää ritarillisuutta ja miehisyyttä.”

Ja on kerrottu Profeetan saws sanoneen, että ”Kaikella on alkunsa, ja vihamielisyys alkaa vitsailemisesta.”

Joten kuinka sitten voimme sovitaa nämä kaksi näkemystä yhteen? (lisää…)

Pointtina ei ole vaikeus
Ibn Taimiyyah

“…Ja tulisi olla tiedossa että Allahin tyytyväisyys ja rakkaus eivät ole riippuvaisia itsensä kiduttamisesta ja vaikeuksien läpi kahlaamisesta, niin että jokin asia olisi parempi ainoastaan sen mukaisesti, kuinka vaikea se on. Monet tietämättömät ihmiset olettavat että palkkio saavutetaan vaikeuksien mukaisesti kaikessa. Ei! Sen sijaan palkkio on yhdenmukainen teon hyödyllisyyden kanssa, sekä sen kanssa, kuinka paljon se ilmentää tottelevaisuutta Allahille ja Hänen Lähettiläälleen.

Joten mitä hyödyllisempi jokin teko on ja mitä tottelevaisempi sen tekijä on, sitä hyveellisempi se on. Teot eivät ole hyveellisiä määränsä takia. Vaan ne ovat hyveellisiä sen vaikutuksen takia, mikä niillä on sydämeen.

Tämän takia, kun ’Uqbah ibn ’Aamirin sisko vannoi suorittavansa Hajjin paljain jaloin kävelle, Profeetta saws sanoi: ”Totisesti Allaah ei ole tarpeessa sille että siskosi kiduttaa itseään. Laita hänet jatkamaan ratsastaen.” Kerrottiin että hän laittoi hänet (siskonsa) teurastamaan eläimen, ja on myös kerrottu että hän laittoi hänet paastoamaan. Sama koskee myös Juwairiyyan (Profeetan saws vaimon) hadiithia, kun hän oli tekemässä tasbiih (sanoa ’Subhaan Allaah’) pikkukiviä käyttäen ennen iltapäivää, ja hän saws tuli takaisin yöllä ja löysi hänet istumasta siinä samassa asennossa. Joten hän saws sanoi hänelle: ”Minä sanoin kolme kertaa neljä sanaa, jotka painaisivat enemmän kuin kaikki, mitä olet sanonut tänään.” (lisää…)

Seuraava sivu »